Mä en rakasta lastani ja tämä luulee, että se on hänen syy

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Tällä palstalla on järkyttävän usein avauksia, joissa vanhempi kertoo anonyyminä, ettei rakasta lastaan.

Aihe on tabu. Aniharvoin kukaan kertoo tällaista muuten, kuin nimettömänä.

Rakkautta pidetään kulttuurissamme pelkästään kokemuksena, tunnetilana. Vaikka rakkaus lähtee asenteesta, valinnasta. Tämä nykykulttuurimme virhekäsitys rakkauden luonteesta saa ihmiset kokemaan, etteivät he esim. rakasta lastaan, jos tiettyjä tunteita ei ilmene silloin, kun luulisi. Virhekäsitys vääristää vanhemman suhtautumista itseensä ja lapseensa.

Minun edustamani rakkauden määritelmä on tietysti vain yksi muiden joukossa. Siitä voi halutessaan lukea enemmän blogikirjoituksestani otsikolla "Käsky: rakasta!".

Ei pahalla, mutta kyllä täytyy olla aika häiriintynyt tunnetasolla tai muutoin sairastunut esim. masennukseen, jos ei omaa lastansa rakasta! 

Mun mielestä kaikkia ap:n sanoja ei kannata ottaa kovin kirjaimellisesti. Jos on elänyt sellaisen lapsuuden, jossa oma äiti ei ole rakastanut, niin silloin ei tiedä mitä rakkaus edes on. Kun ei ole lapsena pyyteetöntä äidinrakkautta kokenut, niin on aika ulalla siitä, että mitä rakkaus on, miltä se tuntuu ja mistä sen tunnistaa. Siksi jos tuollaisen lapsuuden elänyt ihminen sanoo, ettei itse rakasta omia lapsiaan, niin ei se tarkoita kirjaimellisesti sitä. Se tarkoittaa vain, että on ihan pihalla siitä, että mitä itse tuntee lapsiaan kohtaan ja mitä ei tunne, koska on ihan pihalla rakkauden tunteesta ylipäätään. Jos haluaa ymmärtää ap:ta, pitää osata katsoa ap:n sanojen "taakse".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rusentaminen = väittää minulle, että minun serkkuni ahdistuu puheistani, vaikkei se ole paskaakaan totta. Väittää, että minä tein nyt pahaa toiselle! Väittää itse tietävänsä, vaikkei ollut paikalla, eikä itse ole nähnyt serkkuani vuosiin, että miten tämä reagoi. Helvetin sairas "opastaja" ja raivostuu, kun mä pilasin serkun yökyläilyfiiliksen meillä. Heh. Mitenköhän mun äidille se kuuluu, mitä me nelikymppiset jaamme elämistämme toisillemme? :DD

Samalla tavalla tosiaan mun ois kuulunut ahdistua asioista, joita serkulle oli tapahtunut, ja joihin hän ei ollut tyytynyt tai tyytyväinen :D

ap

Mistä sun äitisi edes tietää, mitä sä olet serkkusi kanssa puhunut, jollei hän ollut paikalla teidän keskusteluja kuuntelemassa? Sinäkö hänelle avauduit keskusteluistanne?

No siis hän heitti mulle, että älä vaan puhu *se aihe* NN:lle, ja no, olin jo puhunut. Mutta se miksi pahastuin oli, että äiti sanoi minun sillä loukanneen serkkua. Aivan kuin mä olisin ihmisenä niin hirveä ihminen, että puhuisin serkkuani satuttavia asioita.

ap

Miksi ihmeessä sä olet yhteydessä äitiisi, kun hän kerran aiheuttaa sulle pahaa oloa koko ajan? Miksi kerrot hänelle keitä olet kutsunut vieraaksi? Eikö kannattaisi pistää välit poikki?

Tätähän välienkatkaisua ehdotetaan joka ketjussa,jonka ap aloittaa.Mutta kun ei vain tee.Sen sijaan joka kerta kun äiti ottaa yhteyttä tai ap äitiin,niin ap pääsee tänne palstalle uhriutumaan äidin pahoista sanoista.Siksi ap on hyvin sairas.

Ei se nyt ihan noinkaan ole, vaan on siinä sekin juonne, mitä joku uskoo, että äitini rakastaa minua. Pitämällä yhteyksiä saan vielä tsekata, että olisiko se mahdollista, että hän jollain osalla rakastaisikin, vaikka se onkin todella erilaista, kuin miten äitien rakkautta yleensä arvioidaan. Pidin lisäksi noin vuoden tauon vuosi sitten äitiin, eli asetin häntä enemmän hänelle kuuluvalle paikalle, ja se kyllä auttoi. En saa häntä mitätöityä mielestäni mitenkään, vaikken olisi yhteydessä. Ja siis minun pitäisi kieltää sitten häntäkin uudestaan ja uudestaan soittamasta mulle, ja olemme nyt tämän vuoden aikana keskustelleet ainoastaan isäni edunvalvontaoikeudenkäynnistä. Se älä kerro serkulle asiakin liittyi erääseen kohtaan siinä. Emme puhu lastenlasvatuksesta tai mistään muusta sellaisesta, jossa äiti pääsisi arvostelemaan minua. Nyt lipsahti se serkkujuttu, eikä sekään enää mua muuttanut, vaan pikemminkin auttoi havaitsmaan, että noin se sairas mieli on neuvonut minua jo lapsena, että ipä ihme, ettei oikein löydy ystäviä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rusentaminen = väittää minulle, että minun serkkuni ahdistuu puheistani, vaikkei se ole paskaakaan totta. Väittää, että minä tein nyt pahaa toiselle! Väittää itse tietävänsä, vaikkei ollut paikalla, eikä itse ole nähnyt serkkuani vuosiin, että miten tämä reagoi. Helvetin sairas "opastaja" ja raivostuu, kun mä pilasin serkun yökyläilyfiiliksen meillä. Heh. Mitenköhän mun äidille se kuuluu, mitä me nelikymppiset jaamme elämistämme toisillemme? :DD

Samalla tavalla tosiaan mun ois kuulunut ahdistua asioista, joita serkulle oli tapahtunut, ja joihin hän ei ollut tyytynyt tai tyytyväinen :D

ap

Mistä sun äitisi edes tietää, mitä sä olet serkkusi kanssa puhunut, jollei hän ollut paikalla teidän keskusteluja kuuntelemassa? Sinäkö hänelle avauduit keskusteluistanne?

No siis hän heitti mulle, että älä vaan puhu *se aihe* NN:lle, ja no, olin jo puhunut. Mutta se miksi pahastuin oli, että äiti sanoi minun sillä loukanneen serkkua. Aivan kuin mä olisin ihmisenä niin hirveä ihminen, että puhuisin serkkuani satuttavia asioita.

ap

Miksi ihmeessä sä olet yhteydessä äitiisi, kun hän kerran aiheuttaa sulle pahaa oloa koko ajan? Miksi kerrot hänelle keitä olet kutsunut vieraaksi? Eikö kannattaisi pistää välit poikki?

Tätähän välienkatkaisua ehdotetaan joka ketjussa,jonka ap aloittaa.Mutta kun ei vain tee.Sen sijaan joka kerta kun äiti ottaa yhteyttä tai ap äitiin,niin ap pääsee tänne palstalle uhriutumaan äidin pahoista sanoista.Siksi ap on hyvin sairas.

Ei se nyt ihan noinkaan ole, vaan on siinä sekin juonne, mitä joku uskoo, että äitini rakastaa minua. Pitämällä yhteyksiä saan vielä tsekata, että olisiko se mahdollista, että hän jollain osalla rakastaisikin, vaikka se onkin todella erilaista, kuin miten äitien rakkautta yleensä arvioidaan. Pidin lisäksi noin vuoden tauon vuosi sitten äitiin, eli asetin häntä enemmän hänelle kuuluvalle paikalle, ja se kyllä auttoi. En saa häntä mitätöityä mielestäni mitenkään, vaikken olisi yhteydessä. Ja siis minun pitäisi kieltää sitten häntäkin uudestaan ja uudestaan soittamasta mulle, ja olemme nyt tämän vuoden aikana keskustelleet ainoastaan isäni edunvalvontaoikeudenkäynnistä. Se älä kerro serkulle asiakin liittyi erääseen kohtaan siinä. Emme puhu lastenlasvatuksesta tai mistään muusta sellaisesta, jossa äiti pääsisi arvostelemaan minua. Nyt lipsahti se serkkujuttu, eikä sekään enää mua muuttanut, vaan pikemminkin auttoi havaitsmaan, että noin se sairas mieli on neuvonut minua jo lapsena, että ipä ihme, ettei oikein löydy ystäviä.

ap

Miten serkkusi vanhemmat suhtautuvat isäsi edunvalvontaoikeudenkäyntiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rusentaminen = väittää minulle, että minun serkkuni ahdistuu puheistani, vaikkei se ole paskaakaan totta. Väittää, että minä tein nyt pahaa toiselle! Väittää itse tietävänsä, vaikkei ollut paikalla, eikä itse ole nähnyt serkkuani vuosiin, että miten tämä reagoi. Helvetin sairas "opastaja" ja raivostuu, kun mä pilasin serkun yökyläilyfiiliksen meillä. Heh. Mitenköhän mun äidille se kuuluu, mitä me nelikymppiset jaamme elämistämme toisillemme? :DD

Samalla tavalla tosiaan mun ois kuulunut ahdistua asioista, joita serkulle oli tapahtunut, ja joihin hän ei ollut tyytynyt tai tyytyväinen :D

ap

Mistä sun äitisi edes tietää, mitä sä olet serkkusi kanssa puhunut, jollei hän ollut paikalla teidän keskusteluja kuuntelemassa? Sinäkö hänelle avauduit keskusteluistanne?

No siis hän heitti mulle, että älä vaan puhu *se aihe* NN:lle, ja no, olin jo puhunut. Mutta se miksi pahastuin oli, että äiti sanoi minun sillä loukanneen serkkua. Aivan kuin mä olisin ihmisenä niin hirveä ihminen, että puhuisin serkkuani satuttavia asioita.

ap

Miksi ihmeessä sä olet yhteydessä äitiisi, kun hän kerran aiheuttaa sulle pahaa oloa koko ajan? Miksi kerrot hänelle keitä olet kutsunut vieraaksi? Eikö kannattaisi pistää välit poikki?

Tätähän välienkatkaisua ehdotetaan joka ketjussa,jonka ap aloittaa.Mutta kun ei vain tee.Sen sijaan joka kerta kun äiti ottaa yhteyttä tai ap äitiin,niin ap pääsee tänne palstalle uhriutumaan äidin pahoista sanoista.Siksi ap on hyvin sairas.

Ei se nyt ihan noinkaan ole, vaan on siinä sekin juonne, mitä joku uskoo, että äitini rakastaa minua. Pitämällä yhteyksiä saan vielä tsekata, että olisiko se mahdollista, että hän jollain osalla rakastaisikin, vaikka se onkin todella erilaista, kuin miten äitien rakkautta yleensä arvioidaan. Pidin lisäksi noin vuoden tauon vuosi sitten äitiin, eli asetin häntä enemmän hänelle kuuluvalle paikalle, ja se kyllä auttoi. En saa häntä mitätöityä mielestäni mitenkään, vaikken olisi yhteydessä. Ja siis minun pitäisi kieltää sitten häntäkin uudestaan ja uudestaan soittamasta mulle, ja olemme nyt tämän vuoden aikana keskustelleet ainoastaan isäni edunvalvontaoikeudenkäynnistä. Se älä kerro serkulle asiakin liittyi erääseen kohtaan siinä. Emme puhu lastenlasvatuksesta tai mistään muusta sellaisesta, jossa äiti pääsisi arvostelemaan minua. Nyt lipsahti se serkkujuttu, eikä sekään enää mua muuttanut, vaan pikemminkin auttoi havaitsmaan, että noin se sairas mieli on neuvonut minua jo lapsena, että ipä ihme, ettei oikein löydy ystäviä.

ap

Miten serkkusi vanhemmat suhtautuvat isäsi edunvalvontaoikeudenkäyntiin?

Hänen äitinsä oli pyynnöstäni todistamassa, että isäni tarvitsee puolueettoman edunvalvojan. Kantamme voitti.

ap

Tarkoitan siis pyynnöstäni, että puolueetonta halusin. Mutta isän sisko oli itsekin samaa mieltä, koska hänen äitinsäkään ei ollut koskaan nähnyt isäni nykyistä kumppania luotettavana, ja isän valvottava omaisuus on käytännössä peräisin häneltä.

ap

Tai sanotaan nyt vielä, ettei ollut nähnyt isän kumppania sopivana, epäluotettava on ehkä liian raju sanana.

ap

Miten te jaksattekerta toisensa jälkeen lässyttää tolle AP:lle? Ei se mistään mitään ymmärrä. Ameeban tasolla oleva jankkaaja.

Vierailija kirjoitti:

Tai sanotaan nyt vielä, ettei ollut nähnyt isän kumppania sopivana, epäluotettava on ehkä liian raju sanana.

ap

Lässytilässyti. Ketä hittoa sä luulet noiden sun järjettömien höpinöiden kiinnostavan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sanotaan nyt vielä, ettei ollut nähnyt isän kumppania sopivana, epäluotettava on ehkä liian raju sanana.

ap

Lässytilässyti. Ketä hittoa sä luulet noiden sun järjettömien höpinöiden kiinnostavan?

Ainakin yhtä vapaa-aikaa(?) viettävää psykiatrian erikoislääkäriä. Täytyy olla vähän älykkäämpi varmasti...

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin osannut pitää puoliani lapsena ja ajatella minua, olisin äidin ollessa ilkeä minulle varmaan ajatellut: mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Ja samalla tajunnut, etten mitään. Mutta en osannut, vaan pakkasin kaiken sisääni omaksi syykseni ja nyt niistä kärsivät lapseni. Mutta sanoin lapselleni, ettei äidin paha olo ole hänestä johtuvaa. Nyt muovailee savella ja rauhoittui.

ap

Hyvä, että sanot lapsellesi, ettei ole hänen vika.

Omia puoliasi, kun opit pitämään, niin opist myös rakastamaan. Silloin sinun ei tarvitse pelätä, kättä menetät itsesi vaikka osoitat rakkautta.

Luulenpa, että rakastat, Mutta jostain syystä sinä kiellät sen.whkä menettämisen pelko...rakastat niin paljon, että pelkäät menettäväsi ja sitä et kestäisi...kestät kaiken paremmin, kun sanot ettet rakasta. Silloin, kun ei ole mikään niin tärkeää...niin ei tarvi pelätä sen puolesta. Voi vaan torjua.

Että opettele pikku hiljaa rakastamaan. Ja hienoa, että ymmärrät asioiden ja lapsuuden merkityksen....mutta älä itse estä itseäsi elämästä. Et mene heti rikki, vaikka asiat ei menisikään putkeen. Ja lapset on aika muovautuia. Turva heille tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Miten te jaksattekerta toisensa jälkeen lässyttää tolle AP:lle? Ei se mistään mitään ymmärrä. Ameeban tasolla oleva jankkaaja.

Itsekin ajattelin samaa. Ihan kuin sitä ei kiinnosta kuulla faktat ja neuvot. Jätän ap:n ihan omaan arvoon siinä voi mutista rauhassa omista asioista ihan vapaasti.

Voihan sitä taustojaan syyttää... todellakin ap. miksi et jo aikoja sitten ole hakenut apua kun syytät menneisyyttäsi ja tiedät miten se on sinuun vaikuttanut? Ei se lapsen vika ole.

Minä olen narsisti alkoholisti kodista... lapsuus ei todellakaan ollut helppo. Haukkumista ja väheksyntää tuli kyllä mutta rakkautta ei.

Tiesin jo hyvin nuorena, että omat lapseni haluan kasvattaa täysin toisin. Niin olen tehnyt ja lapset ovat varmasti rakkautta ja huolenpitoa sekä hyväksyntää ja kannustusta saaneet, eivätkä ole vanhempien ryyppäämistä joutuneet katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sanotaan nyt vielä, ettei ollut nähnyt isän kumppania sopivana, epäluotettava on ehkä liian raju sanana.

ap

Lässytilässyti. Ketä hittoa sä luulet noiden sun järjettömien höpinöiden kiinnostavan?

Ainakin yhtä vapaa-aikaa(?) viettävää psykiatrian erikoislääkäriä. Täytyy olla vähän älykkäämpi varmasti...

ap

Täällä palstallako se lääkäri päivystää? Täällä sä ainoastaan ärsytät muita ihmisiä järjettömillä ja tyhjänpäiväisillä höpinöilläsi. Lisäksi kiukuttaa se, että mehän ne sun kersojen terapiat aikoinaan maksetaan kun päättävät päästä susta lopullisesti eroon.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä taustojaan syyttää... todellakin ap. miksi et jo aikoja sitten ole hakenut apua kun syytät menneisyyttäsi ja tiedät miten se on sinuun vaikuttanut? Ei se lapsen vika ole.

Minä olen narsisti alkoholisti kodista... lapsuus ei todellakaan ollut helppo. Haukkumista ja väheksyntää tuli kyllä mutta rakkautta ei.

Tiesin jo hyvin nuorena, että omat lapseni haluan kasvattaa täysin toisin. Niin olen tehnyt ja lapset ovat varmasti rakkautta ja huolenpitoa sekä hyväksyntää ja kannustusta saaneet, eivätkä ole vanhempien ryyppäämistä joutuneet katsomaan.

Hain ekan kerran 27-vuotiaana. Ja ellet ole uskonut olevasi syypää vanhempiesi juomiseen niin ehkei kannata sanoa mulle mitään. Vai olitko syypää siihen että he joivat??? Jos he olisivat syyttäneet, että olet, ja olisit sen uskonut, niin sitten voitaisiin keskustella samalta tasolta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä taustojaan syyttää... todellakin ap. miksi et jo aikoja sitten ole hakenut apua kun syytät menneisyyttäsi ja tiedät miten se on sinuun vaikuttanut? Ei se lapsen vika ole.

Minä olen narsisti alkoholisti kodista... lapsuus ei todellakaan ollut helppo. Haukkumista ja väheksyntää tuli kyllä mutta rakkautta ei.

Tiesin jo hyvin nuorena, että omat lapseni haluan kasvattaa täysin toisin. Niin olen tehnyt ja lapset ovat varmasti rakkautta ja huolenpitoa sekä hyväksyntää ja kannustusta saaneet, eivätkä ole vanhempien ryyppäämistä joutuneet katsomaan.

Hain ekan kerran 27-vuotiaana. Ja ellet ole uskonut olevasi syypää vanhempiesi juomiseen niin ehkei kannata sanoa mulle mitään. Vai olitko syypää siihen että he joivat??? Jos he olisivat syyttäneet, että olet, ja olisit sen uskonut, niin sitten voitaisiin keskustella samalta tasolta.

ap

Eiköhän jokainen alkoholistin omainen ole kuullut olevan syypää alkoholistin juomiseen. Tutustu alkoholismiin, alkoholisti syyttää aina muita juomisestaan vika ei ole KOSKAAN hänessä itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä taustojaan syyttää... todellakin ap. miksi et jo aikoja sitten ole hakenut apua kun syytät menneisyyttäsi ja tiedät miten se on sinuun vaikuttanut? Ei se lapsen vika ole.

Minä olen narsisti alkoholisti kodista... lapsuus ei todellakaan ollut helppo. Haukkumista ja väheksyntää tuli kyllä mutta rakkautta ei.

Tiesin jo hyvin nuorena, että omat lapseni haluan kasvattaa täysin toisin. Niin olen tehnyt ja lapset ovat varmasti rakkautta ja huolenpitoa sekä hyväksyntää ja kannustusta saaneet, eivätkä ole vanhempien ryyppäämistä joutuneet katsomaan.

Hain ekan kerran 27-vuotiaana. Ja ellet ole uskonut olevasi syypää vanhempiesi juomiseen niin ehkei kannata sanoa mulle mitään. Vai olitko syypää siihen että he joivat??? Jos he olisivat syyttäneet, että olet, ja olisit sen uskonut, niin sitten voitaisiin keskustella samalta tasolta.

ap

Eiköhän jokainen alkoholistin omainen ole kuullut olevan syypää alkoholistin juomiseen. Tutustu alkoholismiin, alkoholisti syyttää aina muita juomisestaan vika ei ole KOSKAAN hänessä itsessään.

Niin mutta se on eri asia jos alkoholisti on osannut sanoa sen niin, että sä uskot sen. En ainakaan tajua miten joku voi vain jättää vanhempansa jos oikeasti on syyllinen heidän juomiseensa, eikä koittaa auttaa heitä kaikin tavoin voimaan hyvin. Eli hän ei ole uskonut olevansa oikeasti syyllinen ja vastuussa siitä, kun on vain alkanut omaa elämäänsä elelemään. Ja hyvä niin, se onkin oikein. Siksi hän ei käsitä, mitä mä olen "saanut" kokea.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä taustojaan syyttää... todellakin ap. miksi et jo aikoja sitten ole hakenut apua kun syytät menneisyyttäsi ja tiedät miten se on sinuun vaikuttanut? Ei se lapsen vika ole.

Minä olen narsisti alkoholisti kodista... lapsuus ei todellakaan ollut helppo. Haukkumista ja väheksyntää tuli kyllä mutta rakkautta ei.

Tiesin jo hyvin nuorena, että omat lapseni haluan kasvattaa täysin toisin. Niin olen tehnyt ja lapset ovat varmasti rakkautta ja huolenpitoa sekä hyväksyntää ja kannustusta saaneet, eivätkä ole vanhempien ryyppäämistä joutuneet katsomaan.

Hain ekan kerran 27-vuotiaana. Ja ellet ole uskonut olevasi syypää vanhempiesi juomiseen niin ehkei kannata sanoa mulle mitään. Vai olitko syypää siihen että he joivat??? Jos he olisivat syyttäneet, että olet, ja olisit sen uskonut, niin sitten voitaisiin keskustella samalta tasolta.

ap

Eiköhän jokainen alkoholistin omainen ole kuullut olevan syypää alkoholistin juomiseen. Tutustu alkoholismiin, alkoholisti syyttää aina muita juomisestaan vika ei ole KOSKAAN hänessä itsessään.

Niin mutta se on eri asia jos alkoholisti on osannut sanoa sen niin, että sä uskot sen. En ainakaan tajua miten joku voi vain jättää vanhempansa jos oikeasti on syyllinen heidän juomiseensa, eikä koittaa auttaa heitä kaikin tavoin voimaan hyvin. Eli hän ei ole uskonut olevansa oikeasti syyllinen ja vastuussa siitä, kun on vain alkanut omaa elämäänsä elelemään. Ja hyvä niin, se onkin oikein. Siksi hän ei käsitä, mitä mä olen "saanut" kokea.

ap

Usko pois minä käsitän! Mutta on oma valinta syyttääkö kaikesta lapsuuttaan ja kostaa sen omalle lapselleen. Uhriutuminen on huono juttu! Omiin vanhempiini pistin absoluuttisesti välit poikki kun alkoi kuulua pientäkin vihjailua, että heidän juomisensa on mun lasten syytä. Sydämestä sattui kun vein heiltä isovanhemmat mut toisaalta, mitä sellaisilla isovanhemmilla tekeekään? Enkä halunnut heille samaa mitä itse on kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä taustojaan syyttää... todellakin ap. miksi et jo aikoja sitten ole hakenut apua kun syytät menneisyyttäsi ja tiedät miten se on sinuun vaikuttanut? Ei se lapsen vika ole.

Minä olen narsisti alkoholisti kodista... lapsuus ei todellakaan ollut helppo. Haukkumista ja väheksyntää tuli kyllä mutta rakkautta ei.

Tiesin jo hyvin nuorena, että omat lapseni haluan kasvattaa täysin toisin. Niin olen tehnyt ja lapset ovat varmasti rakkautta ja huolenpitoa sekä hyväksyntää ja kannustusta saaneet, eivätkä ole vanhempien ryyppäämistä joutuneet katsomaan.

Hain ekan kerran 27-vuotiaana. Ja ellet ole uskonut olevasi syypää vanhempiesi juomiseen niin ehkei kannata sanoa mulle mitään. Vai olitko syypää siihen että he joivat??? Jos he olisivat syyttäneet, että olet, ja olisit sen uskonut, niin sitten voitaisiin keskustella samalta tasolta.

ap

Eiköhän jokainen alkoholistin omainen ole kuullut olevan syypää alkoholistin juomiseen. Tutustu alkoholismiin, alkoholisti syyttää aina muita juomisestaan vika ei ole KOSKAAN hänessä itsessään.

Niin mutta se on eri asia jos alkoholisti on osannut sanoa sen niin, että sä uskot sen. En ainakaan tajua miten joku voi vain jättää vanhempansa jos oikeasti on syyllinen heidän juomiseensa, eikä koittaa auttaa heitä kaikin tavoin voimaan hyvin. Eli hän ei ole uskonut olevansa oikeasti syyllinen ja vastuussa siitä, kun on vain alkanut omaa elämäänsä elelemään. Ja hyvä niin, se onkin oikein. Siksi hän ei käsitä, mitä mä olen "saanut" kokea.

ap

Usko pois minä käsitän! Mutta on oma valinta syyttääkö kaikesta lapsuuttaan ja kostaa sen omalle lapselleen. Uhriutuminen on huono juttu! Omiin vanhempiini pistin absoluuttisesti välit poikki kun alkoi kuulua pientäkin vihjailua, että heidän juomisensa on mun lasten syytä. Sydämestä sattui kun vein heiltä isovanhemmat mut toisaalta, mitä sellaisilla isovanhemmilla tekeekään? Enkä halunnut heille samaa mitä itse on kokenut.

Mutta jos olisit minä, niin sinä olisit ollut jo niin syyllistetty, että olisit alkanut miettiä, mitä lastesi pitää tehdä toisin, etteivät syyttäjät juo enää.

ap

Taidat itse olla melkoinen kakkapää, kun menet lapsellesi tuollaista möläyttämään. Olet kyvytön äidiksi. Parempi että annat lapsesi sosiaaliviranomaisille. Älä enää tee lisää kakkapäitä.

Pyydä anteeksi ja sano ettet tarkoittanut mitä sanoit. Lapsen on tärkeä oppia että aikuiset ovat myös väsyneitä ja kiukkuisia ja tekevät virheitä. Tärkeä on myös oppia että asiat sovitaan puhumalla.