Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapas, millainen auto teidän vanhemmillanne oli, kun itse olit vielä lapsi?
18.04.2017 |
Meikälikka huristeli Moskovitsissä tai Mossessa 60-luvun alkupuolella.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Mini ja myöhemmin Toyota Corolloita.
Sori, nehän olikin Carinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hilman Imp. Tämä 60-luvun puolessavälissä.
Miun siskollain oli ton merkkinen auto 70-luvulla. Vaaleensininen ja isot akkunat niin edessä kuin takana. Talvella tuppasi vaan ikkunat huurustumaan helposti ja käyntiin lähtö oli aina sitä sun tätä pakkasilla.
Kesällä Hilmanni kulki mukavasti. Siskon ensiauto muuten, myöhemmin hänellä oli kuplavolkkari.
Punainen Toyota Camry, farkkumallinen. Googlettelun perusteella olisi ollut vm -87-90. Iso auto oli ja kestävä, isä ajoi sillä puoli miljoonaa kilometriä.
Commer cop meillä oli -70 luvun alkupuolella,myöhemmin se oli minulla peltoautona jolla ajelin pelloilla ja pikkuteillä.
Naapurit kauhisteli kun joskus ei näkynyt muuta kuin nopeasti etenevä pölypilvi.
Pari viikkoa sitten tuli tiellä trailerin kyydissä Commeri vastaan ja sydän hyppäsi kurkkuun,niitä on ollut tosi harvoilla suomessa.
Teki mieli kääntyä perään ja pysäyttää tämä auto.
Vierailija kirjoitti:
Hauska ketju, kiitos siitä. Meillä oli ensin Ford Prefect 100E ja sit Mosse 407 (60-luvulla).
Ettei vaan samasta perheestä kenties oltaisi?HEH;)
En oo ihan varma tosta ekasta auton merkistä, mutta se oli jokin Fordin mallistoon kuuluva 50-luvulta; ja kuulemani mukaan siinä oli puujarrut;):D Kivasti kuulema suurperhe mahtui kyytiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuorma-auto, ensin Mersu, sitten Vanaja ja lopuksi kai parikin Sisua.
Eivolkut autoa mutta oli hevosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaaleansininen "Apinadatsun" joka oli ostettu joskus ennen syntymääni, sen jälkeen oli punainen Saab ehkä vuodesta -96 lähtien.
Punainen polski-Fiat. Tämä -70-luvulla. Sen jälkeen VW Passat, oranssinkeltainen, nämä muistan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska ketju, kiitos siitä. Meillä oli ensin Ford Prefect 100E ja sit Mosse 407 (60-luvulla).
Ettei vaan samasta perheestä kenties oltaisi?HEH;)
En oo ihan varma tosta ekasta auton merkistä, mutta se oli jokin Fordin mallistoon kuuluva 50-luvulta; ja kuulemani mukaan siinä oli puujarrut;):D Kivasti kuulema suurperhe mahtui kyytiin.
Ei olla, koska me ei oltu silloin suurperhe, eikä tietenkään nytkään.
Ap. jatkaa, että lapsuutensa pienessä kyläisessä vietettyäni 60-luvulla auto ei ollut vielä kovin yleinen vempele jokaisessa kodissa. Ei ainakaan pienissä kunnissa ja kylissä. Jos auto perheessä oli, niin sitä käytettiin sitten paljolti työn takia liikkuessa paikasta toiseen.
Minun lapsuuden kodin lähinaapureilla ei ollut omaa autoa kuin yhdellä naapureistani, ja hänkin oli taksiautoilija. Omalla isällänikin oli sellainen ammatti, että auto oli aivan pakollinen hankinta, jotta hän pääsi kulkemaan työnsä vuoksi paikasta toiseen. Kilometrikorvauksilla oli merkittävä osuus auton ylläpitämisessä siihen aikaan. Isälläni ei vaan ollut ikinä varaa ostaa aivan uusia autoja eläessään, koska oli iso perhe elätettävänään. Käytettyjä autoja isäni osteli, ja koska hän oli näppärä korjaaja itse, niin autotallissa olikin sitten milloin mitäkin auton moottorin kimpussa tehtäviä pikkukorjauksia meneillään kämmenet mustana moottoriöljystä, ja joskus isompiakin remontteja, jopa moottorin vaihtoja velipoikien ja siskoni ensiautoihin. Tuttavaperheen isäntä kävi sitten aina silloin tällöin katselemassa ja pohtimassa isäni kanssa autojensa korjaamishommia. Ja siinähän sitä piipputupakkaa piipun pesässä kului, kun pohtimista riitti sylinteristä ja jarruista sun muusta teknisestä autojen moottoreihin liittyvistä; ja tämä likka oli "kuulolla", vaikken mitään tekniikasta ymmärtänytkään;):D
Siihen aikaan entiseen oli kylätiellä Morrisminejä, 3 tähdenToyota Corolleja, pikku-Fiatteja Datsun 100A:ita, Skodia, Citroneja, Saab 96, Kuplavolkkareita, Taunuksia jne.
Mersu oli kova juttu siihen aikaan, sen omistaja oli jopa sikarikas porho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. jatkaa, että lapsuutensa pienessä kyläisessä vietettyäni 60-luvulla auto ei ollut vielä kovin yleinen vempele jokaisessa kodissa. Ei ainakaan pienissä kunnissa ja kylissä. Jos auto perheessä oli, niin sitä käytettiin sitten paljolti työn takia liikkuessa paikasta toiseen.
Minun lapsuuden kodin lähinaapureilla ei ollut omaa autoa kuin yhdellä naapureistani, ja hänkin oli taksiautoilija. Omalla isällänikin oli sellainen ammatti, että auto oli aivan pakollinen hankinta, jotta hän pääsi kulkemaan työnsä vuoksi paikasta toiseen. Kilometrikorvauksilla oli merkittävä osuus auton ylläpitämisessä siihen aikaan. Isälläni ei vaan ollut ikinä varaa ostaa aivan uusia autoja eläessään, koska oli iso perhe elätettävänään. Käytettyjä autoja isäni osteli, ja koska hän oli näppärä korjaaja itse, niin autotallissa olikin sitten milloin mitäkin auton moottorin kimpussa tehtäviä pikkukorjauksia meneillään kämmenet mustana moottoriöljystä, ja joskus isompiakin remontteja, jopa moottorin vaihtoja velipoikien ja siskoni ensiautoihin. Tuttavaperheen isäntä kävi sitten aina silloin tällöin katselemassa ja pohtimassa isäni kanssa autojensa korjaamishommia. Ja siinähän sitä piipputupakkaa piipun pesässä kului, kun pohtimista riitti sylinteristä ja jarruista sun muusta teknisestä autojen moottoreihin liittyvistä; ja tämä likka oli "kuulolla", vaikken mitään tekniikasta ymmärtänytkään;):D
Siihen aikaan entiseen oli kylätiellä Morrisminejä, 3 tähdenToyota Corolleja, pikku-Fiatteja Datsun 100A:ita, Skodia, Citroneja, Saab 96, Kuplavolkkareita, Taunuksia jne.
Mersu oli kova juttu siihen aikaan, sen omistaja oli jopa sikarikas porho.
Ford Anglia oli myös 70-luvun uutuusmalli, ja eräs sukulaismies hankki sellaisen ensiautokseen aikoinaan. Mutta kyllä se oli pieni ja kiikkerä auto.
Ekan kerran saatuani kyydin Saab 96:ssa oli todellakin mieleenpainuva kokemus. Autossa penkki tuntui laahaavan tietä pitkin, niin alhaalla se oli, ja ikkunat niin pienet, että eihän sieltä lapsena mitään penkin pohjalta istuessaan mitään nähnytkään kuin pilviä taivaalta. Ja entäpä sitten se auton moottorin ääni, aivan kamalaa räpellystä, prutprutprutprut.....ruuu... ei ihmisen puheääni kuulunut, ja eikä ihme, että sen aikaiset Saabbikuskit puhuivat kovalla äänellä muutenkin.
Kuplavolkkarissa istuessa oli myös sellainen tunne ikään kuin olisit istunut auton pohjalla ja se moottorin volskiääni, huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meikälikka huristeli Moskovitsissä tai Mossessa 60-luvun alkupuolella.
Saman itämaan merkkiin kuuluva myöhemmän 60-luvun malli Elite olikin jo hienompi versio Mossesta; ja se vaikutti jotenkin huomattavasti hienommalta menopeliltä kuin toi kaksivärinen Moskovitsi. Tuon jälkeen sitten sainkin kyytiä Escortilla, Carinalla, Skodalla, Opelilla, Vauksalvivalla, Volkkarilla, Hilmanilla jne.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Talbot horizon! 😂
Petran kotona oli myös Horizon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kuplavolkkari 50-luvulla. Semmoinen kaksiosainen takaikkuna oli siinä. Koko perhe mahtui, vanhemmat ja kuusi lasta, nuorimmainen siellä takapenkin selkänojan takana. Harvoin me tosin koko perhe oltiin liikkeellä.
Ap. : Meidänkin Mosse oli tila-auto eli viisi lasta takapenkille ja joskus jopa kissa mukana.
Itänaapurimaan perheauto-malli 60-luvulla. Ei sen puoleen minulla oli perheen kuopuksena
nuorimpana seisomapaikka kartaaniakselin päällä. Siinähän se matka taittui mummolaan
muutama satakilometriä.
Ruskea Saab 96 -sukellussämpylä, valkoinen, Talbot Horizon, hopeanharmaa Toyota Corolla ja sittemmin muistaakseni jotain Renaultteja.
Mun isällä oli Range Rover, Ford Taunus, Chrysler Simca, Subaru jne. Äidillä oli Renault (Rellu) 5 ja Toyota Corolla.
Ensimmäinen perheautomme 80-luvun alkupuolella oli Datsun 120 A. Iskä vaihtoi sen muutaman vuoden päästä uudehkoon (vain vuosi ajettu) Talbot Horizontiin. Horsma, kuten autoamme kutsuimme, pelittää vieläkin. Tosin enää kakkosautona käytössä.