Miksi puuttua toisten imetykseen?

Se on ikävää, että oletetaan imetyksen onnistuvan luonnostaan. En minäkään kehdannut apua kysellä, ajattelin että pitävät epäonnistuneena mutta onneksi pääsin siitä tunteesta eroon nopeasti. Ongelma meillähän oli se, että maito ei noussut, siis ei ollenkaan ei tippaakaan. Kuitenkin olen jälkeenpäin kuullut että mm.ananas nostaa maitoa ym vippaskonstit. Harmittaa,koska olisin mielelläni kokeillut. Säästäähän siinä rahaakin ;)



Aivan, ihmiset saisivat asettua hetkeksi toisten saappaisiin. Tiedän, ettei kaikilla imetyksessä onnistuneillakaan helppoa ole ollut mutta on törkeää tulla sanomaan ettei toinen yrittänyt tarpeeksi, että pitää potea huonoa omaatuntoa siitä ettei jaksanut enää valvoa päiviä ja öitä itkevän lapsen kanssa tuntien oloaan riittämättömäksi. On epäinhimillistä tulla onnistuneena haukkumaan ja lyttäämään sellaisia kenellä ei ole ollut muita vaihtoehtoja. Näin minun mielestäni, joku sanoi ajatuksiani lapsellisiksi(toisessa ketjussa tais olla), vaikka niin. Koittakaa kestää lasta joukossanne :)

Meillä myös kokeiltiin parisen viikkoa... kirjoitinkohan tuonne edelliseen pinoon syyn maidontulon loppumiseen.. no, se oli siis se, että jouduin osastolle pahan raskausmyrkytyksen vuoksi, jonka takia aloin turvota ja sairaalassa tuli painoa yhtäkkiä 15kg lisää (raskauskiloja oli tullut vain 6).

Sektion jälkeen painoni putosi tosi nopeasti 19,5kg, mikä lopetti maidontulon.



Mulle neuvolantäti vain sanoi, että kunhan äiti ja vauva voivat hyvin, niin muulla ei ole väliä.

Tuolloin otin sen suurena helpotuksena, sillä kärsin suunnattomasta masennuksesta sen vuoksi, että jouduin korvikkeeseen turvautumaan.



Mutta onneksi siis järkiinnyin ja tajusin, että se todellakin ON pääasia, että äiti ja vauva voivat hyvin.



Heather

rossignol:

Tuli vaan mieleen,kun kirjoitin alkuperäisen viestin, että jos toisten ihmisten tapaan ruokkia hänen oma lapsensa pitää puuttua niin omassa himassa ei ehkä ihan kaikki ole kondiksessa...Ei millään pahalla eikä hernettä nenään, mutta jos suhde omaan mieheen on tasapainoinen niin tuskin tulee mieleen alkaa neuvoa ketään imetysasioissakaan niin mustavalkoisesti.

Siis jos suhde omaan mieheen on kunnossa, niin ei tarvitse neuvoa toisia imetysasioissa??? Miten ihmeessä nämä asiat liittyvät toisiinsa? Vaikka siis viittä vaille psykologian maisteri olenkin, niin tätä tai tuota pirttihirmuteoriaa en nyt oikein ymmärrä. Mitä tekemistä näillä asioilla on vauvan ruokkimistavan kanssa?

Mulle on periaatteessa ihan sama miten jokainen ruokkii vauvansa, pääasia että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, mutta oli pakko kommentoida tätä!

ps. miten määritellään imetysterroristi?

tuon tekstin. Siis eka pätkä oli lainausta ja kaksi seuraavaa kappaletta mun omaa tekstiä.

Korvikeäidit on pohjasakkaa tai ainakin huonoja ihmisiä/äitejä. Imetysterroristeja voi olla liviä ja tosi pahoja tapauksia.

Imetysterroristi voi myös tuomita äidit, jotka haluavat omaa aikaa tai aikaa viettää miehensä kanssa. Kaikki imetysterroristit eivät kuitenkaan tunne näin.

Imetysterroristi kyseenalaistaa neuvolan ohjeet sekä lääkärin ohjeet, jos ne jollain tavalla " sortavat" imetystä.

Imetysterroristin mielestä vanha äitiyspakkaus oli imetyksenvastainen, koska siellä oli tuttipullo.



Näin pähkinänkuoressa.

Kiitos kent!

Joskus tuntuu vaikealta tukea/neuvoa äitejä, joille imetys ei ole niin helppoa. En halua antaa sellaista kuvaa, että koska omalla kohdalla imetys loppujen lopuksi onnistui hankalasta alusta (ja jatkosta) huolimatta, se onnistuisi kaikilta muiltakin. Mutta toivon, että oma kokemukseni voisi joskus jotakuta rauhoittaa ja rohkaista. Haluan myös oikaista vääriä käsityksiä, jos niihin törmään. Ajattelen niin, että suosituksista poikkeava imetyskin voi olla onnistunut; riippuu tavoitteista ja näkökulmasta.

Sairaalasta ja neuvolasta saamani imetystuki oli aikasta olematonta. Parhaan tuen sain siskoiltani ja äidiltäni, vaikka heillekin oli välillä selittelemistä, etten voi väsyttää vauvaa imetysharjoituksilla puolen tunnin välein.

Täällä palstaillessa olen kyllä oppinut varmistamaan selustaa: jos olen kertonut, että meidän likkamme aloitti kiinteät 4-kuisena, on tullut joskus aikamoista ryöpytystä niskaan. Jos perään laittaa, että keskosena syntyneelle, lääkärin suosituksesta, ravitsemusnäytteiden perusteella, vastaanotto on toisenlainen. Aina ei vain jaksaisi selitellä.

kent:

Jos joku pyytää apua ja tukea imetykseen niin takuulla annan sitä! Minusta imetysterrorismiksi voisi kutsua (jos tuota ikävää termiä on aivan pakko käytää) sellaista että joku pyytää apua pulloruokinnassa niin sitten hyökätään tuomitsemaan korvikkeen anto. Se on ikävää.

että imetys on oletusarvo Suomessa - jos kerran siitä ventovieraatkin huomauttelevat, kuten aiemmassa ketjussa tuli ilmi. Kuitenkin imetystuki on Suomessa aivan olematonta.



Kuten Kent kirjoitti:

" Ja minä olisin kaivannut paljon paljon apua mutta ainoa mitä hokivat sairaalassa ja neuvolassa oli että " kyllä se siitä" ."



Kuulostaa tutulta ihan omakohtaisestikin. Noin yleisesti ottaenhan on tosi hyvä, että imetys kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Esim. Ranskassahan ei imetä juuri kukaan.



Ja nyt seuraa täysin epäkorreksti tulkinta siitä, miksi jotkut kokevat imetyksen myönteisenä, toiset eiväy (EI siis siitä, miksi imetys onnistuu tai ei onnistu): joktut naiset kokevat rintojen stimuloimisen nautittavana, toiset eivät. Siis seksissäkin. Sehän on evoluutiobiologinen keino naisen imettää (tai harrastaa seksiä :)). Mutta kun me emme ole enää luolaihmisiä ei kaikilla sitä ole. Tajusin tämän asian, kun mieheni kanssa harrastimme seksiä, kun oli viimeisilläni raskaana, ja rintojen imeminen tunyui aivan erityisen ihanalta. Ja luontohan meille koko ajan huutelee, mielestäni enemmän kuin koskaan muulloin.

on meinaan aika hurja teoria tuokin, että imettämisestä nauttiva nauttii samasta seksissäkin!

Imetän ja olen imettänyt jo kuusi kuukautta, mutta täytyy sanoa, että mitään nautintoa en siitä saa, ainakaan seksuaalisesti. Päinvastoin, mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä seksin kanssa. Siis oman vauvan ruokkimisella ja seksillä. Toki olen tyytyväinen, että pystyn ruokkimaan vauvani, mutta siihen se sitten jääkin. Itse asiassa oiken odotan aikaa, että kehoni olisi taas omani ja imettäminen ja tämä hormonimylläkkä ei vaikuttaisi seksielämään. Imetystä väheksymättä.



Musta on melkein sairasta liittää tuo imettäminen seksuaaliseen nautintoon. Ei ihme, että koko imetykseen suhtaudutaan niin ristiriitaisesti ja monet esim. sanovat, että kokevat irvokkaaksi liikkuvan (siis yli puolivuotiaan) vauvan imettämisen. (näinhän ei todellakaan ole...).

Mutta tuo aisa on mietyityynänyt paljonkin ja sekin, miksi tuo aihe on tabu, vaikka asia om maailman luonnollisin, biologinen.



Vastustin ennen kaikkea biologiaa itsessäni ja inhosin evoluutiobiologeja, jotka perustelivat kaiken, ah, niin kaikki miehen ja naisen väliset erot luolamiesten ja -naisten eroilla. Mutta nyt tajuan todella konkreettisesti sen, miten luonto puhuu minussa. Ja se on kaunista, ei pahaa. Sama alku, eri käyttötarkoitus, eri lopputulos.