Mä en rakasta lastani ja tämä luulee, että se on hänen syy

Siitä pahasta jonka uhriksi olet joutunut, tulee osa sinua. Osa jota et itsekään tiedosta, ennen kuin käännyt oikeasti katsomaan sisäänpäin. Ja sitä kantamaasi pahaa sinä olet siirtämässä nyt omiin lapsiisi, ihan kuin sinulle on tehty. Kaikki syntyvät tänne hyvinä ja viattomina ja niin sinäkin olet tehnyt, ja se ydin sinussa on yhä, et vain enää tiedosta sitä. On hyvä nähdä kokonaiskuva: se mitä sinulle on tehty, se mitä sinä teit. Tämä on ainoa tie vapauteen. Ja rakkauteen. t. 109

Vierailija kirjoitti:

Kakkapää?

huomattavasti parempi kuin paskapää

Ja kyllä minuakin syyllistettiin ja tunsin olevani paha ja ansainneeni kaiken. Tämä lienee ihan normaalia rikkinäisissä perheissä. Et ole mikään erityistapaus. T. 109

Eikä se ois mitään muuanut, vaikken ois paljastanut puhuneeni, äitinihän jo joka tapauksessa kertoi, mitä mieltä serkkuni minusta on, jos menen puhumaan, eli serkku paheksuu ja inhoaa minua sitten slkäni takana ja äiti antoi tälle tyhmälle skenaariolle vielä tukensa paheksuessa sen toteutumisessa minua, eikä näin mahdollisesti käyttäytyvää serkkua. Onneksi serkkuni on niin kaukana äidistäni henkisesti, ettei tämä ole mikään oikea pelko. Mutta vieraampien ihmisten suhteisiin mulle äiti voi aiheuttaa todellista vahinkoa uskotellessaan, että hän tietää minua paremmin, mitä muut ovat minusta mieltä ja se ei ole koskaan mitään hyvää. Sitä ei tarvitse kuulla enää milloinkaan, koska uskon niin jo.

Toki tämä uskomus täytyy purkaa, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

ap

Ap. Loppuviimein ei ole mitään merkitystä, että KENEN vika joku asia on. Syyllisiä etsimällä ei asia etene. Nimittäin, jos se syyllinen löytyy, niin mitä sitten? Ehkä äitisi on syyllinen kaikkeen pahaan, ehkä hänen äitinsä, ehkä joku kolmas henkilö. Mutta mitä sitten? Toista ihmistä ei voi muuttaa. Siksi on lopulta aivan sama, että kenen vika asia oli.

Ainoa mikä merkitsee, on se, että miten kukin itse pääsee jostain ongelmatilanteesta eteenpäin. Siis ne keinot, joilla voi jättää ongelman taaksensa.

Minä minä minä minulle minusta minuun runkuti runk äiti, aaah.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä minuakin syyllistettiin ja tunsin olevani paha ja ansainneeni kaiken. Tämä lienee ihan normaalia rikkinäisissä perheissä. Et ole mikään erityistapaus. T. 109

Mutta uskoitko olleesi syypää kaikkeen? Se on minusta vielä eri asia, kuin kokea ansainneensa pahan. (Vaikkei olekaan.)

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap. Loppuviimein ei ole mitään merkitystä, että KENEN vika joku asia on. Syyllisiä etsimällä ei asia etene. Nimittäin, jos se syyllinen löytyy, niin mitä sitten? Ehkä äitisi on syyllinen kaikkeen pahaan, ehkä hänen äitinsä, ehkä joku kolmas henkilö. Mutta mitä sitten? Toista ihmistä ei voi muuttaa. Siksi on lopulta aivan sama, että kenen vika asia oli.

Ainoa mikä merkitsee, on se, että miten kukin itse pääsee jostain ongelmatilanteesta eteenpäin. Siis ne keinot, joilla voi jättää ongelman taaksensa.

No, niitä mulla juuri ei ole, eikä ole ollut, enkä ole niitä myöskään mistään saanut. En varmaan ole sen arvoinen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain tosi nuijat sanovat etteivät rakasta lastaan/lapsiaan. Miksi rupesit ylipäänsä lasta tekemään. Olisit mennyt mieluimmin hoitoa hakemaan.

Vielä nuijemmat eivät rakasta, mutta leikkivät ja esittävät, että rakastavat. Säälin ihmisiä, jotka eivät omien traumojensa takia uskalla hankkia lapsia. Sääliksi käy tosiaan olla lapseton sen jonkun vittumaisen oman läheisensä takia.

ap

    Miten niin sääliksi käy olla lapseton jos ei kerran lapsia halua eikä niistä välitä.  Lapsia hankitaan koska niitä halutaan ja niitä rakastetaan useimmiten enemmän kuin mitään muuta maailmassa.  Jos ei lapsia halua ja niitä kuitenkin hankkii vain ollakseen niille välinpitämätön ja jopa ilkeä, niin  mikä järki siinä on?  Kosto sukupolvelta toiselle?  Kasvaa rakkaudettomassa ympäristössä on paljon pahempi kuin kasvaa aineellisessa  puutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain tosi nuijat sanovat etteivät rakasta lastaan/lapsiaan. Miksi rupesit ylipäänsä lasta tekemään. Olisit mennyt mieluimmin hoitoa hakemaan.

Vielä nuijemmat eivät rakasta, mutta leikkivät ja esittävät, että rakastavat. Säälin ihmisiä, jotka eivät omien traumojensa takia uskalla hankkia lapsia. Sääliksi käy tosiaan olla lapseton sen jonkun vittumaisen oman läheisensä takia.

ap

    Miten niin sääliksi käy olla lapseton jos ei kerran lapsia halua eikä niistä välitä.  Lapsia hankitaan koska niitä halutaan ja niitä rakastetaan useimmiten enemmän kuin mitään muuta maailmassa.  Jos ei lapsia halua ja niitä kuitenkin hankkii vain ollakseen niille välinpitämätön ja jopa ilkeä, niin  mikä järki siinä on?  Kosto sukupolvelta toiselle?  Kasvaa rakkaudettomassa ympäristössä on paljon pahempi kuin kasvaa aineellisessa  puutteessa.

Se on eri asia, ettei halua lapsia, kuin että haluaa, mutta joutuu oman äitinsä takia ehkä jättämään senkin väliin. Jos sitten paranet ja tasapainotut 5-kymppisenä, niin lapsiasia meni jo.

ap

Ei siitä terapiasta näytä olevan sulle mitään hyötyä. Samaa itsekeskeistä, avutonta sonnassa pyörimistä ketjusta toiseen.

Lisäksi lapsia saamalla ne omatkin prosessit aktivoituvat vaatimaan parantumista, joihin ei ehkä muuten ikinä löydä kiinni, eikä kykene eheytymään. Tosin en tätä älynnyt lapsettomana. Mutta tavallaan se on hyvä, tavallaan kamalaa. Koska kun saat lapsia, yhtäkkiä sinulla itselläsikin on eri lailla väliä. Olet jonkun äiti. Ei ole enää samantekevää, miten hyvin voit.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rusentaminen = väittää minulle, että minun serkkuni ahdistuu puheistani, vaikkei se ole paskaakaan totta. Väittää, että minä tein nyt pahaa toiselle! Väittää itse tietävänsä, vaikkei ollut paikalla, eikä itse ole nähnyt serkkuani vuosiin, että miten tämä reagoi. Helvetin sairas "opastaja" ja raivostuu, kun mä pilasin serkun yökyläilyfiiliksen meillä. Heh. Mitenköhän mun äidille se kuuluu, mitä me nelikymppiset jaamme elämistämme toisillemme? :DD

Samalla tavalla tosiaan mun ois kuulunut ahdistua asioista, joita serkulle oli tapahtunut, ja joihin hän ei ollut tyytynyt tai tyytyväinen :D

ap

Mistä sun äitisi edes tietää, mitä sä olet serkkusi kanssa puhunut, jollei hän ollut paikalla teidän keskusteluja kuuntelemassa? Sinäkö hänelle avauduit keskusteluistanne?

No siis hän heitti mulle, että älä vaan puhu *se aihe* NN:lle, ja no, olin jo puhunut. Mutta se miksi pahastuin oli, että äiti sanoi minun sillä loukanneen serkkua. Aivan kuin mä olisin ihmisenä niin hirveä ihminen, että puhuisin serkkuani satuttavia asioita.

ap

Miksi ihmeessä sä olet yhteydessä äitiisi, kun hän kerran aiheuttaa sulle pahaa oloa koko ajan? Miksi kerrot hänelle keitä olet kutsunut vieraaksi? Eikö kannattaisi pistää välit poikki?

Miksi sinä ap et katkaise tätä sukupolvien mittaista äidin välinpitämättömyyttä ja lasten kasvamista ilman että äiti välittää heistä oikeasti.  Sinä vain valitat ja valitat omasta äidistäsi ja syyllistät häntä.

  Tapahtuneelle et enää mitään voi mutta sille mitä itse teet ja mitä omassa perheessäsi tapahtuu ja miten ja minkälaisessa ilmapiirissä kasvatat omat lapsesi, sille juuri sinä ja vain sinä voit tehdä jotakin eli parantaa tilanteen tässä sukupolvessa päättämällä että olet parempi äiti omille lapsillesi kuin mitä sinä olet saanut kokea.  Koeta tosissasi unohtaa oman äitisi välinpitämättömyys ja kokemasi vääryydet.  Muuta elämäsi ja lastesi elämän suunta.

 Vain päätä tehdä se.  

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä terapiasta näytä olevan sulle mitään hyötyä. Samaa itsekeskeistä, avutonta sonnassa pyörimistä ketjusta toiseen.

Selkeästi joku vela-lammas kateellisena katselee, kun porsas uskaltaa sotkea ja katsoa sotkujaan.

ap

Sana kirjoitti:

Tällä palstalla on järkyttävän usein avauksia, joissa vanhempi kertoo anonyyminä, ettei rakasta lastaan.

Aihe on tabu. Aniharvoin kukaan kertoo tällaista muuten, kuin nimettömänä.

Rakkautta pidetään kulttuurissamme pelkästään kokemuksena, tunnetilana. Vaikka rakkaus lähtee asenteesta, valinnasta. Tämä nykykulttuurimme virhekäsitys rakkauden luonteesta saa ihmiset kokemaan, etteivät he esim. rakasta lastaan, jos tiettyjä tunteita ei ilmene silloin, kun luulisi. Virhekäsitys vääristää vanhemman suhtautumista itseensä ja lapseensa.

Minun edustamani rakkauden määritelmä on tietysti vain yksi muiden joukossa. Siitä voi halutessaan lukea enemmän blogikirjoituksestani otsikolla "Käsky: rakasta!".

Ei pahalla, mutta kyllä täytyy olla aika häiriintynyt tunnetasolla tai muutoin sairastunut esim. masennukseen, jos ei omaa lastansa rakasta! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rusentaminen = väittää minulle, että minun serkkuni ahdistuu puheistani, vaikkei se ole paskaakaan totta. Väittää, että minä tein nyt pahaa toiselle! Väittää itse tietävänsä, vaikkei ollut paikalla, eikä itse ole nähnyt serkkuani vuosiin, että miten tämä reagoi. Helvetin sairas "opastaja" ja raivostuu, kun mä pilasin serkun yökyläilyfiiliksen meillä. Heh. Mitenköhän mun äidille se kuuluu, mitä me nelikymppiset jaamme elämistämme toisillemme? :DD

Samalla tavalla tosiaan mun ois kuulunut ahdistua asioista, joita serkulle oli tapahtunut, ja joihin hän ei ollut tyytynyt tai tyytyväinen :D

ap

Mistä sun äitisi edes tietää, mitä sä olet serkkusi kanssa puhunut, jollei hän ollut paikalla teidän keskusteluja kuuntelemassa? Sinäkö hänelle avauduit keskusteluistanne?

No siis hän heitti mulle, että älä vaan puhu *se aihe* NN:lle, ja no, olin jo puhunut. Mutta se miksi pahastuin oli, että äiti sanoi minun sillä loukanneen serkkua. Aivan kuin mä olisin ihmisenä niin hirveä ihminen, että puhuisin serkkuani satuttavia asioita.

ap

Miksi ihmeessä sä olet yhteydessä äitiisi, kun hän kerran aiheuttaa sulle pahaa oloa koko ajan? Miksi kerrot hänelle keitä olet kutsunut vieraaksi? Eikö kannattaisi pistää välit poikki?

Tätähän välienkatkaisua ehdotetaan joka ketjussa,jonka ap aloittaa.Mutta kun ei vain tee.Sen sijaan joka kerta kun äiti ottaa yhteyttä tai ap äitiin,niin ap pääsee tänne palstalle uhriutumaan äidin pahoista sanoista.Siksi ap on hyvin sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain tosi nuijat sanovat etteivät rakasta lastaan/lapsiaan. Miksi rupesit ylipäänsä lasta tekemään. Olisit mennyt mieluimmin hoitoa hakemaan.

Vielä nuijemmat eivät rakasta, mutta leikkivät ja esittävät, että rakastavat. Säälin ihmisiä, jotka eivät omien traumojensa takia uskalla hankkia lapsia. Sääliksi käy tosiaan olla lapseton sen jonkun vittumaisen oman läheisensä takia.

ap

    Miten niin sääliksi käy olla lapseton jos ei kerran lapsia halua eikä niistä välitä.  Lapsia hankitaan koska niitä halutaan ja niitä rakastetaan useimmiten enemmän kuin mitään muuta maailmassa.  Jos ei lapsia halua ja niitä kuitenkin hankkii vain ollakseen niille välinpitämätön ja jopa ilkeä, niin  mikä järki siinä on?  Kosto sukupolvelta toiselle?  Kasvaa rakkaudettomassa ympäristössä on paljon pahempi kuin kasvaa aineellisessa  puutteessa.

Se on eri asia, ettei halua lapsia, kuin että haluaa, mutta joutuu oman äitinsä takia ehkä jättämään senkin väliin. Jos sitten paranet ja tasapainotut 5-kymppisenä, niin lapsiasia meni jo.

ap

Tai ehkä sä tasapainotut 8-kymppisenä, täytyyhän sun pilata sitä ennen myös lastenlastesi elämä.

Mä ymmärrän kyllä ap:ta ja ap:n tuskaa. Ap äitisi kuulostaa itsekkäältä julmalta ihmiseltä. Ei ihme, että sinusta tuntuu, että lapsuutesi on mennyt pilalle, ja että äitisi on jättänyt sinuun parantumattomia haavoja. Kyllä minuakin olisi suututtanut ja paljon, jos äitini olisi lahjoittanut jonkun minulle tärkeä lehden lapsena muille lapsille ilman lupaani. Kyllä ymmärrän, että se painaa vielä sinua, se oli väärin tehty. 

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi lapsia saamalla ne omatkin prosessit aktivoituvat vaatimaan parantumista, joihin ei ehkä muuten ikinä löydä kiinni, eikä kykene eheytymään. Tosin en tätä älynnyt lapsettomana. Mutta tavallaan se on hyvä, tavallaan kamalaa. Koska kun saat lapsia, yhtäkkiä sinulla itselläsikin on eri lailla väliä. Olet jonkun äiti. Ei ole enää samantekevää, miten hyvin voit.

ap

Eikä ole enää samantekevää, miten annat kohdella itseäsi. Siinä mä olen just huono. Uskon, että minussa on aina vika, jos tulee mitä tahansa konflikteja muiden kuin aivan läheisimpien kanssa jne. Siksi niitä on pakko välttää jolloin asiat eivät hoidu tai mene ikinä niin kuin minäkin ne haluan, mitä vihaan. Kasvata siinä nyt sitten lasta ettei se saisi mun traumoja ja pelkuruutta, josta ihminen kärsii. Elää pakkopaidassa.

ap