Lue keskustelun säännöt.
Onko kyse jonkinlaisesta syömishäiriöstä? Mies oikuttelee ruoan kanssa.
11.04.2017 |
Eli kotoaan saanut eväät, että mahdollisimman vähällä pitää tulla toimeen. Ei heillä ikinä ollut mitään ylimääräistä, ruoka koostui perunasta, makaronista ja jauhelihasta, ruisleivästä ja juustosta. Siinä se.
Nyt omassa kodissaan, oman vaimonsa ja lastensa kanssa suorittaa samaa.
Kun käyn kaupassa, ostan mehuja ja hedelmiä, salaatteja ja joka päivälle vaihtelevaa ruokaa..
Se on miehelle liikaa. Valittaa ja huomattelee, jättää aterioita väliin. Päivä koostuu hänellä ruoasta kotona ja ehkä pienestä iltapalasta. Töissä ei syö, eikä syö välipaloja. Eikä saisi mielellään syödä muutkaan. Tilanne rupeaa olemaan hankala. Lapset huomaavat isän ahdingon. Itse olen taas raskaana, ja silloin tilanne aina pahenee, joudun syömään usein ja tämä ahdistaa miestä. Mitä tehdä???
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
PIhtarit pihtaa kaikkea: ruokaa, rahaa, tunteita ja pillua
Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.
"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.
Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.
Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.
Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.
Täytyy tutustua tähän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrätkö ap että sallimalla tuon miehesi käytöksen ja asenteen lasten syömistä kohtaan, lapsistanne tulee vähintään yhtä sairaita kun miehestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta joo, ei varmaan ole normaalia tämä. Tiedän itse olevani turhankin tarkka syömisistäni ja lasten syömisistä.
Mutta eihän se ole normaalia koittaa olla työssä syömättä ja syödä kotona sitten siitäkin edestä? Eihän se ole reilua??
Ja ei tarvitsisi mättää sitä yhtä ateriaa itseään ihan tupaten täyteen, vaan voisi syödä töissä, kotona " normaalisti" ja sitten välipaloja ja hyvä iltapala. Olenko ihan väärässä?Itse en syö lainkaan töissä ( ei vaadi ponnisteluja) ja kotona päivällinen on ihan normaalikokoinen. Harvoin otan iltapalaa enkä harrasta välipaloja. Siippani toimii samoin.
Jos mies maksaa ruoat niin on ihan reilua että hän myös niitä syö joten sikäli en kysymystäsi tajua. Miksei mies ota kotoa eväitä töihin?
.... Moni ei huomaa kuinka niukka ravinto vaikuttaa esim. järjen juoksuun....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mym kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies syö hyvin vähän ja rajoittuneesti ulkonäköihanteidensa vuoksi. Näin hän asian minulle esittää, vaikkakin arvelen juurikin olevan kyseessä ahdistuksenhallintakeino. Meillä ei ole lapsia, joten asia on yksinkertaisempi. Mies syö kerran päivässä ja viikonloppuisin usein syömme samaa ruokaa. Muutoin molemmat laittavat omat sapuskansa. Asia on miehelle arka, eikä hän hevillä antaudu puhumaan kanssani siitä. Olen yrittänyt monenlaisia lähestymistapoja, mutta todennut, ettei aikuisen ihmisen tapoihin voi vaikuttaa, ellei tämä itse tunnista pulmaa ja halua siihen apua. Mies on hyvin hoikka.
Niinpä, meilläkin miehellä ollut lapsuudessa vaikuttava äiti ja lapsena ollut pullea ja laihtunut, ja siitä on aina pidetty kovaa metakkaa, kuinka niin hienosti itse laihtui. ( oli 10 vee...) Että onhan tuolla noita tekijöitä.
Ei se auta kuin olla välittämättä.
Tiedän että voisin koittaa kaupasta selvitä edullusemminkin, mutta inhoan tylsää ruokaa ja turvottavan leivän mässytystä...täällä kanssa. Mies oli kiusattu koulussa ala-asteen lopussa, yläasteen alussa juurikin ylipainon takia (kun kuvia katsoo niin tän päivän lapsiin verrattuna ollut ihan normipainonen). ja nyt meillä kärsii noista ruokarajoitteista koko perhe. olen hänelle kyl ihan suoraan sanonut et mä ja lapsi syödään näin ja sitä ruokaa mitä olen tehnyt. hän syököön sitä kaurapuuroa ja tonnikalaa. Näin keväällä asia taas pahenee mut onneks syksyllä helpottaa. harmittaa vain katsoa kun yks kiduttaa itseään nälkäkuurilla ja lenkkeilyllä ja tavoittelee jotain 20-vuotiaan miesmallin kroppaa. hän on ihan normipainonen, lihaksikas yms. eli mitään vertailua ei tarttis thdä. ja oon sen sanonukin tuhannesti. ahdistavinta on et hän todnäk toivoo et minäkin haaveilisin jostain fitnesbodystä, mut ku ei kiinnosta. oon normipainonen, notkea, voimakas nainen ja mulla on ihan hyvä olla vaikkei sikpäkki näykään. mut hankala toista on terapiaan pakottaa kun omasta mielestän hänen ruokavalionsa ja päänsä on ihan kunnossa.
Jep, lievä " hoikkuustrauma" tuollakin pohjilla, sekä oppi kovasta säästämisestä ja ruoan " pakollisuudesta".
Vaikea sitä lähtee muuttamaan. Helpompaa vaan olisi kun kumpikin osallistuisi ruokailuihin ja välipaloihin normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuossa ilmapiirissä ei kasva lapsista syömishäiriöisiä, sitten ei missään.
Onko aloittajalla tähän mitään kommentoitavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tämän keskustelun pohjimmainen ongelma oli? Siis syökö se mies, vai eikö se syö? Onko ap huolissaan lastensa terveydestä vai onko kaikki sittenkin hyvin? Tapahtuuko perheessä ehkä jotain muutakin kieroutunutta,mitä ei äkkiseltään olisi tullut ajatelleeksi epänormaalina asiana? Ihan ahdistaa miten outoja asioita ihmisten seinien sisältä löytyykään, vaikka ei tietenkään itsekään mikään pyhimysäiti ole.
Minä olisin huolissani vain lapsista ja itsestäni, hae apua! Ei sen ole pakko johtaa mihinkään.
Sairas käyttäytyminen muuttaa aina myös läheisten käyttäytymistä, se on läheisriippuvuutta, josta kannattaa herätä.
Tälläinen esimerkiksi, ettei ikinä ota jääkaapista mitään itse. Ei ikinä rupea kattamaan iltapalaa.
Minä saatan napata jääkaapista viilin tai jukurtin, mies ei ota sieltä ikinä mitään. Keittää kahvia ja ottaa vettä hanasta.
Pöydällä on hedelmiä tarjolla, ei ikinä ota siitä mitään. Karkkia syö kaapista jos siellä sattuu olemaan. Leivonnaiset ym. saa vaikka mädäntyä kaappiin, niihin ei koske.
Syö siis kun ruoka on hellalla valmiina, ja silloin hirveän määrän kerralla.
Hedelmiä syö jos kuorin hänelle valmiiksi, silloinkin syö " vihaisena".
Ja vaikka olisin ostanut tuoretta leipää, syö sen ruisleivän joka säilyisi kauan, koska uutta ei avata jos vanha kesken..
Tälläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuossa ilmapiirissä ei kasva lapsista syömishäiriöisiä, sitten ei missään.
Onko aloittajalla tähän mitään kommentoitavaa?
Koitan olla välittämättä, laitan aina valmiiksi ja komennan syömään. En kysele syödäänkö joku välipala tai iltapala, vaan laitan vaan.
Vetovastuu on minulla. Kun olin töissä, joiduin soittamaan miehelle että muista ruokkia lapset.
Ei ole helppoa ei, ja tilanne kuulostaa kamalalta.
Onko kyseessä laiha mies etelä-Helsingistä jolla kuitenkin lihaksia (lähinnä vatsalihakset), pitkähkö blondi tukka, soittaa kitaraa, luulee olevansa kaikkien (naisten) mieleen ja on pettänyt sua (pettää edelleen). Pieni muna, kaks poikaa, kolmas lapsi tulossa. Juo liikaa ja on kunnianhimoton luuseri. (Sori)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä laiha mies etelä-Helsingistä jolla kuitenkin lihaksia (lähinnä vatsalihakset), pitkähkö blondi tukka, soittaa kitaraa, luulee olevansa kaikkien (naisten) mieleen ja on pettänyt sua (pettää edelleen). Pieni muna, kaks poikaa, kolmas lapsi tulossa. Juo liikaa ja on kunnianhimoton luuseri. (Sori)
Joo, tottakai on.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä laiha mies etelä-Helsingistä jolla kuitenkin lihaksia (lähinnä vatsalihakset), pitkähkö blondi tukka, soittaa kitaraa, luulee olevansa kaikkien (naisten) mieleen ja on pettänyt sua (pettää edelleen). Pieni muna, kaks poikaa, kolmas lapsi tulossa. Juo liikaa ja on kunnianhimoton luuseri. (Sori)
Tässäkin näkee että viestin kirjoittaja luulee syövänsä tarpeeksi. Lisää kalaa, saat rasvahappoja niin rupeaa pää toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälläinen esimerkiksi, ettei ikinä ota jääkaapista mitään itse. Ei ikinä rupea kattamaan iltapalaa.
Minä saatan napata jääkaapista viilin tai jukurtin, mies ei ota sieltä ikinä mitään. Keittää kahvia ja ottaa vettä hanasta.
Pöydällä on hedelmiä tarjolla, ei ikinä ota siitä mitään. Karkkia syö kaapista jos siellä sattuu olemaan. Leivonnaiset ym. saa vaikka mädäntyä kaappiin, niihin ei koske.Syö siis kun ruoka on hellalla valmiina, ja silloin hirveän määrän kerralla.
Hedelmiä syö jos kuorin hänelle valmiiksi, silloinkin syö " vihaisena".
Ja vaikka olisin ostanut tuoretta leipää, syö sen ruisleivän joka säilyisi kauan, koska uutta ei avata jos vanha kesken..
Tälläisiä.
Onkohan niin ettei ole kotonaan saanut käydä kaapeilla?
Ei jossain salaateissa ja muissa rehuissa ole ravintoaineita ja energiaa kuin nimeksi. Niiden syöminen on yhtä tarpeellista kuin että joisi värjättyä vettä. Kyllä mies tarvitsee kunnon ruokaa, kuten lihaa, makkaraa, ruisleipää, makaronia ja juomaksi olutta!
Niin on! kirjoitti:
Ei jossain salaateissa ja muissa rehuissa ole ravintoaineita ja energiaa kuin nimeksi. Niiden syöminen on yhtä tarpeellista kuin että joisi värjättyä vettä. Kyllä mies tarvitsee kunnon ruokaa, kuten lihaa, makkaraa, ruisleipää, makaronia ja juomaksi olutta!
Pölhö kustaa korkki... Kyse ei ollut siitä, vaan että syö kerralla aivan helvetisti.
Eikä juo olutta, kuten perus luuseri ukot.;)
En oikein saa kiinni siitä, millaisia neuvoja ap haluaisi saada.
Ulkopuolisena olisi helppo kuvitella, että kyse on pitkälti joko
A) siitä että miehen mielestä tuhlaat liikaa rahaa ruokaan (rahahuolet)
B) siitä että miehen mielestä sinulle ja lapsille kertyy ylipainoa tuolla tavalla (ulkonäkö/terveyshuolet)
Itse et vaikuttaisi näitä selityksiä hyväksyvän, vaan tulee tunne että haluat jatkaa kuten ennenkin. Onko näin? Miten itse voisit mielestäsi helpottaa teidän kaikkien oloa? Voisitko muuttaa jotakin omassa toiminnassasi niin että mies rauhoittuisi? Auttaisiko yhdessä mietitty taloussuunnittelu ja ruokabudjetti, jos miestä huolettaa raha?
Minustakin murot, jugurtit yms. iltapalat ovat aika turhia ja kalliita, mutta itse ehkä koet ne tarpeellisiksi.
Jos syy miehen käytökseen on mielen sairaus tai trauma, on terapia ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n valitukset koottuna kommenteista;
Mies ei syö.
Mies syö sittenkin ja liikaa.
Ruoka on tylsää.
Muiden ostama ja tekemä ruoka on paskaa.
Lapset eivät saa tarpeeksi ruokaa.
Mies ei saa tarpeeksi ruokaa.
Mies kyräilee kun muut syövät.
Mies ei tule välipalalle kuten muut lapset.Tää koko stoori on sekametelisoppa.
Tonni ruokaan? Oletteko suursyömäreitä koko perhe?
Joko aloittaja provoilee tai kärsii pahoista mielenterveysongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuossa ilmapiirissä ei kasva lapsista syömishäiriöisiä, sitten ei missään.
Onko aloittajalla tähän mitään kommentoitavaa?
Koitan olla välittämättä, laitan aina valmiiksi ja komennan syömään. En kysele syödäänkö joku välipala tai iltapala, vaan laitan vaan.
Vetovastuu on minulla. Kun olin töissä, joiduin soittamaan miehelle että muista ruokkia lapset.
Ei ole helppoa ei, ja tilanne kuulostaa kamalalta.
Ymmärrätkö että "koittamalla olla välittämättä" teidän lapsennekin sairastuvat? Miehen vihamielinen suhtautuminen ruokaan ja lapsiin jotka syövät, tuhoaa lasten mahdollisuuden normaaliin suhteeseen syömiseen ja ruokaan.
Esimerkkejä sanomisistasi:
"Lapsille mies huomauttaa äkkiä, että lisää ei tipu, kun pyytävät lisää ruokaa"
"Lapsilta kieltää " santsaamisen", tunnelma ruokailussa äärimmäisen kireä."
"Osaan kuvitella mitä miehen mielessä liikkuu kun kyräilee mässäävälle perheelleen keittiön ovella, " vitun mähkivät siat".. :D Sellainen ilme sillä on oikeasti. Ei pysty tulemaan edes keittiöön."
"Mättää sitten sillä yhdellä aterialla niin järjettömän määrän, että muut meinaa oikeasti jäädä nälkäiseksi."
"miehellä tuntuu henkinen puoli ruoan suhteen olevan ihan romuna. Juuri se, että koittaa säästää omista syömisistään, kuten äitinsä aikanaan."
"mies tottunut mähkimään sillä yhdellä aterialla ja koittaa lapsensa siihen opettaa myös, mutta en usko sen tekevän hyvää."
Nuo ovat suoria lainauksia omista kommenteistasi.
Luuletko että sillä että sinä jätät nuo asiat huomiotta lapsenne kasvavat terveiksi? Ei todellakaan onnistu. Lapset vaistoavat pienemmätkin asiat, ja nuo miehen sanomiset, kieltämiset ja kyräilyt oikeasti vahingoittavat lapsia. Joko heistä tulee anorektikkoja, koska eivät uskalla syödä ja/tai vihaavat ruokaa. Tai sitten ahmimishäiriösiä, koska ikinä ei tiedä koska joku muu kieltää syömisen tai ahmii ruuat naaman edestä ja itselle ei jää syötävää. Vaihtoehtoina ovat sitten lihavuus tai bulimia, riippuen siitä oksentavatko ahmittuaan. Sitäkö haluat lapsillesi?
Millainen lapsuus sinulla ap oli kun ruoka on noin tärkeää sinulle?
Saitko tarpeeksi?