Mä en rakasta lastani ja tämä luulee, että se on hänen syy

Vierailija kirjoitti:

Olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja mietin, pitäisikö aloittaja jollain tavalla ilmiantaa esim. poliisille, joka pystyisi selvittämään hänen henkilöllisyytensä. En tiedä, onko se mahdollista realistisesti ajatellen, mutta lastensuojelun ja poliisin pitäisi molempien olla tietoisia aloittajan lasten tilanteesta.

Aloittaja vaikuttaa kärsivän sekä antisosiaalisesta että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä - eli suomeksi sanottuna psykopaatilta. Itselläni on herännyt huoli, että aloittajan lapset saattavat olla todellisessa vaarassa. 

Pyydän, että tekisit jotain näiden lasten hyväksi! Ovat kyllä todellakin avun tarpeessa.

Ja minun äitini on myös samallatavalla kuin tämä "älä puhu pettymyksistäsi" asia oli puuttunut ihmisyyteeni liittyen kodin siisteyteen. Eli että mun pitäää lopettaa ihmissuhteet jos mulla on liian sotkuinen koti, koska voin loukata jotakuta, joka tulee meille, jos meillä on sotkuista. Jos sanoin, että entäs jos sillä ihmisellä itselläänkin on sotkuista, niin tällaisia ihmisiä ei kuulemma ole, tai jos onkin, niin minunkin onnkuulemma parasta pysyä erossa heistä.

Tämä on aiheuttanut traumaa siivota (=en kuitenkaan onnistu siivoamaan niin hyvin, että ketään voisi kutsua meille) ja traumaa myös kutsua ketään meille (=ehkä äiti on oikeassa eikä muita sotkussa eläviä ihmisiä ole tai jos onkin, niin pilaan jotakin itsestäni, jos itse hyväksyn heidät ja jos siis meille tulee joku ihminen, niin siitä seuraa silti katastrofi. Joko niin, että se ihminen hylkää minut ja kaikki vain sanoo: se oli ihan oikein sinulle, koska teillä oli sotkuisempaa, kuin heillä, tai niin, että se ihminen jotenkin saatuttaa minut vielä pahemmin kuin äitini on onnistunut saastuttamaan minut.)

Nyt kuitenkin kun serkkumme oli meillä, niin se vain rentoutti, koska kun en siivonnut taloa vieraskoreasti, niin serkku paljasti heillä olevan aivan samanlainen sotku.

Se helpotti hieman, tai aika paljonkin. Niin että mitä ihmettä äitini on hakenut puheillaan, kun niistä ei ole ollut mitään muuta paitsi vahinkoa? Onko hän hiukan imbesilli vai mitä vittua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja mietin, pitäisikö aloittaja jollain tavalla ilmiantaa esim. poliisille, joka pystyisi selvittämään hänen henkilöllisyytensä. En tiedä, onko se mahdollista realistisesti ajatellen, mutta lastensuojelun ja poliisin pitäisi molempien olla tietoisia aloittajan lasten tilanteesta.

Aloittaja vaikuttaa kärsivän sekä antisosiaalisesta että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä - eli suomeksi sanottuna psykopaatilta. Itselläni on herännyt huoli, että aloittajan lapset saattavat olla todellisessa vaarassa. 

Mun lapsilla on mennyt hyvin koulussa, sieltä ei ole tullut minkäännäköistä huolta opettajalta. Jos äiti ei viihdy lasten kanssa, niin teetkö tosiaan lasun? Kuvittelepa mihin kaikki ne lapset sijoitettaisiin, joiden äiti ei viihdy lastensa kanssa, vaan nämä saavat puuhailla isän kanssa tai yksinään?

ap

Ja miksi poliisin pitäisi olla tietoinen lasteni tilanteesta? Mitä näkökulmaa varten?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja minun äitini on myös samallatavalla kuin tämä "älä puhu pettymyksistäsi" asia oli puuttunut ihmisyyteeni liittyen kodin siisteyteen. Eli että mun pitäää lopettaa ihmissuhteet jos mulla on liian sotkuinen koti, koska voin loukata jotakuta, joka tulee meille, jos meillä on sotkuista. Jos sanoin, että entäs jos sillä ihmisellä itselläänkin on sotkuista, niin tällaisia ihmisiä ei kuulemma ole, tai jos onkin, niin minunkin onnkuulemma parasta pysyä erossa heistä.

Tämä on aiheuttanut traumaa siivota (=en kuitenkaan onnistu siivoamaan niin hyvin, että ketään voisi kutsua meille) ja traumaa myös kutsua ketään meille (=ehkä äiti on oikeassa eikä muita sotkussa eläviä ihmisiä ole tai jos onkin, niin pilaan jotakin itsestäni, jos itse hyväksyn heidät ja jos siis meille tulee joku ihminen, niin siitä seuraa silti katastrofi. Joko niin, että se ihminen hylkää minut ja kaikki vain sanoo: se oli ihan oikein sinulle, koska teillä oli sotkuisempaa, kuin heillä, tai niin, että se ihminen jotenkin saatuttaa minut vielä pahemmin kuin äitini on onnistunut saastuttamaan minut.)

Nyt kuitenkin kun serkkumme oli meillä, niin se vain rentoutti, koska kun en siivonnut taloa vieraskoreasti, niin serkku paljasti heillä olevan aivan samanlainen sotku.

Se helpotti hieman, tai aika paljonkin. Niin että mitä ihmettä äitini on hakenut puheillaan, kun niistä ei ole ollut mitään muuta paitsi vahinkoa? Onko hän hiukan imbesilli vai mitä vittua.

ap

Hä? Noi on samanlaisia juttuja kun vanhemmat sanoo lapsilleen että jos et pese hampaita sinne muuttaa hammaspeikkoja. Ei aikuiset ihmiset huolehdi vielä aikuisenakin niistä hammaspeikoista! Äitisi yritti vain saada sinut siivoamaan. Tietenkään lapselle ei sanota "no joo joillain on sotkuista ja se on ihan ok." eihän se lapsi silloin siivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle olet kuitenkin tärkeä. Lapsi todennäköisesti pelkää, että hylkäät. Kai kerrot miehellesi, mitä tapahtui. Eikö hän hoida lapsia? Ehkä hän osaa lohduttaa lasta paremmin ja selittää, ettei hänessä ole vikaa.

Sinänsä ymmärrän traumasi. Mielestäni olet hieman kehittynyt. Jotenkin. Välillä. Puhuitko koskaan kenellekään ammattilaiselle siitä, että olisi hyvä arvioida, onko sulla joku persoonallisuushäiriö, niin voisit saada apua paremmin? Enkä tarkoita pahalla. Itsellänikin on persoonallisuushäiriö, ja se tekee ihmissuhteista vaikeita. Diagnoosi tai sen epäily auttaa muita käsittämään ja netistäkin voi saada vertaistukea. Etenkin, jos osaa englantia. Kokonaan ei voi parantua, mutta voi oppia elämään paremmin.

Lääkäri, jolla kävin jokin aika sitten sanoi, ettei ala nyt diagnosoida, koska mulla on monenlaista kriisiä päällä (isäni vaimoon liittyvää, oikeudenkäyntiä yms.) ja se voisi vääristää tulosta. Eli hänestä käytökseni (=ongelmani) ohtuu kriiseistä, eikä kriisit käytöksestäni.

ap

Ehkä sun pitäisi saada toinenkin mielipide. Lääkärit on välillä sellaisia näihin mielen asioihin liittyvissä jutuissa. Psykologisiin testeihin ei ole lopulta kauhean helppo päästä ja apua on vaikea saada. Diagnoositkin menevät välillä päin prinkkalaa. Pakko sitä on kuitenkin yrittää, jos elämä ja ihmissuhteet ovat turhan vaikeita. Jos muuten ei vielä onnistu, niin yritä uudestaan, kun pahimmat kriisit on hellittäneet tai pyydä lääkäriltä jotain arviota siitä, milloin testaus voisi onnistua ja voitko saada jotain apua sitä ennen. Kärsit kuitenkin itsekin aika selvästi ja etenkin kun sulla on lapsia, sun auttaminen auttaisi muitakin,

No tämä oli ihan kokenut psykiatri yksityispuolelta, enpä koe mitään tarvetta mennä muualle. Ja ei ole ensimmäinen tapaamani psykiatri, yksikään ei ole ikinä edes ehdottanut, että mulla ois pershärö. Masennusta vaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja mietin, pitäisikö aloittaja jollain tavalla ilmiantaa esim. poliisille, joka pystyisi selvittämään hänen henkilöllisyytensä. En tiedä, onko se mahdollista realistisesti ajatellen, mutta lastensuojelun ja poliisin pitäisi molempien olla tietoisia aloittajan lasten tilanteesta.

Aloittaja vaikuttaa kärsivän sekä antisosiaalisesta että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä - eli suomeksi sanottuna psykopaatilta. Itselläni on herännyt huoli, että aloittajan lapset saattavat olla todellisessa vaarassa. 

Mun lapsilla on mennyt hyvin koulussa, sieltä ei ole tullut minkäännäköistä huolta opettajalta. Jos äiti ei viihdy lasten kanssa, niin teetkö tosiaan lasun? Kuvittelepa mihin kaikki ne lapset sijoitettaisiin, joiden äiti ei viihdy lastensa kanssa, vaan nämä saavat puuhailla isän kanssa tai yksinään?

ap

Ei lasu tarkoita sitä että lapset otetaan huostaan. Kyllä tekisin lasun samantien jos joku tuttu sanoisi ettei rakasta lastaan eikä jaksa tätä lohduttaa, lapsen perusturvallisuus järkkyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minun äitini on myös samallatavalla kuin tämä "älä puhu pettymyksistäsi" asia oli puuttunut ihmisyyteeni liittyen kodin siisteyteen. Eli että mun pitäää lopettaa ihmissuhteet jos mulla on liian sotkuinen koti, koska voin loukata jotakuta, joka tulee meille, jos meillä on sotkuista. Jos sanoin, että entäs jos sillä ihmisellä itselläänkin on sotkuista, niin tällaisia ihmisiä ei kuulemma ole, tai jos onkin, niin minunkin onnkuulemma parasta pysyä erossa heistä.

Tämä on aiheuttanut traumaa siivota (=en kuitenkaan onnistu siivoamaan niin hyvin, että ketään voisi kutsua meille) ja traumaa myös kutsua ketään meille (=ehkä äiti on oikeassa eikä muita sotkussa eläviä ihmisiä ole tai jos onkin, niin pilaan jotakin itsestäni, jos itse hyväksyn heidät ja jos siis meille tulee joku ihminen, niin siitä seuraa silti katastrofi. Joko niin, että se ihminen hylkää minut ja kaikki vain sanoo: se oli ihan oikein sinulle, koska teillä oli sotkuisempaa, kuin heillä, tai niin, että se ihminen jotenkin saatuttaa minut vielä pahemmin kuin äitini on onnistunut saastuttamaan minut.)

Nyt kuitenkin kun serkkumme oli meillä, niin se vain rentoutti, koska kun en siivonnut taloa vieraskoreasti, niin serkku paljasti heillä olevan aivan samanlainen sotku.

Se helpotti hieman, tai aika paljonkin. Niin että mitä ihmettä äitini on hakenut puheillaan, kun niistä ei ole ollut mitään muuta paitsi vahinkoa? Onko hän hiukan imbesilli vai mitä vittua.

ap

Hä? Noi on samanlaisia juttuja kun vanhemmat sanoo lapsilleen että jos et pese hampaita sinne muuttaa hammaspeikkoja. Ei aikuiset ihmiset huolehdi vielä aikuisenakin niistä hammaspeikoista! Äitisi yritti vain saada sinut siivoamaan. Tietenkään lapselle ei sanota "no joo joillain on sotkuista ja se on ihan ok." eihän se lapsi silloin siivoa?

Eikä ole, koska tuolla aiheutettiin trauma minulle. Jokin siinä on mennyt pieleen silloin ja siis olin 25-30-vuotias kun noita on sanottu. Miksi äiti yrittää saada minut silloin siivoamaan ja haukkuu, ellen siivoa? Nytkin haukkui minut, että loukkaan serkkuani, kun valitsin puhua tälle omista ongelmistani, jollaisia aivan samanlaisia serkkuni puhui minulle! Etkö tajua, että äitini lienee sairas ja vahingoittanut minua? Ja tuolle muka-lastensuojelijalle; kirjoittaisiko "diagnosoimasi" persoona otsikon noin, kuin minä kirjoitin????

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja mietin, pitäisikö aloittaja jollain tavalla ilmiantaa esim. poliisille, joka pystyisi selvittämään hänen henkilöllisyytensä. En tiedä, onko se mahdollista realistisesti ajatellen, mutta lastensuojelun ja poliisin pitäisi molempien olla tietoisia aloittajan lasten tilanteesta.

Aloittaja vaikuttaa kärsivän sekä antisosiaalisesta että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä - eli suomeksi sanottuna psykopaatilta. Itselläni on herännyt huoli, että aloittajan lapset saattavat olla todellisessa vaarassa. 

Mun lapsilla on mennyt hyvin koulussa, sieltä ei ole tullut minkäännäköistä huolta opettajalta. Jos äiti ei viihdy lasten kanssa, niin teetkö tosiaan lasun? Kuvittelepa mihin kaikki ne lapset sijoitettaisiin, joiden äiti ei viihdy lastensa kanssa, vaan nämä saavat puuhailla isän kanssa tai yksinään?

ap

Ei lasu tarkoita sitä että lapset otetaan huostaan. Kyllä tekisin lasun samantien jos joku tuttu sanoisi ettei rakasta lastaan eikä jaksa tätä lohduttaa, lapsen perusturvallisuus järkkyy.

No mitenkäs se lastensuojelu auttaisi? Tulee riidan tulle lohduttamaan? Sitäpaitsi tilanne laukesi jo, ja lapsi ei tullut hylätyksi.

ap

Tällä palstalla on järkyttävän usein avauksia, joissa vanhempi kertoo anonyyminä, ettei rakasta lastaan.

Aihe on tabu. Aniharvoin kukaan kertoo tällaista muuten, kuin nimettömänä.

Rakkautta pidetään kulttuurissamme pelkästään kokemuksena, tunnetilana. Vaikka rakkaus lähtee asenteesta, valinnasta. Tämä nykykulttuurimme virhekäsitys rakkauden luonteesta saa ihmiset kokemaan, etteivät he esim. rakasta lastaan, jos tiettyjä tunteita ei ilmene silloin, kun luulisi. Virhekäsitys vääristää vanhemman suhtautumista itseensä ja lapseensa.

Minun edustamani rakkauden määritelmä on tietysti vain yksi muiden joukossa. Siitä voi halutessaan lukea enemmän blogikirjoituksestani otsikolla "Käsky: rakasta!".

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi poliisin pitäisi olla tietoinen lasteni tilanteesta? Mitä näkökulmaa varten?

ap

Jos puoletkaan kirjoittamistasi asioistasi on totta, olet ainakin henkisesti väkivaltainen läheisiäsi, myös lapsiasi, kohtaan. Koska persoonallisuuden rakenteesi on myös niin vaurioitunut ja epänormaali, esim. paineisessa tai äärimmäisessä ristiriitatilanteessa (esim. riittävän syvä ns. narsistinen loukkaus) on syytä epäillä, että saattaisit olla myös suoraan vaarassa lastesi fyysiselle turvallisuudelle, hyvinvoinnille ja kyllä, jopa hengelle.

Vaikutat sekä narsistiselta (voimakas huomionhakuisuus, äärimmäinen itsekeskeisyys, kysyvyttömyys itsereflektioon, vian etsiminen pelkästään muista ihmisistä jne) että antisosiaaliselta (annat ymmärtää nauttivasi tuottessasi kärsimystä läheisillesi ja ympäristöllesi, kyvyttömyys empatiaan ja muiden tilanteeseen eläytymiseen, tahallinen julmuus jne). 

Uskon, että jotain kauheaa sinulle on lapsuudessasi tapahtunut ja sen vuoksi olet "kasvanut kieroon" näinkin pahasti. Kykenen näkemään myös sinun pahan olosi. Siitä huolimatta ensisijaisesti tulisi turvata lastesi hyvinvointi, ja vaikutat yksinkertaisesti liian häiriintyneeltä kyetäksesi tarjoamaan heille tasapainoista tai turvallista kasvuympäristöä. On myös täysin mahdollista että esim. koulussa ei ole herännyt huolta. Pystyt varmasti halutessasi pukemaan ns. normaaliuden maskin kasvoillesi eivätkä lapsesi välttämättä ainakaan toistaiseksi oirehdi tavalla, joka herättäisi esim. opettajien huolen. Valitettavasti. :( 

Miten se lastensuojelu hei auttaisi lapsia tällaisessa tilanteessa, kun vanhempi käyttäytynyt joskus vastuuttomasti ja rikkonut lapsen perusturvallisuudentunnetta? Kuka hoitaa lapsille lastensuojelusta sen lapsuusidyllin, jota heidän asiakkaittensa vanhemmilta puuttui? Antaako ne terapiaa? Sopii se mulle, itsekin oisin ehkä lapsena hyötynyt siitä. Onko siihen tosiaan rahaa ja resursseja? Sehän on kivaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi poliisin pitäisi olla tietoinen lasteni tilanteesta? Mitä näkökulmaa varten?

ap

Jos puoletkaan kirjoittamistasi asioistasi on totta, olet ainakin henkisesti väkivaltainen läheisiäsi, myös lapsiasi, kohtaan. Koska persoonallisuuden rakenteesi on myös niin vaurioitunut ja epänormaali, esim. paineisessa tai äärimmäisessä ristiriitatilanteessa (esim. riittävän syvä ns. narsistinen loukkaus) on syytä epäillä, että saattaisit olla myös suoraan vaarassa lastesi fyysiselle turvallisuudelle, hyvinvoinnille ja kyllä, jopa hengelle.

Vaikutat sekä narsistiselta (voimakas huomionhakuisuus, äärimmäinen itsekeskeisyys, kysyvyttömyys itsereflektioon, vian etsiminen pelkästään muista ihmisistä jne) että antisosiaaliselta (annat ymmärtää nauttivasi tuottessasi kärsimystä läheisillesi ja ympäristöllesi, kyvyttömyys empatiaan ja muiden tilanteeseen eläytymiseen, tahallinen julmuus jne). 

Uskon, että jotain kauheaa sinulle on lapsuudessasi tapahtunut ja sen vuoksi olet "kasvanut kieroon" näinkin pahasti. Kykenen näkemään myös sinun pahan olosi. Siitä huolimatta ensisijaisesti tulisi turvata lastesi hyvinvointi, ja vaikutat yksinkertaisesti liian häiriintyneeltä kyetäksesi tarjoamaan heille tasapainoista tai turvallista kasvuympäristöä. On myös täysin mahdollista että esim. koulussa ei ole herännyt huolta. Pystyt varmasti halutessasi pukemaan ns. normaaliuden maskin kasvoillesi eivätkä lapsesi välttämättä ainakaan toistaiseksi oirehdi tavalla, joka herättäisi esim. opettajien huolen. Valitettavasti. :( 

Otsikoisiko mainitsemasi persoona ketjun, kuten minä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minun äitini on myös samallatavalla kuin tämä "älä puhu pettymyksistäsi" asia oli puuttunut ihmisyyteeni liittyen kodin siisteyteen. Eli että mun pitäää lopettaa ihmissuhteet jos mulla on liian sotkuinen koti, koska voin loukata jotakuta, joka tulee meille, jos meillä on sotkuista. Jos sanoin, että entäs jos sillä ihmisellä itselläänkin on sotkuista, niin tällaisia ihmisiä ei kuulemma ole, tai jos onkin, niin minunkin onnkuulemma parasta pysyä erossa heistä.

Tämä on aiheuttanut traumaa siivota (=en kuitenkaan onnistu siivoamaan niin hyvin, että ketään voisi kutsua meille) ja traumaa myös kutsua ketään meille (=ehkä äiti on oikeassa eikä muita sotkussa eläviä ihmisiä ole tai jos onkin, niin pilaan jotakin itsestäni, jos itse hyväksyn heidät ja jos siis meille tulee joku ihminen, niin siitä seuraa silti katastrofi. Joko niin, että se ihminen hylkää minut ja kaikki vain sanoo: se oli ihan oikein sinulle, koska teillä oli sotkuisempaa, kuin heillä, tai niin, että se ihminen jotenkin saatuttaa minut vielä pahemmin kuin äitini on onnistunut saastuttamaan minut.)

Nyt kuitenkin kun serkkumme oli meillä, niin se vain rentoutti, koska kun en siivonnut taloa vieraskoreasti, niin serkku paljasti heillä olevan aivan samanlainen sotku.

Se helpotti hieman, tai aika paljonkin. Niin että mitä ihmettä äitini on hakenut puheillaan, kun niistä ei ole ollut mitään muuta paitsi vahinkoa? Onko hän hiukan imbesilli vai mitä vittua.

ap

Hä? Noi on samanlaisia juttuja kun vanhemmat sanoo lapsilleen että jos et pese hampaita sinne muuttaa hammaspeikkoja. Ei aikuiset ihmiset huolehdi vielä aikuisenakin niistä hammaspeikoista! Äitisi yritti vain saada sinut siivoamaan. Tietenkään lapselle ei sanota "no joo joillain on sotkuista ja se on ihan ok." eihän se lapsi silloin siivoa?

Eikä ole, koska tuolla aiheutettiin trauma minulle. Jokin siinä on mennyt pieleen silloin ja siis olin 25-30-vuotias kun noita on sanottu. Miksi äiti yrittää saada minut silloin siivoamaan ja haukkuu, ellen siivoa? Nytkin haukkui minut, että loukkaan serkkuani, kun valitsin puhua tälle omista ongelmistani, jollaisia aivan samanlaisia serkkuni puhui minulle! Etkö tajua, että äitini lienee sairas ja vahingoittanut minua? Ja tuolle muka-lastensuojelijalle; kirjoittaisiko "diagnosoimasi" persoona otsikon noin, kuin minä kirjoitin????

ap

Sinulle jäi trauma siitä kun olit 25 ja äitisi tuli kotiisi ja kehotti siivoamaan?.......... Aivan....... Aivan.......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi poliisin pitäisi olla tietoinen lasteni tilanteesta? Mitä näkökulmaa varten?

ap

Jos puoletkaan kirjoittamistasi asioistasi on totta, olet ainakin henkisesti väkivaltainen läheisiäsi, myös lapsiasi, kohtaan. Koska persoonallisuuden rakenteesi on myös niin vaurioitunut ja epänormaali, esim. paineisessa tai äärimmäisessä ristiriitatilanteessa (esim. riittävän syvä ns. narsistinen loukkaus) on syytä epäillä, että saattaisit olla myös suoraan vaarassa lastesi fyysiselle turvallisuudelle, hyvinvoinnille ja kyllä, jopa hengelle.

Vaikutat sekä narsistiselta (voimakas huomionhakuisuus, äärimmäinen itsekeskeisyys, kysyvyttömyys itsereflektioon, vian etsiminen pelkästään muista ihmisistä jne) että antisosiaaliselta (annat ymmärtää nauttivasi tuottessasi kärsimystä läheisillesi ja ympäristöllesi, kyvyttömyys empatiaan ja muiden tilanteeseen eläytymiseen, tahallinen julmuus jne). 

Uskon, että jotain kauheaa sinulle on lapsuudessasi tapahtunut ja sen vuoksi olet "kasvanut kieroon" näinkin pahasti. Kykenen näkemään myös sinun pahan olosi. Siitä huolimatta ensisijaisesti tulisi turvata lastesi hyvinvointi, ja vaikutat yksinkertaisesti liian häiriintyneeltä kyetäksesi tarjoamaan heille tasapainoista tai turvallista kasvuympäristöä. On myös täysin mahdollista että esim. koulussa ei ole herännyt huolta. Pystyt varmasti halutessasi pukemaan ns. normaaliuden maskin kasvoillesi eivätkä lapsesi välttämättä ainakaan toistaiseksi oirehdi tavalla, joka herättäisi esim. opettajien huolen. Valitettavasti. :( 

Tiedän kyllä, ettei lapsi saisi luulla, että se on hänen syynsä, etten kykene toimimaan aina sillä rakastavimmalla mahdollisella tavalla, mutta ei minulla ole keinoja saada lasta oikein uskomaan, että se ei ole hänen syynsä, etkä sinä ainakaan osaa sinä auttaa. Epäilenpä, että osaat auttaa perheitä, koska varmaan pyörität vain paperilla ihmisten "hyvinvointia".

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minun äitini on myös samallatavalla kuin tämä "älä puhu pettymyksistäsi" asia oli puuttunut ihmisyyteeni liittyen kodin siisteyteen. Eli että mun pitäää lopettaa ihmissuhteet jos mulla on liian sotkuinen koti, koska voin loukata jotakuta, joka tulee meille, jos meillä on sotkuista. Jos sanoin, että entäs jos sillä ihmisellä itselläänkin on sotkuista, niin tällaisia ihmisiä ei kuulemma ole, tai jos onkin, niin minunkin onnkuulemma parasta pysyä erossa heistä.

Tämä on aiheuttanut traumaa siivota (=en kuitenkaan onnistu siivoamaan niin hyvin, että ketään voisi kutsua meille) ja traumaa myös kutsua ketään meille (=ehkä äiti on oikeassa eikä muita sotkussa eläviä ihmisiä ole tai jos onkin, niin pilaan jotakin itsestäni, jos itse hyväksyn heidät ja jos siis meille tulee joku ihminen, niin siitä seuraa silti katastrofi. Joko niin, että se ihminen hylkää minut ja kaikki vain sanoo: se oli ihan oikein sinulle, koska teillä oli sotkuisempaa, kuin heillä, tai niin, että se ihminen jotenkin saatuttaa minut vielä pahemmin kuin äitini on onnistunut saastuttamaan minut.)

Nyt kuitenkin kun serkkumme oli meillä, niin se vain rentoutti, koska kun en siivonnut taloa vieraskoreasti, niin serkku paljasti heillä olevan aivan samanlainen sotku.

Se helpotti hieman, tai aika paljonkin. Niin että mitä ihmettä äitini on hakenut puheillaan, kun niistä ei ole ollut mitään muuta paitsi vahinkoa? Onko hän hiukan imbesilli vai mitä vittua.

ap

Hä? Noi on samanlaisia juttuja kun vanhemmat sanoo lapsilleen että jos et pese hampaita sinne muuttaa hammaspeikkoja. Ei aikuiset ihmiset huolehdi vielä aikuisenakin niistä hammaspeikoista! Äitisi yritti vain saada sinut siivoamaan. Tietenkään lapselle ei sanota "no joo joillain on sotkuista ja se on ihan ok." eihän se lapsi silloin siivoa?

Eikä ole, koska tuolla aiheutettiin trauma minulle. Jokin siinä on mennyt pieleen silloin ja siis olin 25-30-vuotias kun noita on sanottu. Miksi äiti yrittää saada minut silloin siivoamaan ja haukkuu, ellen siivoa? Nytkin haukkui minut, että loukkaan serkkuani, kun valitsin puhua tälle omista ongelmistani, jollaisia aivan samanlaisia serkkuni puhui minulle! Etkö tajua, että äitini lienee sairas ja vahingoittanut minua? Ja tuolle muka-lastensuojelijalle; kirjoittaisiko "diagnosoimasi" persoona otsikon noin, kuin minä kirjoitin????

ap

Sinulle jäi trauma siitä kun olit 25 ja äitisi tuli kotiisi ja kehotti siivoamaan?.......... Aivan....... Aivan.......

Niin, no ehkä? Koska se oli niin nöyryyttävää, miksi ihmeessä aikuinen tulee vaatimaan minulta tuollaista? Sehän on minun elämäni. Tai sen pitäisi olla. Se ikäänkuin raiskattiin minulta ja minut siinä. Ei omaa elämää. Ei oikeutta siihen ja tulla silti hyväksytyksi.

ap

Äiti yrittää estää myös muita kuin itseään antamasta minulle hyväksyntää, ellen elä ja ole sellainen, kuin äiti vaatii.

ap

Puhuin koulussa lapsen opelle siitä, että lapsi saa välillä kummia raivokohtauksia kun pitäisi tehdä läksyjä ja ope vain sanoi, että voisin olla yhteydessä perheneuvolaan. Mutta sittemmin noita ongelmia ei ole enää ollut, joten en sitten ollut sinne yhteydessä. Se liittyi koulun aloitukseen näemmä vain. Sanoin opelle, että en aina ehkä osaa olla lasta kannustava ja tukeva vanhempi omien kokemusteni takia, eipä ope siihen mitään sanonut. Eikä minusta tarvinnutkaan, hän ei ole nähnyt lapsessa koulussa huolta ja that's it. Hyvä juttu, ettei ole näkynyt, koska silloin minä ainakin ajattelen, ettei niin isoa huoltakaan ole.

ap

Minun pitäisi tehdä asioita siksi, että niin on minulle hyvä ja unohtaa se, mikä muille on minun tekemänäni heistä hyvä.

ap

Valitettavasti todella paljon lasten laiminlyöntiä ja väkivaltaa (niin henkistä kuin fyysistäkin) jää huomaamatta eikä asioihin puututa. Apuahan sinäkin, ap, olisit tarvinnut lapsena - ja tarvitsisit edelleenkin. 

Minulla on takana myös pitkä työura psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa nykyisen lastensuojelutyön lisäksi. Kaikkia en varmasti ole pystynyt auttamaan niin kuin olisi pitänyt, mutta parhaani teen ja niin tekevät lukemattomat muutkin sosiaalityöntekijät joka päivä. 

En ala tämän enenmpää kiistelemään kanssasi, koska en usko sen johtavan mihinkään. Olen huolissani lastesi hyvinvoinnista. Aikuiset ympärilläsi pystyvät puolustautumaan edes jollain tavalla julmuuttasi vastaan, mutta lapsesi ovat riippuvaisia sinusta. Ja sinä puolestasi et kykene asettumaan kenenkään toisen asemaan tai tuntemaan aitoa empatiaa, joten auttamatta olet pahaksi lapsillesi. Niin ikävää kuin se onkin.