Voi luoja mä kiehun! Anoppiasiaa taas kerran

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on outoa, jos isä ei halua olla lastensa kanssa iltaisin ja viikonloppuisin. Mun mies aina kotiintullessaan kaappasi laosen syliinsä, ja minä tein ruuan yms. Mies kyllä osallistui kotitöihin viikonloppuisin, mutta vietti kyllä aikaa lapsen kanssa. Toki oltiin yhdessä koko perhe, ja trhtiin asioita yhdessä.

Miten niin ei halua? Ap:n mukaan mies tulee kyllä töiden jälkeen kotiin eikä huitele tiehensä.

Ihan sama meillä ja minusta mieheni on hyvin perhekeskeinen.

Siis torjuuko hän jotenkin lapsia jatkuvasti? Vai mitä tarkoitatte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.

No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.

Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.

Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.

Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.

Sinulla on ruma asenne ap:ta kohtaan :)

Iso osa nykypäivän isistä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin rahapussin muodossa, tosin osalla taas näyttävän olevan suuntaus ettei rahaa tai aikaa perheelle suoda.

Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.

Toinen 8 h töissä ja toinen 24/7... joo ei.

Normityöaikaan kun lisää työmatkat niin se on jo helposti 9 tuntia. Mitä kotitöitä te palstamammat mukamas teette YHDEKSÄN tuntia päivässä? Palstailu on kotityötä?

Taidat olla lapseton. 

No minä en ole. Minulla on kuusi lasta. Eikä ikinä kulu kotihommiin yhdeksää tuntia per päivä. Toki tässä on omat haasteensa kuten 24/7 päivystys, mutta pääasiassa lastenhoito on ihan helppoa. Hehän käyttävät lähes koko päivän leikkimiseen.

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta sen vain sanon, että kyllä minua riipaisee, kun en saanut tutustua mahdolliseen tulevaan anoppiini lainkaan. Hän kuoli vähän ennen kuin aloimme seurustella ja harmittaa ennen kaikkea mieheni puolesta, joka menetti äitinsä liian varhain.

Mitä yhteista on olutpullolla ja anopilla?

Molemmat ovat parhaimmillaan kylmänä ja pöydällä avattuna.

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.

Minä en taas ymmärrä, että miksi mies, joka on lapsia halunnut, ei halua olla heidän kanssaan. Kyllä ne läheiset välit luodaan varhaislapsuudessa. Jos lapsi vaikka kaaduttuaan huutaa äitiä apuun vaikka isä seisoo vieressä, on jotain jo pielessä. Älä missään vaiheessa hanki lapsia, jos et halua edes heidän kanssaan ulkoilla.

Yhdessäolo= ulkoilu tai muu naisen suunnittelema ohjelmanumero

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Eli käsittääkseni mies on ainoa työssäkäyvä? Kyllä sitten ymmärrän, että haluaa rentoutua kotiin päästessään, varsinkin jos työ on stressaavaa. Ehkä ne leikkipaikoilla olevat isät on koti-isiä?

Itse olisin kiitollinen, jos saisin olla aina kotona ja ainoa huoli olisi hoitaa koti ja lapsi/lapset.

Meillä molemmat käydään töissä, mutta silti hoidan kaikki kotihommat ja ruuanlaiton. Siis ihan kaikki. Ehkä kerran olen pyytänyt miestä imuroimaan (senkin hän unohti), mikä oli musta vain huvittavaa :D

miksi teet kaiken yksin?

Teen kaiken yksin, koska tykkään siitä. Olen ehkä hullu mutta siivoaminen ja muu puunaaminen on rentouttavaa. Ja haluan mainita, että mies hoitaa laskut ja paperihommat, (ja tuo isomman tilipussin kotiin) joita en itse tykkää tehdä, siksi en vaadi häntä tekemään kotona oikeastaan mitään.

Meillä tämä järjestely vaan toimii Molemmat tekee ne hommat, mitä tykkää tehdä :) ja yhdessä ollaan oltu 6 vuotta, joista 1 vuosi naimisissa.

Niin teillä on siis sinulle ja miehellesi sopiva systeemi. Ap:lla taas ei ole sellaista systeemiä, johon hän olisi tyytyväinen.

Kirjoitit, että on ihan ymmärrettävää, että isä haluaa rentoutua ja maailmankuvasi mukaan vain koti-isätkö käyvät puistossa? Mutta ei ole ymmärrettävää, että äiti haluaisi jakaa osan edes lapsiin liittyvästä vastuusta? Viettääkö miehesi aikaa lasten kanssa vai rentoutuuko hän paperitöiden jälkeen yksinään?

Eipä sun ongelmas ole anoppi, vaan miehesi.

Sitten kun sinä menet töihin, teet edelleen kotityöt, hoidat lapset ja miehesi maksaa sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.

Minä en taas ymmärrä, että miksi mies, joka on lapsia halunnut, ei halua olla heidän kanssaan. Kyllä ne läheiset välit luodaan varhaislapsuudessa. Jos lapsi vaikka kaaduttuaan huutaa äitiä apuun vaikka isä seisoo vieressä, on jotain jo pielessä. Älä missään vaiheessa hanki lapsia, jos et halua edes heidän kanssaan ulkoilla.

Yhdessäolo= ulkoilu tai muu naisen suunnittelema ohjelmanumero

Yhdessäolo= sinä pelaat K-18 sotapelejä ja lapset katsoo?

Vierailija kirjoitti:

Oikeassahan anoppi oli, makaat kotona päivät pitkät lasten kanssa. Taitaa olla oman perseesi painaumat siinä sohvassa?

Minäkin olen sitä mieltä että tarkempi tutkimus osoittaa sen perseen kuvan sohvassa kuuluvan kotiäidille.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta sen vain sanon, että kyllä minua riipaisee, kun en saanut tutustua mahdolliseen tulevaan anoppiini lainkaan. Hän kuoli vähän ennen kuin aloimme seurustella ja harmittaa ennen kaikkea mieheni puolesta, joka menetti äitinsä liian varhain.

Mä voin luovuttaa omani sun riesaksi. Ei palautusoikeutta!

Oikeasti, ihan varmasti parempi noin, kuin vitttmainen, ilkeä narsistipska, joka nauttii kylväessään pahaa mieltä ja ahdistusta ympärilleen.

Toki olisi kiva tavata oma appiukko, samoin isänisä, kumpaakaan en ole tavannut. Ymmärrän siis ajatuksesi, omalta kohdalta todellisuus anopin suhteen on kauhea. Kunpa en olisi ikinä tavannut häntä!

Aika inhottavan tuntuinen ihminen tuo aapee.

Haluan sanoa yhden sanan.

Porvoo

Vierailija kirjoitti:

olet varmaankin lapseton, mutta tässä tyypillinen kotiäidin työpäivä lasten ollessa n. 1-3 vuotiaita:

7.00 kuopus herää, kohta myös esikoinen, lasten aamutoimet, aamupala.

Jos lapset leikkii sopuisasti: tiskikoneen tyhjennys, pyykkiä, ehkä imurointia. Siinä sivussa lasten ohjeistamista. Jos leikit ei suju:kotityö jää kesken, lasten kanssa touhuamista.

10.00 lapset ulkovaatteisiin, ulos puistoon, huonolla säällä perhekerhoon. Rattailla, julkisilla ja kävellen kulkien.

12.00 kotiin, lasten vaatteet vaihdetaan, lounasruuan valmistus, syöminen /syöttäminen

13.00 isommalle tv auki että saa nukutettua pienemmän päikkäreille. Sen jälkeen kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa: Ääneen lukemista, leikkimistä, legoja tms. mitä pienempi sisarus ei vielä voi leikkiä mukana. Samalla oma päiväkahvi.

Pykit koneesta kuivumaan, keittiön siivous lounasruuan jäljiltä.

14.30 Pienempi herää, välipalaa lapsille, leikkien valvomista, jos ilma on hyvä niin uudestaan ulos, joskus tulee leikkikavereita kylään tai itse kyläillään. Mahdollisesti kauppareissu jos on pakko.

17.00 Kotiin jos ollaan oltu ulkona, päivällisruuan laitto, ruokailu, taas kerran keittiön siivoaminen.

18.30 leikkimistä, ensimmäinen lepotauko päivän mittaan koska mies tuli kotiin.

19.00 Lasten iltatoimet, iltapuuro, nukuttaminen.

Normaalit päivät menee suunnilleen noin, eri asia sitten jos on neuvola-aikoja, muskareita sun muuta tai jos joku on kipeenä.

En nyt osaa ajatella makaavani sohvalla perse homeessa koska perseeni kävi siinä sohvassa kaksi kertaa päivän aikana (juodesani päiväkahvin ja klo 18.30 kun pidin tauon.

7-10.00 aamutoimet, pyykit, tiskit 15-45 minuuttia. Kuka milläkin teholla toimii ja miten paljon panostaa.

10-13.30 kotihommia lasten ulkoilua, jos ovat pieniä.

14.30 välipala 5-10 min.

Sitten vielä myöhemmin ruokailu 45 min. Valmistus, syöminen, siivous.

Ja iltatoimet syömisineen puoli tuntia. =n. 5-6 tuntia. Otin siis vapauden vähän muokata tuota suureellisen kuuloista raporttia.

Kiva että luet lapsesi kanssa. En nyt sitä ihan työnteoksi laskisi. Lasten herääminen ja leikkiminen tuskin vaatii sinulta osallistumista, ehkä jos ei lapsella ole sisaruksia. Ehkä viikonloppuisin voi vähän järjestää erityisempää leikkiohjelmaa. Toista ulkoilua noin pienten kanssa. Ihan turhaan vaivaat itseäsi..

Mutta teillä ollaan ilmeisesti yhtä mieltä tuosta touhuilusta. Jotkut äidit vaan sopivat ohjelmat peilikuvaksi kanssa ja sitten alkavat miehiään pompottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.

No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.

Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.

Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.

Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.

Sinulla on ruma asenne ap:ta kohtaan :)

Iso osa nykypäivän isistä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin rahapussin muodossa, tosin osalla taas näyttävän olevan suuntaus ettei rahaa tai aikaa perheelle suoda.

Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.

Toinen 8 h töissä ja toinen 24/7... joo ei.

Normityöaikaan kun lisää työmatkat niin se on jo helposti 9 tuntia. Mitä kotitöitä te palstamammat mukamas teette YHDEKSÄN tuntia päivässä? Palstailu on kotityötä?

Taidat olla lapseton. 

Et sitten vastannut kysymykseeni. Yksikään lapsi ei vaadi 24/7 huomiota, ihan noin ohiksena.

Pienet heräilee läpi yön. Meilläkin heräilyä kesti 2 v. asti.

Se että pieni lapsi heräilee yöllä, ei ole sama asia kuin se että väität tekeväsi 24/7 työtä.

Koittakaa nyt jo oikeasti lopettaa se äitimyytti-marttyyri-ölinänne.

Koita heräillä läpi yön 2-3 h välein esim. 2 vuotta. Siinä käy lopulta niin ettet nuku ollenkaan.

Mies ymmärsi tämän ja heräsi välillä, näin sain nukuttua putkeen jopa 4 h.

No tuo heräily nyt ei merkitse yhtään mitään jos ei tarvitse aamulla lähteä lentämään esim lentokonetta tai muuta vastaavaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.

No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.

Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.

Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.

Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.

Sinulla on ruma asenne ap:ta kohtaan :)

Iso osa nykypäivän isistä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin rahapussin muodossa, tosin osalla taas näyttävän olevan suuntaus ettei rahaa tai aikaa perheelle suoda.

Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.

Toinen 8 h töissä ja toinen 24/7... joo ei.

Normityöaikaan kun lisää työmatkat niin se on jo helposti 9 tuntia. Mitä kotitöitä te palstamammat mukamas teette YHDEKSÄN tuntia päivässä? Palstailu on kotityötä?

Taidat olla lapseton. 

Et sitten vastannut kysymykseeni. Yksikään lapsi ei vaadi 24/7 huomiota, ihan noin ohiksena.

Pienet heräilee läpi yön. Meilläkin heräilyä kesti 2 v. asti.

Se että pieni lapsi heräilee yöllä, ei ole sama asia kuin se että väität tekeväsi 24/7 työtä.

Koittakaa nyt jo oikeasti lopettaa se äitimyytti-marttyyri-ölinänne.

Koita heräillä läpi yön 2-3 h välein esim. 2 vuotta. Siinä käy lopulta niin ettet nuku ollenkaan.

Mies ymmärsi tämän ja heräsi välillä, näin sain nukuttua putkeen jopa 4 h.

No tuo heräily nyt ei merkitse yhtään mitään jos ei tarvitse aamulla lähteä lentämään esim lentokonetta tai muuta vastaavaa työtä.

Lasten kanssa täytyy kuitenkin jaksaa olla hereillä ja sen verran hyvällä tuulella, että lastenkin on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.

No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.

Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.

Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.

Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.

Sinulla on ruma asenne ap:ta kohtaan :)

Iso osa nykypäivän isistä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin rahapussin muodossa, tosin osalla taas näyttävän olevan suuntaus ettei rahaa tai aikaa perheelle suoda.

Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.

Toinen 8 h töissä ja toinen 24/7... joo ei.

Normityöaikaan kun lisää työmatkat niin se on jo helposti 9 tuntia. Mitä kotitöitä te palstamammat mukamas teette YHDEKSÄN tuntia päivässä? Palstailu on kotityötä?

olet varmaankin lapseton, mutta tässä tyypillinen kotiäidin työpäivä lasten ollessa n. 1-3 vuotiaita:

7.00 kuopus herää, kohta myös esikoinen, lasten aamutoimet, aamupala.

Jos lapset leikkii sopuisasti: tiskikoneen tyhjennys, pyykkiä, ehkä imurointia. Siinä sivussa lasten ohjeistamista. Jos leikit ei suju:kotityö jää kesken, lasten kanssa touhuamista.

10.00 lapset ulkovaatteisiin, ulos puistoon, huonolla säällä perhekerhoon. Rattailla, julkisilla ja kävellen kulkien.

12.00 kotiin, lasten vaatteet vaihdetaan, lounasruuan valmistus, syöminen /syöttäminen

13.00 isommalle tv auki että saa nukutettua pienemmän päikkäreille. Sen jälkeen kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa: Ääneen lukemista, leikkimistä, legoja tms. mitä pienempi sisarus ei vielä voi leikkiä mukana. Samalla oma päiväkahvi.

Pykit koneesta kuivumaan, keittiön siivous lounasruuan jäljiltä.

14.30 Pienempi herää, välipalaa lapsille, leikkien valvomista, jos ilma on hyvä niin uudestaan ulos, joskus tulee leikkikavereita kylään tai itse kyläillään. Mahdollisesti kauppareissu jos on pakko.

17.00 Kotiin jos ollaan oltu ulkona, päivällisruuan laitto, ruokailu, taas kerran keittiön siivoaminen.

18.30 leikkimistä, ensimmäinen lepotauko päivän mittaan koska mies tuli kotiin.

19.00 Lasten iltatoimet, iltapuuro, nukuttaminen.

Normaalit päivät menee suunnilleen noin, eri asia sitten jos on neuvola-aikoja, muskareita sun muuta tai jos joku on kipeenä.

En nyt osaa ajatella makaavani sohvalla perse homeessa koska perseeni kävi siinä sohvassa kaksi kertaa päivän aikana (juodesani päiväkahvin ja klo 18.30 kun pidin tauon.

Anteeksi mutta missä kohtaa tuossa on se työ? En löytänyt.

Toki tohon tulee kauppareissut päälle. Meillä kyllä mieskin käy kaupassa.

Lastenhoidon päivytyksellinen luonne on ihan totta, mutta en silti kauheen vaativaksi työtä kutsuisi. Asenne voi tietenkin olla mitä vaan. Ihmiset on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.

No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.

Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.

Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.

Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.

Sinulla on ruma asenne ap:ta kohtaan :)

Iso osa nykypäivän isistä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin rahapussin muodossa, tosin osalla taas näyttävän olevan suuntaus ettei rahaa tai aikaa perheelle suoda.

Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.

Toinen 8 h töissä ja toinen 24/7... joo ei.

Normityöaikaan kun lisää työmatkat niin se on jo helposti 9 tuntia. Mitä kotitöitä te palstamammat mukamas teette YHDEKSÄN tuntia päivässä? Palstailu on kotityötä?

Taidat olla lapseton. 

Et sitten vastannut kysymykseeni. Yksikään lapsi ei vaadi 24/7 huomiota, ihan noin ohiksena.

Pienet heräilee läpi yön. Meilläkin heräilyä kesti 2 v. asti.

Se että pieni lapsi heräilee yöllä, ei ole sama asia kuin se että väität tekeväsi 24/7 työtä.

Koittakaa nyt jo oikeasti lopettaa se äitimyytti-marttyyri-ölinänne.

Koita heräillä läpi yön 2-3 h välein esim. 2 vuotta. Siinä käy lopulta niin ettet nuku ollenkaan.

Mies ymmärsi tämän ja heräsi välillä, näin sain nukuttua putkeen jopa 4 h.

No tuo heräily nyt ei merkitse yhtään mitään jos ei tarvitse aamulla lähteä lentämään esim lentokonetta tai muuta vastaavaa työtä.

Kyllä jokainen ihminen tarvitsee yöllä unta vaikka työpaikkana olisi Siwan kassa tai vaikka olisi ihan työtön.

Ja tämä on tutkittu ja tunnettu, yleistietotasoinen lääketieteellinen fakta joka ei häviä idioottien alapeukutuksella mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.

No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.

Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.

Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.

Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.

Sinulla on ruma asenne ap:ta kohtaan :)

Iso osa nykypäivän isistä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin rahapussin muodossa, tosin osalla taas näyttävän olevan suuntaus ettei rahaa tai aikaa perheelle suoda.

Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.

Toinen 8 h töissä ja toinen 24/7... joo ei.

Normityöaikaan kun lisää työmatkat niin se on jo helposti 9 tuntia. Mitä kotitöitä te palstamammat mukamas teette YHDEKSÄN tuntia päivässä? Palstailu on kotityötä?

olet varmaankin lapseton, mutta tässä tyypillinen kotiäidin työpäivä lasten ollessa n. 1-3 vuotiaita:

7.00 kuopus herää, kohta myös esikoinen, lasten aamutoimet, aamupala.

Jos lapset leikkii sopuisasti: tiskikoneen tyhjennys, pyykkiä, ehkä imurointia. Siinä sivussa lasten ohjeistamista. Jos leikit ei suju:kotityö jää kesken, lasten kanssa touhuamista.

10.00 lapset ulkovaatteisiin, ulos puistoon, huonolla säällä perhekerhoon. Rattailla, julkisilla ja kävellen kulkien.

12.00 kotiin, lasten vaatteet vaihdetaan, lounasruuan valmistus, syöminen /syöttäminen

13.00 isommalle tv auki että saa nukutettua pienemmän päikkäreille. Sen jälkeen kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa: Ääneen lukemista, leikkimistä, legoja tms. mitä pienempi sisarus ei vielä voi leikkiä mukana. Samalla oma päiväkahvi.

Pykit koneesta kuivumaan, keittiön siivous lounasruuan jäljiltä.

14.30 Pienempi herää, välipalaa lapsille, leikkien valvomista, jos ilma on hyvä niin uudestaan ulos, joskus tulee leikkikavereita kylään tai itse kyläillään. Mahdollisesti kauppareissu jos on pakko.

17.00 Kotiin jos ollaan oltu ulkona, päivällisruuan laitto, ruokailu, taas kerran keittiön siivoaminen.

18.30 leikkimistä, ensimmäinen lepotauko päivän mittaan koska mies tuli kotiin.

19.00 Lasten iltatoimet, iltapuuro, nukuttaminen.

Normaalit päivät menee suunnilleen noin, eri asia sitten jos on neuvola-aikoja, muskareita sun muuta tai jos joku on kipeenä.

En nyt osaa ajatella makaavani sohvalla perse homeessa koska perseeni kävi siinä sohvassa kaksi kertaa päivän aikana (juodesani päiväkahvin ja klo 18.30 kun pidin tauon.

Sun isompi lapsi on siis vasta 3v eikä nuku päiväunia?

Meillä lapset herää noin klo 7. Siihen mennessä olen lukenut lehden ja juonut kahvia. Aamutoimet. Kotitöitä lasten kanssa eli 1v ja 2kpl 3v ripustavat pyykkiä, tyhjentävät tiskikonetta, osallistuvat silitykseen tms. Ulos noin klo 9, jos siltä tuntuu. Vaihtoehtona on perhekerho 1 krt/vko tai isompien muskari 1 krt/vko. Kotipäivänä klo 11 ruuanlaittoon, kerhopäivänä ollaan kotona noin 11.30. En osaa tehdä ruokaa niin, että keittiö pitää erikseen sen jäljiltä siivota, joten sellaiset jäävät minulta kokonaan pois. Syödään ja sitten kaikki lapset menevät nukkumaan. Isommat nukkuvat 30 min - 60 min, pienin ainakin 60 min. Sinä aikana ompelen, luen tms. Ja mitä olinkin tekemässä, sitä voi jatkaa, vaikka isommat ovat hereillä. Joskus siivotaan yhdessä, joskus he auttavat ompelussa lajittelemalla nappeja. Välipala ja sen jälkeen yleistä olemista. Lapset leikkivät keskenään,joskus askarrellaan tms.

Päivällinen on klo 17, lapset tekevät salaatin. Joskus meillä on aika jännittäviä makuyhdistelmiä.

En minä osaa kokea päiviäni raskaiksi enkä toisaalta osaa vahtia lasten leikkejä. He ovat kanssani samassa tilassa, mutta leikkivät omiaan, jos minulla on jotain muuta menossa. Joskus voidaan lukea satuja ja näytellä koko iltapäivä, joskus ei. Sohvaa meillä ei muuten ole ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessäolo= ulkoilu tai muu naisen suunnittelema ohjelmanumero

Yhdessäolo= sinä pelaat K-18 sotapelejä ja lapset katsoo?

No jos meistä nyt puhutaan, niin kyllä. Lapset kattoo joskus isin pelaamista. Isi ei tosin pelaa mitään k18, ainakaan että se meidän mielestä ois sellaista. Ihan tavallisia sotapelejä. Panssarivaunuja ja joukkojen siirtelyä.

Tai sitten katsotaan hassuja videoita YouTubesta tai sitten lapset painuu leikkeihinsä. Mutta ei mitään vieraantumista isästä ole havaittavissa. Isi ei ole ollenkaan kohtuuton, jos joskus sanoo, että nyt on möykkää liikaa tai jotain.

Mutta meillä on tosiaan se tilanne, että mies tulee kotiin töiden jälkeen. Ei ole mitään rientoja hällä.