Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset menneisyydestä (nuoruudesta) ahdistaa
13.04.2017 |
Menneisyys ja menneisyyden ihmiset ahdistaa, vaikka mitään varsinaista syytä tälle ei edes ole.
Jos joudun yllättäen tekemisiin vaikkapa lapsuudestani tutun henkilön kanssa, niin tuntuu ikävältä. Jos nään vanhan tutun yläasteelta tai lukiosta, niin yritän piiloutua (!). En tiedä miksi menneisyyden henkilöiden kohtaaminen on niin kamalaa. Tuntuu, että he ajattelevat minusta sitä ja tätä, nauravat minulle. Muutaman kerran ollen joutunut peruuttamaan hoitaja-, lääkäri- ja kampaaja-ajan, kun olen saanut tietää, että vastassa olisi vanha "tuttu". Välttelen myös tiettyjä kauppoja, jos tiedän, että siellä työskentelee joku tuttu menneisyydestäni. Sama homma esim. ryhmäliikunnan kanssa. En voi harrastaa mitään ryhmäliikuntaa tai käydä salilla, koska pelkään törmääväni vanhaan tuttuun!
Minua on kiusattu lapsuudessa, mutta ei nyt mitenkään suhteettoman paljon. Välttelemäni ihmiset eivät myöskään ole mitään vanhoja kiusaajiani, vaan jopa kouluaikaisia ystäviä!
En käsitä tätä ahdistusta. Mikä hitto minua vaivaa?! Olen tosi sosiaalinen ja reipas, ja tulen toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Vaan ainoastaan silloin, jos en tunne heitä entuudestaan.
Onko muilla samaa vaivaa? Ja miten tästä pääsisi eroon?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Muutto riittävän kauas ko. paikkakunnalta (jo 300 km tekee sen, että vanhoja tuttuja ei käytännössä tule vastaan). Terapia.
Tämän vuoksi tykkäänkin matkustaa hirveästi. Niin ulkomailla kuin kotimaassakin. Olen 100 kertaa vapautuneempi, kun en ole kotipaikkakunnallani.
En kuitenkaan haluaisi muuttaa toiselle paikkakunnalle, sillä elämäni, työni, mieheni ja sukulaiseni asuvat täällä. Siinä mielessä terapia voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta mitä siellä tehtäisiin? En ymmärrä mistä tässä ahdistuksessa on kyse tai että miten sitä voi hoitaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat asua aika pienellä paikkakunnalla? Onneksi isossa kaupungissa asuessa tuttuihin törmää harvoin. Ahdistaisi minuakin,jos kokoajan olisi joka puolella jotain peruskoulun aikaisia ihmisiä.
Mulla on vähän sama ongelma, mutta koska paikkakunnallani asuu älyttömästi ihmisiä, en törmää koskaan ihmisiin menneisyydestä. Osa on kyllä muuttanut jo poiskin.
Asut varmasti pienellä paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Taidat asua aika pienellä paikkakunnalla? Onneksi isossa kaupungissa asuessa tuttuihin törmää harvoin. Ahdistaisi minuakin,jos kokoajan olisi joka puolella jotain peruskoulun aikaisia ihmisiä.
Kyllä, kyseessä on melko pieni paikkakunta. Toisaalta usea kouluaikainen tuttu on jo muuttanut pois täältä, eli osittain ahdistukseni on turhaakin turhempaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama ongelma, mutta koska paikkakunnallani asuu älyttömästi ihmisiä, en törmää koskaan ihmisiin menneisyydestä. Osa on kyllä muuttanut jo poiskin.
Asut varmasti pienellä paikkakunnalla.
Oletko keksinyt, että mistä ahdistus kohdallasi johtuu?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tai linnoittaudu kotiin!
Tuskin se ap:n ongelmaa ratkaisee, todennäköisesti päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tai linnoittaudu kotiin!
Tuskin se ap:n ongelmaa ratkaisee, todennäköisesti päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tai linnoittaudu kotiin!
Tuskin se ap:n ongelmaa ratkaisee, todennäköisesti päinvastoin.
Juu ei. Haluaisin nimenomaan selvittää syyn tähän ahdistukseen ja käsitellä sen.
Lisää vinkkejä tai muita ahdistuneita?
ap
Vierailija kirjoitti:
Juu ei. Haluaisin nimenomaan selvittää syyn tähän ahdistukseen ja käsitellä sen.
No terapia on juuri tuota varten. Ei vauvapalstalla kukaan osaa sanoa mikä SINUA ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei. Haluaisin nimenomaan selvittää syyn tähän ahdistukseen ja käsitellä sen.
No terapia on juuri tuota varten. Ei vauvapalstalla kukaan osaa sanoa mikä SINUA ahdistaa.
Ei hän sitä pyytänytkään, nuija.
Aika helvetin tyhmältä ja turhalta kuulostaa.
Mutta jos haluaa tehdä ainoasta elämästään vaikeaa niin siitä vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei. Haluaisin nimenomaan selvittää syyn tähän ahdistukseen ja käsitellä sen.
No terapia on juuri tuota varten. Ei vauvapalstalla kukaan osaa sanoa mikä SINUA ahdistaa.
Ei hän sitä pyytänytkään, nuija.
Eikö, vaikka hän haluaa vauvapalstalla selvittää syyn tähän ahdistukseen ja käsitellä sen? Minusta terapia on juuri sitä varten, ei vauvapalsta.
- se nuija
Minä!! Mulla oli samoja ajatuksia vuosia. Muutin kotipaikkakunnaltani pois 15 v sitten ja mitä kauemman olin pois asunut, sitä enemmän alkoi paikka ahdistaa. Lopulta muutama vuosi sitten en enää pitänyt yhteyttä niihin ystäviini, jotka sinne olivat jääneet asumaan. Päätös oli tietoinen ja helpottava
Olen miettinyt monesti, miksi aloin tuntemaan niin ja ahdistumaan tilanteista. Olin lievästi kiusattu, mutta toisaalta minulla oli pari hyvää kaveria, jotka olivat suosittuja. Jouduin ikäänkuin hakemaan hyväksyntää heidän kauttaan ja minulle oli tärkeää pysytellä heidän ystävinään. Tämä siis yläaste-ja lukioaikoina. Tämä aiheutti meille vääristyneen ystävyyssuhteen, jossa se että miellytän ystäviäni korostui. Ystävyys oli sinänsä aitoa, mutta "vanhat ajat" näkyivät rooleissamme vielä myöhemmin aikuisiällä. Tämä kaikki alitajuisesti varmaan aiheutti häpeän tunnetta ja vaikutti itsetuntooni.
Jotenkin muutto pois opiskelujen vuoksi avasi minulle silmät. Pystyin tutustumaan ihmisiin, olemaan oma itseni ilman korostunutta tarvetta miellyttää ihmisiä. Ystävystyin terveeltä pohjalta uusien ihmisten kanssa ja itsetunnon vahvistuessa aloin harrastamaan uusia lajeja. Siinä vaiheessa kun vanhat ystäväni vielä oli kuvioissa, huomasin heidän negatiivisen vaikutuksen. Uudet ystäväni olivat heidän mielestään "outoja" ja uudet harrastukseni "typeriä". Myös lisäkoulutukseni oli "hyödytöntä ajanhaaskausta". Irrottauduin menneestä lopullisesti n 5 v sitten, enkä ole kaivannut!
Kotikaupungissa käydessäni en liiku juuri missään (olen vain vanhempieni ja sisarusteni kanssa), koska en menneisyyteni vuoksi halua tavata ihmisiä. Heillä ei ole elämässäni mitään paikkaa ja koen myös, etteivät he tunne minua enää. Jollakin tavalla vanhat ajat aiheuttavat minussa häpeää ja muistuttavat minua omasta säälittävyydestäni; kun hain hyväksyntää kaikin keinoin sitä aidosti saamatta.
-nainen 39v
Täysin samat tunnelmat. Olen itse muuttanut 20 km päähän tästä pikkupaikkakunnasta. Mutta edelleen vierailen täällä suhteellisen usein, koska vanhemmat ja poikaystävä asuu siellä.
Itseänikään ei ole ikinä kiusattu tai mitään vastaavaa. Mutta jo kaupassa käyminen tällä paikkakunalla voi tuntua kiusalliselta, koska mietin, että törmäänköhän tuttuihin. Tiedän että todella moni vanhoista tutuista asuu edelleen tällä paikkukunnalla tai sitten ovat opiskeluiden jälkeen muuttaneet takaisin sinne.
En tiedä myöskään mistä nämä ajatukset kumpuavat. Jotenkin kun kouluajoista on vierähtänyt se reilu 10 vuotta jo niin ehkä haluaisi nämä tutut pitää siellä historiassa. En tiedä pystyisinkö ikinä enää asumaan kyseisellä paikkakunalla, mielestäni olisi stressavaa jatkuvasti törmätä vanhoihin tuttuihin tai ainakin pelätä törmäävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei. Haluaisin nimenomaan selvittää syyn tähän ahdistukseen ja käsitellä sen.
No terapia on juuri tuota varten. Ei vauvapalstalla kukaan osaa sanoa mikä SINUA ahdistaa.
Ei hän sitä pyytänytkään, nuija.
Eikö, vaikka hän haluaa vauvapalstalla selvittää syyn tähän ahdistukseen ja käsitellä sen? Minusta terapia on juuri sitä varten, ei vauvapalsta.
- se nuija
Missä välissä olen sanonut, että haluan vauvapalastalla selvittää syyn ahdistukseen ja käsitellä sen?
Aivan, en missään välissä.
ap
Tuo voitetaan kohtaamalla näitä ihmisiä iha suoraan systemaattisesti ja keskustelemalla vaikka. Pelkoja päin menemällä ja voittamalla sen tunteen se ahdistus vähenee. Eli poisherkistä ne kammot laittamalla vaikka wc n seinälle kuvat niistä ja keskustelemalla heidän kanssa pytyllä:)! Et jaksa jauhaa joka päivä niitten naamojen kanssa vaan se vähitellen häipyy päästä ja kun sitten näet heitä niin ei tu nu enää miltään- asia on kanssaan käsitelty.
On mahdollista että ankara yliminäsi rankaisee sinua nyt pelolla esim ajatuksistakin joita sinulla oli nuorena noita tovereitasi kohtaan. Mutta sinun täytyy antaa itsellesi armoa olit vertaisnuorei heidän edessään ja sinulla oli oikeus ajatuksiisi.
Ainakin voit olla onnellinen ettet ole psykopaatti tai narsisti he eivät pysty tällaiseen itserefelktioon ja syyllisyyden kokemiseen.
Muutto riittävän kauas ko. paikkakunnalta (jo 300 km tekee sen, että vanhoja tuttuja ei käytännössä tule vastaan). Terapia.