Lue keskustelun säännöt.
Onko kyse jonkinlaisesta syömishäiriöstä? Mies oikuttelee ruoan kanssa.
11.04.2017 |
Eli kotoaan saanut eväät, että mahdollisimman vähällä pitää tulla toimeen. Ei heillä ikinä ollut mitään ylimääräistä, ruoka koostui perunasta, makaronista ja jauhelihasta, ruisleivästä ja juustosta. Siinä se.
Nyt omassa kodissaan, oman vaimonsa ja lastensa kanssa suorittaa samaa.
Kun käyn kaupassa, ostan mehuja ja hedelmiä, salaatteja ja joka päivälle vaihtelevaa ruokaa..
Se on miehelle liikaa. Valittaa ja huomattelee, jättää aterioita väliin. Päivä koostuu hänellä ruoasta kotona ja ehkä pienestä iltapalasta. Töissä ei syö, eikä syö välipaloja. Eikä saisi mielellään syödä muutkaan. Tilanne rupeaa olemaan hankala. Lapset huomaavat isän ahdingon. Itse olen taas raskaana, ja silloin tilanne aina pahenee, joudun syömään usein ja tämä ahdistaa miestä. Mitä tehdä???
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuossa ilmapiirissä ei kasva lapsista syömishäiriöisiä, sitten ei missään.
Onko aloittajalla tähän mitään kommentoitavaa?
Koitan olla välittämättä, laitan aina valmiiksi ja komennan syömään. En kysele syödäänkö joku välipala tai iltapala, vaan laitan vaan.
Vetovastuu on minulla. Kun olin töissä, joiduin soittamaan miehelle että muista ruokkia lapset.
Ei ole helppoa ei, ja tilanne kuulostaa kamalalta.
Ymmärrätkö että "koittamalla olla välittämättä" teidän lapsennekin sairastuvat? Miehen vihamielinen suhtautuminen ruokaan ja lapsiin jotka syövät, tuhoaa lasten mahdollisuuden normaaliin suhteeseen syömiseen ja ruokaan.
Esimerkkejä sanomisistasi:
"Lapsille mies huomauttaa äkkiä, että lisää ei tipu, kun pyytävät lisää ruokaa"
"Lapsilta kieltää " santsaamisen", tunnelma ruokailussa äärimmäisen kireä."
"Osaan kuvitella mitä miehen mielessä liikkuu kun kyräilee mässäävälle perheelleen keittiön ovella, " vitun mähkivät siat".. :D Sellainen ilme sillä on oikeasti. Ei pysty tulemaan edes keittiöön."
"Mättää sitten sillä yhdellä aterialla niin järjettömän määrän, että muut meinaa oikeasti jäädä nälkäiseksi."
"miehellä tuntuu henkinen puoli ruoan suhteen olevan ihan romuna. Juuri se, että koittaa säästää omista syömisistään, kuten äitinsä aikanaan."
"mies tottunut mähkimään sillä yhdellä aterialla ja koittaa lapsensa siihen opettaa myös, mutta en usko sen tekevän hyvää."
Nuo ovat suoria lainauksia omista kommenteistasi.
Luuletko että sillä että sinä jätät nuo asiat huomiotta lapsenne kasvavat terveiksi? Ei todellakaan onnistu. Lapset vaistoavat pienemmätkin asiat, ja nuo miehen sanomiset, kieltämiset ja kyräilyt oikeasti vahingoittavat lapsia. Joko heistä tulee anorektikkoja, koska eivät uskalla syödä ja/tai vihaavat ruokaa. Tai sitten ahmimishäiriösiä, koska ikinä ei tiedä koska joku muu kieltää syömisen tai ahmii ruuat naaman edestä ja itselle ei jää syötävää. Vaihtoehtoina ovat sitten lihavuus tai bulimia, riippuen siitä oksentavatko ahmittuaan. Sitäkö haluat lapsillesi?
En halua. Olenhan nähnyt että miehestä ei tullut normaali syöjä äitinsä hoivissa. Eikä normaalisti ruokaan suhtaudu muutkaan hänen sisaruksensa.
Tai ehkä vaan tekee hyvää opettaa lapset miehen tavoille, kuten moni täällä on sanonut.
Mistäs sinä tiedät olevasi oikeassa?
Kuten sanoin. Miehen mielestä oikea linja on jauhelihaperuna kanankoipireisiriisi ruispalajuustomaito linja, eikä muuta.
Ja kuten sanoin, hedelmiä ja vihannesta ja salaattia aina tarjolla, kaapissa välipalaa, näihin ei koske.
Monen mielestä täällä välipaloja ei tarvita.
Minusta tarvii.
Kukas nyt on oikeassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se vaikuttaa selvältä, että olet mielestäsi oikeassa etkä aio muuttaa mitään omassa toiminnassasi. Niinpä mikään tuskin muuttuu, ellei mies lähde terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuossa ilmapiirissä ei kasva lapsista syömishäiriöisiä, sitten ei missään.
Onko aloittajalla tähän mitään kommentoitavaa?
Koitan olla välittämättä, laitan aina valmiiksi ja komennan syömään. En kysele syödäänkö joku välipala tai iltapala, vaan laitan vaan.
Vetovastuu on minulla. Kun olin töissä, joiduin soittamaan miehelle että muista ruokkia lapset.
Ei ole helppoa ei, ja tilanne kuulostaa kamalalta.
Ymmärrätkö että "koittamalla olla välittämättä" teidän lapsennekin sairastuvat? Miehen vihamielinen suhtautuminen ruokaan ja lapsiin jotka syövät, tuhoaa lasten mahdollisuuden normaaliin suhteeseen syömiseen ja ruokaan.
Esimerkkejä sanomisistasi:
"Lapsille mies huomauttaa äkkiä, että lisää ei tipu, kun pyytävät lisää ruokaa"
"Lapsilta kieltää " santsaamisen", tunnelma ruokailussa äärimmäisen kireä."
"Osaan kuvitella mitä miehen mielessä liikkuu kun kyräilee mässäävälle perheelleen keittiön ovella, " vitun mähkivät siat".. :D Sellainen ilme sillä on oikeasti. Ei pysty tulemaan edes keittiöön."
"Mättää sitten sillä yhdellä aterialla niin järjettömän määrän, että muut meinaa oikeasti jäädä nälkäiseksi."
"miehellä tuntuu henkinen puoli ruoan suhteen olevan ihan romuna. Juuri se, että koittaa säästää omista syömisistään, kuten äitinsä aikanaan."
"mies tottunut mähkimään sillä yhdellä aterialla ja koittaa lapsensa siihen opettaa myös, mutta en usko sen tekevän hyvää."
Nuo ovat suoria lainauksia omista kommenteistasi.
Luuletko että sillä että sinä jätät nuo asiat huomiotta lapsenne kasvavat terveiksi? Ei todellakaan onnistu. Lapset vaistoavat pienemmätkin asiat, ja nuo miehen sanomiset, kieltämiset ja kyräilyt oikeasti vahingoittavat lapsia. Joko heistä tulee anorektikkoja, koska eivät uskalla syödä ja/tai vihaavat ruokaa. Tai sitten ahmimishäiriösiä, koska ikinä ei tiedä koska joku muu kieltää syömisen tai ahmii ruuat naaman edestä ja itselle ei jää syötävää. Vaihtoehtoina ovat sitten lihavuus tai bulimia, riippuen siitä oksentavatko ahmittuaan. Sitäkö haluat lapsillesi?
En halua. Olenhan nähnyt että miehestä ei tullut normaali syöjä äitinsä hoivissa. Eikä normaalisti ruokaan suhtaudu muutkaan hänen sisaruksensa.
Tai ehkä vaan tekee hyvää opettaa lapset miehen tavoille, kuten moni täällä on sanonut.
Mistäs sinä tiedät olevasi oikeassa?
Kuten sanoin. Miehen mielestä oikea linja on jauhelihaperuna kanankoipireisiriisi ruispalajuustomaito linja, eikä muuta.
Ja kuten sanoin, hedelmiä ja vihannesta ja salaattia aina tarjolla, kaapissa välipalaa, näihin ei koske.
Monen mielestä täällä välipaloja ei tarvita.
Minusta tarvii.
Kukas nyt on oikeassa?
Vierailija kirjoitti:
Ap syöttää piilosokeria hirveät määrät lapsilleen muroissa, mehuissa, jukurteissa jne. Miestä saattaa huolettaa lasten terveys ja ehkä ap:nkin. Sekä ylipainon kertyminen. Tai tosiaan ap ei ole kartalla perheen todellisesta taloudellisesta tilanteesta vaan holtittomasti ostelee kalliita välipaloja sun muuta. Ja miten ihmeessä menee tonni kuussa ruokaan? Milläs rahalla laskut hoidatte? Taitaa miestä ahdistaa perheen holtiton syöminen ja siksi tinkii omasta syömisestään
Ja mistäs sinä nämä kaikki päätelmät teit? :D
En jaksanut lukea kaikkia ja olen työkseni tekemisissä sosperheiden kanssa.
Kaikille melkein yhteistä on tuo leivän syönti eli lapset eivät osaa syödä kuin leipää ja juuri näitä peruna/makaroni/jauheliha/kana
Banaani voi olla ainoa ns kasvis tai no kurkku menee useimmille.
Pitäisin sitä ongelmana jota ei toivoisi enää siirtyvän seuraavalle sukupolvelle eli opeta sinä ap lapset syömään monipuolisesti kaikkea.
Tästä joku pahastuu, mutta minusta tuo kuulostaa monen lestadiolaisperheen perinnöltä.
Lehtijutuissa on aina niitä isotuloisia, mutta kyllä suuri osa perheistä on ihan niitä pienituloisia. 10-12 lapsen ruokkiminen pienillä tuloilla on aikamoinen haaste, mutta ihmeidentekijöitä monet lestadiolaisäidit ovatkin. Kun 800 € kuukausibudjetilla ruokitaan koko perhe, niin ruokahan on pitkälti pottua, puuroa ja kotona leivottua leipää, välillä sitä makaroniakin jos villiksi ruvetaan. Aikuistuessa alkaa se puuro tulemaan korvista, niin helposti korvautuu aamupala pelkällä kahvilla.
Ruualla ronklaaminen on kulttuurissa hyvin paheksuttavaa, ja opitaan syömään sitä mitä on. Kunnon ihminen on myös hyvä työihminen. Sitähän tässä vielä oikein korostetaan, ei mene töissäkään aikaa kaiken maailman taukoihin, vaan hyvin pärjätään siinä ohessa vedetyllä kahvilla (ja mahdollisesti tupakalla). Ja kun siihen säästäväisyyteen on opittu, niin ei kunnon mies perheen rahoja kotiruokaa kalliimpaan työpaikkaruokailuun tuhlaa. Vaimo vaan ei ole oppinut tähän kulttuuriin, jossa talousbudjetin pitäisi sinkua, niin kyllähän se miestä mietittää ja murehdituttaa.
Lisäksi jos se maha on jo kipeä ja vatsahaava ainakin hyvällä alulla, tuntuu monesti paremmalta syödä kerralla kamalasti ja antaa mahan "levähtää" enimmän osan päivää. Eihän se maha tällä systeemillä ja kahvin kittaamisella varmaan kuntoutumassa ole, mutta se jääköön johonkin toiseen ketjuun.
Vielä kun kulttuuriin kuuluu, että elämisen taidot ja arvot periytyvät aika annettuina ja tavanomaista vähemmällä kapinoinnilla ja perhekin usein perustetaan valtaväestöä nuorempana, toistavat perheet niitä lapsuudenkotinsa kuvioita vielä tavanomaistakin enemmän.
Kunnon mies kestää vastoinkäymisiä eikä pienistä valita - eikä varsinkaan käy lääkärissä. Hellästi ehkä kuitenkin kannattaisi lähestyä aihetta, että ajat muuttuvat ja nykyisin karskitkin miehet hoidattavat vatsaongelmansa lääkärin avulla kuntoon. Nykyisät myös osallistuvat lastenhoitoon enemmän kuin ennen, ja neuvolasta suositellaan kyllä kasvuikäisiä syöttämään abouttiarallaa viisi kertaa päivässä. En hetkeäkään epäile, etteikö ap:n perheensä elättävä ja sen eteen kovasti raatava kunnon mies pienellä valistuksella hyvin ymmärrä, että kasvuikäiset tarvitsevat päivällisen ja iltapalan lisäksi myös sen aamupuuron ja vielä lounaan ja välipalankin. Hedelmää ja muutakin kasvikuntaa tarvitaan, ja varmasti mies tämänkin ymmärtää. Siitä, syöttekö hernemaissipaprikaa vai porvarillisesti kalliimpia salaatteja, voitte varmasti keskustella miehen kanssa ilman, että lasten täytyy tästä aiheesta olla tietoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheterapiaahan te tarvitsette. Minusta ap:lla on ihan tarpeeksi hyvä näkemys normaalista syömisestä, mutta hän ei luota siihen, vaan kiukuttelee, että onko mies sittenkin oikeassa. Jokainen tietää, että ei ole. Mutta apua tarvitsette perheenä ja mies mieluiten yksinäänkin.
Mä en ota kantaa ruokailuasiaan sinänsä.
Perhepsykologian näkökulmasta perheessänne eletään muutosvaiheessa koska teille on syntymässä uusi lapsi. Tälläinen muutosvaihe aiheuttaa aina jonkinlaisen kriisin . Kriisitilanteessa ihminen yrittää hallita muuttuvaa ympäristöään ja elämäänsä tavoilla, jotka hän on omaksunut jossain elämänvaiheessa ja joista hän saa kokemuksen hallinnan tunteesta. Tälläiset tavat eivät usein ole missään suhteessa muutokseen ja ulkopuolisen silmin ne voivat näyttää täysin järjettömiltä. Näitä tapoja voivat olla esim. syömisen hallitseminen (anorektinen ja buliminen oireilu), liiallinen liikunta ja tiukka fitness-elämäntapa, uskoon tulo, pihistely ja rahan säästäminen jne.
Pointtina näissä on sama: kun ei voi hallita itse tapahtumassa olevaa muutosta, yritetään hallita edes jotain osaa elämästä hallinnan tunteen säilyttämiseksi. Mun mielestä tämä on ap:n perheen ongelman villakoiran ydin.
Omasta lähipiiristäni tiedän lukuisia esimerkkejä vastaavasta: isäni laskee vessapaperiarkkeja, saunoo minuuttikellon kanssa sähkösaunassa ja kulkee illat pimeässä asunnossa kun jokin hänen elämässään muuttuu. Ei hänellä rahapulaa ole millään lailla, sanoo sen itsekin. Hän vain "valmistautuu pahan päivän varalle".
Anoppini taas ryhtyy laihduttamaan ja noudattamaan omituista ruokavaliota (joku karppauksen tyylinen, mutta oikeastaan mitään ei saa syödä) pienessäkin muutostilanteessa. Esim. hänen eläkkeelle jääminen oli ihan tuskaa koska silloin hänen syömistensä säätely vaikutti appiukonkin syömiseen. Mitään ei olisi saanut syödä ja kaikki ruokamäärät punnittiin.
Oma puolisoni taas hurahtaa liikuntaan. Lenkkiä, kuntosalia, lenkkiä, kuntosalia. Aamulla salille, illalla lenkille tai toisin päin. Hänellä myös on noita syömishölmöilyjä vähän kuten äidilläänkin, itsekin onneksi tiedostaa oman taipumuksensa. Hänet usein saa pysäytettyä ihan kysymällä "mikä sua ahdistaa?". Ollaan miehen kanssa usein juteltu asiasta ja oireilu loppuu heti kun hän saa suustaan ulos sen mikä tällä hetkellä tuntuu vaikealta.
Ap tuntuu tiedostavan osittain itsekin mistä ongelma juontaa juurensa. Nyt olisi hyvä avata keskustelua miehen kanssa. Jutelkaa siitä onko teillä oikeasti rahahuolia, ahdistaako miestä vauvan tulo jne. Tarvittaessa perheneuvolaan ja mies psykologille purkamaan omaa oloaan. Mies ehkä itsekin haluaisi elää toisin mutta takaraivossa naputtaa syyllisyys siitä että ruokaan menee liikaa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuossa ilmapiirissä ei kasva lapsista syömishäiriöisiä, sitten ei missään.
Onko aloittajalla tähän mitään kommentoitavaa?
Koitan olla välittämättä, laitan aina valmiiksi ja komennan syömään. En kysele syödäänkö joku välipala tai iltapala, vaan laitan vaan.
Vetovastuu on minulla. Kun olin töissä, joiduin soittamaan miehelle että muista ruokkia lapset.
Ei ole helppoa ei, ja tilanne kuulostaa kamalalta.
Ymmärrätkö että "koittamalla olla välittämättä" teidän lapsennekin sairastuvat? Miehen vihamielinen suhtautuminen ruokaan ja lapsiin jotka syövät, tuhoaa lasten mahdollisuuden normaaliin suhteeseen syömiseen ja ruokaan.
Esimerkkejä sanomisistasi:
"Lapsille mies huomauttaa äkkiä, että lisää ei tipu, kun pyytävät lisää ruokaa"
"Lapsilta kieltää " santsaamisen", tunnelma ruokailussa äärimmäisen kireä."
"Osaan kuvitella mitä miehen mielessä liikkuu kun kyräilee mässäävälle perheelleen keittiön ovella, " vitun mähkivät siat".. :D Sellainen ilme sillä on oikeasti. Ei pysty tulemaan edes keittiöön."
"Mättää sitten sillä yhdellä aterialla niin järjettömän määrän, että muut meinaa oikeasti jäädä nälkäiseksi."
"miehellä tuntuu henkinen puoli ruoan suhteen olevan ihan romuna. Juuri se, että koittaa säästää omista syömisistään, kuten äitinsä aikanaan."
"mies tottunut mähkimään sillä yhdellä aterialla ja koittaa lapsensa siihen opettaa myös, mutta en usko sen tekevän hyvää."
Nuo ovat suoria lainauksia omista kommenteistasi.
Luuletko että sillä että sinä jätät nuo asiat huomiotta lapsenne kasvavat terveiksi? Ei todellakaan onnistu. Lapset vaistoavat pienemmätkin asiat, ja nuo miehen sanomiset, kieltämiset ja kyräilyt oikeasti vahingoittavat lapsia. Joko heistä tulee anorektikkoja, koska eivät uskalla syödä ja/tai vihaavat ruokaa. Tai sitten ahmimishäiriösiä, koska ikinä ei tiedä koska joku muu kieltää syömisen tai ahmii ruuat naaman edestä ja itselle ei jää syötävää. Vaihtoehtoina ovat sitten lihavuus tai bulimia, riippuen siitä oksentavatko ahmittuaan. Sitäkö haluat lapsillesi?
En halua. Olenhan nähnyt että miehestä ei tullut normaali syöjä äitinsä hoivissa. Eikä normaalisti ruokaan suhtaudu muutkaan hänen sisaruksensa.
Tai ehkä vaan tekee hyvää opettaa lapset miehen tavoille, kuten moni täällä on sanonut.
Mistäs sinä tiedät olevasi oikeassa?
Kuten sanoin. Miehen mielestä oikea linja on jauhelihaperuna kanankoipireisiriisi ruispalajuustomaito linja, eikä muuta.
Ja kuten sanoin, hedelmiä ja vihannesta ja salaattia aina tarjolla, kaapissa välipalaa, näihin ei koske.
Monen mielestä täällä välipaloja ei tarvita.
Minusta tarvii.
Kukas nyt on oikeassa?
Kuka täällä on sanonut että välipaloja ei tarvita? Tai että miehen ruokailut ois hyviä tai terveitä tai parempia kuin sinun tapasi? Se mies pitää saada hoitoon tai pois lasten vaikutuspiiristä, jos haluat että lapsista kasvaa terveitä. SE EI AUTA, että sinä koitat olla huomioimatta miehen toimia. Lapsenne sairastuvat tuosta, TAJUATKO?
Mun isäni oli vähän samanlainen, kun olin pieni. Hän on todella köyhästä perheestä, kun äiti taas on keskiluokkaisesta perheestä, jossa oli aina totuttu syömään runsaasti ja monipuolisesti. Isäni näki lapsena nälkää pahimmillaan usean päivän. Hän sitten aina ruikutti, että me lapset emme opi elämästä mitään, kun elämme tällaisessa yltäkylläisyydessä ja meidän pitäisi joskus kokea, mitä kunnon nälkä on. Äiti aina sanoi isälle, että lopeta nyt tuo naurettava höpötys, lapset syövät hyvin kun kerran heillä on mahdollisuus siihen eivätkä rupea paastoamaan (isä siis joskus ehdotti parin paastoa). Äidin puolustusteluista ja järkevyydestä huolimatta minä sairastin anoreksian teini-iässä. Uskon, että isäni asenteella ruokailuun oli vaikutusta minun sairastumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaanpa, että ap on lihava. Tosi lihava. Korvienväli ainakin on selvästi viallinen, tosin lestadiolaisuus selittäisi asian aika hyvin.
Kummankin pakkomielteinen suhtautuminen ruokaan sairastuttaa lapset todennäköisesti syömishäiriöihin. Joko syövät itsensä hengiltä tai näännyttävät itsensä hengiltä.
Ei normaalissa perheessä ruoka-asioista tapella. Tehkää ruokabudjetti.
Menkää YHDESSÄ kauppaan ja suunnitelkaa YHDESSÄ ostokset etukäteen. Mikä siinä on vaikeaa joillekin tehdä YHDESSÄ asioita, koko perheen voimin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei mahtavaa huomata, että itsellä ei ole ongelmia ravinnon, kehonkuvan, lasten kasvatuksen ja parisuhteen kanssa. Varmaan johtuu geeneistä, aika järkeviä ihmisiä ollaan minä ja mieheni. Ja aika yksinkertaisina pidetään asiat, ei viitsi käyttää energiaa turhaan häröilyyn. Ärsyttää lukea keskustelupalstalta kuinka lapset joutuvat kärsimään idiooteista vanhemmista.
Taitaa ap ja lapset olla ylipainoisia ja isukki yrittää kontrolloida läskiintymistä että pääsevät vielä ulos talosta. Ettei hävetä tarvitse Suomen mama junea ja laumaa honey boo boo- kersoja ihmisten ilmoilla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta hyvältä. Oma langanlaiha yh-äitini on stressannut ruoasta niin kauan kuin muistan. Koska hänen suhtautuminen ruokaan oli niin ahdistava, sairastuin itsekin anoreksiaan jo 10-vuotiaana, ruoka ahdisti ja aloin juosta järjettömiä lenkkejä heti jos olin "sortunut" syömään vaikka pullan. Nyt 25-vuotiaana oma suhteeni ruokaan on edelleen aika epävakaa. Siksi ap puutu tilanteeseen samantien.
Miten voi aikuinen mies olla noin avuton, ettei osaa syödä jos ei äiti eli vaimo ole laittanut pikkumiehelle valmiiksi ruokaa tai kuorinut ja mahdollisesti pilkkonutkin valmiiksi välipalahedelmät? Mitenköhän on omillaan ikinä pärjännyt, vai onko aina ollut naisten paapottavana? :)
Ap:n miehellä taitaa olla pakko-oireista käytöstä tai vaikka aspergerpiirteitä. Tutustu noihin kahteen vaivaan ja katso löytyykö tuttua. Oireet pahenevat stressitilanteissa. Sinuna esittäisin miehelle uhkavaatimuksen, vaikka se ei kivaa olekaan eli mies ei saa kommentoida teidän muiden ruokaostoksia ja syömisiä, koska te syötte tavanomaiseen tapaan ja hänellä on ongelma, ei teillä. Minä sanoisin ihan, että muuten ette voi elää saman katon alla. Hän saa olla mitä mieltä on ja syödä tavallaan, mutta lapsia pitää suojella ongelmilta. Terapia olisi hyväksi miehellesi, kun vaikuttaa kovasti ahdistuneelta, mutta tiedä sitten suostuisiko.
Oletko siis kysynyt miksi hän ei suostu syömään muuta? En usko, että kyseessä on varsinaisesti syömishäiriö, vaan ennemminkin jonkin tasoinen pakkomielle ruoka-aineisiin tai sitten halu säästää rahaa.
Vierailija kirjoitti:
lestoja?
Mietin samaa ihan aloituksesta asti: mies "syö kuin kilpaa" ruualla, 5. lapsi tulossa jne. Tuntemissani lestadiolaisperheissä syödään yksinkertaista perusruokaa, jo siitäkin syystä että rahat ei riitä jos iso porukka herkuttelee joka päivä uutuustuotteilla ym.
Mutta eipä se uskonto vaikuta tuohon perusongelmaan tai sen ratkaisuun mitään. No sen se voi vaikuttaa että palstalaisten vakioneuvo (ongelmaan kuin ongelmaan) eli "ota ero" ei tule kyseeseen.
Tekeekö mies koskaan ruokaostoksia yksin? Tai tekeekö ruokaa myös? Osallistuu ruuanlaittoon?
Ap syöttää piilosokeria hirveät määrät lapsilleen muroissa, mehuissa, jukurteissa jne. Miestä saattaa huolettaa lasten terveys ja ehkä ap:nkin. Sekä ylipainon kertyminen. Tai tosiaan ap ei ole kartalla perheen todellisesta taloudellisesta tilanteesta vaan holtittomasti ostelee kalliita välipaloja sun muuta. Ja miten ihmeessä menee tonni kuussa ruokaan? Milläs rahalla laskut hoidatte? Taitaa miestä ahdistaa perheen holtiton syöminen ja siksi tinkii omasta syömisestään