Olen kyllästynyt nykyaikaiseen elämään..

Lapsiperheen kanssa syrjäseudulla asuminen ei ole aina päivänpaistetta, kun kouluakin pitää käydä.

Vierailija kirjoitti:

No mun. Ielestä on ihan ok, että ap itse ja hänen puolisonsa valitsevat tuollaisen elämäntavan. On kuitenin väärin viedä lapset noin työvaltaiseen ympäristöön, koska se tulee vaikuttamaan heidän uounkäyntiinsä, oppimiseensa ja sitä kautta tuleviin elämän mahdollisuuksiinsa. Joten en ihmettele, että lastensuojelusta puhutaan.

Tuo on vain ennakkoluulo. Miten yksinkertainen elämä vaikuttaa (ainakaan negatiivisesti) oppimiseen? Meillä on tarkoitus pitää ainakin esikoulu, 1-2luokat lapsi kotikoulussa. Mieluiten koko peruskoulu, oman osaamisen mukaan. Tietysti lasta kuunnellaan, jos haluaa kunnan kouluun. Tämä omavaraisuus on vain yksi syy miksi koen vieraantuneeni nyky-yhteiskunnasta! Muita syitä löytyy roppakaupalla. Siltikään yksikään meidän valinnoista tai arvoista ei ole millään tavalla lapselle vahingollisia, emme ole ehdottomia tai edusta mitään uskontoa esimerkiksi. Ei vaan haluta tehdä asioita kuten nykyään on tapana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen kanssa syrjäseudulla asuminen ei ole aina päivänpaistetta, kun kouluakin pitää käydä.

Onko elämä kaupungissa aina päivänpaistetta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ennen omavaraistalouteen pystyivät kaikki? Oletko tosissasi? Suosittelen tutustumista maamme historiaan. Kuolleisuus oli järkyttävää agraari-Suomessa.

Kuolleisuus % on nykyään täysin sama kuin ennen - tasan 100%. Se ettei halua käyttää sähköä tai käydä ruokakaupassa ei poista sitä tosiasiaa että tietoa mm hygieniasta ja terveydestä on saatavilla enemmän kuin koskaan. Ennen tuollaiset asiat on vaikuttaneet kuolleisuuteen erittäin paljon! Moni elää tällä tavalla, ja todella terveenä ja onnellisena, fyysisestä raadannasta huolimatta. Lapsiperheetkin. Ennen se oli 'ainoa tapa', nykyään voi elää leväperäisesti kerrostalossa. Mutta myös omavaraisesti.

Ap

Toivottavasti sinä ja perheesi pääsette toteuttamaan haavettanne, ap. Tsemppiä :)

Itse ole työelämässä eikä minulla ja miehelläni ole lapsia, mutta pyrimme mahdollisimman paljon omavaraisuuteen ruuan suhteen, etenkin kesäaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ootko tutustunut Jovelassa blogiin? Siinä on pariskunta, jolle voi nostaa hattua.

Onpas mielenkiintoinen blogi! Minua on alkanut kiehtoa ajatus "puoli-omavaraisuudesta", asumisesta vaatimattomasti rauhallisessa paikassa mutta ei kuitenkaan mahdottoman matkan päässä kaupungista. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsi, ja halutaan toinenkin. Toivotaan että heistä olisi turvaa vanhuuden päiville. Kuten ennen. Ettei tarvitse nääntyä tai jäätyä kuoliaaksi! Toivon, että ihmiskunnassa vielä tehtäisiin lapsia, sellaisissa perheissä jotka ajattelee kuten me. Uskon että meidän kaltaiset on tulevaisuuden selviytyjiä.

Mihinkään sairaalaan letkuihin tai hoitokotiin en mene. Nuorena tai vanhana. Kuolema on armollista sellaisessa tilanteessa. Hoitaa toki pitää, mutta se, millä tavalla on täysin eri asia.. Eri asia pestä haava ja sitoa se kuin käydä läpi elinsiirto..

Ap

Todennäköisesti muuttaisit mielesi, kun lapsesi olisivat vielä alakouluikäisiä ja sairastuisit vakavasti. Et kuitenkaan haluaisi, että pienet lapsesi joutuisivat kasvamaan ilman äitiään. Elämänhalu on yllättävän vahva, kun tosiaan sairastuu vakavasti ja lapset ovat vielä siinä iässä, että tarvitsevat vanhempaansa. Been there, done that. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsi, ja halutaan toinenkin. Toivotaan että heistä olisi turvaa vanhuuden päiville. Kuten ennen. Ettei tarvitse nääntyä tai jäätyä kuoliaaksi! Toivon, että ihmiskunnassa vielä tehtäisiin lapsia, sellaisissa perheissä jotka ajattelee kuten me. Uskon että meidän kaltaiset on tulevaisuuden selviytyjiä.

Mihinkään sairaalaan letkuihin tai hoitokotiin en mene. Nuorena tai vanhana. Kuolema on armollista sellaisessa tilanteessa. Hoitaa toki pitää, mutta se, millä tavalla on täysin eri asia.. Eri asia pestä haava ja sitoa se kuin käydä läpi elinsiirto..

Ap

Todennäköisesti muuttaisit mielesi, kun lapsesi olisivat vielä alakouluikäisiä ja sairastuisit vakavasti. Et kuitenkaan haluaisi, että pienet lapsesi joutuisivat kasvamaan ilman äitiään. Elämänhalu on yllättävän vahva, kun tosiaan sairastuu vakavasti ja lapset ovat vielä siinä iässä, että tarvitsevat vanhempaansa. Been there, done that. 

Olin tulossa sanomaan samaa. Ihanko periaatteesta sitä kieltäytyisi nykyhoidosta, jos sillä voisi pelastaa loppuelämänsä? Aika itsekästä olisi viedä elättäjä lapselta. Myös olen itse sairastunut vakavasti ja olen yhden lapsen yh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä olisi kantovesi, puulämmitys ja veden lämmitys puulla. Ulkosaunassa peseytyminen, pesuvesi tietysti lämmitetään padassa. Sähköä tarvittaisiin vain hiukan, mm puhelimeen ja valaistukseen (valaistuksen tarve kuitenkin vähäinen). Ruoka säilytetään kuten ennen, kellarissa ja säilötään kuivaamalla ja umpioimalla. Ruoka tehdään talvisin puuliedellä ja leivinuunissa samalla kun lämmitetään. Kesällä ulkona. Sisällä kompostikäymälä, ulkona perinteinen huussi. Käsien pesuun oma hanallinen vesisäiliö. Tiskit käsin vadissa. Pyykinpesuun saunalla lämmin vesi. Saippuaa itse tehden koivun tuhkasta ja eläinten rasvasta. Ja isot pyykki määrät kuten lakanat on hyvä pestä kesäisin. Siivous rikkaharjalla ja luututen, matot ulos. Tässä muutamia mitä on sanottu 'mahdottomaksi'..

Ap

Tällainen talo ja tila on siis jo löytynyt, jossa elämä olisi tällaista. Ja tietenkään korkeaan omavaraisuusasteeseen ei pääse samantien, vaan pikkuhiljaa lisäämällä asioita. Omavaraisuudessa tärkeintä on tieto, taito ja viitseliäisyys. Moni käy sen 8h x 2 töissä plus työmatkat, jos sen ajan käyttäisi aktiivisesti omavaraisuuden tavoitteluun niin....

Ap

Eihän tuo listaamasi osuus olekaan se ongelma vaan se miten paljon työtä vaatii saada se ruoka sinne kellariin tai umpiopurkkiin. Sulla on varmaan kanoja ja vuohia, noi on melko helppoja. Lehmä syö jo tosi paljon. Ja sitten ne juurekset ja muut kasvikset sekä vilja. Vai mitä te syötte? Kannattaa myös huomioida, että siihen puun hakkaamiseen (kai teillä on metsää riittävästi) menee aikaa ja voimia, koska talven lämmitys vie todella paljon puita. Mistä saatte vaatteet? Kasvatatko lampaita/ alpakoita ja pellavaa? Tulee aika karheita vaatteita (paitsi alpakasta) nykyvaatteisiin tottuneelle ja paljon työtä ennen kuin on ihan ne vaatteet päällä.

On ihan totta, että sillä ajalla mitä menee töihin + matkoihin tekee yhtä jos sun toista, mutta omavaraistalous tarkoittaa ei lomia eikä liiemmälti vapaa-aikaa. En tarkoita, että ei onnistu, mutta on hyvä tietää mihin ryhtyy, kun perheessä on lapsikin.

Mikä siinä elämässä niin ahdistaa?

Minua ei ahdista ja käyn töissä opettajana. Työllä koen olevan merkitystä. Asun keskisuuressa kaupungissa omakotitalossa puutarhalla. Kesällä viljelen omaa pihaa ja kerään myös marjoja ja sieniä. Ruoasta ostetaan kuitenkin suurin osa, mutta ostan pääasiassa lähituottajien tuotteita. Ulkomaisia hedelmiä ostan kyllä talvella (lapset kaipaa) ja kotimaista kurkkua, joka ei kovin ekologista ole. Vaatteet pyrin ostamaan kestävää kehitystä ajatellen ja ompelen ja neulon paljon itse. Pari isompaa lasta osaavat myös jo tehdä jotain. Vapaa-aikaa ei ole pakko käyttää somessa eikä luuhata kahviloissa. Meillä tehdään niitä käsitöitä, luetaan ja pelataan lautapelejä. Lapset viettävät toki paljon aikaa kavereiden kanssa ja on meillä tietokone ja pleikkari, jolla pelaavat joskus. Jos saavat illalla valita mitä tehdään (kun kavereita ei ole) niin haluavat leipoa yhdessä, pelata lautapelejä yhdessä tai että aikuinen lukee tai sitten mennä uimahalliin yms. hommia. Tämä on siis luksusaikaa, koska lapsilla on myös harrastuksia (itse valittuja) ja vanhemmat joutuvat tekemään töitä myös iltaisin, että aina ei ehdi pelata tai lähteä lasten kanssa ulos. Minusta me eletään melko perhekeskeisesti ja ekologisesti ja ollaan silti ihan 'taviksia'. Minusta lapset /nuoren pitää saada olla osa omaa viiteryhmäänsä. Lapset eivät kulje rohdinpellavassa ja harmaissa villapaidoissa, mutta en myöskään osta jokaiselle uusimpia muovivaatteita, jotka hajoavat jo parin kuukauden päästä.

Mutta jos elämä ahdistaa niin tietysti sille pitää jotain tehdä. Haluan vain sanoa, että se onni ei välttämättä tarvitse sitä toista ääripäätä.

Monetkin asiat rasittavat ja ärsyttävät nykymenossa, mutta ison osan voi helposti jäättää pois vaikka eläisi "tavallista elämää" kerrostalossa. Me esim.

-Emme omista telkkaria. Kyllä meillä DVDtä on ja joskus katsotaan netin kautta esim. luonto-ohjelmia kuten Planet Earth 2 tällä hetkellä, joten joku voisi sanoa että ihan sama kuin jos olisi telkkari. Nyt ei kuitenkaan tule laitettua töllöä päälle muuten vaan taustalle tai "tuliskohan telkusta jotain"-tyylisesti, mainoksia ei juurikaan nähdä ja ylipäänsä katsominen jää vähemmälle.

-Some on, sillä on näppärä pitää yhteyttä kaukana asuviin läheisiin. Se ei kuitenkaan ole meille mikään kuvankiillotuspaikka jossa pitää esittää täydellistä ja jonne raportoidaan kaikki ja jossa hengataan joka hetki. Tämäkin on ihan itsestä kiinni.

-Kännykät on simppelit, myös lapsella (6-luokkalainen). Nettimahdollisuus kyllä on kaikissa, mutta kun 2/3 on peruspuhelimia ja vaan yksi älypuhelin ja sekin niin vanhaa mallia ettei ole enää vuosiin päivitetty, niin kyllä se käyttö on 99% tekstailua, puhumista,  herätyskellona toimimista ja satunnaisia kuvaräpsyjä. Ylipäänsä teknologia ei hirveästi ketään meistä kiinnosta, ne mitä on (esim. puhelimet ja läppärit) pysyvät käytössä siihen asti että hajoavat.

-Kuluttamisemme on varsin rajattua. Emme juuri näe mainoksia, tilaa lehtiä (nettihesari on), seuraa blogeja tms. joten kiusauksia tulee hyvin vähän. Useampi muutto muutaman vuoden sisällä sai karsimaan tavaraa ja huomaamaan miten paljon aiemmasta kamamäärästä oli turhaa. Kestokulutushyödykkeissä yritämme valita eettisempiä ja kestävämpiä vaihtoehtoja, suosimme kirppareita, eko- ja reilunkaupan tuotteita, korjaamme/uudistamme vanhaa jne. Kaikessa se ei tietenkään onnistu, mutta kun ostelu ei ole jatkuvaa on aikaa perehtyä siihen mistä löytää parempia vaihtoehtoja.

-Asumme kerrostalossa, joten hirveän isoon omavaraisuuten ei ole mahdollisuuksia. Kasvatamme kuitenkin itse mausteita, kirsikkatomaatteja, kuukausimansikoita yms. sen minkä voimme. Ruokaostoksilla suosimme luomua ja peruselintarvikkeita, ja syömme kasvispainotteisesti. Kaupunkiasuminen tarkoittaa meille myös vapautta autosta ja sen aiheuttamista kuluista, liikumme lähinnä pyörällä ja kävellen, julkisilla sitten pidemmät matkat.

Muitakin juttuja on, mutta tuossa nyt alkajaisiksi. Eihän me mitenkään omavaraisia olla, mutta kun elämämme on omasta halusta vaatimattomampaa ei myöskään tarvitse olla siinä kiireisessä oravanpyörässä missä monet muut.

En oikeen ymmärrä miten elämästä saa tylsää, kun mitään tarkoitusta elämällä ei kuitenkaan ole. Ainoa keino pysyvään hyvään oloon on luopua kaikesta, jopa ajatuksista. Mitä enemmän saa kaikkea ja saavuttaa kaikkea, sitä enemmän haluaa jatkossakin. Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen, jos laskee elämänsä maallisen paskan varaan. Sillähän ei ole lopulta väliä elätkö kaupungissa tai maaseudulla. Jossain vaiheessa kyllästyt siihen maaseutuun ja sitten on taas tylsää. Ota vaikka hörpyt viinaa ja testaa. Kännissä on kivaa ja sitten huomenna on taas tylsää. Ei auttanut känni saavuttamaan pysyvää vapautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsi, ja halutaan toinenkin. Toivotaan että heistä olisi turvaa vanhuuden päiville. Kuten ennen. Ettei tarvitse nääntyä tai jäätyä kuoliaaksi! Toivon, että ihmiskunnassa vielä tehtäisiin lapsia, sellaisissa perheissä jotka ajattelee kuten me. Uskon että meidän kaltaiset on tulevaisuuden selviytyjiä.

Mihinkään sairaalaan letkuihin tai hoitokotiin en mene. Nuorena tai vanhana. Kuolema on armollista sellaisessa tilanteessa. Hoitaa toki pitää, mutta se, millä tavalla on täysin eri asia.. Eri asia pestä haava ja sitoa se kuin käydä läpi elinsiirto..

Ap

Todennäköisesti muuttaisit mielesi, kun lapsesi olisivat vielä alakouluikäisiä ja sairastuisit vakavasti. Et kuitenkaan haluaisi, että pienet lapsesi joutuisivat kasvamaan ilman äitiään. Elämänhalu on yllättävän vahva, kun tosiaan sairastuu vakavasti ja lapset ovat vielä siinä iässä, että tarvitsevat vanhempaansa. Been there, done that. 

Olin tulossa sanomaan samaa. Ihanko periaatteesta sitä kieltäytyisi nykyhoidosta, jos sillä voisi pelastaa loppuelämänsä? Aika itsekästä olisi viedä elättäjä lapselta. Myös olen itse sairastunut vakavasti ja olen yhden lapsen yh.

Tai jos sairastunut olisi oma lapsi. Aloittaja laittaisi laastaria leukemiaan?

Vastaan nyt yleisesti.. Ei kyse ole siitä ettei Haluta ottaa vastaan hoitoja vaikka sairastaessa, vaan siitä että halutaan olla riippumattomia yhteiskunnasta. Enemmän siis yhteiskunnan tasolla kritisoin tätä lääketieteen kehitystä, en niinkään yksilön näkökulmasta.. Me ei olla ehdottomia, ja nyt kun tovin tuota mietin kuinka toimisin, jos itse sairastuisin lasten ollessa vielä pieniä. Silloin ottaisin hoitoja, kohtuuden rajoissa. Jos todettaisiin kuolemaan johtava syöpä esim. en suostuisi viettämään viimeisiä hetkiäni sairaalassa saattohoidettavana.. En näe sitä elämän arvoisena kohteluna (olen itse työskennellyt saattohoito osastolla, siksi ehkä ajatukseni on mitä on). Jos lapseni sairastuisi, toivoisin tietenkin että parantuisi! Enkä kieltäisi mitään leikkauksia tai hoitoja, kun ne on todella välttämättömiä. Vierastan lääkäreiden ammattitaitoa koska kohtaamistani (töissä ja vapaa ajalla) lääkäreistä suurin osa EI OLE kuunnellut potilasta tai tämän läheisiä diagnoosia etsiessä. Toki hommansa osaaviakin on, silti lääkärin ammattiin kuuluu mm tahdikkuus, ja itsemääräämisoikeus on säilytettävä. Jos potilas X ei halua hoitoa, häntä ei tule siihen pakottaa tai painostaa.

Itselle ei riitä että kasvatellaan mansikat kakun väliin, vaan haluan taata sen että tulemme toimeen omillamme ilman rahaa. Jossain jo kirjoitinkin, ettei tähdätä 100% omavaraisuuteen, vaikkakin niin korkeaan kuin mahdollista. Esim kännykät, netti, vaatteet, työkalut.. Vaikka toki villan kehrääminen kiinnostaa, kuten myös pellavan ja nokkosen jalostus kankaaksi.

Meillä ei ole ajatusta ekologisuudesta tms hienoa aatetta tän omavaraisuus halun taustalla.

Ap

Tota asiaa oon ihmetelly varsinki tällä palstalla. Mutta sehän vaan kertoo sen kuinka moni ihminen hyväksyy tuon yhteiskunnan pompotuksen. Mutta tosiaan minusta on hölmöä että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla. Ne ketkä näkee pidemmälle ja sanoo vaikka. Että en halua mennä kehityksen mukana tai pyöriä vaan rahan ympärillä. Niin heti muka on joku nisti tai jotain. Vittu ärsyttää ihmisen tyhmyys niin paljon et tapan kohta jonku.

Ennen ei ollut paremmin kirjoitti:

Omavaraistaloudessa eläminen todennäköisesti tuntuu paljon helpommalta kuin todellisuudessa on. Halla kun vie viljasi ja perunasi, niin juokset jälleen kiireesti sossuun sivistyksen pariin. Sitä paitsi maataloustöiden tekeminen ilman sähköä ja koneita on aivan helvetin raskasta.

Niinkö, mutta tajuatko että tarkoitus ei ole elättää sillä työllä 100 henkeä, vaan vain yksi. Olen kyllä tehnyt porkkana, sipuli ja perunapenkit päivässä.

Sinkkumies

Tosiasiassa ruuan hankinta vie todella pienen osan työajasta. Vuokriin ja muihin omasta päästä keksittyihin hintoihin menee 95% rahoista.

Sinkkumies

Ja joku kysyi, mikä tässä elämässä ahdistaa..

Ahdistaa mm olla "yhteiskunnan elätti" (työtön ja kotona lapsen kanssa, 1,5v), palkkatöitä en halua enää tehdä sen arvottomuuden tunteen vuoksi mitä tunnen, alalla kuin alalla. En ole mitään, kenellekään, pelkkä palkollinen jonka paikalle voisi tulla kuka tahansa. Myöskään aikaa omille mielenkiinnon kohteille ei jää, palkka silti hädin tuskin riittää! Varsinainen yrittäjyys ei käy, sillä koen nykyisen byrokratian määrän kohtuuttomana ja palaisin todennäköisesti loppuun muutamassa vuodessa.

Itsemääräämisoikeuksien kyykyttäminen, viranomaisilta ja erilaisilta auktoriteeteiltä. Jo neuvolakäynnit tuntuvat olevan vain omien valintojen puolustelua kerrasta toiseen (kotisynnytys, pitkä lapsentahtinen imetys, kantoliina, kestovaipat, täysimetys, rokottamattomuus, ruokavalio).. Ja huomautan taas, että ehdottomia ei olla ja niin olen sanonut myös tuolla neuvolassa. Mutta ei kelpaa. Jouduttu silmätikuksi. Meitä uhkaillaan, jos ei tehdä näin niin lastensuojelu kuulemma pakottaa (käymään julkisessa neuvolassa yksityisen sijaan) ja minut on aikoinaan tuomittu oikeudessa asiasta jota ei voitu todistaa tapahtuneeksi, eikä ollutkaan. Sitten taas toisin päin, itse kun jouduin alaikäisenä seksuaalirikoksen uhriksi, syyttäjä katsoi paremmaksi ettei syytettä nosteta koska sana sanaa vastaan..

Perimmäisesti en siis luota siihen että tämä yhteiskunta kantaa, ja haluan turvata elämäni ja lasteni elämän itse.

Ap

Roinatan kirjoitti:

Tota asiaa oon ihmetelly varsinki tällä palstalla. Mutta sehän vaan kertoo sen kuinka moni ihminen hyväksyy tuon yhteiskunnan pompotuksen. Mutta tosiaan minusta on hölmöä että kaikkien pitäisi ajatella samalla tavalla. Ne ketkä näkee pidemmälle ja sanoo vaikka. Että en halua mennä kehityksen mukana tai pyöriä vaan rahan ympärillä. Niin heti muka on joku nisti tai jotain. Vittu ärsyttää ihmisen tyhmyys niin paljon et tapan kohta jonku.

Mä oon tehny valtavasti henkistä työtä sen eteen että hyväksyn itseni ja oman tapani elää ja toimia.. Ja nyt kun tiedän mitä se on, olen onnellisempi kuin koskaan, vaikka minulla ei esim. Ole yhtään ystävää tai läheistä joka jakaisi ajatusmaailmani. Oma mies onneksi. Mua ei enää ärsytä, alkuun oli noita tunteita. Olen jollain tavalla vapautunut, mutta surulliseksi tulen ettei muut haluaisi antaa meille sitä vapautta elää muun kuin materiaalisen hapatuksen piirissä..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa ruuan hankinta vie todella pienen osan työajasta. Vuokriin ja muihin omasta päästä keksittyihin hintoihin menee 95% rahoista.

Sinkkumies

Juu, vaikkapa verot ja vakuutukset. Miten sit sähkönsiirto - pelkkää ryöstöä! Ja silti palvelut heikkenee..

Ap

Miten löytäisi toisia omavaraistalouteen haluavia? Voisi muodostaa kylän...