Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme uranaisessa tai varakkaassa naisessa häiritsee miehiä?
11.04.2017 |
Olen raitis, en käy baareissa, en tupakoi, minulla ei ole tatuointeja, en ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja, olen kotikeskeinen ja perhekeskeinen arvoiltani. Olen "naisen näköinen" eli pitkähiuksinen, meikkaan hillitysti, ja pukeudun ns. klassisesti, olen normaalipainoinen. Kunnostani huolehdin lenkillä käymällä, tai pyöräilemässä, välillä uimassa. Olen kohtelias ja huomaavainen, rakastavainen ja empaattinen, ja tykkään tehdä asioita miehen mieliksi, en koko ajan myöskään jauha tasa-arvosta. Ihan puhelias olen, en mikään ujo. Mielestäni olen ihan fiksu, ainakin minulla on hyvä yleissivistys ja monesti ihmiset kysyvät minulta neuvoja hankaliin tilanteisiin. Selfieitä en ota enkä somessa roiku. Tykkään tehdä hyvää ruokaa. En valita miehen sukista lattialla enkä kyttää miehen menemisistä. Mielestäni siis olen ihan kelpo nainen. Tottakai minussakin vikoja on, mutta kuvittelisin, että olisi monella tapaa catch. Iältäni olen 35-vuotias, ja itse ajattelisin, että minulle sopisi noin 32-42-vuotiaat miehet.
Mutta. Olen korkeasti palkatussa työssä. Ja urani on minulle tärkeä, panostan siihen paljon, vaikka en ajallisesti enempää kuin 8 tuntia päivässä. Satuin menemään opiskelemaan alalle, joka avasi paljon menestyksen ovia. Lisäksi ikävä kyllä vanhempani ovat jo kuolleet, joten olen perinyt ison omaisuuden heiltä. En kehuskele rahoillani, pikemminkin yritän salata palkkaani ja omaisuuttani. En omista edes hienoa autoa, suurin osa rahoista on sijoitettuna. Mutta kun uramenestykseni ja varallisuuteni selviää tapailukumppani-miehelle, niin hyvin alkaneeseen tapailuun tulee kummallinen pätkäys. Aluksi ollaan tultu tosi hyvin toimeen, ja sitä kemiaakin on, mutta miehen asenne muuttuu jotenkin. Ja moni suhde hiipuu tähän.
Tulkitsen niin, että uranainen ja varakas nainen on huono asia miehen näkökulmasta, vaikka muuten tämä nainen olisi kaikin puolin sopiva ja kiva. Miksi?
Kommentit (290)
Ap olisi juuri sellainen nainen jollaisen tahtoisin. Eikä siksi että haluaisin elätiksi, vaan siksi että kun on varallisuutta omasta takaa, en joutusi elättämään ja kestitsemään häntä, kuten todella moni nainen nykyään olettaa.
M26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uranainen tai varakas nainen ei kiinnosta, koska ylimielisyys. Se tulee hyvin esiin tästä aloituksestakin.
Voisiko joku selittää millä tavalla ap antaa ylimielisen vaikutelman? Ei kaikki varakkaat ole ylimielisiä.
Ettei vaan aloittaja olisi samanlainen öykkäri kuin miesuraohjukset tapaavat olla. Perheen muut jäsenet ovat curlaamassa tälle sileää tietä eteenpäin.
Lika barn leka bäst. Niin se vaan on. Aloittajan kirjoituksista minulle heräsi pieni ihmettelyn aihe. Kerroit, että ura on sinulle tärkeä ja olet nähnyt vaivaa saavuttaaksesi sen. Hetkeä myöhemmin kerroit, että olisit valmis jäämään lasten kanssa useammaksi vuodeksi kotiin, mikä tarkoittaa käytännössä urasta ja uralla etenemisestä luopumista. Tarkoittaako tämä, että kun olet saavuttanut tavoitteesi, olet valmis luopumaan siitä, jos tilalle tulee jotain mielenkiintoisempaa? Nyt sinulla on tavoitteena saada parisuhde ja lapsiakin, mutta olisitko taas valmis luopumaan parisuhteestasi, kun sen olisit saavuttanut ja tilalle tulisi jotain mielenkiintoisempaa? Enkä tarkoita, että tekisit noin, mutta jos tämä kysymys heräsi minulle, se saattaa herätä myös jollekin toiselle. Tapaamallesi miehelle.
Mitä tulee miehiin yleensä, niin heissä on yksilöllisiä eroja aivan kuten naisissakin. Joillekin parisuhde tarkoittaa, että työpäivän jälkeen ollaan kotona ja vietetään perhe-elämää. Siihen ei kuulu puoliso, joka joustaa työnsä vuoksi, tekee työmatkoja tai edes ajattelee työasioita vapaa-ajallaan. Vaikka nyt teetkin vain 8-tuntista työpäivää, tuleeko tuo olemaan seuraavat 20 vuottakin noin? Jos ei tule, oletko tosiaan valmis kieltäytymään niistä mahdollisuuksista ja tilaisuuksista, joita eteesi tulee?
Kuten ketjussa on jo todettu, uranainen voi olla itsepäinen, päättäväinen ja itsekäskin, kun on kyse hänen urastaan ja työstään. Ei sen paremmin miehet kuin naisetkaan halua jäädä toiseksi puolisonsa työlle. Parisuhteen pitäisi tulla ensin, vasta sitten työn ja uran. Pystyisitkö siihen? Minä en pystyisi ja sen vuoksi olenkin valinnut miehen, joka suhtautuu työhön ja uraansa yhtä antaumuksella kuin itsekin suhtaudun. Tällaisen miehen kanssa on kohtuullisen helppoa sopia aikatauluista, yllättävistä tilanteista, lyhyellä varoitusajalla tulevista työmatkoista yms. Jos molemmilla on samaan aikaan meno, jota ei voi siirtää, hankitaan lapsenvahti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uranainen tai varakas nainen ei kiinnosta, koska ylimielisyys. Se tulee hyvin esiin tästä aloituksestakin.
Lisäksi tosiaan, jos ura on se ykkösjuttu 100% niin ei todellakaan kiinnosta. Ei me siellä sun työpaikalla hengailla kahestaan. Mainitsit, että oot raitis. No et sitten varmaan hirveesti ulkona jaksa käydä. Ei kiinnosta raivoraitis. Kyllä pitää pystyä välillä parilla ja tanssiis tai viinilasillisella jne. Kotonako vaan hengaillaan? Mitä harrastat? Lenkkeilyä? Krooh. Vai eikö sulla oo aikaa muuhun, ku keskityt töihin? Juu, ei kiinnostais yhtään sun kaa seurustelu. Uranaiset on tylsiä.
Minua kinnostaisi kyllä raivoraitis, tai maltillisesti juova. Iltaviihteellä (juomassa) usein viihtyvä taas ei kiinnosta ollenkaan.
M39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No entä kelpaisiko teille miehet tällainen nainen: Olen raitis, en käy baareissa, en tupakoi, minulla ei ole tatuointeja, en ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja, olen kotikeskeinen ja perhekeskeinen arvoiltani. Olen "naisen näköinen" eli pitkähiuksinen, meikkaan hillitysti, ja pukeudun ns. klassisesti, olen normaalipainoinen. Kunnostani huolehdin lenkillä käymällä, tai pyöräilemässä, välillä uimassa. Olen kohtelias ja huomaavainen, rakastavainen ja empaattinen, ja tykkään tehdä asioita miehen mieliksi, en koko ajan myöskään jauha tasa-arvosta. Ihan puhelias olen, en mikään ujo. Mielestäni olen ihan fiksu, ainakin minulla on hyvä yleissivistys ja monesti ihmiset kysyvät minulta neuvoja hankaliin tilanteisiin. Selfieitä en ota enkä somessa roiku. Tykkään tehdä hyvää ruokaa. En valita miehen sukista lattialla enkä kyttää miehen menemisistä. Mielestäni siis olen ihan kelpo nainen. Tottakai minussakin vikoja on, mutta kuvittelisin, että olisi monella tapaa catch. Iältäni olen 35-vuotias, ja itse ajattelisin, että minulle sopisi noin 32-42-vuotiaat miehet.
Ihan tavallinen nainen siis, joka haluaisi tavallisen miehen.
??
No kelpaishan tuommoinen, siinä mielessä ettei mikään tekstissäsi häiritse (paitsi ehkä "normaalipaino" ja kysymysmerkki liikunnan määrästä.) Moni luettelamasi asia kuulostaa hyvältä. Tosin itseäni ei haittaa sukista nipottaminen, vaan se on hyvä asia, ei niiden kuulu olla lattialla. Eikä selfiet haittaa, eikä hillityt tatuoinnit, eikä tasa-arvo, eikä ura eikä varakkuus tai sen puute. Liikuntaa arvostan taas sitten enemmän, kuin nämä sukkien viskojat. Sali on kova valtti, naiselle.
M39
Tavallinen_mies kirjoitti:
Voi jospa jostain löytäisin alkuperäisen kirjoittajan kaltaisen naisen. Olettaen tietysti että kuvailu on realistinen.
Olen itse korkeasti koulutettu 35-v. mies joka elää epätyydyttävässä parisuhteessa. Lapsikin on. Ristiriita tulee tässä: vaimoni arvostaa eri asioita kuin itse. Minä haluaisin tehdä töitä, vaimoni taas haluaisi enemmän perusarkea. Olen joutunut vähentämään työtunteja, olen kieltäytynyt hyvistä työmahdollisuuksista jne.
Vaikka paljon hyvääkin on, olen hiukan katkera siitä että olen joutunut luopumaan ammattillisista tavoitteistani, sillä vaimoni on estänyt työmahdollisuuksiin hyödyntämisen. Olen joutunut jäähdyttelemään jo nyt, siis tässä vaiheessa 34-vuotiaana (!) vaikka pelasin työelämän NHL:ä. Mahdollisuuksien hukkaaminen säälittä.
En täysin ymmärrä mistä tämä johtuu. Vaimoni on kai sitä mieltä, että olemme jo saaneet kivan kodin ja tulommekin ovat riittävän suuret niin että ne herättävät hänen kavereissaan närää. Hänestä on kai kiusallista, että hänen kaverinsa tarkastavat verotietojen julkaisun yhteydessä tuloni ja hän joutuu niitä selittelemään.
Toinen mahdollinen syy lienee siinä, että oma sukuni on enemmän työläistaustainen, jossa sosiaalinen nousu on työnteon kautta ollut tärkeää. Vaimoni suku on jo useamman sukupolven ollut enemmän "yläluokkainen", jossa toki työtä on tehty, mutta tavallaan pitkään on jo oltu korkeasti koulutettuja ja hyvässä asemassa, eikä erityisesti ole tarvinnut pinnistellä.
Olen täysin kypsä siihen etten saa keskittyä työhön, ja kaipaisin sinun kaltaista naista, joka voisi paremmin hyväksy sen että töitä pitää tehdä silloin kun niitä on! Uskoisin että arvostuksemme kohtaisivat paremmin.
No herranjestas sinä annat vaimosi päättää urastasi.
Älä nyt enää suostu siihen. Se johtaa lopulta eroon tai katkeruuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua myös kiinnostaisi raivoraitis nainen. Jos tykkää juosta baarissa, niin ei sovittaisi ollenkaan yhteen, kun itse inhoan niitä. Mutta mistäpä sellaisen löytäisi, kun suurin osa sinkkunaisista pyörii nimenomaan siellä baarissa.
M26
Oman kokemukseni mukaan vain itsevarma mies voi sietää moista. Jos on vähääkään itsetunnon kanssa haasteita ei suhde toimi. Oma mieheni ei laita ollenkaan pahaksi, että voi tänäkin kesänä olla kotona 4 kuukautta. Tämän mahdollistaa vain minun urakeskeisyyteni ja toimeentuloni. Ei sovi kaikille miehille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
+++95% vastaavista on kuitenkin naimissa ja perheellisä joten kyse on sinusta, et ota sitä jonka saat, ja et saa sitä jonka haluat.
Helppoa
Seuraava arvoitus.....kiitos
Lyhyesti virsi kaunis jos viestit poistuu.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen korkeasti koulutettu ja vaikka työkokemusta on vain muutama vuosi takana, niin palkkani on yli 5.000 €/kk.
En tosiaan jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta kuten aivan esnimmäisissä viesteissä oli joku kirjoittanut, että mies kokee itsensä tarpeettomaksi. Itse näen asian juuri näin. Arvostan kyllä tällaisia "uranaisia" niin ihmisinä kuin vaikkapa kolegoina, mutta en minä varmaan voisi ottaa sellaista kumppanikseni, jos nainen tienaisia minua selvästi enemmän. Minusta miehen tehtävä on turvata perheelle leipä ja kokisin, että olsin tarpeeton, jos asia ei olisi näin. Aika alkukantaista ajattelua myönnän.
m30
Sinussa ei ole mitään vikaa eikä sinun kannata teesekennellä, että suurin elämän haaveesi on päästä pesemään toisten pas.... Yritä etsiä oman sosio-ekonomisen tasosi mukaisia miehiä, tursakkeita ei kannata edes katsella. Heillä on niin huono itsetunto, että jos saat parempaa palkka, ne alkavat juovat tai niillä lerpahtaa...
Ei muuta kuin golfia pelaamaan ja käymään lounailla tasokkaissa paikoissa. Niin, ja joku oli löytänyt sen oikean Stockmannin herkkutiskilläkin, palvelua odottaessaan. Ihanan charmantti herrasmies, tosin toista kierrosta jo etsimässä.
Talouselämä julkaisee vuosittain 100 rikkainta sukua... ja perilliset toki on mukana. Luepa se.
Oikeasti, tässä vain heitin hetulaa. Haluat aidon ja oikean rakkauden. Sitä ei varmaan hakemalla löydy. Unohda koko juttu ja kauniina päivänä se toteutuu - yllättäen ja pyytämättä, kuin Jäätteenmäen faksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites ap semmoinen skenaario, että tapaisit miehen, joka on sinua selvästi älykkäämpi? Taitaisi heikko työuralle rakennettu itsetunto sortui kuin korttitalo.
:D . Olen tapaillut useampaakin minua paljon älykkäämpää miestä. Minä en ole väitellyt, he olivat tohtoreita, toisella jopa kaksi akateemista alaa takana. Pidin heistä paljon, ja meillä oli loputtomasti hyviä keskusteluita. Mutta muista syistä tapailut eivät jatkuneet. Kenenkään itsetunto ei silti sortunut :D , ei minun eikä heidän. Terve itsetunto ei nimittäin sorru, näennäisesti hyvä itsetunto saattaa kyllä sortua, sellainen itsensä pönkittämisen varaan rakennettu. Ap.
Olivat tohtoreita? Eli itse olet vain maisteri saati kandi? En kyllä itse pidä kandia tai maisteria kovinkaan koulutetuksi, ihan perus akateemisesti koulutettu. Luulin että tässä kyse professoreista.
Professori on työnimike, ei koulutuksellinen nimike. Professuureja eli professorin virkoja on yliopistoissa niukasti ja niistä käydään kovaa kamppailua: kaikista tohtoreita ei todellakaan tule professoreja, eivätkä kaikki halua opetukseen suuntautuakaan :)
Ei minulla ole mitään naista vastaan, jolla on hyvä ura. Sen sijaan uranainen ei minua kiinnosta.
Valitettavasti moni mies kokee itsenäisen ja menestyvän naisen uhkana. Itse olen menestynyt urallani ja ansaitsen enemmän kuin mieheni, tapasimme opiskeluaikana joten suhde ehti vakiintua ennen kuin aloin menestyä. Kannattaa etsiä puolisoa myös ulkomailta, Suomessa valitettavasti monenkaan miehen kantti ei kestä itseään menestyvämpää naisystävää.
Vierailija kirjoitti:
Olet sosiaalisesti sellaisessa asemassa, että katsot voivasi valita itsellesi juuri täydellisesti sopivan kumppanin. Et halua tyytyä mihinkään vähempään, eikä se varmaan kannatakaan. Itse olen mies ja en henkilökohtaisesti näe naisen menestystä mitenkään huonona asiana, olen itsekin hyvin toimeentuleva ja hyvässä asemassa. Minua kiinnostaa se nainen itsessään ei sen naisen rahat tai tittelit, ja jos pitäisi valita rakkauden tai rahan välillä, valitsisin aina rakkauden. Se ei tosin haittaisi jos sillä rakkaalla olisi myös asiat kunnossa.
Vastaapa rehellisesti. Mitä jos nainen, johon olisit tutustunut ja ihastunut, paljastuisikin vaikka masennuksen takia työkyvyttömäksi "tuomituksi" eläkeläiseksi? Myöhemmin hän olisi saanut päänsä jotakuinkin kuntoon, mutta eläkkeelle joutumisen jälkeen hänellä ei olisi enää asiaa työelämään. Hän olisi muuten kaikinpuolin kunnossa; fiksu, koulutettu, hauska, empaattinen ja luotettava. Mutta eläkkeellä. Sua ei haittaisi? Jatkaisit suhdetta, jossa joutuisit esittelemään akateemisille kamuillesi vaimonasi naisen, joka on päänsä takia eläkkeellä?
Kelpaisi uranainen elättäjäksi. Kunhan tekisi sitten kotityötkin, että mä voisin pelata.
Eivät vain naiset ole gold diggereitä. Kummassakin sukupuolessa löytyy elätiksi haluavia. Sitten jos ja kun rahahanat menevät kiinni, siirrytään seuraavaan.
Ota kuitenkin huomioon, että jos hankkii lapsen/lapsia uranaisen kanssa, niin se uranainen edellyttää, että mies hoitaa lapset puoliksi hänen kanssaan. Toki siis sen äitiysloman jälkeen vasta, kun se uranainen on palannut työelämään. Jos molemmat on pikkulapsiperheessä urasuuntautuneita, niin se tarkoittaisi sinulle sitä, että että joutuisit "himmaamaan" omalla urallasi, sillä nainen haluaisi tehdä yhtä pitkiä päiviä töissä kuin sinä teet, ja lasten takia siis kumpikaan ei silloin voisi tehdä kovin pitkiä. Molemmilla olisi välillä työmatkoja, joten kumpikaan ei voisi olla kovin usein työmatkoilla. Eli toiveesi siitä että uranainen kannustaa sinua sinun uralla toteutuu niin kauan kun ollaan lapsettomia. Lapset muuttaa kuvion väistämättä, koska siitä uranaisesta ei saa kotinaista.