Mitä tekisit tällä hetkellä, jos aamulla kuponkia tarkastaessasi huomasit olevasi se 87 miljoonan euron Eurojackpot-voittaja?

Automatiikka hoitaa rahat tilille tarkastelematta. Rahoilla ostaisin asunnon kaupungin komeimman kerrostalon ylimmästä kerroksesta ja autotalliin 50-luvun jenkki-auton. Katkaisisin työnhaun ja luovuttaisin paikkani pupuleikkikurssijonosta sitä minua kipeämmin tarvitsevalle...

En mitään enää koskaan. Hoitaisin vain lastenlastani.

kirjoitti:

Lopettaisin pääsykokeisiin uudelle alalle lukemisen. Maksaisin meidän opintolainat pois ja laittaisin lapsen tilille sen verran rahaa mitä olemme joutuneet käyttämään hänen lapsilisään tässä. Varaisin meille matkan Kaliforniaan koko kesäksi. Sen jälkeen alkaisin katselemaan meille taloa ja muutamaa sijoitusasuntoa. Mies saattaisi haluta oman auton.

Minä en lopettaisi pääsykokeisiin lukemista. Olen tehnyt sen eteen liiaksi töitä, että jättäisin sen tässä vaiheessa kesken. 

En kertoisi kuin miehelle vaan. Pelkään että sukulaisten kanssa tulis hulluna riitaa jos ei ostettaiskaan kaikkea mitä he haluavat, erityisesti mun sisko on tosi hankala. Parempi vaan olla hyshys ja maltillisesti muka lainarahalla ostaa talo. Heitä auttaisin tarpeen mukaan tai nimettömästi. Haluaisin ison puutarhan ja kasvihuoneen ja hoitaisin kasveja. Lapsilla ois leikkihuone ja makuuhuone, tosin ne on vielä ihan pieniä niin ne varmaan oikeasti nukkuis vielä meidän kanssa kuitenkin. Mä ostaisin mehiläispesiä. Voi HARMI kun ei löytyiskään töitä. Alkaisin tehdä väitöskirjaa. Ottaisin au pairin. 

Ihana ajatusleikki :)

Maksaisin opintolainan ja muut velat pois. Jo pelkästään tuo saisi minut itkemään onnesta. Sitten jatkaisin opintojani, koska minulla on ollut vuosia gradu roikkumassa. Nyt olisi vihdoin aikaa keskittyä siihen, kun ei tarvitsisi enää tehdä huonosti palkattua työtä ja surkutella rahapulaa. Haluan joka tapauksessa suorittaa sen tutkinnon loppuun, koska se on minulle henkisesti tärkeä juttu. Ja ehkä myöhemnin tehdä vielä väitöskirjankin, jonka voisin itse rajoittaa ilman apuraha-aneluja.

Maksaisin myös sisarusteni ja parhaan ystäväni opintolainat sekä vanhempieni lainat pois. Toteuttaisin vanhempieni unelmat, eli he pääsisivät elämänsä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle, saisivat modernimman kodin ja isän haaveileman kesämökin veden ääreltä.

Ostaisin itselleni elämäni ensimmäisen omistusasunnon ja iloitsisin siitä, että kerrankin voisin sisustaa sen makuni mukaan. Nyt olen asunut vuosia vajaalla kalustolla, kun ei ole ollut varaa kuin muutamaan huonekaluun.

Matkustelisin niissä paikoissa joissa olisin aina unelmoinut käyväni, mm. Uusi-Seelanti, Islanti, Japani, Australia ja Irlanti.

Lahjoittaisin rahaa hyväntekeväisyyteen, mm. ympäristönsuojelulle, eläinsuojelutyöhön, tieteelle, taiteelle ja tukisin lähipiirissäni olevia lahjakkaita, mutta talousongelmissa kituvia ihmisiä. Lahjoittaisin rahaa sisaruksilleni, vanhemmilleni ja perheelleni. Saattaisin harkita jopa oman perheen perustamista. En ole koskaan edes ajatellut lasten olevan vaihtoehto minulle, koska pystyn hädin tuskin edes elättämään itseni.

Työnteon lopettaisin ainakin nykyisessä työpaikassani. Nyt olisi vihdoinkin aikaa ja rahaa tehdä vapaaehtoistyötä ulkomailla, josta olen aina haaveillut. Lisäksi saattaisin perustaa rahaston, joka tukee vuosittain yksittäisiä ihmisiä, hyväntekeväisyyskohteita tai projekteja, joita tahdon tukea ja auttaa.

Palkkaisin itselleni personal trainerin ja haluaisin vihdoinkin panostaa enemmän terveyteem ja hyvinvointiin. Myös ruokavalioni kokisi muutoksen.

Sijoittaisi rahaa. Pitäisin lähipiiriäni lukuunottamatta matalaa profiilia. En haikaile ökyautoja, luksustaloja, timanttikoruja, merkkilaukkuja, kauneusleikkauksia, yms., joten en usko, että monikaan huomaisi äkkirikastumistani. Se näkyisi minussa ehkä vain niin, että matkustelisin vähän enemmän (1-2 krt vuodessa, en kuitenkaan halua lennellä liikaa saastuttavilla lentokoneilla) ja ennen kaikkea, olisin onnellisempi. Kivi olisi tippunut sydämestä, kun lainat olisi maksettu, olisin voinut korvata vanhemmilleni kaiken sen minkä ovat eteeni uhranneet, saisin vihdoin tutkinnon suoritettua (tämä minulle tärkein, koska voisin päästää irti häpeästä) eikä tarvitsi joka päivä miettiä penninvenytystä.

Onnea sille tamperelaiselle, jolle potti osui. Nauti! :)

Hmmm.... Ensin joutuisin kysymään työkaverin tilinumeron. Lupasin hänelle yhden prosentin jos voittaisin.

Siskoni ja hänen miehensä asuvat Etelä-Amerikassa. Olisi kiva kustantaa vanhemmilleni matka tapaamaan siskon miehen perhettä, jotka he ovat nähneet ainoastaan valokuvissa.

Hmm. Noin iso rahamäärä varmaan ahdistaisi. Ehkä tekisin suunnitelman siitä kuinka paljon haluan säästää itselleni ja perheelleni niin että elämä on mukavaa ja kuinka paljon annan pois ja minne. En usko että haluisin loppuelämän olla työttömänä (koska tylsistyisin) mutten tietenkään haluis joutua stressaamaan rahasta koko loppuelämää kun kerran tällanen voitto on tullu. Ehkä 10 miljoonaa mulle ja perheelle ja loput sit eri hyväntekeväisyyskohteisiin? Noin sais mukavat asunnot ja järkeväl sijoittamisella raha riittäis pitkälle. Tuntuis kuitenki pahalta käyttää vaan itseen koko 87 miljoonaa kun tolla voi tehdä niin paljon hyvääkin.

1. maksaisin jollekkin kauniille parikymppiselle tytölle, että esittäisi tyttöystävääni. pelattaisiin tietokonepelejä, käytäisiin syömässä ulkona ja katsottaisiin piirrettyjä.

2. urheilusta en kovin paljoa perusta, mutta hankkisin jääkiekkojoukkueen alimmalta sarjatasolta ja hankkisin parhaimmat rahalla saatavat pelaajat. joukkue voittaisi kaikki kauden aikana kaikki ottelunsa ja sitten joukkue nousisi joka vuosi ylemmälle tasolle. sitten toiseksi ylemmällä tasolla pelattaisiin kymmenen vuotta, voittaen joka vuosi. sitten möisi joukkeen pois.

3. palkkaisin kaikki paikkakunnalla olevat vähintään 50-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät. maksaisin palkkaa sen verran, ettei kelasta tarvitse mtään tukia hakea. paikkakunnat työttömyysprosentti paranisi hieman.

Ottaisin heti lopputilin ja heittäisin jäkättävän eukon pihalle. Onneksi ei olla naimisissa niin ei sille tarvitse mitään antaa. Seuraavaksi plastiikkakirurgille jotta rypyt pois, hiusten siirto, rasvaimu ja muutenkin komeaksi.  Muuttaisin jonnekin etelä-amerikkaan ja ostaisin kartanon uima-altaalla ja punttiksella. Palvelijat kokit personal treinerit vartijat sun muut palkkaisin tietenkin. Siellä sitten pitäisin bileitä ja panisin maksullisia parikymppisiä tyttöjä joka ilta.

Rahat sijoittaisin niin että soittaisin Nordeaan ja pyytäisin apua jemmaamaan rahat jonnekin ulkomaille. Panama ja mitälie paikkoja niitä nyt on. Ei nyt silleen että olisin ahne ja sen takia haluaisin välttää verojen maksun vaan koska Suomi on katkeria kusipäitä täynnä oleva maa joita ei kyllä minun rahoilla tulla hyysäämään.

Voi sitä iloa kun ei enää tarvitsisi olla tekemisissä vihaisten suomalaisten nyrppynaama-akkojen kanssa joilla on joku ihme halveksunta kaikkia minunlaisia tavallisia suomalaisia miehiä kohtaan. Takuulla ei missään muussa maassa kuin suomessa naiset kokoonnu jollekin nettifoorumille oikein urakalla haukkumaan paikallisia miehiä.

Kerkesin jo aamulla haaveilla siitä voitosta kun luin sängyssä uutisia, että voitto oli osunut Suomeen. En katsonut heti omaa kuponkiani vaan haaveilin hetken. Se tuntui, kuin voitto olisi ollut puoliksi totta :D

Jos olisin voittanut niin heti rahat saatuani istuisin koneelle maksamaan kaikki velkani pois. Sitten menisin ostoksille ja puolison kanssa ravintolaan syömään. Lähdettäisiin matkoille ja samalla katseltaisiin rauhassa hyvältä paikalta iso, hieno talo. Järjestettäisiin hienot häät pienellä porukalla, ja alettaisiin suunnitella vauva-asioita. Töiden suhteen en tiedä mitä tekisin... minusta puoliso saisi jatkaa opintojaan kyllä, olisi ehkä ihan hyväkin että jatkaisi ja valmistuisi sitten. Saisi elää leveää opiskelijaelämää :D itse varmaan kävisin tämän määräaikaisen sopimuksen töissä loppuun enkä enää sen jälkeen etsisi uutta työtä, kiireellä ainakaan. Ehkä alkaisin opiskella jotain, yliopistoon haluaisin päästä.

Elämäntapoihin tulisi kyllä iso muutos myös, söisimme vain terveellistä ruokaa (ei tarvitse miettiä mitä sellainen terveellinen ruoka maksaa) ja palkkaisin personal trainerin. Saattaisin ottaa yksityistunteja harrastuksessani ja siihen isoon, hulppeaan kotiin ostettaisiin flyygeli. Puoliso pääsisi viimein hierojalle ja fysioterapiaan. Eläisin elämäni onnellisena loppuun asti.

Haistattaisin ensimmäiseksi kyllä pitkät kusipääpomolle.

Nauraisin ja tanssisin saksanpolkkaa ympäriinsä. Saattaisin Bean -tyyliin heilutella keskisormiakin.

Lähtisin varmaan sairaalaan, kun synnytys alkaisi ennenaikaisesti shokin takia.

Käyttäisin 86,9 miljoonaa viinaan ja naisiin. Loput tuhlaisin.

Toivottavasti en voittaisi, menisi kyllä kaveripiiri uusiksi. Sellainen miljoona tai kaksi olisi ok.

Olisin varmaan saanut sydärin ja kuollut, ja voittokuponki olisi unohtunut rahapussiini niin, etteivät omaiseni koskaan saisi tietää voitosta.

Eli ihan hyvä näin, elossa & persaukinen.

Alkaisin suunnitella asuntokauppoja, ostaisin ehkä nykyisin vuokra-asuntoni, ettei tarvitse muuttaa. Osa sijoituksiin ja omat velat pois, joku kepulikeino että saan annettua perheelle reilusti ilman, että joutuvat verot niistä maksamaan.

Irtisanomisilmoitus töihin , en jättäisi heitä pulaan.

Kuukauden ajan järjestelisin asioita ja sitten matkustamaan ja asumaan ulkomaille, varmaan vuosi kaksi menisi reissatessa ja etsiessä paikkaa mistä hankkisin asunnon /asuntoja, joissa elää pidempään.

Reissatessa etsisin myös hyväntekeväisyyskohteita, ja haluaisin itsekin jäädä rakentamaan jotain koulua, kaivoa tms. hyväntekeväisyyshommiin jonnekin köyhään maahan.

Maksaisin talovelat pois, ostaisin naapuritalon ja purkaisin sen. Sitten piha kuntoon. Tässä asuisimme, ei olisi tarvetta muuttaa minnekään.

Autot menisi vaihtoon ja ostaisin uuden sohvan. Töissä kävisin vielä jonkin aikaa, koska nyt siellä paljon mielenkiintoista tekemistä. 

Kirjoittaisin juuri irtisanoutumisilmoitusta töihin ja sitten voisin alkaa selailemaan asuntoja