Apua! Poikani persahti
Mitä tehdä kun poikamme on pahasti persahtanut? Ensimmäisiä merkkejä olivat sosiaalinen kyvyttömyys, eikä mistään tyttöystävistä ollut puhettakaan. Palvoo nyt idolinaan Rydmania ja juuri tuli kikkelinhajuisena jostain persapoikain saunaillasta. Höpisee humalassa s a l a l i i t t o t eorioita ja pyrkii hyvin innokkaasti pikkulasten seuraan jokaisen tilaisuuden koittaessa. Mitä teen?
Kommentit (11)
Kyllähän tuo pedahtaminen on merkki syvästä persahtamisesta. Voimia.
Valitettavasti paljoa ei ole tehtävissä.
Syväpersautuneisuudesta kärsivää on vaikeaa tukea. Siinä on harvoin sairaudentuntoa. Yleisin hoitomuoto on persun ohjaaminen itärajan taa, unelmiensa maahan.
Tila taitaa olla patologinen, joten on siis ns. menetetty tapaus.
Olit paska mutsi. Aiheutat omalle lapsellesi suurempaa naisvihaa käytökselläsi, kuin mitä andrew tate pysyisi jutuillaan ikinä tekemään. Onneksi olkoon, sait lapsesi vihaamaan itseäsi.
Itse toivuin ihan tavallisesta persautuneisuudesta. Onneksi en kerennyt pedahtamaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse toivuin ihan tavallisesta persautuneisuudesta. Onneksi en kerennyt pedahtamaan.
No mutta se on osa sinua, ja jos vaarana toteuttaa mielihaluja, niin tuo on jo pedaein merkki.
Onhan se aika sairasta. Persuilu meinaan.
Olisi pitänyt nähdä merkit jo aiemmin. Kyllä tuo Ryydiksen fanitus kertoo siitä, että peli on menetetty.
Syväpersaudesta ei ole paluuta. Olette kaikki täällä nähneet Palstiksen harhaiset örinät.
Sanoisin, että hyvin vähän on tehtävissä. Ns. liiallinen lapsirakkaus on yleensä merkki syvästä persaudesta.