Mitä tekisit tällä hetkellä, jos aamulla kuponkia tarkastaessasi huomasit olevasi se 87 miljoonan euron Eurojackpot-voittaja?

löhtisin ostetlamaan asuntoja ulkomaille, Espanjasta yksi talo, yksi  Jerusalemista, yksi Japanista jne, ostaisin  purjeveneen j sijoittaisin suurimman osan ulkomaille , joo ja yksi talo suomesta ja luksusmökki Norjasta

noihin menisi jo 15 miljoonaa

Olisin kuin puulla päähän lyöty, kun en ole ikinä pelannut eurojackpotia.

Maksaisin kymmenykset Jumalan valtakunnan työhön.

Lopuilla maksaisin velat pois. Mies varmaan haluaisi vaihtaa pakettiauton johonkin toiseen pakuun.

Remontoitaisiin taloa. Pihalle myös jotain uutta. Olisi mahdollista laittaa mitkä vaan kesäkukat.

Uusia vaatteita ostaisin myös. Ihania kokonaan luonnonkuituisia :)

Joku matka voisi myös toteutua.

Miehelle ja sisaruksille samoin äidille ja anopille kertoisin.

Ehkä en lopettaisi töissäkäyntiä kokonaan, mutta vähentäisin työaikaa.

Kaivaisin pöytälaatikosta porukkalottosopimuksen ja täyttäisin sen, kirjaisin osuudet mun ja miehen sisaruksille. Sitte alkaisin soittokierroksen, whatsapp-viesti ei ehkä siinä tilanteessa olisi järkevää. ;D Suunniteltaisiin miehen kanssa juhlat illaksi. Tai ehkä vasta huomiseksi, olisin varmaan kuitenkin aika järkyttynyt. Rahat saatuamme alkaisimme ostatella yhtä tonttia, jota olemme jo pitkään katselleet sillä silmällä. Ja rakentaisimme unelmien talon. Talo ei olisi mikään ökytalo, vaan sellainen esteettisesti silmää miellyttävä. Ei mitään karmeita kylpytynnyreitä tai poreammeita tai väriä vaihtavia ledivalaistuksia tai gliteriä ja kimallusta tai näkyvissä olevaa yliöveriä teknologiaa. Ei, vaan sellaista harmonista tilaa, jossa olisi kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään ylimääräistä. Tietäisin aivan tarkkaan millainen talosta tulisi. Itseäni hemmottelisin viherhuoneella ja kunnon puutarhalla, mies haluaisi varmasti hyvän kokoisen autotallin harrastustaan varten. Koska voitto olisi noin iso, jäisimme todennäköisesti töistämme pois, ja keskittyisimme harrastuksiimme ja vapaaehtoistoimintaan. Ja on minulla muutamia yritysideoitakin, joita voisin sitten ryhtyä viemään eteenpäin. Ostaisimme myös sijoitusasuntoja. Sellaista haaveilua!

Olen vielä n. vuoden verran opiskelija. 10k opintolaina tuntuisi voiton jälkeen pikkujutulta... maksaisin sen ekana pois. Sitten etsisin sopivaa asuntoa aikalailla samalta paikalta missä asun tällä hetkellä ja ostaisin sen. Ostaisin todennäköisesti myös Helsingistä sijoitusasunnon jotai voisin vuokrata opiskelijoille halvemmalla kuin mitä yleinen taso on.

Tekisin opinnot loppuun, mutta pakokauhua opintotuen loppumisesta ei enää olisi joten voisin lopettaa tämän jatkuvan stressipyörässä viuhtomisen. Viettäisin ensi kesänä kesälomaa ekaa kertaa vuosikausiin. Sisustaisin uusiksi ja laadukkaasti, kävisin vaatekaappini läpi ja heittäisin risat 15v vanhat paidat ja alushousut pois. Ostaisin kauniita ja tyylikkäitä vaatteita, erityisesti tukisin suomalaisia merkkejä. Ja uusia kenkiä!! Minulla on yhdet talvikengät ja muutama pari kangaskenkiä muiksi vuodenajoiksi. Ihanaa, olisi varaa useampiin ihaniin, kestäviin ja säähän sopiviin kenkiin.

Opintojen jälkeen menisin varmaan töihin. Tai jatkaisin yliopistolla tutkijana, haaveilen jo nyt tutkijan urasta. Palkka on kehno, mutta tämä on enemmän sydämen asia. Siksi varmaan tutkijatyöt olisivat kuvioissa, rahasta ei tarvitsisi huolehtia mutta päivät voisi käyttää mielekkäästi.

Tukisin lahjoituksilla itselleni tärkeitä yhdistyksiä, sairaalaa ja ottaisin varmaan jotakin kautta kummikylän kehitysmaasta.

Matkustelisin enemmän, viikonlopussa ehtii nähdä paljon jos mahdollisuus on käydä useammin kuin kerran viidessä vuodessa...

Olen aina ollut tosi rauhallinen käänteissäni. Aluksi menisin toki varmasti shokkiin enkä uskoisi tapahtunutta hetkeen. Uskon kuitenkin että käyttäisin rahat melko järkevästi ja pitkässä juoksussa. Tekisin kivoja asioita, toteuttaisin haaveitani, mutta pysyisin ns. tavallisessa elämässä kiinni. Tosin korotetusti, eli en valitsisi ravintolan halvinta tai lentäisi halvimmalla lennolla vaan sillä, millä haluan tai mikä sopii itselleni parhaiten.

Kertoisin varmaan vain kaikkein läheisimmille ystävilleni jonkin ajan päästä, sillä asuntojen ostot yms. eivät tosiaankaan olisi ajankohtaisia tai mahdollisia ilman lottovoittoa. Olemme paljon tekemisissä ja varmasti hemmottelisin heitä jotenkin, lainaa tms. heillä tosin ei ole. Sukua tms. minulla ei ole, joita voisin auttaa.

Olipa kiva ajatusleikki.... :D Vaikkakin turha. Tavallinen köyhäilyelämä täältä tullaan. :)

Ärsytti kyllä lukea tuo Itiksen juttu miten Verottaja iskee kyntensä pottiin, jos sillä haluaa tehdä hyvää ja auttaa muita läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ärsytti kyllä lukea tuo Itiksen juttu miten Verottaja iskee kyntensä pottiin, jos sillä haluaa tehdä hyvää ja auttaa muita läheisiä.

Totta, itse miettisin että 30% menee veroihin ja loput saa lahjoitella miten haluaa. Eli voitto olisikin noin 60 miljoonaa euroa, mikä olisi silti paljon.

Av-mammoissa ei ole järjen hiventäkään. Lottovoittajiahan nimenomaan neuvotaan jatkamaan esimerkiksi työntekoa ainakin jossain muodossa, että rytmi elämässä säilyisi. Sitä paitsi; miksi ei hakisi vaikka unelma-alalle opiskelemaan ja toteuttaisi itseään juuri sillä tavalla, millä on aina halunnut? Jotain työtä ihmisen olisi hyvä tehdä.

Mutta mietitäänpä. Tarkistaisin ensin, että olin todella voittanut moisen summan. Pitäisin tiedon hetken itselläni, kunnes kertoisin lähisukulaisille - minulla ei ole vielä miestä tai lapsia.

Sitten ostaisin itselleni luultavasti hienon, klassisen kodin Ullanlinnasta tai Lauttasaaresta, jossa on keskustan hälinältä kuitenkin oma rauha. Sen jälkeen kävisin autokoulun (en ole vielä ihan 18-vuotias) ja ostaisin itselleni Mercedes Benzin taikka Teslan.

Sitten alkaisin miettiä rahojen sijoittamista. Saattaisin ostaa asuntoja sieltä täältä Töölöä ja vuokraisin. Näin minulla siis olisi automaattisesti jo tuloja, jos joku vuokrailmoitukseen tarttuu.

Seuraava askeleeni olisi luultavasti useamman viikon loma entiseen asuinkaupunkiini Berliiniin, jossa nauttisin tutuista kulmista, kauniista aukioista ja Schönebergin ja Charlottenburgin asuntonäytöistä. Ostaisin itselleni läheltä vanhaa asuinpaikkaani kauniin, korkeakattoisen asunnon, jonne voisin aina palata Berliiniin tullessani: ehkä jopa jäisin asumaan sinne, ja eläisin lapsuuttani ikään kuin uudelleen.

Myöhemmin jatkaisin matkustelua ja alkaisin miettiä, mitä alaa todella haluaisin suunnata opiskelemaan. Seuraava kysymys olisikin, haluanko opiskella Helsingissä vai Berliinissä tai kenties jossain aivan muualla. Opiskelisin itselleni myös italian tai espanjan kielen.

Kävisin koulun loppuun. (Puolivuotta jäljellä) Muuttaisin ulkomaille ja tekisin siellä jotain mielenkiintoista vapaaehtoistyötä ja lahjottaisin rahaa hyväntekeväisyyteen. Vanhemmille ja sisaruksille antaisin rahaa, muuten olisin ihan hiljaa asiasta. Varmaan myös reissaisin ja näkisin paljon maailmaa, joka on ollut unelmana pitkään..

Kyllä kertoisin ja vanhemmilleni myös varmasti heti. En usko että pystyisin moista asiaa sisällä kauaa pitää ,saatika käsittelemättä olemaan.

Helpottaisin lähisukulaisten elämää rahallisesti , samoin lähimpien ystävien.

Itse muuttaisin järven rantaan ja kustantaisin varmasti reissun Etelään läheisille hetimmiten:)

Työt lopettaisin,mutta tuollaisen summan turvin ehkä lähtisin yrittäjäksi haaveilemalle alalle. Rahallista riskiä kun ei olisi. Työntekijöille ainakin saisi hyvät työsuhde-edut.

Varmasti myös tekisin lahjoituksen jonnekin missä tarve olisi.

Ihana haaveilla.. :)

En väitä , että raha tekee onnelliseksi ,mutta kyllä se vain helpottaisi varmasti ja tuollaisella jättipotilla voisi ilahduttaa myös montaa.

Luultavasti lähtisin shoppailemaan säästöillä, rahaahan on tulossa. Sitten alkaisin katsella tontteja ja miettiä taloa. Jos siis ajatellaan että pystyihin muuhun kuin sen kupongin tuijotteluun ja epäuskoon.

Varmaan olisin soittanut heti vanhemmilleni ja sanonut että nyt teidän ei tarvitse enää surra hometaloanne, sen voi vaikka polttaa taivaan tuuliin... 

Hankkisin maan parhaat psykiatrit ja terapeutit hoitamaan mielialaongelmiani.

Muuttaisin lämpimään, kiertelisin maailmaa ja sijoittaisin niitä rahoja poikimaan lisää rahaa, mikä varmistaisi jatkuvan toimeentulon. Tänne Suomeen en jäisi, missä verottaja kyttäisi rahoja isojen verojen toivossa ja muiden kyräilijöiden ja juoruakkojen ja juoru-ukkojen osalta tämä taas on niin pieni maa, että voittoa voisi olla vaikea pitää salassa. Pian olisi siis kaikki mahdolliset rahanruinaajat kimpussa. Täällä on myöskin melko heikot tai jopa olemattomat mahdollisuudet harrastaa monia erikoisempia harrastuksia sanotaan nyt vaikka vuorikiipeily, viidakkosafarit, surffaus, autiomaavaellus jne.

Hakisin saikkua

Vierailija kirjoitti:

Av-mammoissa ei ole järjen hiventäkään. Lottovoittajiahan nimenomaan neuvotaan jatkamaan esimerkiksi työntekoa ainakin jossain muodossa, että rytmi elämässä säilyisi.

Miksi se rytmi elämässä ei voisi säilyä myös ilman työntekoa? Kyllä minä keksisin tekemistä vaikka kuinka ilman työntekoakin, eikä taatusti olisi ainuttakaan tylsää päivää.

Perustaisin yhdistyksen tai säätiön, joka antaa ruokarahaa hätätilanteessa ihmisille, joilla ei ole mitään, mitä muuttaa rahaksi. Antaisin myös parisataa yksityislääkärillä käyntiä varten. Niin, antaisin myös todella varattomille vainajan läheisille hautausta varten kolme - neljä tonnia. Ja jos vanhus tulee leikkauksesta kotia, tällaisia tilanteita varten he saisivat ilmaisen 24/7 kotiavustajan, jolla sairaanhoitajan tutkinto.

Palkkaaminen on tavattoman kallista. Ja vielä jos täytyy palkata kokopäiväinen, 24 tuntia vrk -työntekijä, siinä pitää olla vähintään kolme työntekijää per päivä. Kerran äidin kanssa laskettiin, että lottovoitolla ei kovin monta kodinhoitajaa palkata! Vuodeksi.

Varmaan salaisin asian hautaan saakka. Joskus kertoisin, että oon voittanut x summan rahaa (paljon pienemmän summan) jolla perustaisin oman yritksen. 

Jaa mille miehelle? Voi olla etten kertoisi ainakaan heti kenellekkään voitostani. Työt lopettaisin heti. Vihaan työtäni ja teen sitä vaan rahan takia.

En kertoisi miehelle koska ei ole sellaista, enkä menisi töihin koska ei ole sellaistakaan. (Ja vaikka olisi niin luultavasti olisi sellainen homma, että maanantai vapaata.)

Tärisisin täällä itsekseni, enkä uskoisi asiaa todeksi. Selvittäisin, miten se voitto pitää lunastaa, pitääkö itse käydä Veikkauksen pääkonttorissa, ja miettisin milloin lähden matkaan. Vasta kun rahat olisivat tilillä, uskoisin tapahtuneen.