Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä äiti uskalsi jättää minut selviämään yksin kouluun, kun katsoo tuon lapsen touhuja?
20.04.2017 |
Kouluun kilometri mutta silti onnistuu toistuvasti myöhästymään, välillä jää kirjat ja välillä koko reppu! Jokin aika sitten tuli Wilmaan viesti, ettei pojalla oli pipoa mukanaan vaan lippis. Kotiin jää myös toistuvasti täysvalaistus, kaakaomuki sohvan käsinojalle ja joskus telkkari auki..
MInä lähdin aikoinaan itsenäisesti kouluun 10-vuotiaasta alkaen ja poika on sentään jo 12v! Ja ihan normaali tuon pitäisi olla, ei mitään aadeehoodetä tms.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojalla ei ole koulussa vaikeaa kun sinne asti pääsee, ikinä ei ole ilmaistu huolta tai epäilty jotain "häiriötä". Jos niin olisi käynyt, olisin tottakai ottanut vastaan tukitoimet ym mutta sellaiseen ei ole ollut tarvetta.
Ongelmia alkoi ilmetä vasta kun päätimme viime syksynä antaa itsenäisyyttä/vastuun ottamista ja jättää lähtemään yksin kouluun ! Ei toimi , ei selvästikään. Joten minä sitten istun aamulla täällä valvomassa, että reppu on selässä ja ja kirjat repussa. Kaakaokuppi tiskialtaassa ja valot sammutettu huoneesta..
uupunut ap
Miksi? Mitä tapahtuu jos on valot jääneet tai kaakaokuppi olohuoneessa? Tai jos ei ole kirjoja? Saa unohduksen ja ehkä muistaa paremmin seuraavalla kerralla
Se unohdus ja vaikeudet joita lapselle tulee on riittävä seuraus. Mitään hermostumista tai huutoja ei lisäksi tarvita.
Lapsi toimii paremmin kun ilmapiiri on sallivaMun mielestä ei ole kovin vakavaa, jos valot jäävät päälle ja kaakaokuppi jää olohuoneeseen. Yritättekö kasvattaa lapsistanne robotteja?
Minustakin kuulostaa vähän nipolta jos joku unohtunut kuppi on noin iso asia. Pitääkö kaiken olla tiptop? Meillä jää usein koko perheeltä astiat aamaispöytään. Mitä väliä, kuka niitä on katsomassa? Ehtii ne työpäivän jälkeen siivota, paremmin aikaa silloin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojalla ei ole koulussa vaikeaa kun sinne asti pääsee, ikinä ei ole ilmaistu huolta tai epäilty jotain "häiriötä". Jos niin olisi käynyt, olisin tottakai ottanut vastaan tukitoimet ym mutta sellaiseen ei ole ollut tarvetta.
Ongelmia alkoi ilmetä vasta kun päätimme viime syksynä antaa itsenäisyyttä/vastuun ottamista ja jättää lähtemään yksin kouluun ! Ei toimi , ei selvästikään. Joten minä sitten istun aamulla täällä valvomassa, että reppu on selässä ja ja kirjat repussa. Kaakaokuppi tiskialtaassa ja valot sammutettu huoneesta..
uupunut ap
Miksi? Mitä tapahtuu jos on valot jääneet tai kaakaokuppi olohuoneessa? Tai jos ei ole kirjoja? Saa unohduksen ja ehkä muistaa paremmin seuraavalla kerralla
Se unohdus ja vaikeudet joita lapselle tulee on riittävä seuraus. Mitään hermostumista tai huutoja ei lisäksi tarvita.
Lapsi toimii paremmin kun ilmapiiri on sallivaMun mielestä ei ole kovin vakavaa, jos valot jäävät päälle ja kaakaokuppi jää olohuoneeseen. Yritättekö kasvattaa lapsistanne robotteja?
Sähkölasku? Kallista hupia, jos tyhjän torpan joka huoneessa valot eikä ketään kotona.
Ei nykypäivänä maksa kovin paljon.
Oma jätkä jumittuu ensin eteiseen näpräämään kännykkää ja sitten ärrälle ostamaan sitä perkeleen energiajuomaa ! myöhässä , lähes joka aamu. Pitääkö tässä oikeasti kiskoa kasiluokkalainen korvasta sinne kouluun ja luokkaan asti?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojalla ei ole koulussa vaikeaa kun sinne asti pääsee, ikinä ei ole ilmaistu huolta tai epäilty jotain "häiriötä". Jos niin olisi käynyt, olisin tottakai ottanut vastaan tukitoimet ym mutta sellaiseen ei ole ollut tarvetta.
Ongelmia alkoi ilmetä vasta kun päätimme viime syksynä antaa itsenäisyyttä/vastuun ottamista ja jättää lähtemään yksin kouluun ! Ei toimi , ei selvästikään. Joten minä sitten istun aamulla täällä valvomassa, että reppu on selässä ja ja kirjat repussa. Kaakaokuppi tiskialtaassa ja valot sammutettu huoneesta..
uupunut ap
Miksi? Mitä tapahtuu jos on valot jääneet tai kaakaokuppi olohuoneessa? Tai jos ei ole kirjoja? Saa unohduksen ja ehkä muistaa paremmin seuraavalla kerralla
Se unohdus ja vaikeudet joita lapselle tulee on riittävä seuraus. Mitään hermostumista tai huutoja ei lisäksi tarvita.
Lapsi toimii paremmin kun ilmapiiri on sallivaMun mielestä ei ole kovin vakavaa, jos valot jäävät päälle ja kaakaokuppi jää olohuoneeseen. Yritättekö kasvattaa lapsistanne robotteja?
Sähkölasku? Kallista hupia, jos tyhjän torpan joka huoneessa valot eikä ketään kotona.
Nykylamput ei paljon kuluta, ja jos on termostaatilla toimiva sähkölämmitys niin silloin ei edes mene hukkaan koska valtaosa muuttuu lämpöenergiaksi.
Vierailija kirjoitti:
uupunut ap
Uupunut siitä että oma lapsi pitää lähettää aamulla kouluun. Menee vissiin hyvää faceaikaa hukkaan siinä, vai mitä tärkeämpää tekemistä sulla aamukahdeksalta muuten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvulla suurin houkutus oli mennä "ihan hetkeksi" pitkälleen, ja usein sitä laukkasi sitten ruokatunnille ripsarit poskilla että sorisori! Nykyään suurin houkutus ja ongelma ovat kännykät.
Minä olen sitä mieltä, että kaikilta alakoululaisilta lapsilta pitäisi ottaa kännykät pois. Eivät ne ainakaan sitä keskittymiskykyä paranna. Varsinkin erityislapsilla, ja herkillä lapsilla. Tässäkin joku haukkui ap:ta että on uupunut, kyllä minä ymmärrän että se on uuvuttavaa hoitaa lapsen asioita vuodesta toiseen, eikä mikään etene, kun lapsi on levoton ja ilman keskittymiskykyä. Syytän kaikesta kännykkää, koska kaikki eivät todellakaan ole aidosti ADHD:ta sairastavia lapsia. Heidän aivonsa vaan ovat sekaisin, koska he tuijottavat KOKO AJAN ruutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vieraana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vieraskin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko diagnooseista mitään hyötyä, jos ei halua lääkitä mahdollisesti ADHD:stä kärsivää lasta?En ole ap. Eikä ole kyseessä selkeä ADHD, mutta ehkä jotain sellaisia piirteitä. Ne lääkitykset ovat niin vahvaa tavaraa, että en suostu antamaan lapselleni niitä.
On. Meillä on lapsella keskittymishäiriö ja aistiyliherkkyyksiä. Diagnoosin jälkeen pääsimme toimintaterapiajaksolle, josta oli todella paljon apua. Toiminnanohjaus hajoilee silti vieläkin ja odotamme toista toimintaterapiajaksoa. Lääkitys on vaihtoehto, mutta olen itsekin sitä vastaan, kun on näin lievä tapaus ja tiedän itsekin selvinneeni elämästäni ilman (tosin en kovin hyvin, koska näistä asioista ei tiedetty, eikä toimittu niin kuin pitäisi). Saatte paljon ohjeita terapeutilta, miten toimia eri tilanteissa. Säännölliset rutiinit, riittävä uni, tietyt virikkeet/toiminnat auttaa keskittymään. Arjen strukturointikortit, timetimerit yms. Meidän lapsi sai lisäksi pienryhmäpaikan ja koulukuljetuksen, joka oli yksi suurimpia huolenaiheitani.
Kiitos vastauksestasi. Mitä kautta lähdit hakemaan diagnoosia? Eikö vanhempia kohtaan tule syyllistämistä, jos ei halua lääkitä lasta? Koulusta ei tule apua, olen jo yrittänyt sitä kautta.
Apua hain varaamalla ajan neuvolan kautta ja kertomalla huoleni. Ohjasivat eteenpäin tapaamaan toimintaterapeuttia, psykologia, puheterapeuttia muutaman kerran, jonka jälkeen tavattiin taas lääkäri. He tekivät yhdessä lausunnon, jolla saimme ensimmäisen lyhehkön toimintaterpiajakson kaupungilla. Jos lapsesi on yli 7, pitää ottaa yhteyttä perheneuvolaan ja kertoa huolet kunnolla.
Vanhempia ei syyllistetä, jos eivät halua lääkitystä lapselle, lievemmissä tapauksissa riittää häiriöiden karsiminen, ennakointi, lisäavut ja terapiajaksot riittävästi. Näistä on pidempiaikaisempi apu kuin lääkityksestä.
Ei meillä ainakaan olla oltu yhteydessä perheneuvolaan, mutta poika aloitti (muistaakseni) 8-vuotiaana toimintaterapian ja nyt on etenemässä tarkempiin tutkimuksiin (9-vuotias, täyttää 10).
Vierailija kirjoitti:
vieraana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vieraskin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko diagnooseista mitään hyötyä, jos ei halua lääkitä mahdollisesti ADHD:stä kärsivää lasta?En ole ap. Eikä ole kyseessä selkeä ADHD, mutta ehkä jotain sellaisia piirteitä. Ne lääkitykset ovat niin vahvaa tavaraa, että en suostu antamaan lapselleni niitä.
On. Meillä on lapsella keskittymishäiriö ja aistiyliherkkyyksiä. Diagnoosin jälkeen pääsimme toimintaterapiajaksolle, josta oli todella paljon apua. Toiminnanohjaus hajoilee silti vieläkin ja odotamme toista toimintaterapiajaksoa. Lääkitys on vaihtoehto, mutta olen itsekin sitä vastaan, kun on näin lievä tapaus ja tiedän itsekin selvinneeni elämästäni ilman (tosin en kovin hyvin, koska näistä asioista ei tiedetty, eikä toimittu niin kuin pitäisi). Saatte paljon ohjeita terapeutilta, miten toimia eri tilanteissa. Säännölliset rutiinit, riittävä uni, tietyt virikkeet/toiminnat auttaa keskittymään. Arjen strukturointikortit, timetimerit yms. Meidän lapsi sai lisäksi pienryhmäpaikan ja koulukuljetuksen, joka oli yksi suurimpia huolenaiheitani.
Kiitos vastauksestasi. Mitä kautta lähdit hakemaan diagnoosia? Eikö vanhempia kohtaan tule syyllistämistä, jos ei halua lääkitä lasta? Koulusta ei tule apua, olen jo yrittänyt sitä kautta.
Apua hain varaamalla ajan neuvolan kautta ja kertomalla huoleni. Ohjasivat eteenpäin tapaamaan toimintaterapeuttia, psykologia, puheterapeuttia muutaman kerran, jonka jälkeen tavattiin taas lääkäri. He tekivät yhdessä lausunnon, jolla saimme ensimmäisen lyhehkön toimintaterpiajakson kaupungilla. Jos lapsesi on yli 7, pitää ottaa yhteyttä perheneuvolaan ja kertoa huolet kunnolla.
Vanhempia ei syyllistetä, jos eivät halua lääkitystä lapselle, lievemmissä tapauksissa riittää häiriöiden karsiminen, ennakointi, lisäavut ja terapiajaksot riittävästi. Näistä on pidempiaikaisempi apu kuin lääkityksestä.
Ei meillä ainakaan olla oltu yhteydessä perheneuvolaan, mutta poika aloitti (muistaakseni) 8-vuotiaana toimintaterapian ja nyt on etenemässä tarkempiin tutkimuksiin (9-vuotias, täyttää 10).
No voitko sitten kertoa mitä kautta pääsitte toimintaterapiaan? Eihän sinne noin vain voi kävellä sisään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vieraskin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko diagnooseista mitään hyötyä, jos ei halua lääkitä mahdollisesti ADHD:stä kärsivää lasta?En ole ap. Eikä ole kyseessä selkeä ADHD, mutta ehkä jotain sellaisia piirteitä. Ne lääkitykset ovat niin vahvaa tavaraa, että en suostu antamaan lapselleni niitä.
On. Meillä on lapsella keskittymishäiriö ja aistiyliherkkyyksiä. Diagnoosin jälkeen pääsimme toimintaterapiajaksolle, josta oli todella paljon apua. Toiminnanohjaus hajoilee silti vieläkin ja odotamme toista toimintaterapiajaksoa. Lääkitys on vaihtoehto, mutta olen itsekin sitä vastaan, kun on näin lievä tapaus ja tiedän itsekin selvinneeni elämästäni ilman (tosin en kovin hyvin, koska näistä asioista ei tiedetty, eikä toimittu niin kuin pitäisi). Saatte paljon ohjeita terapeutilta, miten toimia eri tilanteissa. Säännölliset rutiinit, riittävä uni, tietyt virikkeet/toiminnat auttaa keskittymään. Arjen strukturointikortit, timetimerit yms. Meidän lapsi sai lisäksi pienryhmäpaikan ja koulukuljetuksen, joka oli yksi suurimpia huolenaiheitani.
Kiitos vastauksestasi. Mitä kautta lähdit hakemaan diagnoosia? Eikö vanhempia kohtaan tule syyllistämistä, jos ei halua lääkitä lasta? Koulusta ei tule apua, olen jo yrittänyt sitä kautta.
En ole asiantuntija, mutta jos lapsella on selvästi vaikeuksia, kannattaa sitä lääkitystäkin miettiä avoimin mielin. Läheiseni opettaa erityislapsia, ja hän sanoo, että monen lapsen kohdalla se lapsen itsensä olo helpottuu lääkityksen myötä niin paljon, että toivoisi vanhempien ainakin kokeilevan.
Telkkaria en kyllä antaisi katsoa. Meillä 10-vuotias haahuilija joka kuitenkin yksin ollessaan tsemppaa ja hoitaa itsensä kouluun yllättävän hyvin. Mutta jos telkkari olisi auki niin ei todellakaan!! Totta kai se kaakaomukikin sinne kulkeutuu ja sitten tulee lopulta kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vieraskin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko diagnooseista mitään hyötyä, jos ei halua lääkitä mahdollisesti ADHD:stä kärsivää lasta?En ole ap. Eikä ole kyseessä selkeä ADHD, mutta ehkä jotain sellaisia piirteitä. Ne lääkitykset ovat niin vahvaa tavaraa, että en suostu antamaan lapselleni niitä.
On. Meillä on lapsella keskittymishäiriö ja aistiyliherkkyyksiä. Diagnoosin jälkeen pääsimme toimintaterapiajaksolle, josta oli todella paljon apua. Toiminnanohjaus hajoilee silti vieläkin ja odotamme toista toimintaterapiajaksoa. Lääkitys on vaihtoehto, mutta olen itsekin sitä vastaan, kun on näin lievä tapaus ja tiedän itsekin selvinneeni elämästäni ilman (tosin en kovin hyvin, koska näistä asioista ei tiedetty, eikä toimittu niin kuin pitäisi). Saatte paljon ohjeita terapeutilta, miten toimia eri tilanteissa. Säännölliset rutiinit, riittävä uni, tietyt virikkeet/toiminnat auttaa keskittymään. Arjen strukturointikortit, timetimerit yms. Meidän lapsi sai lisäksi pienryhmäpaikan ja koulukuljetuksen, joka oli yksi suurimpia huolenaiheitani.
Kiitos vastauksestasi. Mitä kautta lähdit hakemaan diagnoosia? Eikö vanhempia kohtaan tule syyllistämistä, jos ei halua lääkitä lasta? Koulusta ei tule apua, olen jo yrittänyt sitä kautta.
En ole asiantuntija, mutta jos lapsella on selvästi vaikeuksia, kannattaa sitä lääkitystäkin miettiä avoimin mielin. Läheiseni opettaa erityislapsia, ja hän sanoo, että monen lapsen kohdalla se lapsen itsensä olo helpottuu lääkityksen myötä niin paljon, että toivoisi vanhempien ainakin kokeilevan.
Tiedätkö mitä ne lääkkeet sisältävät? Amfetamiinia. Tiedän myös entisiä narkkareita, jotka ovat aloittaneet "narkkaamisensa" juuri näillä adhd-lääkkeillä. Ei ole pelleilyn asia. En ikipäivänä antaisi lapsille.
Vähän ot, mutta puhelinta meillä ei edelleekään ole sellaista jolla voi pelata tai surffata netissä. Ihan kauheaa katsoa nykyään lapsia koulumatkalla; pullerot laahustavat etanavauhtia jalkaterät levällään (silloin ehkä ei kaadu niin helposti vaikka ei katso eteensä?) katse puhelimessa. En muista milloin viimeksi olisin nähnyt reippaasti kävelevän kouluikäisen lapsen. Tai eskarissahan tuo jo alkaa. Eli puhelinkin hidastaa aamuhommia ihan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä, lapsi ei osaa huolehtia aamutoimista niin suositellaan lääkitystä? Pitäisikö ensin yrittää vaikka kasvattaa pikkuisen, vaatia ja edellyttää sen sijaan että paapotaan ja kaikki tehdään valmiiksi?
Meillä on lappu ovessa: Laita ruuat kylmään, sammuta valot, lukitse ulko-ovi. Suht hyvin on 10-vuotias päässyt kouluun. Myöhästyä taksista ei voi. Tosin isoveli vähän auttaa. Isoveli osasi nämä hommat myös n.10-vuotiaana. Sitten ei suju, jos jumittuu kännykälle tai tabletille. Välillä soitan töistä, kun on aika lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vieraana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vieraskin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko diagnooseista mitään hyötyä, jos ei halua lääkitä mahdollisesti ADHD:stä kärsivää lasta?En ole ap. Eikä ole kyseessä selkeä ADHD, mutta ehkä jotain sellaisia piirteitä. Ne lääkitykset ovat niin vahvaa tavaraa, että en suostu antamaan lapselleni niitä.
On. Meillä on lapsella keskittymishäiriö ja aistiyliherkkyyksiä. Diagnoosin jälkeen pääsimme toimintaterapiajaksolle, josta oli todella paljon apua. Toiminnanohjaus hajoilee silti vieläkin ja odotamme toista toimintaterapiajaksoa. Lääkitys on vaihtoehto, mutta olen itsekin sitä vastaan, kun on näin lievä tapaus ja tiedän itsekin selvinneeni elämästäni ilman (tosin en kovin hyvin, koska näistä asioista ei tiedetty, eikä toimittu niin kuin pitäisi). Saatte paljon ohjeita terapeutilta, miten toimia eri tilanteissa. Säännölliset rutiinit, riittävä uni, tietyt virikkeet/toiminnat auttaa keskittymään. Arjen strukturointikortit, timetimerit yms. Meidän lapsi sai lisäksi pienryhmäpaikan ja koulukuljetuksen, joka oli yksi suurimpia huolenaiheitani.
Kiitos vastauksestasi. Mitä kautta lähdit hakemaan diagnoosia? Eikö vanhempia kohtaan tule syyllistämistä, jos ei halua lääkitä lasta? Koulusta ei tule apua, olen jo yrittänyt sitä kautta.
Apua hain varaamalla ajan neuvolan kautta ja kertomalla huoleni. Ohjasivat eteenpäin tapaamaan toimintaterapeuttia, psykologia, puheterapeuttia muutaman kerran, jonka jälkeen tavattiin taas lääkäri. He tekivät yhdessä lausunnon, jolla saimme ensimmäisen lyhehkön toimintaterpiajakson kaupungilla. Jos lapsesi on yli 7, pitää ottaa yhteyttä perheneuvolaan ja kertoa huolet kunnolla.
Vanhempia ei syyllistetä, jos eivät halua lääkitystä lapselle, lievemmissä tapauksissa riittää häiriöiden karsiminen, ennakointi, lisäavut ja terapiajaksot riittävästi. Näistä on pidempiaikaisempi apu kuin lääkityksestä.
Ei meillä ainakaan olla oltu yhteydessä perheneuvolaan, mutta poika aloitti (muistaakseni) 8-vuotiaana toimintaterapian ja nyt on etenemässä tarkempiin tutkimuksiin (9-vuotias, täyttää 10).
No voitko sitten kertoa mitä kautta pääsitte toimintaterapiaan? Eihän sinne noin vain voi kävellä sisään?
Aloin juuri itsekin miettiä, että miten se meni... Jos en ihan väärin muista, niin sainkohan mä koulun kautta toimintaterapeutille arviointilähetteen ja hän kirjoitti lausunnon noin 5 tapaamiskerran pohjalta ja se, open arvio ja lääkärinlausunto toivat ekan jakson, jota jatkettiin sitten kerran tai parikin. 1,5 vuotta on lapsi jo käynyt. Muistaakseni siis aloitti tokalla luokalla, ei vielä ekalla. Eikä tuosta 7 vuoden ikärajasta ainakaan kukaan oo puhunut... Vai oisko ne tutkimukset aloitettu kun lapsi oli 7? Mutta ei ainakaan eskarissa ollut silloin enää.
Energiajuomaa, karkkia ja kännyköitä ! Kaikilla lapsilla on aivot sekaisin ja vaikea seuloa joukosta ne, joilla oikeasti on ADHD tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vieraana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vieraskin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko diagnooseista mitään hyötyä, jos ei halua lääkitä mahdollisesti ADHD:stä kärsivää lasta?En ole ap. Eikä ole kyseessä selkeä ADHD, mutta ehkä jotain sellaisia piirteitä. Ne lääkitykset ovat niin vahvaa tavaraa, että en suostu antamaan lapselleni niitä.
On. Meillä on lapsella keskittymishäiriö ja aistiyliherkkyyksiä. Diagnoosin jälkeen pääsimme toimintaterapiajaksolle, josta oli todella paljon apua. Toiminnanohjaus hajoilee silti vieläkin ja odotamme toista toimintaterapiajaksoa. Lääkitys on vaihtoehto, mutta olen itsekin sitä vastaan, kun on näin lievä tapaus ja tiedän itsekin selvinneeni elämästäni ilman (tosin en kovin hyvin, koska näistä asioista ei tiedetty, eikä toimittu niin kuin pitäisi). Saatte paljon ohjeita terapeutilta, miten toimia eri tilanteissa. Säännölliset rutiinit, riittävä uni, tietyt virikkeet/toiminnat auttaa keskittymään. Arjen strukturointikortit, timetimerit yms. Meidän lapsi sai lisäksi pienryhmäpaikan ja koulukuljetuksen, joka oli yksi suurimpia huolenaiheitani.
Kiitos vastauksestasi. Mitä kautta lähdit hakemaan diagnoosia? Eikö vanhempia kohtaan tule syyllistämistä, jos ei halua lääkitä lasta? Koulusta ei tule apua, olen jo yrittänyt sitä kautta.
Apua hain varaamalla ajan neuvolan kautta ja kertomalla huoleni. Ohjasivat eteenpäin tapaamaan toimintaterapeuttia, psykologia, puheterapeuttia muutaman kerran, jonka jälkeen tavattiin taas lääkäri. He tekivät yhdessä lausunnon, jolla saimme ensimmäisen lyhehkön toimintaterpiajakson kaupungilla. Jos lapsesi on yli 7, pitää ottaa yhteyttä perheneuvolaan ja kertoa huolet kunnolla.
Vanhempia ei syyllistetä, jos eivät halua lääkitystä lapselle, lievemmissä tapauksissa riittää häiriöiden karsiminen, ennakointi, lisäavut ja terapiajaksot riittävästi. Näistä on pidempiaikaisempi apu kuin lääkityksestä.
Ei meillä ainakaan olla oltu yhteydessä perheneuvolaan, mutta poika aloitti (muistaakseni) 8-vuotiaana toimintaterapian ja nyt on etenemässä tarkempiin tutkimuksiin (9-vuotias, täyttää 10).
No voitko sitten kertoa mitä kautta pääsitte toimintaterapiaan? Eihän sinne noin vain voi kävellä sisään?
Aloin juuri itsekin miettiä, että miten se meni... Jos en ihan väärin muista, niin sainkohan mä koulun kautta toimintaterapeutille arviointilähetteen ja hän kirjoitti lausunnon noin 5 tapaamiskerran pohjalta ja se, open arvio ja lääkärinlausunto toivat ekan jakson, jota jatkettiin sitten kerran tai parikin. 1,5 vuotta on lapsi jo käynyt. Muistaakseni siis aloitti tokalla luokalla, ei vielä ekalla. Eikä tuosta 7 vuoden ikärajasta ainakaan kukaan oo puhunut... Vai oisko ne tutkimukset aloitettu kun lapsi oli 7? Mutta ei ainakaan eskarissa ollut silloin enää.
Joissain kunnissa kunnan omalle toimintaterapeutille ei tarvitse lähetettä, vaan voi vain soittaa ja varata ajan. Käy kunnan nettisivuilla katsomassa, mikä teillä on systeemi. Jos lähetteen tarvitsee, niin tod.näk. kouluterveydenhoitaja voi sen tehdä, ihan puhelinkeskustelun perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vieraskin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko diagnooseista mitään hyötyä, jos ei halua lääkitä mahdollisesti ADHD:stä kärsivää lasta?En ole ap. Eikä ole kyseessä selkeä ADHD, mutta ehkä jotain sellaisia piirteitä. Ne lääkitykset ovat niin vahvaa tavaraa, että en suostu antamaan lapselleni niitä.
On. Meillä on lapsella keskittymishäiriö ja aistiyliherkkyyksiä. Diagnoosin jälkeen pääsimme toimintaterapiajaksolle, josta oli todella paljon apua. Toiminnanohjaus hajoilee silti vieläkin ja odotamme toista toimintaterapiajaksoa. Lääkitys on vaihtoehto, mutta olen itsekin sitä vastaan, kun on näin lievä tapaus ja tiedän itsekin selvinneeni elämästäni ilman (tosin en kovin hyvin, koska näistä asioista ei tiedetty, eikä toimittu niin kuin pitäisi). Saatte paljon ohjeita terapeutilta, miten toimia eri tilanteissa. Säännölliset rutiinit, riittävä uni, tietyt virikkeet/toiminnat auttaa keskittymään. Arjen strukturointikortit, timetimerit yms. Meidän lapsi sai lisäksi pienryhmäpaikan ja koulukuljetuksen, joka oli yksi suurimpia huolenaiheitani.
Kiitos vastauksestasi. Mitä kautta lähdit hakemaan diagnoosia? Eikö vanhempia kohtaan tule syyllistämistä, jos ei halua lääkitä lasta? Koulusta ei tule apua, olen jo yrittänyt sitä kautta.
En ole asiantuntija, mutta jos lapsella on selvästi vaikeuksia, kannattaa sitä lääkitystäkin miettiä avoimin mielin. Läheiseni opettaa erityislapsia, ja hän sanoo, että monen lapsen kohdalla se lapsen itsensä olo helpottuu lääkityksen myötä niin paljon, että toivoisi vanhempien ainakin kokeilevan.
Tiedätkö mitä ne lääkkeet sisältävät? Amfetamiinia. Tiedän myös entisiä narkkareita, jotka ovat aloittaneet "narkkaamisensa" juuri näillä adhd-lääkkeillä. Ei ole pelleilyn asia. En ikipäivänä antaisi lapsille.
Ja yskänlääkkeessä on opioideja! Moni on kuollut heroiiniin.
Kas kummaa, kun amfetamiini on huumeena piriste, mutta ADHD:sta kärsivä selkeästi rauhoittuu lääkkeillä.
En ole lääkkeiden fani minäkään, itse en syö edes buranaa, mutta jos lapsi kärsii, koulu kärsii ja perhe kärsii, kannattaa myös miettiä, onko oma ideologia sen arvoinen asia.
Sähkölasku? Kallista hupia, jos tyhjän torpan joka huoneessa valot eikä ketään kotona.