Muistatko koulusi kiusaajia? Mitä heille kuuluu nyt?

valitettavasti. Edelleen jos satun törmäämään vaikka kadulla menen hetkeksi ihan lukkoon. Se häpeän tunne minkä he saivat aikaan minussa (siis oikeasti saivat uskomaan että mussa on jotain tosi pahasti vialla) nostaa aina välillä päätään.



Vaikka olen pärjännyt ihan hyvin, minulla on ihana mies, ihana lapsi ja olen hoitovapaalla vakituisesta työpaikasta. Olen hammaslääkäri koulutukselta, asumme omakotitalossa Espoossa jne. Mutta silti aina välillä se tuttu tunne, että olen maanmatonen tulee mieleen.



Voin sanoa vihaavani edelleen jokaikista niistä jotka mua kiusasi. Mutta tavallaan edelleen pelkään heitä. teksisi vaikka laittaa edes heidän etunimensä tähän, mutta sitten se taas tulee, pelko että he tunnistavat minut ja taas 15 vuoden jälkeen tulevat ja haukkuvat lyttyyn..



Se on käsittämätöntä miten paljon vahinkoa voi toiselle tehdä koulukiusaamisella.

ainakin jonkin aikaa (en tiedä ovatko nyt/enää) ja koulut on käymättä. Molemmat taisivat aloittaa amiksen, mutta jäi kesken. Ovat tehneet hanttihommia ja olleet paljon työttöminä. Molemmilla on aviottomia lapsia eri naisten kanssa... Eli eipä hyvin mee...

Mitä taas tulee kiusattuihin, niin heistä on " kasvanut joutsenia" . Monet opiskelleet pitkälle, korkeissa viroissa ja onnellisessa parisuhteessa. :o)

Yksi sai ekan lapsen 17-vuotiaana ja sen jälkeen lapsia on tullut neljä lisää. Jokaisella on ongelmia, äiti ratkoo niitä vääntämällä maailmaan lisää mukuloita. Oman selityksensä mukaan saa raskaana ollessana neuvolasta, naapureilta, sukulaisilta ja vierailta huomoita. Tyyppi on edelleenkin todella vastenmielinen, puhuu lapsilleen rumasti, kiroilee kuin tukkijätkä ja lasten elämä on täysin hulabaloota. Perheessä on telkkari auku 24/7, joka ruokailun aikana.



Yksi on linnassa.



Yksi on pitkäaikaistyötön, mikään työ ei ole riittävän hyvää peruskoulutaustaiselle lapamadolle.



Yksi on lastentarhanopettaja ja kuulemma aika kauhutyyppi töissään - eikö sinne kouluun ole mitään psykotestejä?



Mulle yläaste oli painajaista. Onneksi se aika ei enää palaa. Nyt oma elämäni on hyvällä mallilla.

Tai vietiinhän niitä pipoja ja piirrettiin toisen poskeen permament tussilla, mutta aika tasapuolisesti.

Ammatissa ei sinänsä mitään vikaa.



Meinasin palkata hänet meille, mutta onneksi huomasin ajoissa koka oli kýseessä.

76

Kaksi on väitelleitä tohtoreita/tutkijoita. Muista en tiedä, mutta epäilemättä ovat korkeasti koulutettuja ja hyvissä työpaikoissa.

Täytyy muistaa, että kiusaajilla yleensä auktoriteettia ja ovat useimmiten erittäin sosiaalisia, saavat ihmiset puolelleen ja heistä pidetään..paitsi kiusatut..

Yleensä nämä kiusatut, eivät menesty elämässään. Poikkeuksia tietenkin on.

En tiedä johtuuko kiusattujen aikuisuuden ongelmat kiusaamisesta vaan siitä, että heillä on jo valmiiksi ollut ominaisuuksia, minkätakia kiusaaminen alkanut.

Kiusaamiseen kyllä löytyy syitä ja ei ala pelkästä silmälasien käytöstä. Nykyään huomattu, että jo päiväkodeissa huomataan lapset joita mahdollisesti tullaan kouluiässä kiusaamaan, tai kiusaaminen voi alkaa jo päiväkodissa.

Te vanhemmat, joiden lapset ovat jollainlailla erilaisia/heikompia ym. tehkää kaikkenne jotta lapsenne itsetunto olisi tarpeeksi korkea, jotta kiusaaminen ei ala

halveksin suuresti heitä, kiusaajiani. Olen törmännyt heihin Länsi Helsingistä josta olemme kotoisin. Molemmat ainakin parin lapsen äitejä, levinneitä ja rumia, olivat jo silloin. Toisella joku narkkarin näköinen mies, ei varmaan töitä koko pariskunnalla. Törmäsin toissa kesänä viimeeksi tähän toiseen, mutta olen kuin en tuntisi. Ällö akka, mutta en ole tuntenut kuin sääliä heitä kohtaan. Ja kun olen tiennyt aina että mulla on mennyt paremmin kaikessa kuin heillä, olen tavallaan jo kostoni antanut.

kertoi miten hankalaa on saada lapset syömään rauhassa, kun eivät malta telkkarin katselulta rauhoittua ruokailemaan. Me muut tietysti ihmettelimme sitä miksi telkkari on ylipäätään auki ruokailun aikana. telkkari on kuulemma auki koko ajan. Lasten mentyä nukkumään kyttää vaikka tv:n chatia...säälittävää.

Ennemminkin _kaikkien vanhempien velvollisuus_ olisi omalla hyvällä esimerkillään opettaa lapsistaan itsenäiseen ajatteluun kykeneviä, omantunnon omaavia ja suvaitsevia ihmisiä. Ja onhan se itsetuntokin tosi tärkeä asia, tai paremminkin luottamus itseen, mutta kyllä kuulkaa siinäkin näemmä voidaan mennä nykyään liian pitkälle... Mutta nämä asiat lähtevät ihan siitä, että miten vanhemmat itse suhtautuvat asioihin.



Jos lähdetään sille linjalle, että lapselle opetetaan, että hänen pitää yrittää olla juuri niinkuin muutkin (mitä se edes on, kaikkihan ovat yksilöitä!) ja että ei saa tehdä oman tyylinsä mukaisesti, on apinoitava/miellytettävä muita jne. niin sillä vaan ruokitaan kiusaamista.



Tämä maailma olisi aivan kamala paikka elää, jos kaikki ihmiset olisivat teräksenkovia luonteeltaan ja kyynärpäät heiluen tekisivät tietä itselleen, muista välittämättä. On annettava tilaa kaikenluonteisille ihmisille! Ei se yltiösosiaalinen, puhelias, rohkea ja avoin ihmistyyppi ole mikään ainoa oikea ihmisen malli, ei todellakaan!

eli oikeen hyvää kuuluu ;DDD

tajusit kirjoitukseni aivan väärin

T. taisin olla 33

Kyllä tossa kiusaajien pärjäämisessä huonosti voi olla se pointti, että ne on olevinansa koviksia eivätkä paskaakaan piittaa koulusta ja sitten ollaan kehnoissa hommissa loppuelämä ja jokuhan siellä kotioloissakin mättää jos tarvii muita kiusata...

Vaikka aikaa on kulunut, tekijät pitäisi saada vielä jotenkin vastuuseen. Voisiko asiasta kertoa jossain paikkakunnan omassa lehdessä tai vastaavassa. Vaikka sen tekisi nimiä paljastamatta, voisi arvon lekurin puntit alkaa tutista. Jotenkin tuntuisi, että asia tulisi vihdoin tuoda julkisuuteen.

Yhdestä en tiedä mitään, muutti onneksi Espanjaan perheensä kanssa. Toisestakaan ei ole muuta tietoa, kuin että nimen näin syksyllä aikuislukiosta valmistuneissa (ikää on lähemmäs 30).



Kolmas opiskeli samassa yliopistossa, tuli kerran juttelemaan jossakin bileissä ja kehui, kuinka kaunis olen, ja oli kuulemma iloinen, että mulla menee niin hyvin. Ei suoraan pyytänyt anteeksi, mutta kohtaamisesta jäi hyvä mieli.



Neljännellä menee kuulemani mukaan aika huonosti. Hän on kotipaikkakunnan räkälän jakorasia, kaksi lasta eri miesten kanssa, ei töitä eikä koulutusta. Lapset ovat kuulemma pääosin mummon hoivissa. Voisin olla vahingoniloinen, mutta enemmänkin säälittää.

kahden eri miehen kanssa lapsia! Hui

Olin itse yksi (harvoista) kiusatuista ja siksi menikin oikeastaan koko ala-aste vähän niinkuin ohi... Inhosin koulua niin paljon, että sairastuin lapsena jo stressimigreeniin, josta kärsin sit joka lauantai...



Niin ne kiusaajat... Niitä on onneksi vain pari.



Pahin eli Neiti P on tällä hetkellä lastentarhassa töissä, on lastenhoitaja ammatiltaan ja asuu tässä samassa kaupungissa. Hän on yh, mies jätti kun lapsi 2v.



Toinen paha eli herra M. Hänestä en tiedä yhtään mitään, enkä tod. välitäkään.

Yläasteelta muistan viisi kiusaajaa:

- tehnyt itsarin

- istuu vankilassa, taisi tappaa/murhata jonkun

- 6 lapsen isä, jokaisella eri äiti

- narkkari

- akateeminen tutkinto, hyvässä duunissa, tullut kiltti poika :)



Neljälle siis käynyt köpelösti, yksi muuttanut tapansa :)

Nyt aikuisena olen kuullut luokkatovereiden tilittäneen, että heitä kiusattiin, ja olen ollut ihan äimistynyt.



t. olenkohan ollut tietämättäni kiusaaja?