Mikä ihme uranaisessa tai varakkaassa naisessa häiritsee miehiä?

.

Täysin samaa mieltä, vaikka minuakin kyllä voi pitää tylsänä uramiehenä.

35 vuotiaat yksin eläneet naiset osaavat myös joskus olla todella rasittavia ja joustamattomia. Ei siinä auta edes raha, jos muuten ei jutut sovi yhteen.

No entä kelpaisiko teille miehet tällainen nainen: Olen raitis, en käy baareissa, en tupakoi, minulla ei ole tatuointeja, en ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja, olen kotikeskeinen ja perhekeskeinen arvoiltani. Olen "naisen näköinen" eli pitkähiuksinen, meikkaan hillitysti, ja pukeudun ns. klassisesti, olen normaalipainoinen. Kunnostani huolehdin lenkillä käymällä, tai pyöräilemässä, välillä uimassa. Olen kohtelias ja huomaavainen, rakastavainen ja empaattinen, ja tykkään tehdä asioita miehen mieliksi, en koko ajan myöskään jauha tasa-arvosta. Ihan puhelias olen, en mikään ujo. Mielestäni olen ihan fiksu, ainakin minulla on hyvä yleissivistys ja monesti ihmiset kysyvät minulta neuvoja hankaliin tilanteisiin. Selfieitä en ota enkä somessa roiku. Tykkään tehdä hyvää ruokaa. En valita miehen sukista lattialla enkä kyttää miehen menemisistä. Mielestäni siis olen ihan kelpo nainen. Tottakai minussakin vikoja on, mutta kuvittelisin, että olisi monella tapaa catch. Iältäni olen 35-vuotias, ja itse ajattelisin, että minulle sopisi noin 32-42-vuotiaat miehet.

Ihan tavallinen nainen siis, joka haluaisi tavallisen miehen.

??

Olet kaikesta päätellen tavannut vääränlaisia miehiä. Ala harrastaa jotain joka yleisesti ottaen kiinnostaa varakkaita koulutettuja miehiä. Työssäsi et ilmeisesti tapaa sopivia. Yhteiset harrastukset ja samankaltainen elämänkatsomus voivat olla tie vakisuhteeseen. Varmasti pystyt saamaan perheen ja jatkamaan uraasi. Mikäli ei Suomessa onnistu, muuta tänne Ruotsiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen raitis, en käy baareissa, en tupakoi, minulla ei ole tatuointeja, en ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja, olen kotikeskeinen ja perhekeskeinen arvoiltani. Olen "naisen näköinen" eli pitkähiuksinen, meikkaan hillitysti, ja pukeudun ns. klassisesti, olen normaalipainoinen. Kunnostani huolehdin lenkillä käymällä, tai pyöräilemässä, välillä uimassa. Olen kohtelias ja huomaavainen, rakastavainen ja empaattinen, ja tykkään tehdä asioita miehen mieliksi, en koko ajan myöskään jauha tasa-arvosta. Ihan puhelias olen, en mikään ujo. Mielestäni olen ihan fiksu, ainakin minulla on hyvä yleissivistys ja monesti ihmiset kysyvät minulta neuvoja hankaliin tilanteisiin. Selfieitä en ota enkä somessa roiku. Tykkään tehdä hyvää ruokaa. En valita miehen sukista lattialla enkä kyttää miehen menemisistä. Mielestäni siis olen ihan kelpo nainen. Tottakai minussakin vikoja on, mutta kuvittelisin, että olisi monella tapaa catch. Iältäni olen 35-vuotias, ja itse ajattelisin, että minulle sopisi noin 32-42-vuotiaat miehet.

Mutta. Olen korkeasti palkatussa työssä. Ja urani on minulle tärkeä, panostan siihen paljon, vaikka en ajallisesti enempää kuin 8 tuntia päivässä. Satuin menemään opiskelemaan alalle, joka avasi paljon menestyksen ovia. Lisäksi ikävä kyllä vanhempani ovat jo kuolleet, joten olen perinyt ison omaisuuden heiltä. En kehuskele rahoillani, pikemminkin yritän salata palkkaani ja omaisuuttani. En omista edes hienoa autoa, suurin osa rahoista on sijoitettuna. Mutta kun uramenestykseni ja varallisuuteni selviää tapailukumppani-miehelle, niin hyvin alkaneeseen tapailuun tulee kummallinen pätkäys. Aluksi ollaan tultu tosi hyvin toimeen, ja sitä kemiaakin on, mutta miehen asenne muuttuu jotenkin. Ja moni suhde hiipuu tähän.

Tulkitsen niin, että uranainen ja varakas nainen on huono asia miehen näkökulmasta, vaikka muuten tämä nainen olisi kaikin puolin sopiva ja kiva. Miksi?

Tuommoinenhan kuulostaa  hyvältä, etenkin jos muistaa välillä vaihtaa vapaalle ja ottaa rennomminkin eikä raittius ole mallia raivoraitis. Ironista kyllä, menestyvissä ihmisissä kiinnostavuuden ratkaisee monesti juuri ne työn ulkopuoliset jutut, koska työasioiden ollessa mallillaan panostamisen suurin rajahyöty on juuri siellä puolen.

M30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin uranaisena olen huomannut että miehet haluavat nimenomaan naisia jotka voi järjestää riippuvaiseksi itsestään - sillä saa omaa miehisyyttään pönkitettyä ja varmistettua suhteen pysyvyyden. Liian itsenäinen nainen käy miehen itsetunnolle ja heikot yksilöt näkevät naisen kilpailijanaan eikä kumppanina. Monille miehille opetetaan jo lapsuudesta lähtien että puolison tulee olla heidän alapuolellaan.

Sille on syynsä miksi akateemisia uranaisia moititaan kylmiksi ja nirsoiksi ämmiksi ja halutuinta tavaraa ovat ne lähihoitajat ja perinteiset tradenomitoimistomirkut. Mutta mutta, en itsekään ole olemassa vain miehiä varten vaan omaa itseäni. Toivottavasti tulevan sukupolven naiset voivat luoda rauhassa uraa välittämättä pariutumispaineista tai äitiysloman tuomista urariskeistä.

 Uskoisin noita parinlöytämisongelmia selittävän pitkät sinkkuusajat pikemminkin kuin ura tai varallisuus. Niiden ap:n ketomien parin seurustelukuukauden aikana saattaa seurustelukumppanille käydä ilmi varakkuuden ja uran lisäksi jäykkyys parisuhdetaidoissa, kykenemättömyys kompromisseihin ja toisen huomioimisen hankaluus arjessa - nuo sellaisia asioita joita parisuhteissa elävät harjoittelevat mutta sinkkuelämään tottuneelle tulevat uusina vastaan. Arvelenkin, että ap:n suurin ongelma voi tulla tuosta, yli kolmekymppisenä on hankala opetella joustamaan ja elämään parisuhteessa jos tuota ei sitä ennen paljoa ole opetellut. Itselläni ura ja takana pitkä avioliitto, nyt uusi mies joka ei säikähtänyt uraani mutta oli tyytyväinen realistisista käsityksistäni parisuhteesta ja kyvystäni ottaa myös toinen huomioon arjessa.

Juuri näin, joiltakin naisilta puuttuu kyky olla parisuhteissa, he antavat itsestään kuvan joustamattomina ja luulevat, että kaikki pitää mennä niinkuin itse halutaan ja se toinen ihminen yritetään jyrätä. Jatkuva riitely on tuollaisten ihmisten kanssa myös edessä joka ei sytytä.

Niitä varoitusmerkkejä rupeaa näkymään jo hyvin lyhyessä ajassa joka tulee johtamaan siihen, että miehiltä loppuu kiinnostus. Kukaan terveellä itsetunnolla varustettu mies ei lähde kenenkään kynnysmatoksi, nuo miehet hakevat tasapainoista suhdetta.

Akateeminen mies

Uranainen tai varakas nainen ei kiinnosta, koska ylimielisyys. Se tulee hyvin esiin tästä aloituksestakin.

Vierailija kirjoitti:

Uranainen tai varakas nainen ei kiinnosta, koska ylimielisyys. Se tulee hyvin esiin tästä aloituksestakin.

Lisäksi tosiaan, jos ura on se ykkösjuttu 100% niin ei todellakaan kiinnosta. Ei me siellä sun työpaikalla hengailla kahestaan. Mainitsit, että oot raitis. No et sitten varmaan hirveesti ulkona jaksa käydä. Ei kiinnosta raivoraitis. Kyllä pitää pystyä välillä parilla ja tanssiis tai viinilasillisella jne. Kotonako vaan hengaillaan? Mitä harrastat? Lenkkeilyä? Krooh. Vai eikö sulla oo aikaa muuhun, ku keskityt töihin? Juu, ei kiinnostais yhtään sun kaa seurustelu. Uranaiset on tylsiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen raitis, en käy baareissa, en tupakoi, minulla ei ole tatuointeja, en ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja, olen kotikeskeinen ja perhekeskeinen arvoiltani. Olen "naisen näköinen" eli pitkähiuksinen, meikkaan hillitysti, ja pukeudun ns. klassisesti, olen normaalipainoinen. Kunnostani huolehdin lenkillä käymällä, tai pyöräilemässä, välillä uimassa. Olen kohtelias ja huomaavainen, rakastavainen ja empaattinen, ja tykkään tehdä asioita miehen mieliksi, en koko ajan myöskään jauha tasa-arvosta. Ihan puhelias olen, en mikään ujo. Mielestäni olen ihan fiksu, ainakin minulla on hyvä yleissivistys ja monesti ihmiset kysyvät minulta neuvoja hankaliin tilanteisiin. Selfieitä en ota enkä somessa roiku. Tykkään tehdä hyvää ruokaa. En valita miehen sukista lattialla enkä kyttää miehen menemisistä. Mielestäni siis olen ihan kelpo nainen. Tottakai minussakin vikoja on, mutta kuvittelisin, että olisi monella tapaa catch. Iältäni olen 35-vuotias, ja itse ajattelisin, että minulle sopisi noin 32-42-vuotiaat miehet.

Mutta. Olen korkeasti palkatussa työssä. Ja urani on minulle tärkeä, panostan siihen paljon, vaikka en ajallisesti enempää kuin 8 tuntia päivässä. Satuin menemään opiskelemaan alalle, joka avasi paljon menestyksen ovia. Lisäksi ikävä kyllä vanhempani ovat jo kuolleet, joten olen perinyt ison omaisuuden heiltä. En kehuskele rahoillani, pikemminkin yritän salata palkkaani ja omaisuuttani. En omista edes hienoa autoa, suurin osa rahoista on sijoitettuna. Mutta kun uramenestykseni ja varallisuuteni selviää tapailukumppani-miehelle, niin hyvin alkaneeseen tapailuun tulee kummallinen pätkäys. Aluksi ollaan tultu tosi hyvin toimeen, ja sitä kemiaakin on, mutta miehen asenne muuttuu jotenkin. Ja moni suhde hiipuu tähän.

Tulkitsen niin, että uranainen ja varakas nainen on huono asia miehen näkökulmasta, vaikka muuten tämä nainen olisi kaikin puolin sopiva ja kiva. Miksi?

Naiset yleensä haluavat pariutua sosioekonomisesti ylöspäin saadakseen ikäänkuin käyvän korvauksen siitä, että antavat mieskumppanilleen yksinoikeuden seksuaaliseen kanssakäymiseen kanssaan. Miehet olettavat, että eivät kelpaa naiselle, jolla on korkeampi status kuin heillä itsellään. Moni aavistelee, että heidän statuksensa ei loppujen lopuksi riittäisi sinulle ja siksi lopettavat suhteen heti alkuunsa. Ehkä voit kompensoida korkeasta sosioekonimisesta statuksestasi johtuvaa tapailemiesi miesten kokemaa kolausta miehiselle itsetunnolleen olemalla heille seksuaalisesti hyvin myöntyväinen tai jopa alistuva siinä määrin kuin se ei tunnu sinusta vastenmieliseltä. Pukeudu seksikkäästi, polvistu miesystäväsi eteen ja ota häneltä halukkaasti suihin. Osoita hänelle, että hän on sinulle haluttava uros. Siinä asemassa on aika vaikea kokea itseään epämiehiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinussa nyt vaan ei ole sattunut olemaan sellaista persoonallisuutta, mihin kukaan olisi rakastunut. Vaikutat aika kylmältä ja analyyttiseltä ihmiseltä, eikä siinä ole mitään pahaa, olen itsekin sellainen. Minä olen tosin omasta halustani sinkku.

Analyyttinen ihminen varmasti olenkin, olen saanut teknillis-tieteellisen koulutuksen, ja se in varmaan muokannut ajatteluani. Ymmärrän, että se voi ensituntumalta vaikuttaa myös kylmältä se analyyttisyys, mutta en koe olevani mitenkään kylmä. Ap.

Ei kai selväjärkisyys tunnekylmyyttä edellytäkään. Se, että olet sijoittanut perintösi etkä törsännyt sitä kulutukseen, tarkoittaa, että olet naiseksi timantti. Juuri tuollainen pitkäjänteinen ja rationaalinen nainen on paras mahdollinen elämänkumppani. On tietysti karmeita törsärimiehiäkin, ei se ole sukupuolisidonnaista. Tai no voi se jossain määrin olla, koska normien mukaan miehet ovat vastuussa perheen elatuksesta. Minä ainakin arvostan miehenä erittäin suuresti sinun ajattelutapaasi.

Jos sä teet normipäivää ja noin niin ei se raha tai asema ole miehille sellainen turnoff, että kaikki jutut menee sen takia aina puihin.

Sä selität sen syyksi kotipesään mutta oikeasti sussa on joku muu vika joka noi pariutumisjutut kariuttaa.

Varakkaassa uranaisessa ei noiden ominaisuuksien perusteella ole mitään vikaa.

Minkälainen sitten on ihmisenä onkin eri asia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen kotikeskeinen ja perhekeskeinen arvoiltani.

urani on minulle tärkeä, panostan siihen paljon

Valitse toinen.

Miten voisin valita perheen, kun minulla ei ole lapsia eikä omaa perhettä? 

En voi valita toista noista, kun ei ole kuin ura. Mielelläni haluaisin kyllä perheen. Ap.

Perheen saat, jos suostut ottamaan perinteisen naisen roolin ja jäämään kotiin muutamaksi vuodeksi lasten kanssa.

Ei se sen vaikeampaa ole.

Tietysti haluan olla kotona kaksi tai neljäkin vuotta kun lapset on pieniä. Ja silloin huolehtia kodista muutenkin miestä enemmän. En minä halua hukata pikkulapsiaikaa töissä olemalla vaan niiden lasten kanssa olemalla. Ei se edes suostumista ole vaan ihan oma haluni.

Miten tällä saan nyt sitten perheen?

Ap.

Jos meinaat olla 2-4 vuotta kotona pikkulasten kanssa, se voi tarkoittaa sitä, että voit heittää hyvästi urallesi. Sinulla on kuitenkin runsaasti säästöjä ja sijoituksia. Ota vaan joku uramies puolisoksesi, niin ei tule ongelma kotiin jäämisestäsi.

En tiedä, miten "uranainen" eroaa ihan tavallisesta työssäkäyvästä naisesta. Itse teen 8 tuntia sairaanhoitajan töitä. Minulla on myös pankkitilillä rahaa. Teetkö töistäsi ehkä liikaa numeroa tai varallisuudestasi? Ei kai omia raha-asioita tarvitse kenellekään selvittää tai tehdä ylipäätään tiettäväksi, että "minulla on sitten rahaa".

Ei mua haittaa uranaisessa mikään. Haluatko olla maajussin morsian?

Itse olen akatemisesti koulutettu nainen, mutta meidän perheessä on sellainen tilanne, että joudutaan elämään hyvin säästeliäästi. Saadaan paljon iloa hyvistä kirppislöydöistä ja tarjousruuasta loihdituista aterioista. Huomaan että arjen kekseliäistä harrastuksista on hauska puhua suunnilleen samassa tilanteessa olevien kanssa, mutta ei niinkään hyvätuloisten kavereiden kanssa joille satanen sinne tai tänne ei tunnu missään. Ehkäpä tapailemiltasi miehiltä menee samalla tavalla fiilikset? Ehkä he haluavat tuntea iloa omasta palkastaan ja hankinnoistaan ja sinun kanssasi se on mahdotonta. Etenkin jos olette vielä tapailuvaiheessa missä rahat on erillään eikä mies voi iloita sinun rahoista.

Täysin tapauskohtaista, jos mies ja nainen viihtyvät hyvin yhdessä niin eihän tuollaisilla seikoilla kuten koulutus tai varallisuus pitäisi olla mitään väliä. Se että jompikumpi kokee olevansa parisuhteessa ylempi tai alempi kertoo mielestäni jotain parisuhteen tilasta.

Näin miehenä ajattelisin että jos älykäs, koulutettu ja itsenäinen nainen valitsisi minut kaikkien miesten joukosta niin itsetuntoni nousisi kohisten.

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen juttu, valitettavasti. Olet "liian vahva" vaikket olisikaan sitä todella. Seksuaalisuudessa vallitsee jännä yin jang -asetelma, mikä on erittäin yleistäen naisen ja miehen roolit.

Naisen vahvuus vaatii mieheltä seksuaalisesti vielä suurempaa vahvuutta, mihin suuresta osasta miehiä ei ole.

Tässähän se on tiivistettynä.

Oikeiden alfanaisten kanssa(huom! Koulutus ei itseisarvoisesti tarkoita alfuutta) kemiat toimii vain poikkeuksellisen vahvaitsetuntoisilla, itsekin kunnianhimoisilla miehillä.

Heikompien miesten kohdalla jossain vaiheessa alkaa tulla skismaa miehen heikommasta roolista.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miten "uranainen" eroaa ihan tavallisesta työssäkäyvästä naisesta. Itse teen 8 tuntia sairaanhoitajan töitä. Minulla on myös pankkitilillä rahaa. Teetkö töistäsi ehkä liikaa numeroa tai varallisuudestasi? Ei kai omia raha-asioita tarvitse kenellekään selvittää tai tehdä ylipäätään tiettäväksi, että "minulla on sitten rahaa".

En tiedä aloittajan tapauksesta mutta oman kokemukseni mukaan tapailukumppanit ovat kovia "kartoittamaan" toisen taloustilannetta erilaisin kysymyksin, vaikka itse ei niitä kauheasti esittelisi.

Voi jospa jostain löytäisin alkuperäisen kirjoittajan kaltaisen naisen. Olettaen tietysti että kuvailu on realistinen.

Olen itse korkeasti koulutettu 35-v. mies joka elää epätyydyttävässä parisuhteessa. Lapsikin on. Ristiriita tulee tässä: vaimoni arvostaa eri asioita kuin itse. Minä haluaisin tehdä töitä, vaimoni taas haluaisi enemmän perusarkea.  Olen joutunut vähentämään työtunteja, olen kieltäytynyt hyvistä työmahdollisuuksista jne.

Vaikka paljon hyvääkin on, olen hiukan katkera siitä että olen joutunut luopumaan ammattillisista tavoitteistani, sillä vaimoni on estänyt työmahdollisuuksiin hyödyntämisen. Olen joutunut jäähdyttelemään jo nyt, siis tässä vaiheessa 34-vuotiaana (!) vaikka pelasin työelämän NHL:ä. Mahdollisuuksien hukkaaminen säälittä.

En täysin ymmärrä mistä tämä johtuu. Vaimoni on kai sitä mieltä, että olemme jo saaneet kivan kodin ja tulommekin ovat riittävän suuret niin että ne herättävät hänen kavereissaan närää. Hänestä on kai kiusallista, että hänen kaverinsa tarkastavat verotietojen julkaisun yhteydessä tuloni ja hän joutuu niitä selittelemään.

Toinen mahdollinen syy lienee siinä, että oma sukuni on enemmän työläistaustainen, jossa sosiaalinen nousu on työnteon kautta ollut tärkeää. Vaimoni suku on jo useamman sukupolven ollut enemmän "yläluokkainen", jossa toki työtä on tehty, mutta tavallaan pitkään on jo oltu korkeasti koulutettuja ja hyvässä asemassa, eikä erityisesti ole tarvinnut pinnistellä.

Olen täysin kypsä siihen etten saa keskittyä työhön, ja kaipaisin sinun kaltaista naista, joka voisi paremmin hyväksy sen että töitä pitää tehdä silloin kun niitä on! Uskoisin että arvostuksemme kohtaisivat paremmin.