Lue keskustelun säännöt.
Voi luoja mä kiehun! Anoppiasiaa taas kerran
16.04.2017 |
Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.
No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.
Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.
Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.
Kommentit (308)
Voi kauhea tätä kielten käyttöä ja asenteita, monet kertovat olevansa vielä äiti-ihmisiä.
Ei ihme jos kakaroilla ei ole mitään käytöstapoja, kun vanhempien asenteet ja esimerkit siirtyvät lapsille.
Vaikka olen lapseton, minusta lapsen hoito ja kasvatus on vaativaa työtä. Ja ainakin silloin, jos ehtisi kotitöiden lomassa opettaa kauniit käytöstavat, jotka kantavat pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies laittoi äsken viestin että siivoaa keittiön 😊
Kenellä nyt ei ole laadukasta hoitoa?
Kenen mieheen lapset ovat vieraantuneet?
Ap:n miehestä ei ole kerrottu mitään muuta, kuin että menee sohvalle töistä tultuaan. Ihan päästänne revitte sen, että lapset siitä kärsivät. Mistä me tiedetään, ehkä jopa nauttivat.
Olen omasta perheestäni jo kertonut parissa viestissä hyvin avoimesti. Minulla siis myös mies, joka makaa sohvalla töiden jälkeen. Lapset eivät ole lainkaan vieraantuneet. Mistä mokoman keksitte? Itse en tunne ketään niin perhekeskeistä miestä kuin omani, mutta enhän toki tunne kuin promillenosia Suomen perheistä. Mielikuvissani isät menevät aamulla töihin, töiden jälkeen omiin harrastuksiin tai vievät lapset harrastuksiin ja sitten onkin jo nukkuma-aika. Toisilla on joka toinen viikko kokonaan lapsivapaata. .?! Ehkä olen käsittänyt väärin.
Minun mielestäni myöskään laadukkaaseen äitiyteen ei kuulu mitään aamusta iltaan leikkimistä. Pikkuvauvan ja taaperon kanssa voi lorutella, isomman kanssa pelailla/askaroida niitä näitä. Hetki päivässä tai pidempi kahdessa riittää varmasti. Lapset leikkivät oikein hyvin keskenään, aikuisen osallistuminen on vähintään turhaa. Päälle pystyy valvomaan olemalla samassa asunnossa. Jos asunto ei hengenvaarallinen ole.
Pihaleikkejäkin seuraan lähinnä penkiltä istuen. Ehkä siinäkin voi joku tarkkasilmäinen nähdä hennon painauman..
Ohjelman suorittaminen ei ole läsnäoloa. Läsnäoloa on se, että katsoo päältä ja on saatavilla. Lapseen on myös äärimmäisen tärkeä tutustua.
Olette niin huolestuneita lasten laadukkaasta kasvatuksesta ja vanhempien huomioimisesta, että kysyn vaan keitä ne on ne uraisät, joita lapset ei tunne, keitä ne on ne etäisät, joita lapset ei tunne? Miksi ei teillä ole mitään pahaa sanottavaa heistä? Minä olen itse kärsinyt vanhempien avioeron aiheuttamasta isättömyydestä ja luulisin osaavani nähdä negatiiviset seuraukset lapsissa, koska olen ne itsessänikin nähnyt ja analysoinut. Mitään tällaista ei meillä onneksi ole ja olen miehestäni ja perheestäni pelkästään onnellinen.
Tulee mieleen, että peittelette jotain tuolla laadukkaan kasvatuksen hehkuttamisella. Kaikista tärkein asia lasten kasvatuksessa ei ole virikkeet vaan psyyken terve kehittyminen. Virikkeiltä ei voi oikein välttyä, jossei asu eristysellissä. Todelliselta kohtaamiselta lähimmäisen kanssa voi välttyä, vaikka minkälaisessa torikokouksessa.
Mene ap sinäkin lasten kanssa sohvalle löhöämään. Takaan ettette siihen kuole. Ja kotityöt voivat olla sivuseikka silloin tällöin. Ei tarvitse nillittää ja nipottaa koko ajan jostakin. Välillä voi vaan antaa olla ja löhötä koko perheen voimin. Se jos mikä lähentää enemmän kun jatkuva tekeminen. Rennompaa yhdessä oloa
Vierailija kirjoitti:
Mene ap sinäkin lasten kanssa sohvalle löhöämään. Takaan ettette siihen kuole. Ja kotityöt voivat olla sivuseikka silloin tällöin. Ei tarvitse nillittää ja nipottaa koko ajan jostakin. Välillä voi vaan antaa olla ja löhötä koko perheen voimin. Se jos mikä lähentää enemmän kun jatkuva tekeminen. Rennompaa yhdessä oloa
Tai nosta lapset isän kanssa sohvalle löhöämään, ja mene ulkoilemaan ym. (rentouttaa ja poistaa stressiä). Saa lapsetkin sitä isä-aikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teidät pakotettu jotenkin kotiäitiyteen vai oletteko sen itse valinneet tietoisesti?
Lapset hoitoon ja äidit työelämään myös. Ei tarvitse sitä kotia jynssätä 24/7.
Kerrotkos, mistä niitä töitä löytyisi? Siis oikea työ, ei mitään puhelinmyyntiä tms.
Onhan noita sivustoja helpottamassa työhakua jos kotona olo ahdistaa ;)
Onko teidät pakotettu jotenkin kotiäitiyteen vai oletteko sen itse valinneet tietoisesti?
Lapset hoitoon ja äidit työelämään myös. Ei tarvitse sitä kotia jynssätä 24/7.