Olen kyllästynyt nykyaikaiseen elämään..

Vierailija kirjoitti:

Meillä olisi kantovesi, puulämmitys ja veden lämmitys puulla. Ulkosaunassa peseytyminen, pesuvesi tietysti lämmitetään padassa. Sähköä tarvittaisiin vain hiukan, mm puhelimeen ja valaistukseen (valaistuksen tarve kuitenkin vähäinen). Ruoka säilytetään kuten ennen, kellarissa ja säilötään kuivaamalla ja umpioimalla. Ruoka tehdään talvisin puuliedellä ja leivinuunissa samalla kun lämmitetään. Kesällä ulkona. Sisällä kompostikäymälä, ulkona perinteinen huussi. Käsien pesuun oma hanallinen vesisäiliö. Tiskit käsin vadissa. Pyykinpesuun saunalla lämmin vesi. Saippuaa itse tehden koivun tuhkasta ja eläinten rasvasta. Ja isot pyykki määrät kuten lakanat on hyvä pestä kesäisin. Siivous rikkaharjalla ja luututen, matot ulos. Tässä muutamia mitä on sanottu 'mahdottomaksi'..

Ap

Minä elelen juuri näin, paitsi on minulla imuri ja pakastin. Olen kokenut elämäntavan hyvin palkitsevaksi, vaikka puuhaa, myös fyysisesti raskasta, on paljon, on se mielekästä. Omavarainen en kuitenkaan ole, vaikka paljon viljelenkin, poimin marjat, sienet, jne. Esim. Puuta on pakko ostaa, koska en pienikokoisena naisena ilman traktoreita ja muita vempaimia saa tarpeeksi tehtyä puuta omasta metsästä. Tällä hetkellä käyn kokopäivätöissä, mutta haaveissa olisi vähentää työntekoa ja siirtää panosta juuri omavaraisuusasteen nostamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei ollut paremmin kirjoitti:

Omavaraistaloudessa eläminen todennäköisesti tuntuu paljon helpommalta kuin todellisuudessa on. Halla kun vie viljasi ja perunasi, niin juokset jälleen kiireesti sossuun sivistyksen pariin. Sitä paitsi maataloustöiden tekeminen ilman sähköä ja koneita on aivan helvetin raskasta.

Tää on totta. Nykyään omavaraistalous on silkka mahdottomuus. Haaveillahan aina saa.

Ei omavaraistalous ole mahdottomuus. Ihmisten kyky luopua mukavuuksista estää siihen ryhtymisen. Kulutetaan enemmän kuin tuotetaan. Meillä on kyllä hyvin tietoa asiasta ja tunnetaan muutamia ihmisiä joilla todella omavaraisia talouksia. 100% omavaraisuus on mahdollista kyllä, mutta ihan siihen ei mekään pyritä. Toki tarvittava raha myös tienataan itse, vaikkapa myymällä kananmunia, sieniä, marjoja ja muita tilan antimia. Omavarainen talous pärjää todella pienillä summilla.

Ap

Soo soo, kapitalisti ei halua sinun elävän itsellesi, soo soo, ei saa olla onnellinen. Kapitalisti miettii, että eihän se tällainen käy, että "yhteiskunta" saa yksilöstä vain minimaalisen hyödyn, sinun pitää olla onneton ja nöyrä orja, hyväksikäytettävä lammas josta "yhteiskunta" (vittu mitä vitun paskaa nykyään) hyötyy MAKSIMAALISESTI, omalla hyvinvoinnillasi ei ole paskankaan väliä, sillä tehtäväsi on tuottaa pelkästään hyötyä loisille.

Oikeesti, mitä vittua tästä vitun nyky-yhteiskunnasta on tehty? Hirttoköysi vaan kiristyy..

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä jaksakaan. Olen kamalan väsynyt ja ahdistunut. Lapsia en halua tällaiseen maailmaan tehdä. Itse sitä sai sentään vielä suht huolettoman lapsuuden elää, nykylapset ei. 

Oletko ajatellut lopettaa? Ei siis elämääsi, vaan tapaasi elää! Ostaa pieni talo syrjästä, lopettaa työt ja viljellä itse ravintoa? Tehdä itse se mitä tarvitsee. Jos ei osaa, tekemällä oppii! On varmaati haastavaa hypätä oravanpyörästä.. Itse silti aion yrittää. Aina voi palata takaisin.

Ap

Mitenkähän tuo mahtaa ilman yhteiskunnan apua onnistua?

Kaipaan myös vanhaa aikaa. Nykyajasta kaipaan vain lääketieteellistä kehitystä ja turvaa heikkouden varalle (työttömyys, vanhuus, sairaus).

Luen juuri 40-luvun alun kirjeitä. Tykkäisin tuollaisesta elämästä kuin tuolloin oli. (tosin tietysti sotaalukuun ottamatta)

Vierailija kirjoitti:

Itse rajaan elämästä pois turhat hapatukset: ei älypuhelinta, en juurikaan katso tv:tä kun ei sieltä tule muuta kuin väkivaltaa ja tositvkuraa. Ei somea- ei ole ikinä ollut enkä ole tarvinnut. En kuuntele radiota. Ostan musan ilman mainoksia. En lue lehtiä. Enkä juuri kirjojakaan. Olen luopunut kaikesta ylimääräisestä, turhasta ja krääsästä. Elämä on yksinkertaista: työtä ja vapaa-aikana vain lepoa ja rauhaa sekä luonnossa kulkemista. En rieku ravintoloissa enkä kaikenmaailman kissaristiäisissä. Viihdykettä haen jos siltä tuntuu. En jaksa tavata ihmisiä vapaa-aikana, töissä tapaan satoja ihmisiä työpäivän aikana.

Ostan ruokani kaupasta ja syön sitä mitä itse haluan. En ole viherpiipertäjä.

Kuulostaa ankealta. Mikä on se viihdyke? Alkoholi? Liikut luonnossa mutta et ole viherpiipertäjä??

Joo itse elän jo omanlaista helppoa elämää yhteiskunnan paineiden ulkopuolella. Asun yksin sinkkuna omassa pienessä yksiössäni, elämäni on helppoa, en kuuntele ketään, en välitä mistään mitä mieltä muut minusta ovat. En vahingoita ketään helpolla elämän tyylilläni. Olen sen oppinut että jos haluan olla onnellinen niin vaadin todella hitaan, yksinkertaisen, itseni kaltaisen elämän. ystäviä minulla on muutama, netissä useita. Kuuntelen musiikkia, soittelen instrumentteja, teen taidetta ja sen ympärillä elämäni pyörii, pelaan video pelejä, juttelen ulkomalaisten ystävien kanssa netissä tai videolla. Käyn salilla, pidän hölkkäämisestä paljon :) olen työtön tällä hetkellä ja nuori terve ihminen kuitenkin. Etsin itselleni simppeliä helpooa työtä joak ei kummemmin stressaa. helppo elämä. 

Nuoruuteni oli kauhean raskas ja olin masentunut suurimmaksi osaksi, olin yksin ja hylkiö eikä ystäviä ollut. Paineet olivat kovat että sopisin muiden kanssa olemiseen ja osaksi yhteiskuntaa. Nyt ymmärrän että olen ihan hyvä tällaisena, todella erilainen mutta hyvä, en tarvitse muiden hyväksyntää. Hidas elämä on helpointa, ei stressiä, ei turhamaisia kaakattajia ympärillä. 

Olen kuin näkymätön aave josta kukaan ei välitä suuremmaksi osaksi ja se on hyvä!

Onko jotain ironista siinä, että ihmiset kirjoittavat globaalin tietoverkon keskustelupalstalle tietokoneillaan ja älylaitteillaan kaipaavansa menneeseen aikaan ilman tietokoneita ja älylaitteita?

Sinänsä ymmärrän ap:ta, itseäkin välillä ahdistaa nykymeno ja some, missä kaikkien elämä on täydellistä.

Itse tykkään hitaasta elämästä. Nautin, kun saan vapaa-ajalla vain olla. Ei ole mitään tarvetta esittää kellekään mitään.

Tykkään kuitenkin työstäni ja se antaa elämälle merkityksen. Palkkani on kohtuullinen ja mahdollistaa mukavan vapaa-ajan. On kivaa, kun ei tarvitse stressata rahasta. Siksi en voisi ikinä heittäytyä vain sosiaalitukien varaan.