Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Repesin pahasti kätilöiden ammattitaidottomuuden takia

Tuusan nuuska
18.04.2017 |

Synnytin esikoisemme eräässä yliopistosairaalassa kolmisen vuotta sitten. Avautumisvaihe oli nopea, mutta ponnistusvaiheessa homma jäi junnaamaan. Ponnistin voimieni takaa, kuten kätilöt neuvoivat, mutta vain vauvan päälaki kävi näkyvissä, ja meni uudelleen sisään. Puolen tunnin ponnistamisen jälkeen vauvan sydänäänet alkoivat laskea, ja kätilöt hoputtivat minua, että lapsi on saatava pian ulos. Työnsin ja työnsin ilman tulosta. Lopulta minulle leikattiin eppari ja käskettiin edelleen ponnistaa lujaa. Lapsi syntyi syöksyllä heti seuraavalla työnnöllä, ja repesin peräaukkoa myöten. Lapsi oli yhdeksän pisteen tyttö,eli ihan hyväkuntoinen kuitenkin.

Olin epparista ja pahasta repeämästä todella järkyttynyt. Minun annettiin ymmärtää, että repeäminen oli vain huonoa tuuria. Myöhemmin tajusin, että olin ponnistanut huonoimmassa mahdollisessa asennossa eli selälläni. Välilihaa ei tuettu, eikä pään syntymistä jarrutettu vaan lapsen annettiin tulla täysin hallitsemattomasti. Syytän repeämisestä kätilöiden ammattitaidottomuutta ja/tai välinpitämättömyyttä. Pikkukakkosen syntymä olisi edessä loppukeväästä, ja olen vaatinut sektiota. En enää aio ottaa riskiä, että toinenkin synnytys hoidetaan yhtä huonosti ja repeän uudelleen. Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?

Kommentit (136)

Vierailija
1/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pikkukakkosen syntymä? Jos sieltä tuleekin kokkikolmonen:)

Vierailija
2/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saanko kysyä, että missä sairaalassa välilihaa ei tueta eikä päätä synnytetä hallitusti? Näin ammatillisessa mielessä kiinnostaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuleeko se pikkukakkonen kakkosesta ulos kun on jo valmiiksi samaksi reiäksi revennyt?

Vierailija
4/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäki aina repeilen toisten ammattitaidottomuuden takia :D Vahingonilo paras ilo.

Vierailija
5/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Repskops.

Vierailija
6/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis tämä tapahtui kolmisen vuotta sitten ja sä et silloin antanut palautetta synnärille?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otsikosta luulin, että ap nauroi kätilöiden osaamattomuudelle.

Vierailija
8/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi ei :( Oletko miten toipunut siitä, palautuiko alapää edes kutakuinkin normaaliksi? Olisiko mahdollista että synnyttäisit jossain toisessa sairaalassa tämän toisen jos siellä osattaisiin paremmin?

Ja missä sairaalassa tämä muuten kävi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siellä taisi olla lapsella hengenhätä ja halusivat lapsen nopeasti ulos. Onneksi ei tullut hapen puutetta.

Ikävää se repeäminen.

On ollut minulla viimeisin synnytys sellainen, ertä kätilö tuki ja jarrutteli. Kyllä sekin oli selimakuulla.

Keskimmäinen tuli syöksyllä eikä siinä kerennyt kukaan mitään....vesi vaan roiskui.

Ponnistetaan nykyään yleisestikin muissa asennoissa? Sehän on hyvä.

Ehkä sattuu nykymetodin osaava kätilö ensi kerralla,

Vierailija
10/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Siis tämä tapahtui kolmisen vuotta sitten ja sä et silloin antanut palautetta synnärille?

En tajunnut silloin, että kätilöt olisivat toimillaan voineet ehkäistä repeämistä. Ajattelin, että syy oli mun anatomiassa ja huonossa tuurissa. Luotin siihen, että ammattilaiset tietävät, kuinka toimia.

En halua kertoa, mistä sairaalasta on kyse, mutta suuresta yliopistollisesta sairaalasta.

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikävä kyllä nuo pahat vammat johtuvat ensisijaisesti synnyttäjän kudostyypistä. Mitä taas ponnistusasentoon tulee, siihen vaikuttaa aika moni asia, sikiön sydänäänistä äidin vointiin ja kätilön ergonomiaan.

On helppoa jossitella, mutta ihan tosielämässä moni päätyy ponnistusvaiheen pitkittyessä aktiivisista passiivisiin asentoihin. Itsekin jalat hapoilla ponnistaneena tiedän, että saa olla aika aerobic-ohjaaja, jos meinaa vetää kolme varttia ponnistusasentoa pystyssä.

Vierailija
12/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

1/5

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voi ei :( Oletko miten toipunut siitä, palautuiko alapää edes kutakuinkin normaaliksi? Olisiko mahdollista että synnyttäisit jossain toisessa sairaalassa tämän toisen jos siellä osattaisiin paremmin?

Ja missä sairaalassa tämä muuten kävi?

Minut korjausommeltiin heti synnytyksen jälkeen nukutuksessa, ja luojan kiitos alapää on palautunut lähes ennalleen, pientä tunnottomuutta ja ilman karkailua on. Seuraavan synnytän toisessa sairaalassa. Mutta täälläkin minua yritetään kovasti suostutella alatiehen. "Ommellaan vaan uudelleen, jos repeät!" sanoi täkäläinen kätilö.

-ap

Vierailija
14/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä nuo pahat vammat johtuvat ensisijaisesti synnyttäjän kudostyypistä. Mitä taas ponnistusasentoon tulee, siihen vaikuttaa aika moni asia, sikiön sydänäänistä äidin vointiin ja kätilön ergonomiaan.

Ymmärrän tuonkin, mutta harmittaa, ettei repeämistä edes yritetty estää.

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä nuo pahat vammat johtuvat ensisijaisesti synnyttäjän kudostyypistä. Mitä taas ponnistusasentoon tulee, siihen vaikuttaa aika moni asia, sikiön sydänäänistä äidin vointiin ja kätilön ergonomiaan.

On helppoa jossitella, mutta ihan tosielämässä moni päätyy ponnistusvaiheen pitkittyessä aktiivisista passiivisiin asentoihin. Itsekin jalat hapoilla ponnistaneena tiedän, että saa olla aika aerobic-ohjaaja, jos meinaa vetää kolme varttia ponnistusasentoa pystyssä.

Älä viitsi puhua roskaa ja pelotella. Eppari tutkitusti lisää repeämien riskiä, siksi sen tekemisestä on rutiinina luovuttu. Tehdään vain pakon edessä. Ja ihan hyvin normikuntoinen ja -voimainen nainen jaksaa niissä synnytyshormonipäissään ponnistaa muutenkin kuin makuulla, ja silloinkin jos makuulle päädytään, on kylkiasento suositeltava, ei suinkaan selinmakuu jossa lantio ja häntäluu ovat kaikista huonoiten "auki". 

Vierailija
16/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen luullut, että repeäminen on tosi yleistä synnytyksessä. Ei siis olekaan?

Alatiesynnytys on kyllä lapsen etu vastustuskyvyn kehittymisen kannalta. Haittaako se oikeasti paljon, jos repeää ja ommellaan? Eikö olen normaalia olla rikki synnytyksen jälkeen ainakin vuoden ajan?

Vierailija
17/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen luullut, että repeäminen on tosi yleistä synnytyksessä. Ei siis olekaan?

Alatiesynnytys on kyllä lapsen etu vastustuskyvyn kehittymisen kannalta. Haittaako se oikeasti paljon, jos repeää ja ommellaan? Eikö olen normaalia olla rikki synnytyksen jälkeen ainakin vuoden ajan?

No ei ole :(

Vierailija
18/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen luullut, että repeäminen on tosi yleistä synnytyksessä. Ei siis olekaan?

Alatiesynnytys on kyllä lapsen etu vastustuskyvyn kehittymisen kannalta. Haittaako se oikeasti paljon, jos repeää ja ommellaan? Eikö olen normaalia olla rikki synnytyksen jälkeen ainakin vuoden ajan?

Mulle sanottiin, että noin 0,5% eli joka 200. synnyttäjä repeää noin pahasti kuin minä. Luin lääketieteellisestä artikkelista, että 60% pahojen repeämien korjauksista onnistuvat vain välttävästi tai jopa huonosti. Ensimmäisellä kerralla kävi sikäli tuuri, että saatiin melko hyvin korjattua. Nyt olemassaolevat arvet kiristävät synnytyskanavaa entisestään.

-ap

Vierailija
19/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä nuo pahat vammat johtuvat ensisijaisesti synnyttäjän kudostyypistä. Mitä taas ponnistusasentoon tulee, siihen vaikuttaa aika moni asia, sikiön sydänäänistä äidin vointiin ja kätilön ergonomiaan.

On helppoa jossitella, mutta ihan tosielämässä moni päätyy ponnistusvaiheen pitkittyessä aktiivisista passiivisiin asentoihin. Itsekin jalat hapoilla ponnistaneena tiedän, että saa olla aika aerobic-ohjaaja, jos meinaa vetää kolme varttia ponnistusasentoa pystyssä.

Älä viitsi puhua roskaa ja pelotella. Eppari tutkitusti lisää repeämien riskiä, siksi sen tekemisestä on rutiinina luovuttu. Tehdään vain pakon edessä. Ja ihan hyvin normikuntoinen ja -voimainen nainen jaksaa niissä synnytyshormonipäissään ponnistaa muutenkin kuin makuulla, ja silloinkin jos makuulle päädytään, on kylkiasento suositeltava, ei suinkaan selinmakuu jossa lantio ja häntäluu ovat kaikista huonoiten "auki". 

En puhu roskaa enkä pelottele. Rutiininomaisesta episiotomiasta ei ole kuin haittaa äidille, ja useimmissa sairaaloissa siitä on luovuttu. Itsekin olen kirjoittanut esitietoihini, että ennemmin repeämä kuin episiotomia, ja sitä tahtoa on aina kunnioitettu. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun lapsi on saatava kiireesti ulos, episiotomia tehdään.

Ja ilmoittautukoon jokainen, joka on ponnistanut kolme varttia esim. polvillaan tai seisaallaan. Minulla se jäi tekemättä, vaikka olen juossut puolimaratonin reippaasti alle kahteen tuntiin.

Vierailija
20/136 |
18.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en kyllä ala ainoaa persettäni repimään kätilön ergomian takia, sori vaan. Ottakoon kopin sieltä jakkaran alta. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yksi kolme