Lue keskustelun säännöt.
Voi luoja mä kiehun! Anoppiasiaa taas kerran
16.04.2017 |
Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.
No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.
Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.
Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.
Kommentit (308)
Mun anoppi suuttui tulisesti sukujuhlissa. Kahvipöydässä tuli puheeksi miehen veli, joka on varsin omalaatuinen levoton sielu, oman tiensä kulkija. Joku sukulaissetä siinä sitten kommentoi mun miehestä, että "Alpo" on rauhallinen mies. Tämä oli anopillen liikaa, hän ensin totesi, että Alpo saa kyllä homman hoidettua, sitten haukkui pikaisesti tämän kommentoijan ja niskoja nakellen purjehti pois paikalta. Siinä jäi koko seurue montut ammollaan tuijottamaan toisiaan. Eli joskus tämmöiset todellakin väärinkäsityksiä, myrskyjä vesilasissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata syöksyä suin päin yhteen ja lisääntyä. Viisaampaa olisi ensin seurailla kaikessa rauhassa, millaisesta tyypistä on kysymys, siis molemmin puolin. Yksi hyvä tapa on seurata, miten kumppani käyttäytyy vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan. Osallistuuko kumppani esim. kotitöiden tekoon kotona käydessään, vai vetääkö vain lonkkaa, kun tekee niin raskasta työtä. Tyttärethän ainakin aikaisemmin totutettiin jo nuoresta pitäen tekemään kotitöitä, mutta monet pojat pääsivät kuin koira veräjästä. Jos siis tällaisen kultakimpaleen kanssa lyö hynttyyt yhteen, voi olla, että apua on turha odottaa, edes pyytämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erkki R. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erkki R. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.
No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.
Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.
Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.
Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.
Sinulla on ruma asenne ap:ta kohtaan :)
Iso osa nykypäivän isistä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin rahapussin muodossa, tosin osalla taas näyttävän olevan suuntaus ettei rahaa tai aikaa perheelle suoda.
Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.
Toinen 8 h töissä ja toinen 24/7... joo ei.
Normityöaikaan kun lisää työmatkat niin se on jo helposti 9 tuntia. Mitä kotitöitä te palstamammat mukamas teette YHDEKSÄN tuntia päivässä? Palstailu on kotityötä?
olet varmaankin lapseton, mutta tässä tyypillinen kotiäidin työpäivä lasten ollessa n. 1-3 vuotiaita:
7.00 kuopus herää, kohta myös esikoinen, lasten aamutoimet, aamupala.
Jos lapset leikkii sopuisasti: tiskikoneen tyhjennys, pyykkiä, ehkä imurointia. Siinä sivussa lasten ohjeistamista. Jos leikit ei suju:kotityö jää kesken, lasten kanssa touhuamista.
10.00 lapset ulkovaatteisiin, ulos puistoon, huonolla säällä perhekerhoon. Rattailla, julkisilla ja kävellen kulkien.
12.00 kotiin, lasten vaatteet vaihdetaan, lounasruuan valmistus, syöminen /syöttäminen
13.00 isommalle tv auki että saa nukutettua pienemmän päikkäreille. Sen jälkeen kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa: Ääneen lukemista, leikkimistä, legoja tms. mitä pienempi sisarus ei vielä voi leikkiä mukana. Samalla oma päiväkahvi.
Pykit koneesta kuivumaan, keittiön siivous lounasruuan jäljiltä.
14.30 Pienempi herää, välipalaa lapsille, leikkien valvomista, jos ilma on hyvä niin uudestaan ulos, joskus tulee leikkikavereita kylään tai itse kyläillään. Mahdollisesti kauppareissu jos on pakko.
17.00 Kotiin jos ollaan oltu ulkona, päivällisruuan laitto, ruokailu, taas kerran keittiön siivoaminen.
18.30 leikkimistä, ensimmäinen lepotauko päivän mittaan koska mies tuli kotiin.
19.00 Lasten iltatoimet, iltapuuro, nukuttaminen.Normaalit päivät menee suunnilleen noin, eri asia sitten jos on neuvola-aikoja, muskareita sun muuta tai jos joku on kipeenä.
En nyt osaa ajatella makaavani sohvalla perse homeessa koska perseeni kävi siinä sohvassa kaksi kertaa päivän aikana (juodesani päiväkahvin ja klo 18.30 kun pidin tauon.
Sun isompi lapsi on siis vasta 3v eikä nuku päiväunia?
Meillä lapset herää noin klo 7. Siihen mennessä olen lukenut lehden ja juonut kahvia. Aamutoimet. Kotitöitä lasten kanssa eli 1v ja 2kpl 3v ripustavat pyykkiä, tyhjentävät tiskikonetta, osallistuvat silitykseen tms. Ulos noin klo 9, jos siltä tuntuu. Vaihtoehtona on perhekerho 1 krt/vko tai isompien muskari 1 krt/vko. Kotipäivänä klo 11 ruuanlaittoon, kerhopäivänä ollaan kotona noin 11.30. En osaa tehdä ruokaa niin, että keittiö pitää erikseen sen jäljiltä siivota, joten sellaiset jäävät minulta kokonaan pois. Syödään ja sitten kaikki lapset menevät nukkumaan. Isommat nukkuvat 30 min - 60 min, pienin ainakin 60 min. Sinä aikana ompelen, luen tms. Ja mitä olinkin tekemässä, sitä voi jatkaa, vaikka isommat ovat hereillä. Joskus siivotaan yhdessä, joskus he auttavat ompelussa lajittelemalla nappeja. Välipala ja sen jälkeen yleistä olemista. Lapset leikkivät keskenään,joskus askarrellaan tms.
Päivällinen on klo 17, lapset tekevät salaatin. Joskus meillä on aika jännittäviä makuyhdistelmiä.
En minä osaa kokea päiviäni raskaiksi enkä toisaalta osaa vahtia lasten leikkejä. He ovat kanssani samassa tilassa, mutta leikkivät omiaan, jos minulla on jotain muuta menossa. Joskus voidaan lukea satuja ja näytellä koko iltapäivä, joskus ei. Sohvaa meillä ei muuten ole ollenkaan.
Lapset tekevät salaatin? 3-vuotias käyttää veistä vai onko salaatti sellainen, jossa kaikki on leikkaamatta ja pesemättä astiassa?
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata syöksyä suin päin yhteen ja lisääntyä. Viisaampaa olisi ensin seurailla kaikessa rauhassa, millaisesta tyypistä on kysymys, siis molemmin puolin. Yksi hyvä tapa on seurata, miten kumppani käyttäytyy vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan. Osallistuuko kumppani esim. kotitöiden tekoon kotona käydessään, vai vetääkö vain lonkkaa, kun tekee niin raskasta työtä. Tyttärethän ainakin aikaisemmin totutettiin jo nuoresta pitäen tekemään kotitöitä, mutta monet pojat pääsivät kuin koira veräjästä. Jos siis tällaisen kultakimpaleen kanssa lyö hynttyyt yhteen, voi olla, että apua on turha odottaa, edes pyytämällä.
Mun mies ei tee kotitöitä, ellei erikseen käske. Tosi tympeää. Ei huomaa, että tarttis imuroida, vaikka lattialla olis 5 cm kerros hiekkaa. Anoppilassa on kauhea siivo, jos sellaisessa ympäristössä on kasvanut, niin onko nyt niin ihme, kun siisteyskäsitys on mitä on... Nurmikon ymmärtää kyllä leikata, ja autoista huolehtii. Mutta siivous, kokkaus, mikään pyykkiin liittyvä... ei vaan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erkki R. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erkki R. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.
No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.
Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.
Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.
Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.
Sinulla on ruma asenne ap:ta kohtaan :)
Iso osa nykypäivän isistä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin rahapussin muodossa, tosin osalla taas näyttävän olevan suuntaus ettei rahaa tai aikaa perheelle suoda.
Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.
Toinen 8 h töissä ja toinen 24/7... joo ei.
Normityöaikaan kun lisää työmatkat niin se on jo helposti 9 tuntia. Mitä kotitöitä te palstamammat mukamas teette YHDEKSÄN tuntia päivässä? Palstailu on kotityötä?
olet varmaankin lapseton, mutta tässä tyypillinen kotiäidin työpäivä lasten ollessa n. 1-3 vuotiaita:
7.00 kuopus herää, kohta myös esikoinen, lasten aamutoimet, aamupala.
Jos lapset leikkii sopuisasti: tiskikoneen tyhjennys, pyykkiä, ehkä imurointia. Siinä sivussa lasten ohjeistamista. Jos leikit ei suju:kotityö jää kesken, lasten kanssa touhuamista.
10.00 lapset ulkovaatteisiin, ulos puistoon, huonolla säällä perhekerhoon. Rattailla, julkisilla ja kävellen kulkien.
12.00 kotiin, lasten vaatteet vaihdetaan, lounasruuan valmistus, syöminen /syöttäminen
13.00 isommalle tv auki että saa nukutettua pienemmän päikkäreille. Sen jälkeen kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa: Ääneen lukemista, leikkimistä, legoja tms. mitä pienempi sisarus ei vielä voi leikkiä mukana. Samalla oma päiväkahvi.
Pykit koneesta kuivumaan, keittiön siivous lounasruuan jäljiltä.
14.30 Pienempi herää, välipalaa lapsille, leikkien valvomista, jos ilma on hyvä niin uudestaan ulos, joskus tulee leikkikavereita kylään tai itse kyläillään. Mahdollisesti kauppareissu jos on pakko.
17.00 Kotiin jos ollaan oltu ulkona, päivällisruuan laitto, ruokailu, taas kerran keittiön siivoaminen.
18.30 leikkimistä, ensimmäinen lepotauko päivän mittaan koska mies tuli kotiin.
19.00 Lasten iltatoimet, iltapuuro, nukuttaminen.Normaalit päivät menee suunnilleen noin, eri asia sitten jos on neuvola-aikoja, muskareita sun muuta tai jos joku on kipeenä.
En nyt osaa ajatella makaavani sohvalla perse homeessa koska perseeni kävi siinä sohvassa kaksi kertaa päivän aikana (juodesani päiväkahvin ja klo 18.30 kun pidin tauon.
Sun isompi lapsi on siis vasta 3v eikä nuku päiväunia?
Meillä lapset herää noin klo 7. Siihen mennessä olen lukenut lehden ja juonut kahvia. Aamutoimet. Kotitöitä lasten kanssa eli 1v ja 2kpl 3v ripustavat pyykkiä, tyhjentävät tiskikonetta, osallistuvat silitykseen tms. Ulos noin klo 9, jos siltä tuntuu. Vaihtoehtona on perhekerho 1 krt/vko tai isompien muskari 1 krt/vko. Kotipäivänä klo 11 ruuanlaittoon, kerhopäivänä ollaan kotona noin 11.30. En osaa tehdä ruokaa niin, että keittiö pitää erikseen sen jäljiltä siivota, joten sellaiset jäävät minulta kokonaan pois. Syödään ja sitten kaikki lapset menevät nukkumaan. Isommat nukkuvat 30 min - 60 min, pienin ainakin 60 min. Sinä aikana ompelen, luen tms. Ja mitä olinkin tekemässä, sitä voi jatkaa, vaikka isommat ovat hereillä. Joskus siivotaan yhdessä, joskus he auttavat ompelussa lajittelemalla nappeja. Välipala ja sen jälkeen yleistä olemista. Lapset leikkivät keskenään,joskus askarrellaan tms.
Päivällinen on klo 17, lapset tekevät salaatin. Joskus meillä on aika jännittäviä makuyhdistelmiä.
En minä osaa kokea päiviäni raskaiksi enkä toisaalta osaa vahtia lasten leikkejä. He ovat kanssani samassa tilassa, mutta leikkivät omiaan, jos minulla on jotain muuta menossa. Joskus voidaan lukea satuja ja näytellä koko iltapäivä, joskus ei. Sohvaa meillä ei muuten ole ollenkaan.
Lapset tekevät salaatin? 3-vuotias käyttää veistä vai onko salaatti sellainen, jossa kaikki on leikkaamatta ja pesemättä astiassa?
Kyllä 3v osaa jo pestä salaatin ja repiä "suupaloiksi", jos ei käytä saksia. Veistäkin tuossa iässä osaa käyttää, jos on saanut siihen ohjausta, vaikka ei porkkanaa saakaan viipaloida. Hillosipuleita (tölkistä) ei tarvitse edes pestä. Avocadoa voi paloitella vaikka lusikalla.
Lapset oppivat hyvin paljon, jos heidän antaa oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erkki R. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erkki R. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.
No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.
Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.
Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.
Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.
Sinulla on ruma asenne ap:ta kohtaan :)
Iso osa nykypäivän isistä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin rahapussin muodossa, tosin osalla taas näyttävän olevan suuntaus ettei rahaa tai aikaa perheelle suoda.
Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.
Perhevapaat, joita tuetaan verovaroista, on lasta varten, eikä suinkaan helpottamaan isän arkea tai poistamaan isän vastuuta lastenhoidosta ja kotitöitä.
Kotona olevan pääasiallinen tehtävä on hoitaa ja kasvattaa lasta ja turvata lapselle turvallinen ja virikkeellinen elämä. Kotityöt jaetaan puoliksi vanhempien kesken.
Nykyään perhevapaita käytetään häikäilettömästi väärin ja maksetaan veronmaksajilla, usein lapsi saa vaan välttämättömän hoidon, mutta riittävälle ulkoilulle ja virikkeelliselle kasvatukselle ei ole aikaa, kun äidin tehtävänä on kaikki perheen kotityöt ja mies on vapaamatkustaja ottaa edun ja hyödyn perhevapaista itselleen, lapsen kustannuksella.
Onneksi poliittisille päättäjille viesti on mennyt perille ja uusi laki perhevapaista on enemmän kuin tervetulot, jos halutaan panostaa lapsen etuun ja oikeuteen.
Kannattaa aina harkita ennen kuin puhuu.
Eli harkita onko tavallista herkempiä ihmisiä lähistöllä jne.
Itse olen joskus huumorilla heittänyt jotai itsestäni niin eiköhän yksi nainen kääntänyt sen vitsin itseensä ja loukkantui selvästi. Vaikka tarkoituksena ei ollut millään lailla pilkata häntä.
Mutta herkät on herkkiä.
Erityisen varovainen saa olla raskaana olevien ja imettäjien lähellä.
Ovat sillon herkimmillään hormoni-heilahtelujen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erkki R. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erkki R. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.
No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.
Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.
Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.
Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.
Sinulla on ruma asenne ap:ta kohtaan :)
Iso osa nykypäivän isistä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin rahapussin muodossa, tosin osalla taas näyttävän olevan suuntaus ettei rahaa tai aikaa perheelle suoda.
Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.
Siinä tapauksessa, jos mies ei jaksa tehdä omaa osuuttaan lastenhoidosta ja kotitöistä omaa osuuttaan, oman päivätyön ohella, miehen on palkattava kotiapua tai haettava, vaikka äidistään omaishoitaja, jolloin veronmaksajien rahat menisivät oikeaan osoitteeseen, koska perhevapaat on lapsen hyvinvointia ja hoivaa varten, ei aikuisen miehen.
Jos olet itse vain kotona ja miehesi töissä ja tuo rahan pöytään niin mun mielestä ihan reilua, että hoidat suurimman osan kodin töistä. Voisitte toki sopia mihin miehesi osallistuu ja missä määrin. Mutta tuskin oletat että tuossa tilanteessa tekisitte ihan yhtä paljon? Eri asia sitten, jos kummatkin on työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietippä jotain raskaampaa duunia niinku raksa.. Aamulla joudut puolikuolleena väsymyksen takia lähtemään duuniin jossa nostellaan selkä kipeänä raskaita taakkoja. Tuntuu että itku tulee kun on niin raskasta fyysistä duunia.. Sitten tulet kotiin ja koskee jalkoihin, selkään, päähän, käsiin.. JOKAPAIKKA ON KIPEÄNÄ.. Haluaisit sen rääkkäyksen jälkeen vaan rössähtää sohvalle ja ottaa oluen ja toivoa että levon jälkeen ei olisi enää jyskyttävää kipua jokapaikassa..
Sillävälin kotiemäntä vaan nalkuttaa että tee sitä tee tätä.. NO OLEN TEHNYT JO 12 TUNTIA SITÄ JA TÄTÄ JA TUOTA. JOKO SAA LEVÄTÄ?..
Mietippä nainen itse jos joutuisit jynssäämään jotain vessaa puhtaaks 12 tuntia putkeen.. Polvet ja kädet kipeänä oot tehnyt hommia ja sen jälkeen mies sanoo että tiskaa ja tee ruokaa ja pese pyykkiä ja leiki lasten kanssa ja hiero mun hartioita.. Eikö yhtään tuntuis siltä että mies nalkuttaa?
Sitten kaiken tuon rääkin jälkeen nainen käyttää miehen lompakkoa ja käy kaupassa miehen rahoilla ja ostelee itselleen kaikkea vaatteita ja kivaa kun mies joutuu samassa reikäsessä haalarissa lähtemään töihin ja koko elämä on vaan sitä että nainen ei ole koskaan tyytyväinen ja jokapaikkaa kolottaa..
Ei etes pillua saa kun vaimo on aina vittupäänä ja halut menee.
Lepäilet kotona kun mies tekee työt ja itket kun levähtää hetken sohvalla. :D Jopa vaatteet päälläsi on miehen rahoilla maksettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mies tulee töistä kotiin niin ei kyllä enää hievahda ulos. Hoitaa kuitenkin osansa kotitöistä/lasten kanssa touhuamisesta. Vuorotellen voidaan levätä jos on ollut rankkaa. Ei minunkaan mieheni muuten tykkää leikkipuistoista, mutta vie lapsia viikonloppuisin metsään tai omalle pihalle pelaamaam.
Vierailija kirjoitti:
Mietippä jotain raskaampaa duunia niinku raksa.. Aamulla joudut puolikuolleena väsymyksen takia lähtemään duuniin jossa nostellaan selkä kipeänä raskaita taakkoja. Tuntuu että itku tulee kun on niin raskasta fyysistä duunia.. Sitten tulet kotiin ja koskee jalkoihin, selkään, päähän, käsiin.. JOKAPAIKKA ON KIPEÄNÄ.. Haluaisit sen rääkkäyksen jälkeen vaan rössähtää sohvalle ja ottaa oluen ja toivoa että levon jälkeen ei olisi enää jyskyttävää kipua jokapaikassa..
Sillävälin kotiemäntä vaan nalkuttaa että tee sitä tee tätä.. NO OLEN TEHNYT JO 12 TUNTIA SITÄ JA TÄTÄ JA TUOTA. JOKO SAA LEVÄTÄ?..
Mietippä nainen itse jos joutuisit jynssäämään jotain vessaa puhtaaks 12 tuntia putkeen.. Polvet ja kädet kipeänä oot tehnyt hommia ja sen jälkeen mies sanoo että tiskaa ja tee ruokaa ja pese pyykkiä ja leiki lasten kanssa ja hiero mun hartioita.. Eikö yhtään tuntuis siltä että mies nalkuttaa?
Sitten kaiken tuon rääkin jälkeen nainen käyttää miehen lompakkoa ja käy kaupassa miehen rahoilla ja ostelee itselleen kaikkea vaatteita ja kivaa kun mies joutuu samassa reikäsessä haalarissa lähtemään töihin ja koko elämä on vaan sitä että nainen ei ole koskaan tyytyväinen ja jokapaikkaa kolottaa..
Ei etes pillua saa kun vaimo on aina vittupäänä ja halut menee.
No jos jatkuvasti särkee ja kolottaa, niin työterveyslääkäri on oikea osoite valittaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotitöiden jakaminen on asia, joka pitää tietysti sopia keskenään.
Ihan toinen asia on oman kumppanin mollaaminen tai nolaaminen tämän ystävien tai perheen edessä. Sellaista en omalta kumppaniltani sietäisi hetkeäkään vaan sohvan kulutuksesta keskustellaan kotosalla kaksin. Tuo on lisäksi yleensä äärettömän epäkohteliasta ja vaivaannuttavaa myös sille muulle yleisölle ja tässä tapauksessa tietysti vielä loukkaavaakin kun oli kyse äidistä ja pojasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erkki R. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erkki R. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.
No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.
Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.
Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.
Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.
Sinulla on ruma asenne ap:ta kohtaan :)
Iso osa nykypäivän isistä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin rahapussin muodossa, tosin osalla taas näyttävän olevan suuntaus ettei rahaa tai aikaa perheelle suoda.
Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.
Toinen 8 h töissä ja toinen 24/7... joo ei.
Normityöaikaan kun lisää työmatkat niin se on jo helposti 9 tuntia. Mitä kotitöitä te palstamammat mukamas teette YHDEKSÄN tuntia päivässä? Palstailu on kotityötä?
olet varmaankin lapseton, mutta tässä tyypillinen kotiäidin työpäivä lasten ollessa n. 1-3 vuotiaita:
7.00 kuopus herää, kohta myös esikoinen, lasten aamutoimet, aamupala.
Jos lapset leikkii sopuisasti: tiskikoneen tyhjennys, pyykkiä, ehkä imurointia. Siinä sivussa lasten ohjeistamista. Jos leikit ei suju:kotityö jää kesken, lasten kanssa touhuamista.
10.00 lapset ulkovaatteisiin, ulos puistoon, huonolla säällä perhekerhoon. Rattailla, julkisilla ja kävellen kulkien.
12.00 kotiin, lasten vaatteet vaihdetaan, lounasruuan valmistus, syöminen /syöttäminen
13.00 isommalle tv auki että saa nukutettua pienemmän päikkäreille. Sen jälkeen kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa: Ääneen lukemista, leikkimistä, legoja tms. mitä pienempi sisarus ei vielä voi leikkiä mukana. Samalla oma päiväkahvi.
Pykit koneesta kuivumaan, keittiön siivous lounasruuan jäljiltä.
14.30 Pienempi herää, välipalaa lapsille, leikkien valvomista, jos ilma on hyvä niin uudestaan ulos, joskus tulee leikkikavereita kylään tai itse kyläillään. Mahdollisesti kauppareissu jos on pakko.
17.00 Kotiin jos ollaan oltu ulkona, päivällisruuan laitto, ruokailu, taas kerran keittiön siivoaminen.
18.30 leikkimistä, ensimmäinen lepotauko päivän mittaan koska mies tuli kotiin.
19.00 Lasten iltatoimet, iltapuuro, nukuttaminen.Normaalit päivät menee suunnilleen noin, eri asia sitten jos on neuvola-aikoja, muskareita sun muuta tai jos joku on kipeenä.
En nyt osaa ajatella makaavani sohvalla perse homeessa koska perseeni kävi siinä sohvassa kaksi kertaa päivän aikana (juodesani päiväkahvin ja klo 18.30 kun pidin tauon.
Sun isompi lapsi on siis vasta 3v eikä nuku päiväunia?
Meillä lapset herää noin klo 7. Siihen mennessä olen lukenut lehden ja juonut kahvia. Aamutoimet. Kotitöitä lasten kanssa eli 1v ja 2kpl 3v ripustavat pyykkiä, tyhjentävät tiskikonetta, osallistuvat silitykseen tms. Ulos noin klo 9, jos siltä tuntuu. Vaihtoehtona on perhekerho 1 krt/vko tai isompien muskari 1 krt/vko. Kotipäivänä klo 11 ruuanlaittoon, kerhopäivänä ollaan kotona noin 11.30. En osaa tehdä ruokaa niin, että keittiö pitää erikseen sen jäljiltä siivota, joten sellaiset jäävät minulta kokonaan pois. Syödään ja sitten kaikki lapset menevät nukkumaan. Isommat nukkuvat 30 min - 60 min, pienin ainakin 60 min. Sinä aikana ompelen, luen tms. Ja mitä olinkin tekemässä, sitä voi jatkaa, vaikka isommat ovat hereillä. Joskus siivotaan yhdessä, joskus he auttavat ompelussa lajittelemalla nappeja. Välipala ja sen jälkeen yleistä olemista. Lapset leikkivät keskenään,joskus askarrellaan tms.
Päivällinen on klo 17, lapset tekevät salaatin. Joskus meillä on aika jännittäviä makuyhdistelmiä.
En minä osaa kokea päiviäni raskaiksi enkä toisaalta osaa vahtia lasten leikkejä. He ovat kanssani samassa tilassa, mutta leikkivät omiaan, jos minulla on jotain muuta menossa. Joskus voidaan lukea satuja ja näytellä koko iltapäivä, joskus ei. Sohvaa meillä ei muuten ole ollenkaan.
Lapset tekevät salaatin? 3-vuotias käyttää veistä vai onko salaatti sellainen, jossa kaikki on leikkaamatta ja pesemättä astiassa?
Kyllä 3v osaa jo pestä salaatin ja repiä "suupaloiksi", jos ei käytä saksia. Veistäkin tuossa iässä osaa käyttää, jos on saanut siihen ohjausta, vaikka ei porkkanaa saakaan viipaloida. Hillosipuleita (tölkistä) ei tarvitse edes pestä. Avocadoa voi paloitella vaikka lusikalla.
Lapset oppivat hyvin paljon, jos heidän antaa oppia.
Siis oikeasti, veitsi, jolla voi pilkkoa salaattiaineksia ei kuulu 3-vuotiaan käteen. Ihan eri asia, jos lapsella on omia lasten aterimia ja ruokaillessa käyttää haarukan lisäksi veistä. Teillä varmaan lapset tyhjentävät tiskikoneenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata syöksyä suin päin yhteen ja lisääntyä. Viisaampaa olisi ensin seurailla kaikessa rauhassa, millaisesta tyypistä on kysymys, siis molemmin puolin. Yksi hyvä tapa on seurata, miten kumppani käyttäytyy vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan. Osallistuuko kumppani esim. kotitöiden tekoon kotona käydessään, vai vetääkö vain lonkkaa, kun tekee niin raskasta työtä. Tyttärethän ainakin aikaisemmin totutettiin jo nuoresta pitäen tekemään kotitöitä, mutta monet pojat pääsivät kuin koira veräjästä. Jos siis tällaisen kultakimpaleen kanssa lyö hynttyyt yhteen, voi olla, että apua on turha odottaa, edes pyytämällä.
Mun mies ei tee kotitöitä, ellei erikseen käske. Tosi tympeää. Ei huomaa, että tarttis imuroida, vaikka lattialla olis 5 cm kerros hiekkaa. Anoppilassa on kauhea siivo, jos sellaisessa ympäristössä on kasvanut, niin onko nyt niin ihme, kun siisteyskäsitys on mitä on... Nurmikon ymmärtää kyllä leikata, ja autoista huolehtii. Mutta siivous, kokkaus, mikään pyykkiin liittyvä... ei vaan osaa.
On teillä uusavuttomia miehiä.
Pölvästit.
Kotiäidin duunipäivä kestää vuosia, jos mies ei osallistu lainkaan.
Ihan turhaa luetella töitä, jos kotiäidillä ei ole vapaapäiviä, palkallisia kahvitaukoja saati lomia lainkaan.
Jos mies tekee rankkaa työtä 8h 5päivää viikossa ja muuten lepäilee sohvalla, ei oikein voi verrata kyllä elämäntapaammatissa olevaan kotiäitiin mitenkään, vaikkei työ kuulostakaan raskaalta. Raskasta on oman ajan puute. Lepäilyn, lomailun, itseen keskittyvän ajan puute. Mielummin käyn töissä 8h ja lököttelen loppuajan, olkoonkin työ sitten vaikka raivotautisten sikojen teurastusta. Ilman omaa aikaa aikuinen tulee hulluksi.
Olet oikeassa, vaikka isällä olisi työ, pitää hänen edes joskus mennä lasten ja koko perheen kanssa ulos puistoon, pelaamaan ym. Sairauden ymmärtää ja rajoitteet esim. migreeni tms.
Mutta, miehesi siinä menettää ja ikävä kyllä lapset myös. Olen itse harmitellut samaa, kun ulos ei voi mennä millon on hyttysiä tai liian kuuma ja selkä kipeä tai migreeni ja kaikki höystetään kirosanoilla ja kiukun kera. Joskus, vaan on jaksettava kaikesta huolimatta itsekkin ja ei voi näyttää lapselle, ettei halua.
Koiran kanssa kuulemma mentäisiin...
Yritä kestää...
Riippuu hyvin paljon työstä ja työpäivistä, kuinka hyvin jaksaa touhuta iltaisin. Miehelläni on vaativa työ, joka vaatii paljon matkustamista, mutta silti hän lähtee lasten kanssa iltaisin ulos, uimaan, kirjastoon tms. Ja hoitaa myös osansa kotitöistä. Itselläni on myös vaativa työ ja työpäivät venyvät. Minun on vaikea motivoitua iltaisin, jos olen kotona, lähtemään ulos jne. Kaiholla muistelen äitiyslomia, jotka todellakin olivat lomia. Aikaa ilman aikatauluja ja leppoisia aamuhetkiä. Suurin osa äideistä aikatauluttaa päivänsä ja sitten väsytään ja valitetaan. Ottakaa naiset rennosti, kun saatte olla kotona. Töissä ei välttämättä ole helppoa.
Tällaista meilläkin, paitsi kyllä istun sohvalla.