Mä en rakasta lastani ja tämä luulee, että se on hänen syy

" kakkapää " nyt kyllä repsahti nauru :DDDD

http://kiintymysvanhemmuus.fi/?p=975#more-975

Voisiko tästä olla apua sinulle?

Vierailija kirjoitti:

http://kiintymysvanhemmuus.fi/?p=975#more-975

Voisiko tästä olla apua sinulle?

Minusta tästä voisi olla eniten apua arvostelijoilleni. Lukekaapa tuo linkin teksti, senkin paskapäät, ja tulkaa sitten arvostelemaan minua vanhempana. Vaikka ai niin, te olette kaikki veloja, mitäpä te aiheesta tietäisitte.

Siis oli hyvä teksti, varmaan se itkeminen tänään lapseni kanssa liittyi juuri tuohon oman sisäisen lapsen saamaan edes vähän lempeämpään kohteluun, kuin se, miten minua kohdeltiin tarpeessani(?) äitiin.

ap

Eikä tuollainen yksittäinen teksti vielä voi asioita muuttaa, miten osaan olla kiintymysvanhempi itselleni, (kun vihaan sitä lasta sisälläni, olettaisin), mutta oli siinä hyviä ajatuksia.

ap

Linkkaa äidillesi nämä sun KAIKKI avautumiset täällä palstalla.

Ap ei ole päässyt äidistään irti. Sehän se olis ykkösprojekti. Mitä toimittaa täällä avautua että äitini sanoi sitä tai tätä? Pois äidin vaikutuspiiristä ihan tykkänään ja välit poikki. Alkaa elämään omaa elämää eikä rypeä menneessä.

En saanut sellasta välittävää äitiä jonka halusin. Jouduin ikään kuin huolehtii itsestäni ja tein omin päin kaikki asiat, ja äitini ei katsonut perääni tai kertonut onko toi oikein vai väärin. Mun isä, äitipuoli ja mun isovanhemmat piti puhuttelua mikä on oikein tai väärin ja niiltä sain tukea/ välittävää huolenpitoa, koska ne välittivät musta. Aluksi syytin miten huono äiti on, ja sen takia en oppinut mitään. Vähitellen kun puhuin vaa äidistäni syyttelyn sävyyn, niin kyllä jäin pohtimaan ei syy voi olla äidin pelkästään vaa itse päätin että en kuuntele ketään kaikki ovat perseestä ja ketään ei kiinnosta, ja oli niitä ketä kiinnosti tietää paitsi ei äitiäni usein kiinnostanut, mutta näytti jollain tavalla että välittää eri tavalla kuin isäni ja isovanhempani näyttivät eleellä ja sanoilla. Äiti vaa sanoi "rakastan sua" mutta käytös oli ihan muuta, no en voi lopun elämääni katkeroituu äitiäni kohtaan on silti mun äiti, vaikka oli erinlainen äiti. Olen kuitenkin tyytyväinen tunnen millainen äiti on, ja on pohjelmiltaan ihana ihminen. Kävin pitkää projektia että pääsin luopumaan vihan tunteesta ja myöntämään ei kaikki ole täydellisiä.

Mun äitipuoli on kuin "äiti" vaikka on erinlainen kuin oma äitini, mutta sitäkin jonkun aikaa vihasin kun oma äiti mustamaalasi äitipuolesta ihan perättömiä huhuja ja mun isästä, silti annoin asian olla ja aloin tutustumaan itse äitipuoleeni ja me olemme erinlaisia, mutta ei sitä tarkoita että äitipuolta pitäisi vihata, mitä se on mulle tehnyt? Ei mitään. Äitini tavallaan oli tehnyt väärin kun ei ollut läsnä, mutta pakko olla syy äitini tekoihin. Äitini moitti ja syytteli muakin kummallisista asioista, mitkä eivät ollut mun syytä. Silloin oli mun syytä, jos murrosikäisenä hypin äitini silmille ja suuttui siitä. Oli meidän välillä millaiset riidat niihin kuuluu aina kaksi.

Mua harmittaa myös se, että isäni on aina sanonut minulle, ettei hänen uusi vaimonsa halua isäni rahoja. Minä luotin isään, koska olemme aina olleet todella lojaaleja toisillemme. Mutta ilmeisesti tämä ei olekaan totta, eli tavallaan isä on kusettanut ja sumuttanut minua siitä.

Äitiäni tämä hyvä suhteemme vain potutti, eikä hän ole koskaan ilmeisesti antanut sille oikeasti sellaista arvoa, kuin mitä sanoo antaneensa. Joten kun harmittelen äidille isän joko sinisilmäisyyttä tai kieroutta minua kohtaan, niin äiti ei ole yhtään lohduttava, vaan sanoo vain, ettei isään ole voinut luottaa. Tosi "kiva", kun ei ole sitten katsonut mun ollessa nuori, etten mä satuta itseäni ja luule sitten, että voi. Eli kaikki "vanhempani" ovat pettäneet minut tässä asiassa. Tosin vielä ei ole perinnönjako ajankohtainen, mutta vaikuttaa hiukan sille, että isän uusi ei aio kumppani ei pidäkään mahdollisia puheitaan isälle, tai isäni valehteli minulle suoraan.

ap

Tällaisetkin masentavat minua ihan hirveästi ja saavat miettimään arvoani ihmsenä.

ap

Se taas kaatuu lasteni ja perheeni niskaan, kun minulle tulee todella huono olo tuosta petetyksi tulemisesta, ja vielä äitikin pettää ettei edes tajua miten mut on petetty. Äidin mielestä siis minä olin tyhmä, kun luotin omaan isääni. Isohkot summat kyseessä, jolla ajatuksella olen lohduttanut itseäni monesti isän sanoessa, ettei voi oikein pitää minuun yhteyttä, ettei tule vaimon kanssa "riitaa".

ap

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittaa myös se, että isäni on aina sanonut minulle, ettei hänen uusi vaimonsa halua isäni rahoja. Minä luotin isään, koska olemme aina olleet todella lojaaleja toisillemme. Mutta ilmeisesti tämä ei olekaan totta, eli tavallaan isä on kusettanut ja sumuttanut minua siitä.

Äitiäni tämä hyvä suhteemme vain potutti, eikä hän ole koskaan ilmeisesti antanut sille oikeasti sellaista arvoa, kuin mitä sanoo antaneensa. Joten kun harmittelen äidille isän joko sinisilmäisyyttä tai kieroutta minua kohtaan, niin äiti ei ole yhtään lohduttava, vaan sanoo vain, ettei isään ole voinut luottaa. Tosi "kiva", kun ei ole sitten katsonut mun ollessa nuori, etten mä satuta itseäni ja luule sitten, että voi. Eli kaikki "vanhempani" ovat pettäneet minut tässä asiassa. Tosin vielä ei ole perinnönjako ajankohtainen, mutta vaikuttaa hiukan sille, että isän uusi ei aio kumppani ei pidäkään mahdollisia puheitaan isälle, tai isäni valehteli minulle suoraan.

ap

Niin kun... Miten isäsi petti? Mitä isän rahan käyttö sulle kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittaa myös se, että isäni on aina sanonut minulle, ettei hänen uusi vaimonsa halua isäni rahoja. Minä luotin isään, koska olemme aina olleet todella lojaaleja toisillemme. Mutta ilmeisesti tämä ei olekaan totta, eli tavallaan isä on kusettanut ja sumuttanut minua siitä.

Äitiäni tämä hyvä suhteemme vain potutti, eikä hän ole koskaan ilmeisesti antanut sille oikeasti sellaista arvoa, kuin mitä sanoo antaneensa. Joten kun harmittelen äidille isän joko sinisilmäisyyttä tai kieroutta minua kohtaan, niin äiti ei ole yhtään lohduttava, vaan sanoo vain, ettei isään ole voinut luottaa. Tosi "kiva", kun ei ole sitten katsonut mun ollessa nuori, etten mä satuta itseäni ja luule sitten, että voi. Eli kaikki "vanhempani" ovat pettäneet minut tässä asiassa. Tosin vielä ei ole perinnönjako ajankohtainen, mutta vaikuttaa hiukan sille, että isän uusi ei aio kumppani ei pidäkään mahdollisia puheitaan isälle, tai isäni valehteli minulle suoraan.

ap

Niin kun... Miten isäsi petti? Mitä isän rahan käyttö sulle kuuluu?

Isä on siis kertonut, että hänen omaisuutensa tulee minulle, uusi vaimo ei halua sieltä isän lahjaksi saamia varoja.

ap

Se, että uusi vaimo ei halua niitä rahoja oli isän kantava mielipide mulle. Aika ikävää, että se on ollut joko valhe tai sinisilmäisyyttä. Itse siis uskoin isää tuolloin, koska olin paljon nuorempi ja naivimpi. Mutta kuitenkin jo aikuinen, eikä mulla kyllä oikeasti ollut mitään syytä olla uskomatta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittaa myös se, että isäni on aina sanonut minulle, ettei hänen uusi vaimonsa halua isäni rahoja. Minä luotin isään, koska olemme aina olleet todella lojaaleja toisillemme. Mutta ilmeisesti tämä ei olekaan totta, eli tavallaan isä on kusettanut ja sumuttanut minua siitä.

Äitiäni tämä hyvä suhteemme vain potutti, eikä hän ole koskaan ilmeisesti antanut sille oikeasti sellaista arvoa, kuin mitä sanoo antaneensa. Joten kun harmittelen äidille isän joko sinisilmäisyyttä tai kieroutta minua kohtaan, niin äiti ei ole yhtään lohduttava, vaan sanoo vain, ettei isään ole voinut luottaa. Tosi "kiva", kun ei ole sitten katsonut mun ollessa nuori, etten mä satuta itseäni ja luule sitten, että voi. Eli kaikki "vanhempani" ovat pettäneet minut tässä asiassa. Tosin vielä ei ole perinnönjako ajankohtainen, mutta vaikuttaa hiukan sille, että isän uusi ei aio kumppani ei pidäkään mahdollisia puheitaan isälle, tai isäni valehteli minulle suoraan.

ap

Niin kun... Miten isäsi petti? Mitä isän rahan käyttö sulle kuuluu?

Isä on siis kertonut, että hänen omaisuutensa tulee minulle, uusi vaimo ei halua sieltä isän lahjaksi saamia varoja.

ap

Okei. No, mistä nyt tiedät omaisuus ei tule sulle? Miksi omaisuudesta pitää puhua liian aikasin?

Vierailija kirjoitti:

Se, että uusi vaimo ei halua niitä rahoja oli isän kantava mielipide mulle. Aika ikävää, että se on ollut joko valhe tai sinisilmäisyyttä. Itse siis uskoin isää tuolloin, koska olin paljon nuorempi ja naivimpi. Mutta kuitenkin jo aikuinen, eikä mulla kyllä oikeasti ollut mitään syytä olla uskomatta.

ap

Sun isäsi vaimo ei ole rahan takia isäsi kanssa, ja isäsi sanoi olet saamassa ne, mikä tässä on petos? Sori en pysy kärryillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittaa myös se, että isäni on aina sanonut minulle, ettei hänen uusi vaimonsa halua isäni rahoja. Minä luotin isään, koska olemme aina olleet todella lojaaleja toisillemme. Mutta ilmeisesti tämä ei olekaan totta, eli tavallaan isä on kusettanut ja sumuttanut minua siitä.

Äitiäni tämä hyvä suhteemme vain potutti, eikä hän ole koskaan ilmeisesti antanut sille oikeasti sellaista arvoa, kuin mitä sanoo antaneensa. Joten kun harmittelen äidille isän joko sinisilmäisyyttä tai kieroutta minua kohtaan, niin äiti ei ole yhtään lohduttava, vaan sanoo vain, ettei isään ole voinut luottaa. Tosi "kiva", kun ei ole sitten katsonut mun ollessa nuori, etten mä satuta itseäni ja luule sitten, että voi. Eli kaikki "vanhempani" ovat pettäneet minut tässä asiassa. Tosin vielä ei ole perinnönjako ajankohtainen, mutta vaikuttaa hiukan sille, että isän uusi ei aio kumppani ei pidäkään mahdollisia puheitaan isälle, tai isäni valehteli minulle suoraan.

ap

Niin kun... Miten isäsi petti? Mitä isän rahan käyttö sulle kuuluu?

Isä on siis kertonut, että hänen omaisuutensa tulee minulle, uusi vaimo ei halua sieltä isän lahjaksi saamia varoja.

ap

Okei. No, mistä nyt tiedät omaisuus ei tule sulle? Miksi omaisuudesta pitää puhua liian aikasin?

Miksi halusi puhua aikaisin, kysy sitä isältäni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että uusi vaimo ei halua niitä rahoja oli isän kantava mielipide mulle. Aika ikävää, että se on ollut joko valhe tai sinisilmäisyyttä. Itse siis uskoin isää tuolloin, koska olin paljon nuorempi ja naivimpi. Mutta kuitenkin jo aikuinen, eikä mulla kyllä oikeasti ollut mitään syytä olla uskomatta.

ap

Sun isäsi vaimo ei ole rahan takia isäsi kanssa, ja isäsi sanoi olet saamassa ne, mikä tässä on petos? Sori en pysy kärryillä.

No on aika selvää, että kyllä se haluaa, niihin mihin avioliitto oikeuttaa. Isän mukaan ei halunnut. Joko isä oli liian sinisilmäinen, tai puhui mulle vaan palturia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että uusi vaimo ei halua niitä rahoja oli isän kantava mielipide mulle. Aika ikävää, että se on ollut joko valhe tai sinisilmäisyyttä. Itse siis uskoin isää tuolloin, koska olin paljon nuorempi ja naivimpi. Mutta kuitenkin jo aikuinen, eikä mulla kyllä oikeasti ollut mitään syytä olla uskomatta.

ap

Sun isäsi vaimo ei ole rahan takia isäsi kanssa, ja isäsi sanoi olet saamassa ne, mikä tässä on petos? Sori en pysy kärryillä.

No on aika selvää, että kyllä se haluaa, niihin mihin avioliitto oikeuttaa. Isän mukaan ei halunnut. Joko isä oli liian sinisilmäinen, tai puhui mulle vaan palturia.

ap

Tai sitten ylireakoit. Liian aikasin mietitte näitä asioita. Aina on muiden vika, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että uusi vaimo ei halua niitä rahoja oli isän kantava mielipide mulle. Aika ikävää, että se on ollut joko valhe tai sinisilmäisyyttä. Itse siis uskoin isää tuolloin, koska olin paljon nuorempi ja naivimpi. Mutta kuitenkin jo aikuinen, eikä mulla kyllä oikeasti ollut mitään syytä olla uskomatta.

ap

Sun isäsi vaimo ei ole rahan takia isäsi kanssa, ja isäsi sanoi olet saamassa ne, mikä tässä on petos? Sori en pysy kärryillä.

No on aika selvää, että kyllä se haluaa, niihin mihin avioliitto oikeuttaa. Isän mukaan ei halunnut. Joko isä oli liian sinisilmäinen, tai puhui mulle vaan palturia.

ap

Tai sitten ylireakoit. Liian aikasin mietitte näitä asioita. Aina on muiden vika, vai mitä?

No mitä helvettiä?! Se jos mulle valehtelee, vakuuttaa, ettei toinen halua hänen rahoistaan sitä osuutta, jonka hän on saanut minun mummiltani, niin mitä ihmeen ylireagointia se on, kun uskoin sen?! Vai tapaatko sä valehdella lapsillesi tai puhua tyhmiä, ja heidän saadessa pettyä puheisiisi vedät itsesi täysin vastuusta siitä millaista todella isoa mielipahaa aiheutit?

ap

Minäkin saan sitten pettää muita jos näin on! Teen lapsen naapurin miehelle ja valehtelen hänelle että on kasvattajaisän lapsi. Sitten kun ei olekaan, niin soromnoo.

ap