Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme uranaisessa tai varakkaassa naisessa häiritsee miehiä?
11.04.2017 |
Olen raitis, en käy baareissa, en tupakoi, minulla ei ole tatuointeja, en ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja, olen kotikeskeinen ja perhekeskeinen arvoiltani. Olen "naisen näköinen" eli pitkähiuksinen, meikkaan hillitysti, ja pukeudun ns. klassisesti, olen normaalipainoinen. Kunnostani huolehdin lenkillä käymällä, tai pyöräilemässä, välillä uimassa. Olen kohtelias ja huomaavainen, rakastavainen ja empaattinen, ja tykkään tehdä asioita miehen mieliksi, en koko ajan myöskään jauha tasa-arvosta. Ihan puhelias olen, en mikään ujo. Mielestäni olen ihan fiksu, ainakin minulla on hyvä yleissivistys ja monesti ihmiset kysyvät minulta neuvoja hankaliin tilanteisiin. Selfieitä en ota enkä somessa roiku. Tykkään tehdä hyvää ruokaa. En valita miehen sukista lattialla enkä kyttää miehen menemisistä. Mielestäni siis olen ihan kelpo nainen. Tottakai minussakin vikoja on, mutta kuvittelisin, että olisi monella tapaa catch. Iältäni olen 35-vuotias, ja itse ajattelisin, että minulle sopisi noin 32-42-vuotiaat miehet.
Mutta. Olen korkeasti palkatussa työssä. Ja urani on minulle tärkeä, panostan siihen paljon, vaikka en ajallisesti enempää kuin 8 tuntia päivässä. Satuin menemään opiskelemaan alalle, joka avasi paljon menestyksen ovia. Lisäksi ikävä kyllä vanhempani ovat jo kuolleet, joten olen perinyt ison omaisuuden heiltä. En kehuskele rahoillani, pikemminkin yritän salata palkkaani ja omaisuuttani. En omista edes hienoa autoa, suurin osa rahoista on sijoitettuna. Mutta kun uramenestykseni ja varallisuuteni selviää tapailukumppani-miehelle, niin hyvin alkaneeseen tapailuun tulee kummallinen pätkäys. Aluksi ollaan tultu tosi hyvin toimeen, ja sitä kemiaakin on, mutta miehen asenne muuttuu jotenkin. Ja moni suhde hiipuu tähän.
Tulkitsen niin, että uranainen ja varakas nainen on huono asia miehen näkökulmasta, vaikka muuten tämä nainen olisi kaikin puolin sopiva ja kiva. Miksi?
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen käytännöstä ja vuosien kokemuksesta todennut, että vahvalla uranaisella on mahdollisuus saada vastaavanlainen vahva uramies tai sitten naistenmiesrenttu, esim rokkari, jonka itsetunto on ihan muista jutuista kiinni. Siinä välillä olevassa miestarjonnassa ei ei miehillä riittävää itsetuntoa suhteeseen.
Höpö höpö. Siinä välissä olen myös minä, kolmekymppinen insinööri joka tykkää pyöräilystä, kamppailulajeista, luonnosta. Minunkin itsetunto on ihan muista jutuista kiinni. Taatusti en ole ainoa.
Teillä on pakonomainen tarve luokitella miehet sopiviin lokeroihin, jotta pystytte selittämään kaatuvat suhteet omalla erinomaisuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sosiaalisesti sellaisessa asemassa, että katsot voivasi valita itsellesi juuri täydellisesti sopivan kumppanin. Et halua tyytyä mihinkään vähempään, eikä se varmaan kannatakaan. Itse olen mies ja en henkilökohtaisesti näe naisen menestystä mitenkään huonona asiana, olen itsekin hyvin toimeentuleva ja hyvässä asemassa. Minua kiinnostaa se nainen itsessään ei sen naisen rahat tai tittelit, ja jos pitäisi valita rakkauden tai rahan välillä, valitsisin aina rakkauden. Se ei tosin haittaisi jos sillä rakkaalla olisi myös asiat kunnossa.
Vastaapa rehellisesti. Mitä jos nainen, johon olisit tutustunut ja ihastunut, paljastuisikin vaikka masennuksen takia työkyvyttömäksi "tuomituksi" eläkeläiseksi? Myöhemmin hän olisi saanut päänsä jotakuinkin kuntoon, mutta eläkkeelle joutumisen jälkeen hänellä ei olisi enää asiaa työelämään. Hän olisi muuten kaikinpuolin kunnossa; fiksu, koulutettu, hauska, empaattinen ja luotettava. Mutta eläkkeellä. Sua ei haittaisi? Jatkaisit suhdetta, jossa joutuisit esittelemään akateemisille kamuillesi vaimonasi naisen, joka on päänsä takia eläkkeellä?
Jos pään on saanut kuntoon, ei enää kuulu eläkkeelle vaan voi hakea töitä. Kuka muutenkaan valitsee puolison sillä perusteella että häntä on hienoa esitellä kavereille?
Suhteen alussa naisen kannattaa pysyä vaiti varallisuudestaan. Jos vuorovaikutuksen kemia on hyvä, se voi riittää voittamaan esteet. Mutta kyllä naisen arvoasunto, kallis ökyauto ja kovat tulot vaativat mieheltä hyvää itsetuntoa. Muutoin mies saattaa heittäytyä ylläpidettäväksi ja toinen alkaa vähätellä pitääkseen naisen ruodussa. Ei ole helppo rasti löytää rakastava mies, jos nainen on varakkaampi kuin valtaosa miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Suhteen alussa naisen kannattaa pysyä vaiti varallisuudestaan. Jos vuorovaikutuksen kemia on hyvä, se voi riittää voittamaan esteet. Mutta kyllä naisen arvoasunto, kallis ökyauto ja kovat tulot vaativat mieheltä hyvää itsetuntoa. Muutoin mies saattaa heittäytyä ylläpidettäväksi ja toinen alkaa vähätellä pitääkseen naisen ruodussa. Ei ole helppo rasti löytää rakastava mies, jos nainen on varakkaampi kuin valtaosa miehistä.
Onneksi en tätä tiennyt aikanani. Menin ihan naivina vain yhteen tavallisen miehen kanssa enkä ajatellut ollenkaan että urani tai rahani olisivat voineet olla joku ongelma.
Onneksi niin ei tiennyt miehenikään koska ei koskaan ole noista mitään ongelmaa tehnyt tai antanut niiden vaikuttaa mihinkään.
Mutta oli sitten ilmeisesti aika harvinainen tapaus.
Monet miehet kokevat uhkana sen jos nainen on itsenäinen, älykäs ja omillaan toimeentuleva.
Sinänsä ristiriitaista koska taas sopeutuvaista, nöyrää, pienempituloista ja huonommassa sosioekonomisessa asemassa (esim alempi koulutus vähemmän arvostettu työ, yh tms) olevaa halveksitaan??
Onneksi oma mieheni arvosti minussa nimenomaan itsenäisyyttäni, kunnianhimoani ja sitkeyttäni.
Hän on myöntänyt vuosien mittaan auliisti ettemme olisi siinä tilanteessa missä nyt olemme ilman päättäväisyyttäni ja taloustaitojani vaikka tuloni ovatkin suhteemme aikana vaihdelleet suuremmista pienempiin hänen tuloihinsa verrattuna. On aina ollut ylpeä saavutuksistani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei häiritse, mutta ei kiinnostakaan.
Ei häiritse mikään. Kukin eläköön tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän AP:n tilanne on nykyään? Löysiköhän hän kumppania?
Miehethän haluaa olla hyödyksi naiselle, mutta jos nainen on varakas ja hän on ns. uranainen, hän ei ole kovin kiinnostava miehille, koska hän pärjää itse, joten miehet valitsee mielummin jonkun naisen joka tarvitsee miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti vahva nainen on uhka. Ole hyvä! Tämänhän sinä halusit kuulla?
Ja silti miehet haluavat Suomessa 50/50 ja olla itse niitä prinsessoja nykyään. Kun nainen on taloudellisesti vahvoilla, ei kelpaa?😂 Vissiin sitten mikään. No ei se, naisena ei sytytä miehet jotka juoksevat hame päällä etsimässä omaa ritaria.
Tuollaisesta 35-vuotiaasta uranaisesta ei ole hyväksi äidiksi. Valitettavasti nainen ei voi saada molempia: uraa ja olla kelpo äiti. Se on joko tai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisesta 35-vuotiaasta uranaisesta ei ole hyväksi äidiksi. Valitettavasti nainen ei voi saada molempia: uraa ja olla kelpo äiti. Se on joko tai.
Miksi ei voisi?
35v:nä minulla oli 3 rakastettua, ihanaa ja hyvin kasvatettua lasta
35v:nä tyttärelläni, miniälläni ja lukuisilla ystävilläni oli 1-3 rakastettua, ihanaa ja hyvinkasvatettua lasta.
Meillä kaikilla oli/on myös urat jotka mm vievät usein työmatkoille ympäri maailmaa 2-10 päiväksi, joillain työvelvoitteita iltaisin ja viikonloppuisinkin.
Mutta mikä tärkeintä: meillä on upeat, rakastavat ja osuutensa hoitavat puolisot!!
Ei ole ikinä ollut ongelmaa jättää lapsia isänsä kanssa kotiin kun voi luottaa että lapset ovat rakastettuja ja ruokittuja, koti kuosissa ja homma toimii ilman jatkuvaa ohjeistusta.
Jos kuvio ei toimi voi mies katsoa peiliin...
Vierailija kirjoitti:
Materialistiset arvot, yhteisen ajan puute, stressaantuneisuus ja kireys, työasioiden tuominen kotiin ja sellaiset elämäntapamielytymykset, joihin minulla ei ole varaa. Jos noita puutteita ei ole, niin sitten ei haittaa mikään, mutta pelkästään työlleen omistautuvat ihmiset tapaavat olla vähän rasittavia ihan riippumatta siitä, onko työ hyvin palkattua vai ei.
Eikö kukaan lukenut aloitusta ja silti täällä vastaillaan hölmöjä? Aloittajahan kirjoitti, että ei leveile rahoillaan. Ei edes aja uudella autolla. Eikä myöskään käytä töihin enempää kuin sen normaalin 8 tuntia päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen mieheni kanssa, koska haluan, mutta en tarvitse häntä yhtään mihinkään. Useimmille miehille on pelottavaa, jos nainen ei tarvitse miestä auton huoltoon, kodin maksamiseen, laukkujen kantamiseen, tietotekniikan osaamiseen, turvaksi illalla tai matkoilla tai lapsen siittämiseen. Monen miehen perusajatus on, että hän on tärkeä, koska häntä tarvitaan ja se ajatus pitää hänet toiminnassa.
Meillä on kahden toisistaan riippumattoman aikuisen suhde, jossa olemme tasavertaisia vanhempia, ja yhdessä koska rakastamme ja kunnioitamme toisiamme.
Mieheni tienaa noin neljäsosan omista tuloistani.
Kaikesta tasa-arvopuheesta huolimatta ihmisiä ärsyttää jos nainen pärjää taloudellisesti omillaan. Se menee luonnon lakia vastaan jossa mies huolehtii kaikesta
Huono itsetunto tuollaisilla miehillä. Haluat perinteisiä rooleja parisuhteeseen, jossa nainen on joku suojeltava ja elätettävä. Itse saa sitten esittää jotain luolaurosta, kun tuo sen alle keskivertotilin perheen pöytään. Yöksis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet sosiaalisesti sellaisessa asemassa, että katsot voivasi valita itsellesi juuri täydellisesti sopivan kumppanin. Et halua tyytyä mihinkään vähempään, eikä se varmaan kannatakaan. Itse olen mies ja en henkilökohtaisesti näe naisen menestystä mitenkään huonona asiana, olen itsekin hyvin toimeentuleva ja hyvässä asemassa. Minua kiinnostaa se nainen itsessään ei sen naisen rahat tai tittelit, ja jos pitäisi valita rakkauden tai rahan välillä, valitsisin aina rakkauden. Se ei tosin haittaisi jos sillä rakkaalla olisi myös asiat kunnossa.
Vastaapa rehellisesti. Mitä jos nainen, johon olisit tutustunut ja ihastunut, paljastuisikin vaikka masennuksen takia työkyvyttömäksi "tuomituksi" eläkeläiseksi? Myöhemmin hän olisi saanut päänsä jotakuinkin kuntoon, mutta eläkkeelle joutumisen jälkeen hänellä ei olisi enää a
Tosiaan jotkut miehet kiihottuvat naisten kyyneleistä. Olen itsekin tavannut yhden tällaisen, joka nai geneettisesti sairaan, silminnähden vammaisen naisen, sillä tämä triggeröi miehessä jotain tunteita. Meillä oli lyhyt suhde tätä ennen, jonka vuoksi asiaa ihmettelin. Nykyään kun ymmärrän ihmisen hormonitoimintaa paremmin, ymmärrän hyvin. Johan se aatamikin loi eevan kylkiluustaan, jotta on tarpeeksi debiili ja heikko, ettei joudu tätä vertaisenaan kohtaamaan. :D
Turhan moni mies haluaa itselleen alisteisen naisen, jota voi kyykyttää ja velvoittaa palvelemaan itseään. He tajuavat, etteivät voi koskaan päästä sinusta niskan päälle, koska voit kävellä ulos ovesta milloin vain. Anna sellaisten miesten mennä, toivottavasti löydät itsellesi sopivan, joka haluaa aitoa kumppanuutta.
Vai mistä muusta mielestänne kertovat nämä jatkuvat naisten listimiset, kuin siitä, että mies näkee naisen omaisuutenaan, jonka elämästä hän päättää ja jota hän rankaisee, jos nainen ei käyttäydy niinkuin hän haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Onpa lähtökohtaisesti typerä uskomus. Jo loogisesti.
On helppoa ja yksinkertaista todentaa että monilla monilla hyvin menestyneillä naisilla on puoliso ja lapsia. Ei siis ole mahdollista, että tämä on automaatio miksi Aplla ei ole. Vai onko Ap siis omassa sfäärissään, niin menestynyt että maailmasta ei löydy edes vertailukohtaa?
Suhteettoman paljon loogisempi selitys on, että jokin Apn luonteessa ja käytöksessä ei ole hänen tapailemiensa miesten mielestä mukavaa.
Vaihda Ap tapailemiasi miehiä tai muuta omaa käytöstäsi. Problem solved.
Ja jos kysyt millaisia miehiä tai miten muuttua mukamas niin mistä sitä voi kukaan täällä tietää. Sitä varten on päiväkirja ja itsetutkiskelu tai terapeutti.
Höpöhöpö. Aika monilla muillakin on hankaluuksia löytää sopivaa kumppania nykyään, kuin menestyvillä uranaisilla. Ei se tarkoita sitä, että itse olisi jotenkin viallinen. Deittimarkkinat on nykyään jäätävää schaisea, joten ymmärrän kyllä ap:n tuskan. Ikävä sanoa, mutta Suomessa miesten taso on aika karmea. Itse olen viettänyt paljon aikaa mm Norjassa ja Ruotsissa. Siellä miehet ovat kohteliaita, huomaavaisia ja perhekeskeisiä. Sitten tulet kotimaahan ja suomijurrikka on huonoilla tunnetaidoilla varustettu, turvattoman kiintymysmallin omaava mykkä mörrimöykky. Junttimaisilla käytöstavoilla. Näin kärjistettynä.
Vastaanpa rehellisesti. Jos olisin kumppania vailla, olisi minulla kilometrin mittainen lista vaatimuksia. Pointtini on se, että naisen varakkuus on toki positiivinen asia, mutta se ei ole poissulkeva tekijä. Mielenterveys saattaa mennä myöhemminkin, mutta se on eri asia kuin kumppanin hakuvaiheessa tapahtuva valikointi. Olen aikoinaan seurustellut naisen kanssa, joka avoimesti kertoi tulevista runsaista ennakkoperinnöistään ja vuotuisista osingoista. Silloin ei vain ollut riittävästi kipinää. Löysin myöhemmin rakkaan, kauniin, varattoman ja kohtuu matalasti koulutetun naisen, jonka kanssa olen ollut yhdessä yli 20 v. Ei ole koskaan tarvinnut selitellä mitään kenellekään.