Mä en rakasta lastani ja tämä luulee, että se on hänen syy

Vierailija kirjoitti:

Vain tosi nuijat sanovat etteivät rakasta lastaan/lapsiaan. Miksi rupesit ylipäänsä lasta tekemään. Olisit mennyt mieluimmin hoitoa hakemaan.

Sä et ymmärrä. Ne tunteet lävähtää naamalle vasta lapsen saamisen jälkeen. Kaikki ristiriidat, mitkä luulit jättäneesi taakse, tulevat aivan uudella volyymilla takaisin. Sitä tulee vasta lapsen saamisen jälkeen tietoiseksi mistä kaikesta on jäänyt paitsi. On tosi vaikeaa olla laittamatta pahaa kiertämään. Mun isän äiti ei rakastanut lastaan, isääni. Hän ei ole päässyt vieläkään siitä yli. Mulle sanoi ettei rakasta mua, olin n. 12 v ja ihmeissäni, "ai jaa" mitä siihen sitten voi sanoa. Nyt olen tehnyt saman omalle lapselleni. En pysty rakastamaan häntä enkä rupea valehtelemaan. Inhottaa kun kerjää rakkautta enkä pysty siihen vastaamaan. Muutoin huolehdin hänestä kyllä, ihan kuin omat rakkauteen kyvyttömät vanhempanikin huolehtivat minusta. Mutta joskus ärsyttää ja pääsee sammakko suusta, tai siis totuus. Vaikka ei saisi sanoa rumasti. En ole ap.

Äitini mielestä myös ihmiset, jotka hyväksyisivät minut minuna olisivat kauheita. Kuten esim. isäni puolinen suku.

Ja sitten äitini ajattelee, miten paljon minua rakastaa, kertomalla mulle tätä, ettei minua oikeasti rakasta kukaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain tosi nuijat sanovat etteivät rakasta lastaan/lapsiaan. Miksi rupesit ylipäänsä lasta tekemään. Olisit mennyt mieluimmin hoitoa hakemaan.

Sä et ymmärrä. Ne tunteet lävähtää naamalle vasta lapsen saamisen jälkeen. Kaikki ristiriidat, mitkä luulit jättäneesi taakse, tulevat aivan uudella volyymilla takaisin. Sitä tulee vasta lapsen saamisen jälkeen tietoiseksi mistä kaikesta on jäänyt paitsi. On tosi vaikeaa olla laittamatta pahaa kiertämään. Mun isän äiti ei rakastanut lastaan, isääni. Hän ei ole päässyt vieläkään siitä yli. Mulle sanoi ettei rakasta mua, olin n. 12 v ja ihmeissäni, "ai jaa" mitä siihen sitten voi sanoa. Nyt olen tehnyt saman omalle lapselleni. En pysty rakastamaan häntä enkä rupea valehtelemaan. Inhottaa kun kerjää rakkautta enkä pysty siihen vastaamaan. Muutoin huolehdin hänestä kyllä, ihan kuin omat rakkauteen kyvyttömät vanhempanikin huolehtivat minusta. Mutta joskus ärsyttää ja pääsee sammakko suusta, tai siis totuus. Vaikka ei saisi sanoa rumasti. En ole ap.

Niin. Ja mitä kukaan teistä oli tehnyt ansaitakseen tuon? Itseään häpeävät ihmiset vieläpä, kuten minun äitini, saattavat helpottaakseen omaa syyllisyyttään väittää, että no siksi koska sä et sitä ja tätä. Vaikka oikeasti syy on vain ja ainoastaan heissä itsessään (tai heidän kokemassaan, mutta ei ainakaan heidän uudessa uhrissaan.)

ap

Ja se kohta on minusta se vahingoittavin, kun omia kärsittyjä traumoja aletaan siirtää uuden oman uhrinsa syyksi. Luodaan uudelle uhrille usko, ettei tämä ole ansainnut rakkautta, vain koska itse ollaan kyvyttömiä siihen ja sitä tuottamaan. Se traumatisoi. Ei rakkauden puute niinkään, jos se ei ole uhrin syy, eikä kukaan väitä niin. Tai saattaa sekin jnkv traumatisoida, mutta tuskinpa niin pahasti, kuin saada vielä kuulla, että uhrin käytös johti siihen kaikkeen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Äitini mielestä myös ihmiset, jotka hyväksyisivät minut minuna olisivat kauheita. Kuten esim. isäni puolinen suku.

Ja sitten äitini ajattelee, miten paljon minua rakastaa, kertomalla mulle tätä, ettei minua oikeasti rakasta kukaan.

ap

Jos itselläsi on tuollaiset välit äidin kanssa, niin miksi et pistä yhteydenotot jäähylle? Ei tarvitse olla tekemisissä äidin kanssa, jos käytös on tuollaista. Olet varmaan äidillesi katkera ja käyttäydyt uhriasenteella purat olosi omaan lapseesi.

Voit pistää välit jäähylle tai elät omaa elämää, mutta omaa lasta ei kannata kasvattaa samalla tavalla kuin sua on kasvatettu.

Vierailija kirjoitti:

Ja se kohta on minusta se vahingoittavin, kun omia kärsittyjä traumoja aletaan siirtää uuden oman uhrinsa syyksi. Luodaan uudelle uhrille usko, ettei tämä ole ansainnut rakkautta, vain koska itse ollaan kyvyttömiä siihen ja sitä tuottamaan. Se traumatisoi. Ei rakkauden puute niinkään, jos se ei ole uhrin syy, eikä kukaan väitä niin. Tai saattaa sekin jnkv traumatisoida, mutta tuskinpa niin pahasti, kuin saada vielä kuulla, että uhrin käytös johti siihen kaikkeen.

ap

Mikä siis ei ole totta, että johti.

Silti minäkin olen käynyt 6-vuotisen terapian saamatta purkua sille, että ei johtunut minusta. Terapian käytyänikin tuota en ollut saanut ymmärrettyä. Koska uhrihan itse uskoo olevansa syyllinen. Se pitäisi muiden poistaa siltä uhrilta se usko, uhri itse ei kykene siihen. Se on just se juttu, että uhrin pitäisi nostaa itse omasta tulastaan pois lentohiekasta. Eihän siitä mitään tule.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini mielestä myös ihmiset, jotka hyväksyisivät minut minuna olisivat kauheita. Kuten esim. isäni puolinen suku.

Ja sitten äitini ajattelee, miten paljon minua rakastaa, kertomalla mulle tätä, ettei minua oikeasti rakasta kukaan.

ap

Jos itselläsi on tuollaiset välit äidin kanssa, niin miksi et pistä yhteydenotot jäähylle? Ei tarvitse olla tekemisissä äidin kanssa, jos käytös on tuollaista. Olet varmaan äidillesi katkera ja käyttäydyt uhriasenteella purat olosi omaan lapseesi.

Voit pistää välit jäähylle tai elät omaa elämää, mutta omaa lasta ei kannata kasvattaa samalla tavalla kuin sua on kasvatettu.

Ei se muuta sitä, että uhrista on jo tehty syyllinen ja uhri itse ei saa enää apua siihen, etteikö se olisi tosiasia.

ap

Ja minä nimenomaan en ole käyttäytynyt enkä elänyt koskaan uhriasenteella. Minut on uskoteltu uskomaan, että minun käytökseni johti äidin käytökseen.

ap

Kognitiivinen terapia siis ei osaa auttaa uhria. Se auttaa ilmeisesti vain syyllisiä paranemaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kuitenkin lapsia ja mahdollisuus kasvaa vanhempana, nämä traumojen takia lapsettomiksi jäävät myöntävät pahantekijöilleen näiden voineen vaikuttaa heidän elämäänsä "haha, olin sinulle ilkeä, jää lapsettomuuteen..!" "Ja ole kaikkien halveksima vela, sen sinulle langetan, minä, joka sinua kiusasinkin, hahhhahhhahhaaa." Onneksi en ole niin heikko.

ap

Etkö huomaa, että sä vaan jatkat toimillani samaa epäkelvon sukunne historiaa? Siitä, mistä itse kärsit lapsena, laitat omatkin lapset kärsimään. Kasva siis aikuiseksi ja Mene hoitoon vihdoin viimein!! Sun on turha ylpeillä "onpas edes lapsia"', jos et heitä edes pysty rakastamaan.

Mutt minun ex-terapeuttini ei varmaan vain nähnyt tätä: "Koska uhrihan itse uskoo olevansa syyllinen." Jos ei osaa auttaa narsismin uhria, niin sitä ei näe. Jos kuunnellaan vain terapoitavaa niin kaikki viathan ovat vain hänessä ja niitä sitten koitetaan siinä auttaa. Oikea terapeutti näkee, että viat olivat uhrin ympärillä, ja purkaa uhrin kokemuksen ja käsityksen itsestään kaikkien ongelmiensa syynä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja mietin, pitäisikö aloittaja jollain tavalla ilmiantaa esim. poliisille, joka pystyisi selvittämään hänen henkilöllisyytensä. En tiedä, onko se mahdollista realistisesti ajatellen, mutta lastensuojelun ja poliisin pitäisi molempien olla tietoisia aloittajan lasten tilanteesta.

Aloittaja vaikuttaa kärsivän sekä antisosiaalisesta että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä - eli suomeksi sanottuna psykopaatilta. Itselläni on herännyt huoli, että aloittajan lapset saattavat olla todellisessa vaarassa. 

Hei haloo nyt. Mietihän vähän sanojasi. Sinulla ei ole mitään asiaa tulla tänne jakelemaan tuollaisia diagnooseja tuntemattomista ihmisistä. Sinulla ei myöskään ole ammatillista pätevyyttä esittää kannanottoa kenenkään mistään diagnoosista. Satun olemaan koulutukseltani psykiatrian erikoislääkäri. Olen lueskellut ap:n tekstejä täällä useammasta ketjusta. Pienenä vinkkinä sinulle "lastensuojelun sosiaalityöntekijä", että ap:n teksteistä ei voi vetää johtopäätöstä väittämistäsi persoonallisuushäiriöstä. Toisena vinkkinä: diagnosointi ilman hoitosuhdetta on vit*uil*a. Ap:lla voi olla persoonallisuushäiriö, mutta yhtä hyvin voi olla olematta. Suosittelen sinulle, että pitäisit huolen omista asioistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kuitenkin lapsia ja mahdollisuus kasvaa vanhempana, nämä traumojen takia lapsettomiksi jäävät myöntävät pahantekijöilleen näiden voineen vaikuttaa heidän elämäänsä "haha, olin sinulle ilkeä, jää lapsettomuuteen..!" "Ja ole kaikkien halveksima vela, sen sinulle langetan, minä, joka sinua kiusasinkin, hahhhahhhahhaaa." Onneksi en ole niin heikko.

ap

Etkö huomaa, että sä vaan jatkat toimillani samaa epäkelvon sukunne historiaa? Siitä, mistä itse kärsit lapsena, laitat omatkin lapset kärsimään. Kasva siis aikuiseksi ja Mene hoitoon vihdoin viimein!! Sun on turha ylpeillä "onpas edes lapsia"', jos et heitä edes pysty rakastamaan.

Kannattaa lukea tänne sivulle 4 tai 5 asti, ennen kuin aloittaa haukkumisen.

ap

Oletko se sama henkilö joka yhdessä ketjussa kertoi miten se on paljon hirveämpää kun äitisi kehoitti siivoamaan, kun se että joitain on hakattu koko lapsuus?

Kiitos sinulle psykiatrian erikoislääkäri, mitä tietämättömämpi aiheesta, sen helpompaahan se on tehdä diagnoosi xD . Minun nykyinen terapeuttini on narsismin uhreja ymmärtävä ja sain tältä palstalta vinkin hakeutua sen tyyppiseen hoitoon ja se on ollut yksi parhaista avuista ikinä, siis sain oikeaa suuntaa hakea apua siitä ja koen sen jo auttaneen paljon. Olin ihan hukassa ennen kuin käsitin että olen uhri, en syyllinen. Syyllisyyskokemus ja raivo varmaan paistaa vielä kommentoinnissani, ehdinhän marinoitua sen taakan alla syyttä yli neljäkymmentä vuotta.

ap

Ihan oikeasti ap, jos on paha olla hae apua. Ei menneisyyttä voi muuttaa vain muutat omaa ajattelua ja käytöstä.

Annetava itsellesi anteeksi ja ole hieman armollinen.

Jotenkin minusta jopa tuntuu, että tämän maailman pahuuden takana on syyttä ihmisen kannettavaksi langetettu syyllisyys, josta ei pääse irti, mutta mistäpä minä sen tiedän.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti ap, jos on paha olla hae apua. Ei menneisyyttä voi muuttaa vain muutat omaa ajattelua ja käytöstä.

Annetava itsellesi anteeksi ja ole hieman armollinen.

Mitä siitä mä annan itselleni anteeksi, että minun äitini syytti minun käytöstäni omista vioistaan, joilla satutti minua? Se ei kuule ihan korvaa sitä, mitä mä olen sen takia menettänyt.

ap

Vain otsikkoon lyhyt toteamus: Onko tuo ihmekään, että lapsi luulee niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kuitenkin lapsia ja mahdollisuus kasvaa vanhempana, nämä traumojen takia lapsettomiksi jäävät myöntävät pahantekijöilleen näiden voineen vaikuttaa heidän elämäänsä "haha, olin sinulle ilkeä, jää lapsettomuuteen..!" "Ja ole kaikkien halveksima vela, sen sinulle langetan, minä, joka sinua kiusasinkin, hahhhahhhahhaaa." Onneksi en ole niin heikko.

ap

Etkö huomaa, että sä vaan jatkat toimillani samaa epäkelvon sukunne historiaa? Siitä, mistä itse kärsit lapsena, laitat omatkin lapset kärsimään. Kasva siis aikuiseksi ja Mene hoitoon vihdoin viimein!! Sun on turha ylpeillä "onpas edes lapsia"', jos et heitä edes pysty rakastamaan.

Kannattaa lukea tänne sivulle 4 tai 5 asti, ennen kuin aloittaa haukkumisen.

ap

Jos se aiempi terapeutti ei ollu hyvä, kannattaa vaihtaa toiseen ja terapoida itsensä kuntoon asti. Kai sä nyt tännekin asiasta kirjoittamalla selkeästi kuitenkin ymmärrät ettei sun perhetilanteesi ja suhteesi omiin lapsiin ole normaali? Ja vain sinulla on itselläsi vastuu itsesi ja ajatustesi muuttamisesta. Et ole ainoa vanhempi jolla ollut hankala lapsuus. Siitä vaan on päästävä jotenkin yli, eikä kostaa sitä omalle jälkikasvulle. Kukaan muu kuin sinä ei pysty asiaan vaikuttamaan, muiden syyllistäminen, vaikka oikeutettukin, ei sua sieltä suosta nosta. Vielä kerrran: Ainoa, ketä sulla mahdollisuuksia muuttaa olet vain sinä itse. Et tule ehkä koskaan saamaan äidiltäsi ymmärrystä, mutta itse voit muuttua olemaan ymmärtäväinen äiti omille lapsillesi.