Lue keskustelun säännöt.
Onko kyse jonkinlaisesta syömishäiriöstä? Mies oikuttelee ruoan kanssa.
11.04.2017 |
Eli kotoaan saanut eväät, että mahdollisimman vähällä pitää tulla toimeen. Ei heillä ikinä ollut mitään ylimääräistä, ruoka koostui perunasta, makaronista ja jauhelihasta, ruisleivästä ja juustosta. Siinä se.
Nyt omassa kodissaan, oman vaimonsa ja lastensa kanssa suorittaa samaa.
Kun käyn kaupassa, ostan mehuja ja hedelmiä, salaatteja ja joka päivälle vaihtelevaa ruokaa..
Se on miehelle liikaa. Valittaa ja huomattelee, jättää aterioita väliin. Päivä koostuu hänellä ruoasta kotona ja ehkä pienestä iltapalasta. Töissä ei syö, eikä syö välipaloja. Eikä saisi mielellään syödä muutkaan. Tilanne rupeaa olemaan hankala. Lapset huomaavat isän ahdingon. Itse olen taas raskaana, ja silloin tilanne aina pahenee, joudun syömään usein ja tämä ahdistaa miestä. Mitä tehdä???
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä tota et miksi miehen syömättömyys ja syöminen on ap:lle ongelma?
Ap on tehnyt täysin turhasta numeron. Tienaatko senttiäkään rahaa perheellesi myöskin vai oletko vain lompakkoloinen?Ei munkaan mies syö aamulla mitää ku töihin lähtee eikä syö töissäkään. Eikä se häiritse mua yhtään. Kotona syö kun tulee töistä.
Jaa, siksi että en saa tehtyä niin paljon ruokaa, kuin mies söisi töistä tullessaan, eikä siitä riitä enää hänen toivomiinsa eväisiin.
Mulla pitäisi olla kenttäkeitin ja kippikattila, että selviäisin siitä.
Toisekseen pahastuu kun muut syövät monipuolisesti ja välipaloja.
Ja sitten on vielä se, että on väsynyt, kireä ja alavireinen, kun verensokeri heittelee.
Kyllä mä varmaan just sentin teen, ehkä kaks, en ole laskenut.;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko itse tai lapsesi pulskia? Tuli ajatuksiin, että ehkä tämä rassaa miestä ja siksi haluaisi ylensyöntiä teiltä rajoittaa. Jos olette normaalipainoisia, niin tuo käytös on oikeasti hyvä kasvualusta lasten syömishäiriöille vanhempana.
Kananmunat ovat halpoja ja pitävät hyvin nälkää. Miehelle voisi keittää pari munaa aamiais- ja eväsleipien päälle niin pysyisi kylläisenä. Munakkaankin voi laittaa leipien väliin. Espanjalainen munakas on tosi halpa ja hyvä eväs.
Raskaana ollessa tekee mieli syödä koko ajan. Ei sekään nyt niin terveellistä ole mutta ymmärrettävää. Jos on traumatisoitunut puoliso, hän siitä sitten ahdistuu. Varmaan suhde rahaan on hankala hänellä.
Sitä ihmettelen, että eikö iso annos päivällisruokaa valmistuisi samalla vaivalla kuin pienikin? Eikä hinta suhteessa nouse niin paljon, ellette nyt aina jotain fileitä syö.
Kaalilaatikko on itse tehtynä halpaa, hyvää ja terveellistä ja siitä tulee miehelle monen päivän eväätkin. Lasagnea voit jatkaa kasviksilla ja maustaa kunnolla, niin on iso ja tukeva ruoka moneksi päiväksi helpolla tehty. Kasvissosekeitot ja itse paistettu focaccia eivät maksa paljon mitään ja saa vatsan täyteen taatusti. Jutelkaa yhdessä ruokabudjetista ja tule sinäkin vähän vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla räjähtää kohta pää. Ensin kirjoitat että isä kieltää lapsilta santsaamisen ja tunnelma on kireä ja ahdistunut. Sitten väität että kyllä lapset saa syödä tarpeeksi. Sitten sanot että lapset eivät voi santsata kun äijä vetää kaikki ruuat. Sitten sanot että mies ei tule edes keittiöön, vaan tuijottaa sinua ja lapsia halveksuen kun syötte. Joo ihan on tervettä, ja muillakin on tuollaista... No ei todellakaan ole! Lapset kasvaa tuollaisessa ympäristössä ihan kieroon, ja melko varmasti saavat syömishäiriöitä ja luultavasti muitakin mielenterveysongelmia tuollaisesta ahdistavasta ja turvattomasta ympäristöstä. Ja lisää lapsia vaan tehtaillaan, vaikka rahanmeno ahdistaa miestä jo ennestään.
.
Loistava kiteytys. Hirveät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä tota et miksi miehen syömättömyys ja syöminen on ap:lle ongelma?
Ap on tehnyt täysin turhasta numeron. Tienaatko senttiäkään rahaa perheellesi myöskin vai oletko vain lompakkoloinen?Ei munkaan mies syö aamulla mitää ku töihin lähtee eikä syö töissäkään. Eikä se häiritse mua yhtään. Kotona syö kun tulee töistä.
Jaa, siksi että en saa tehtyä niin paljon ruokaa, kuin mies söisi töistä tullessaan, eikä siitä riitä enää hänen toivomiinsa eväisiin.
Mulla pitäisi olla kenttäkeitin ja kippikattila, että selviäisin siitä.
Toisekseen pahastuu kun muut syövät monipuolisesti ja välipaloja.
Ja sitten on vielä se, että on väsynyt, kireä ja alavireinen, kun verensokeri heittelee.Kyllä mä varmaan just sentin teen, ehkä kaks, en ole laskenut.;)
Miksi et saa tehtyä? Älä liiottele. Osta isompia keittoastioita, tee _isoja_ satseja ja pakasta loput miehelle eväiksi. (Mihin se muuten eväitä tarvitsee jos kerran syö vaan sen yhden jättisatsin päivässä?) Siellä on sitten ajan mittaan mistä valita. Anna miehen syödä mitä lystää ja muu perhe syö sitten monipuolisemmin. Jos valittaa lasten kuullen niin korjaa ja ilmaise oma kantasi perusteluineen. Älä anna ahdistaa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksa lässyttää tässä ketjussa. Miehellä on huonot ruokailutottumukset ja häikkää ajattelutavassa. Ap on nössö. Jokainen järkevä ihminen osaa googlettaa oikeat ravintosuositukset, aikuiset, lapset, raskauden aikana. Mitä sinäkään enää lässytät ap vaan mene miehen kanssa ravintoterapeutille. Muuten joudut ravaamaan siellä lasten kanssa viimeistään lasten teini-iässä. Ja koulu ohjaa lapset terapeutille jos et itse saa sitä aikaiseksi.
Olen seurannut erään perheen ravinto-ongelmaa ja kyseessä olivat sentään tervejärkiset vanhemmat, kaverit (kivat kaverit..) kiusasivat lapsen ruokahäiriöön kateuttaan. Onneksi vanhemmat ja koulu auttoivat.
Voi jessus. Anna miehen päättää itse mitä syö ja milloin syö. Yksi yhteinen ateria päivässä varmasti riittää. Lapset syö koulussa. Ja miehesi varmasti ottaa eväät töihinsä. Aamuisin jokainen ainakin meillä lähtee eri aikaan ja tulee kotiin eri aikoihin, jotein syövät itsenäisesti aamu ja välipalansa. Iltapalaa en erikseen laita, vaan jokainen ottaa mitä haluaa mm. teetä, leipää, muroja. Päivällisen valmistan joka päivä joka koostuu yllätys ja kauhistus perunasta, makaronista tai riisitä, lihasta tai kalasta ja salaattia kylkeen. Se että olet raskaana ja pidät tarkasti kiinni omista ruokailuistasi ei ole perheesi tai miehesi tehtävä osallistua ruokailuihisi. Heillä ei energian tarve ole edes sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuossa ole kyse miehen ahdistuksesta, jota hän ei osaa käsitellä, eikä välttämättä ymmärrä kunnolla sen syytä. Sitähän on tietenkin vaikea korjata, jos ei mies itse halua muutosta, mutta terapia ei varmasti olisi pahitteeksi. Toteuttaa ehkä jo lapsuudesta opittua keinoa välttää negatiivisia tunteita tietynlaisella käytöksellä. Onko lapsuudessa kenties opetettu, että vain tietynlaista ruokaa saa syödä (kun ei varaa muuhun)? Onko kenties ollut tilanteita, joissa lasta on syyllistetty esim. halusta syödä muuta ruokaa/enemmän ruokaa ja saatu siten iskostettua lapsen päähän huonommuus ja häpeä aiheeseen liittyen? Onko kenties ylpeilty sillä, että kyllä meidän perheemme tulee näin vähällä toimeen ja kritisoitu muita "tuhlailevia" perheitä? Tietenkin lähtökohtia voi olla myös monia muunlaisia, mutta yllättävän paljon lapsuudessa opituista haitallisistakin "henkisistä selviytymiskeinoista" toistuu aikuisena, vaikkei sitä ehkä heti näekään.
Oliko tuollaista käytöstä jo ennen omia lapsia vai alkoiko tuo vasta lasten myötä?
Lapsille tilanne on todella hankala jos heitä, kasvavia, kielletään syömästä riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kananmunat ovat halpoja ja pitävät hyvin nälkää. Miehelle voisi keittää pari munaa aamiais- ja eväsleipien päälle niin pysyisi kylläisenä. Munakkaankin voi laittaa leipien väliin. Espanjalainen munakas on tosi halpa ja hyvä eväs.
Raskaana ollessa tekee mieli syödä koko ajan. Ei sekään nyt niin terveellistä ole mutta ymmärrettävää. Jos on traumatisoitunut puoliso, hän siitä sitten ahdistuu. Varmaan suhde rahaan on hankala hänellä.
Sitä ihmettelen, että eikö iso annos päivällisruokaa valmistuisi samalla vaivalla kuin pienikin? Eikä hinta suhteessa nouse niin paljon, ellette nyt aina jotain fileitä syö.
Kaalilaatikko on itse tehtynä halpaa, hyvää ja terveellistä ja siitä tulee miehelle monen päivän eväätkin. Lasagnea voit jatkaa kasviksilla ja maustaa kunnolla, niin on iso ja tukeva ruoka moneksi päiväksi helpolla tehty. Kasvissosekeitot ja itse paistettu focaccia eivät maksa paljon mitään ja saa vatsan täyteen taatusti. Jutelkaa yhdessä ruokabudjetista ja tule sinäkin vähän vastaan.
Missä kohti olen sanonut että teen pieniä määriä.
Okei, miehen kulutusta selvenyääkseni.
Keitän tänään esim. 2 kg perunoita ja teen pullia kilosta jauhelihaa. Siihen päälle kastike ja salaatit. Syödään siitä minä ja neljä lasta, kouluikäisiä ja pienempiä. Mies tulee kotiin ja mähkii loput. Kuulostaako vittu normaalilta????
Loppupäivänä ei suostu eikä pysty syömään mitään.
Enkä todellakaan rupea keittelemään munia, kun voisi syödä muutamalla eurolla työmaaruokalassa, mutta " säästää"
Onko normaalia?!?!
No just näin! Tai käytä kahta pienempää kattilaa jos ei ole varaa yhteen isoon. Jaa laatikkoruoka kahteen uunivuokaan ja paista rinnakkain. Kyllä nokkela keinot keksii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä tota et miksi miehen syömättömyys ja syöminen on ap:lle ongelma?
Ap on tehnyt täysin turhasta numeron. Tienaatko senttiäkään rahaa perheellesi myöskin vai oletko vain lompakkoloinen?Ei munkaan mies syö aamulla mitää ku töihin lähtee eikä syö töissäkään. Eikä se häiritse mua yhtään. Kotona syö kun tulee töistä.
Jaa, siksi että en saa tehtyä niin paljon ruokaa, kuin mies söisi töistä tullessaan, eikä siitä riitä enää hänen toivomiinsa eväisiin.
Mulla pitäisi olla kenttäkeitin ja kippikattila, että selviäisin siitä.
Toisekseen pahastuu kun muut syövät monipuolisesti ja välipaloja.
Ja sitten on vielä se, että on väsynyt, kireä ja alavireinen, kun verensokeri heittelee.Kyllä mä varmaan just sentin teen, ehkä kaks, en ole laskenut.;)
Miksi et saa tehtyä? Älä liiottele. Osta isompia keittoastioita, tee _isoja_ satseja ja pakasta loput miehelle eväiksi. (Mihin se muuten eväitä tarvitsee jos kerran syö vaan sen yhden jättisatsin päivässä?) Siellä on sitten ajan mittaan mistä valita. Anna miehen syödä mitä lystää ja muu perhe syö sitten monipuolisemmin. Jos valittaa lasten kuullen niin korjaa ja ilmaise oma kantasi perusteluineen. Älä anna ahdistaa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko sinä ap tai miehesi normaali?!?! Ei siltä vaikuta. Siinähän elät valintojesi kanssa.
Normaalia tai ei, kyse on sinun puolisostasi.
Voit jäädä kauhistelemaan ja tuomitsemaan häntä tai koettaa etsiä ratkaisuja, jotka auttaisivat teitä kaikkia voimaan paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kananmunat ovat halpoja ja pitävät hyvin nälkää. Miehelle voisi keittää pari munaa aamiais- ja eväsleipien päälle niin pysyisi kylläisenä. Munakkaankin voi laittaa leipien väliin. Espanjalainen munakas on tosi halpa ja hyvä eväs.
Raskaana ollessa tekee mieli syödä koko ajan. Ei sekään nyt niin terveellistä ole mutta ymmärrettävää. Jos on traumatisoitunut puoliso, hän siitä sitten ahdistuu. Varmaan suhde rahaan on hankala hänellä.
Sitä ihmettelen, että eikö iso annos päivällisruokaa valmistuisi samalla vaivalla kuin pienikin? Eikä hinta suhteessa nouse niin paljon, ellette nyt aina jotain fileitä syö.
Kaalilaatikko on itse tehtynä halpaa, hyvää ja terveellistä ja siitä tulee miehelle monen päivän eväätkin. Lasagnea voit jatkaa kasviksilla ja maustaa kunnolla, niin on iso ja tukeva ruoka moneksi päiväksi helpolla tehty. Kasvissosekeitot ja itse paistettu focaccia eivät maksa paljon mitään ja saa vatsan täyteen taatusti. Jutelkaa yhdessä ruokabudjetista ja tule sinäkin vähän vastaan.
Missä kohti olen sanonut että teen pieniä määriä.
Okei, miehen kulutusta selvenyääkseni.
Keitän tänään esim. 2 kg perunoita ja teen pullia kilosta jauhelihaa. Siihen päälle kastike ja salaatit. Syödään siitä minä ja neljä lasta, kouluikäisiä ja pienempiä. Mies tulee kotiin ja mähkii loput. Kuulostaako vittu normaalilta????
Loppupäivänä ei suostu eikä pysty syömään mitään.
Enkä todellakaan rupea keittelemään munia, kun voisi syödä muutamalla eurolla työmaaruokalassa, mutta " säästää"Onko normaalia?!?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä tuo on varmasti opittu tapa. Mutta et voi puuttua aikuisen ihmisen syömisiin niin kauan kuin ei selkeää ongelmaa ole. Jos mies pystyy töissä käymään, niin ei mikään aliravitsemus ole kyseessä, kyllä silloin ei moiseen energiaa olisi. Älä tee asiasta numeroa. Itse voit näyttää lapsille mallia terveellisestä ruokailusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies syö hyvin vähän ja rajoittuneesti ulkonäköihanteidensa vuoksi. Näin hän asian minulle esittää, vaikkakin arvelen juurikin olevan kyseessä ahdistuksenhallintakeino. Meillä ei ole lapsia, joten asia on yksinkertaisempi. Mies syö kerran päivässä ja viikonloppuisin usein syömme samaa ruokaa. Muutoin molemmat laittavat omat sapuskansa. Asia on miehelle arka, eikä hän hevillä antaudu puhumaan kanssani siitä. Olen yrittänyt monenlaisia lähestymistapoja, mutta todennut, ettei aikuisen ihmisen tapoihin voi vaikuttaa, ellei tämä itse tunnista pulmaa ja halua siihen apua. Mies on hyvin hoikka.
Niinpä, meilläkin miehellä ollut lapsuudessa vaikuttava äiti ja lapsena ollut pullea ja laihtunut, ja siitä on aina pidetty kovaa metakkaa, kuinka niin hienosti itse laihtui. ( oli 10 vee...) Että onhan tuolla noita tekijöitä.
Ei se auta kuin olla välittämättä.
Tiedän että voisin koittaa kaupasta selvitä edullusemminkin, mutta inhoan tylsää ruokaa ja turvottavan leivän mässytystä...
täällä kanssa. Mies oli kiusattu koulussa ala-asteen lopussa, yläasteen alussa juurikin ylipainon takia (kun kuvia katsoo niin tän päivän lapsiin verrattuna ollut ihan normipainonen). ja nyt meillä kärsii noista ruokarajoitteista koko perhe. olen hänelle kyl ihan suoraan sanonut et mä ja lapsi syödään näin ja sitä ruokaa mitä olen tehnyt. hän syököön sitä kaurapuuroa ja tonnikalaa. Näin keväällä asia taas pahenee mut onneks syksyllä helpottaa. harmittaa vain katsoa kun yks kiduttaa itseään nälkäkuurilla ja lenkkeilyllä ja tavoittelee jotain 20-vuotiaan miesmallin kroppaa. hän on ihan normipainonen, lihaksikas yms. eli mitään vertailua ei tarttis thdä. ja oon sen sanonukin tuhannesti. ahdistavinta on et hän todnäk toivoo et minäkin haaveilisin jostain fitnesbodystä, mut ku ei kiinnosta. oon normipainonen, notkea, voimakas nainen ja mulla on ihan hyvä olla vaikkei sikpäkki näykään. mut hankala toista on terapiaan pakottaa kun omasta mielestän hänen ruokavalionsa ja päänsä on ihan kunnossa.
Teillä on siis viides lapsi tulossa. Ehkäpä miestä stressaa se miten hän pystyy koko sakin elättämään vai misä vaiheessa meinasit töihin mennä?
Ap:n valitukset koottuna kommenteista;
Mies ei syö.
Mies syö sittenkin ja liikaa.
Ruoka on tylsää.
Muiden ostama ja tekemä ruoka on paskaa.
Lapset eivät saa tarpeeksi ruokaa.
Mies ei saa tarpeeksi ruokaa.
Mies kyräilee kun muut syövät.
Mies ei tule välipalalle kuten muut lapset.
Tää koko stoori on sekametelisoppa.
Tonni ruokaan? Oletteko suursyömäreitä koko perhe?
Vierailija kirjoitti:
Mutta joo, ei varmaan ole normaalia tämä. Tiedän itse olevani turhankin tarkka syömisistäni ja lasten syömisistä.
Mutta eihän se ole normaalia koittaa olla työssä syömättä ja syödä kotona sitten siitäkin edestä? Eihän se ole reilua??
Ja ei tarvitsisi mättää sitä yhtä ateriaa itseään ihan tupaten täyteen, vaan voisi syödä töissä, kotona " normaalisti" ja sitten välipaloja ja hyvä iltapala. Olenko ihan väärässä?
Itse en syö lainkaan töissä ( ei vaadi ponnisteluja) ja kotona päivällinen on ihan normaalikokoinen. Harvoin otan iltapalaa enkä harrasta välipaloja. Siippani toimii samoin.
Jos mies maksaa ruoat niin on ihan reilua että hän myös niitä syö joten sikäli en kysymystäsi tajua. Miksei mies ota kotoa eväitä töihin?
PIhtarit pihtaa kaikkea: ruokaa, rahaa, tunteita ja pillua
Psykoanalyytikko Kaj J. Davidkinin mukaan pihiys, kateus ja ahneus liittyvät toisiinsa. Kitsastelun taustalla on huono itsetunto, joka johtuu suurelta osin varhaislapsuuden traumaattisista kokemuksista. Lapsi on jäänyt vaikeiden tunteidensa kanssa liian yksin.
"Pihi tuntee itsensä riittämättömäksi ja kadehtii toista, koska kokee tiedostamattaan, että toisen hyvä on hänen puutteensa. Tyydyttääkseen pohjatonta psyykkistä nälkäänsä pihi haalii itselleen monenlaista hyvää ja varjelee sitä vain itseään varten", Davidkin sanoo.
Äärimmäinen nuukuus näkyy myös tunneasioissa.
Turvattomaksi itsensä tunteva ihminen ei luota itseensä eikä muihin. Hän kitsastelee tunteissaan eikä ota huomioon toisen tarpeita ja tunteita – hänellä ei ole siihen varaa. Läheisyys ja sitoutuminen on vaikeaa, ja ihmisestä tulee eristäytynyt ja yksinäinen.
Pitkälle mennyt pihiys on joskus suorastaan psyykkistä taistelua hengissä säilymisestä, suoja ahdistusta, ja avuttomuutta vastaan.
Kotona aamuisin huomaa että mättää hirveällä tahdilla jumalattoman määrän leipää vatsaansa, kun muut syövät muroja ja hedelmiä ja jukurttia ja syövät rauhassa. Kuin koittaisi " salaa" koittaa syödä mahdollisimman suuren määrän.
Älkää oikeasti hyvät ihmiset puhuko lasten aikana kuinka pienellä tulette toimeen ja kuinka ruoalla pitää säästää..