Miksi ihmiset tuhlaavat elämänsä?

Vierailija kirjoitti:

Jospa he tykkäävät katsella telkkaria?

Miksi ne sitten valittaa että elämänsä on tylsää?

Varmaan ne telkkarin katsojat jotka tykkää katsoa telkkaria ovat tyytyväisiä elämäänsä. Ei heidän elämänsä mene hukkaan.

Vähän samaa mietin. Sen vielä ymmärrän jotenkin, että tekee työtä, josta ei pidä. Kaikilla ei ole valinnanvaraa. Mutta sitä en tajua, ettei vapaa-aikanaan kiinnosta mikään, missä on haasteita ja joka tuottaa iloa. Ollaan vaan kotona ja tv aina päällä. Ei edes haaveilla mistään.

Minä elän elämääni tehden asioita joista nautin, tykkään myös työstäni vaikka välillä on stressaavaa ja jatkuva tulospaine ärsyttää, kun on väsynyt. Toisaalta ymmärrän että tehokkuusajattelu, paine ja kiire kuuluu alaani jolla työskentelen.

Vapaa-ajalla hoidan kotihommia, vietän aikaa perheen kesken, luen, urheilen, lepään, mökkeilen, matkustelen, surffailen netissä jne.

Otan vastuun elämästäni. Jos jokin asia häiritsee, hoidan sen kuntoon jos vain pystyn. Aina tosin ei kaikkeen voi vaikuttaa, on ikäviä asioita ja ahdistusta jolle aina ei voi mitään, koska kaikkea ei voi hallita tässä elämässä eikä elämä ole aina kivaa ja mukavaa, ikäviä asioitakin tulee väistämättä vastaan.

Mutta tärkeintä on miettiä mitä itse haluaa elämältä, mitä toiveita on, ja miten ne omat sisimmät toiveet ja haaveet voisi saavuttaa, toisaalta pitää ymmärtää että elämä on tässä ja nyt, elää omannäköistään elämää ja hyväksyä elämän epätäydellisyys. Elämä ei ala siitä haaveen täyttymisestä. Itselläni on käynyt niin, että kun saavutin sen kaukaisen ja ison haaveen, ei se lisännyt yhtään onnellisuuttani tai tyytyväisyyttäni: päinvastoin tuli tyhjyys ja pettymys. Muutos toikin mukanaan muita muutoksia, ja elämä meni hetkeksi pois raiteiltaan ennenkuin sopeuduin siihen "haave-elämään".

Oma elämäni on ainakin ollut ihan hukkaan heitetty.

En tuhlaa. Suurin intohimoni on matkustelu ja olenkin ikääni nähden matkustellut todella paljon, kaikissa maailman kolkissa ja kuukausia kerrallaan.

Tajusin myös aika pian ettei minusta yksinkertaisesti ole sellaiseen rutiininomaiseen 9-5 työelämään, olen vapaa sielu ja arvostan vapautta liikaa. Ymmärsin etten voi olla onnellinen elämässä, jossa 80% ajasta kuluu töissä istumiseen ja loppuaika on joko voimien keräämistä tai epätoivoista hauskanpidon hakua ennenkuin pitää taas palata oravanpyörään. Joillekin sellainen uraelämä sopii, minulle ei joten jättäydyin suosiolla pois.

Elän juuri sellaista elämää kuin olen aina halunnutkin ja olen ihan helvetin onnellinen. Jos kuolisin huomenna, en katuisi mitään ja voisin hyvissä mielin ajatella, että olen jo elänyt paljon rikkaampaa, jännittävämpää ja monipuolisempaa elämää kuin suurin osa ihmisistä voi sanoa vanhuuden kuolemanpedilläkään.

Kuka tekee töitä 80% ajasta? Jos työaika on 8-16 ja ma-pe niin työaika on noin 20% kalenterivuodesta kun huomioidaan lomat.

Jos käy töissä niin onhan elämässä joku mieli. Mutta esim se että tuhlaa karmealla tavalla elämänsä trollaamalla netissä, ei voi käsittää.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tekee töitä 80% ajasta? Jos työaika on 8-16 ja ma-pe niin työaika on noin 20% kalenterivuodesta kun huomioidaan lomat.

No toi 80% oli vaan heitto, siltä ainakin tuntui kun sillon joskus kokopäivätyössä olin.

En laske nukkumiseen vietettyä aikaa elämiseksi. Jos nukkuu 8 tuntia, niin valveillaoloaikaa jää 16 tuntia. Siitä 8 tuntia töissä, tunti edestakaisin kulkemiseen, ja vaikka tunti aamulla syömiseen ja töihin valmistautumiseen. Jäljelle jää vaivaiset 6 tuntia per päivä ja arki-iltana ei kyllä kovin paljoa jaksa, ehdi tai voi. Ihan kamalaa, en halua enää ikinä elää sellaista elämää. Saatika kokea sitä tunnetta kun herää aamulla eikä vaan helvetti jaksa tai halua lähteä töihin mutta kun on PAKKO. Se pakollisuus oli ehkä kaikkein sietämättömintä koko jutussa. Vapaa sielu kaipaa spontaaniutta ja oikeutta päättää itse tekemisistään.

Raha. Jos on paljon rahaa on mahdollisuus rakentaa elämästä mielekkäämpää.

Vierailija kirjoitti:

En tuhlaa. Suurin intohimoni on matkustelu ja olenkin ikääni nähden matkustellut todella paljon, kaikissa maailman kolkissa ja kuukausia kerrallaan.

Tajusin myös aika pian ettei minusta yksinkertaisesti ole sellaiseen rutiininomaiseen 9-5 työelämään, olen vapaa sielu ja arvostan vapautta liikaa. Ymmärsin etten voi olla onnellinen elämässä, jossa 80% ajasta kuluu töissä istumiseen ja loppuaika on joko voimien keräämistä tai epätoivoista hauskanpidon hakua ennenkuin pitää taas palata oravanpyörään. Joillekin sellainen uraelämä sopii, minulle ei joten jättäydyin suosiolla pois.

Elän juuri sellaista elämää kuin olen aina halunnutkin ja olen ihan helvetin onnellinen. Jos kuolisin huomenna, en katuisi mitään ja voisin hyvissä mielin ajatella, että olen jo elänyt paljon rikkaampaa, jännittävämpää ja monipuolisempaa elämää kuin suurin osa ihmisistä voi sanoa vanhuuden kuolemanpedilläkään.

Saanko kysyä miten rahoitat tuon elämäntavan?

Katson paljon telkkaria kavereiden kanssa eikä tunnu siltä että se aika olisi mennyt hukkaan.

Ajoittain ihmisen tulee olla hyödytön ja relata. Mä en tehnyt eilen yhtään mitään ja sitten jaksan taas.

Aivoja tulee haastaa, mutta aivot voivat myös ylikuumentua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tuhlaa. Suurin intohimoni on matkustelu ja olenkin ikääni nähden matkustellut todella paljon, kaikissa maailman kolkissa ja kuukausia kerrallaan.

Tajusin myös aika pian ettei minusta yksinkertaisesti ole sellaiseen rutiininomaiseen 9-5 työelämään, olen vapaa sielu ja arvostan vapautta liikaa. Ymmärsin etten voi olla onnellinen elämässä, jossa 80% ajasta kuluu töissä istumiseen ja loppuaika on joko voimien keräämistä tai epätoivoista hauskanpidon hakua ennenkuin pitää taas palata oravanpyörään. Joillekin sellainen uraelämä sopii, minulle ei joten jättäydyin suosiolla pois.

Elän juuri sellaista elämää kuin olen aina halunnutkin ja olen ihan helvetin onnellinen. Jos kuolisin huomenna, en katuisi mitään ja voisin hyvissä mielin ajatella, että olen jo elänyt paljon rikkaampaa, jännittävämpää ja monipuolisempaa elämää kuin suurin osa ihmisistä voi sanoa vanhuuden kuolemanpedilläkään.

Saanko kysyä miten rahoitat tuon elämäntavan?

Tämän minäkin haluaisin tietää, sillä itsekin koen rutiininomaisessa työelämässä olemisen suoraan sanottuna helvetiksi, mutta minun pakko (mikä kamala sana) kestää sitä.

up

Sen vaan sanon että jos henkilö on esim joku M22 vee ja ylpeilee olevansa ammattitrolli, niin aivan varmasti keski-iän perspektiivistä tulee miettimään että kunpa olisin älynnyt lopettaa perseilyn kun kaikki oli oikeasti vielä mahdollista. Nelkyt plus ja eipä ole enää.