Nainen, miksi annoit kiinnostuneelle miehelle kaverikorttia?

Koska olin naimisissa.

Yleensä olen tiennyt, että jossakin on sopivampi, eikä ole ollut pakollista tarvetta seurustella "ihan kivan" kanssa.

Yhdelle tyypille näytin kaverikorttia, kun tuntui, että hän oli kiinnostuneempi seurustelusta kuin minusta. Ja oikeassa olin: ajatukseni, jotka olivat aluksi olleet niin mielettömän fiksuja, eivät kiinnostaneetkaan yhtään kaveripohjalta.

Annan jatkuvasti kaverikorttia, koska yksikään ei ole ollut mielestäni niin kiinnostava, että luopuisin kauan kaivatusta vapaudestani. Ei kai miehissä mitään sen isompaa vikaa ole, en vain halua alkaa siihen helvetin parisuhderumbaan enää. 

Ei ole kysymys mistään, mitä mies teki tai jätti tekemättä, hän ei vain ollut seksuaalisesti(kin) kiinnostava.

Älkääkä please edes aloittako mitään jännämiespaskaa, kyllä tuo oma mieskin on todella kaukana jostain jänniksestä mutta silti, hänessä oli sitä jotain, mikä herätti myös seksuaalisen halun häntä kohtaan. Myös ulkonäköpuheet voi unohtaa heti alkuunsa, ei ole kyse mistään niin yksinkertaisesta asiasta että klassinen komeus olisi ratkaiseva asia. Jos olisi, niin vain murto-osa suomalaisista miehistä pariutuisi.

Itse olen naisena saanut suunnilleen yhtä monet pakit kuin olen antanut miehille ja suurimmaksi osaksi ihan samalla perusteella: "tässä ei ole sitä jotain", "ei tunnu oikealta" jne. Eli yhtä lailla ne miehetkin haluavat, että naisen kanssa "kemiat kohtaavat" ennen kuin heittäytyvät tutustumaan parisuhdemielessä.

No jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Muuta olemuksesi, feromonisi ja luonteesi niin ehkä??

Koska en ollut kiinnostunut.

Koska erosin juuri enkä halua aloittaa uutta seurustelusuhdetta ennenkuin olen päässyt yli entisestä

Koska mies äänesti perussuomalaisia.

Olen näyttänyt kaverikorttia miehille siksi, että heistä on puuttunut se jokin. Se sama, minkä tunnet mennessäsi esim. huonekaluostoksille ja bongatessasi juuri sen oikean kulmasohvan, jonka tiedät olevan täydellinen olkkarissasi.

Miehiä sen enempää vertailematta huonekaluihin, kaikessa pitää olla se "jokin" iskeäkseen tarpeeksi vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä olen tiennyt, että jossakin on sopivampi, eikä ole ollut pakollista tarvetta seurustella "ihan kivan" kanssa.

Yhdelle tyypille näytin kaverikorttia, kun tuntui, että hän oli kiinnostuneempi seurustelusta kuin minusta. Ja oikeassa olin: ajatukseni, jotka olivat aluksi olleet niin mielettömän fiksuja, eivät kiinnostaneetkaan yhtään kaveripohjalta.

Itselläni on ihan samanlainen tilanne. Alussa juttu lensi ja vietettiin paljon aikaa yhdessä, kivaa oli. Kun sitten halusin pysyä kaverina seurani ja juttuni olivat tosi tylsiä. Jos kaverivaihe ei toimi, niin miten toimii sitten seurustelu? Itsepintaisesti halusi minun olla enemmän, vaikka selvästi sanoin että kavereita ollaan. Eipä oltu paljoa tekemisessä sen jälkeen, kummasti yhteys katkesi pikkuhiljaa vaikka henkilö itse oli sanonut että voidaan olla kavereitakin.

Täällä on jo moni sanonut, että kyse on kemioista eikä mistään yksittäisestä teosta, siis että miksi mies saa kaverikortin.

No ilmeisesti ap pyytää kuitenkin neuvoja, että mitä tehdä jotta ei saisi kaverikorttia.

Joten kerrotaas nyt vähän.. Mies saa minulta kaverikortin, jos on kiva, hauska ja hyvää seuraa, MUTTA juo liikaa tai liian usein, ei halua lapsia, ei halua sitä "naimisiin ja rivitalo ja kultainen noutaja" -unelmaa, on erittäin laiha eli BMI alle 20, on vielä kiinni eksässään, suhtautuu yleisesti ottaen naisiin jotenkin misogyynisellä tavalla, on hippimäinen tai vihervassari, tupakoi, on hyvin feminiininen olemukseltaan tai pukeutumiseltaan (silloin en nimittäin syty yhtään sängyssä). 

Pystyn hyvin pitämään kiinni noista kriteereistä, sillä olen aina löytänyt hyvin seuraa, joka täyttää nuo kaikki kriteerit. Ja sitäpaitsi, olen mieluummin yksin kuin joustan yhdestäkään noista kriteereistä, sillä viihdyn ja pärjään oikein hyvin yksin. 

Viimeksi siksi, koska en tunne vetoa häneen (työkaveri). On liian ujo ja kipsissä sekä vähän turhan nuori. Juttelin hänelle ja menin lounasseuraksi, ettei tarvitse yksin olla, mies ilmeisesti tulkitsi tämän kiinnostukseksi.

Koska mä en halua seurustella kenenkään kanssa.

No minä etsin "elämäni miestä", olen siis hänet jo pari vuotta sitten löytänyt, mutta siis silloin kun olin vielä sinkku niin tosiaan etsin vain ja ainoastaan sitä, jonka kanssa haluan jakaa elämäni. Idealla kunnes kuolema meidät erottaa. Vastaan tuli paljon mukavia miehiä, joissa ei objetiivisesti ottaen ollut mitään vikaa. Mutta kaikki heistä sai minulta kaverikortin, koska he eivät tuntuneet elämäni mieheltä. Se jokin tietty tunne vain jäi minulta puuttumaan siinä kohtaamisessa. En ollut tippaakaan kiinnostunut tapailemaan tai seurustelemaan ajan kulun vuoksi jonkun ihan kivan kanssa. En minä kaipaa mitään parin vuoden seurustelusuhdetta miehen kanssa, joka olisi oikein mukava mutta josta tietäisin että en minä tuon kanssa varmaan naimisiin menisi. Sellaiset saivat kaverikortin jo tapailun alussa. Eli vain se, joka tuntui "elämäni mieheltä" sai minulta "jatkoon"-kortin.

Samasta syystä kuin minä olen joutunut friendzonelle. Ei ollut kiinnostava.

"You get what you settle for. " (Louise)

Koska annan kaverikorttia kaikille miehille. Olen ihan sosiaalinen ja mulla on paljon ystäviä, mutta en halua tapailla, seurustella enkä parisuhdetta kenenkään kanssa.

Moni mies tuntuu kuvittelevan, että sinkku nainen haluaisi löytää itselleen miehen ja haluaisi parisuhteen. Ja sitten ihmettelee, miksi kiinnostunut ja kiinnostava mies saa kaverikortin. Vaikka yhdessä oli mukavaa ja sitä "kemiaakin" oli. Omassa tuttavapiirissäni on kuitenkin paljon sellaisia naisia sinkkuina, jotka eivät halua mitään suhdetta tai miestä. He eivät todellakaan halua eikä kelpuuta mitään yhden yön panoa, mutta ei heitä mikään vakiintuminenkaan innosta. Heillä on paljon muuta mielenkiintoista elämässä, matkustelua ystävien kanssa, paljon harrastuksia, aktiivinen työura jne. He viihtyvät sinkkuina. Heistä moni on joskus aiemmin tullut petetyksi miehen taholta, eikä heitä enää kiinnosta sotkeutua kehenkään mieheen sen takia. Tai osalla joku edellinen mies on olettanut että nainen tekee kaikki kotityöt jne, eikä naista enää kiinnosta suhde yhdenkään miehen kanssa, koska koti on helpompi pitää kunnossa ja siistinä ilman miestä ja miehen aiheuttamia ylimääräisiä kotitöitä. Heillä kaikilla ok palkka omasta työstä, niin ei yhdenkään miehen rahatkaan kiinnosta. 

Minusta tuntuu, että nykyään se menee niin, että miehet haluavat parisuhteita, mutta naiset ei. Ainakin omassa ikäluokassani.

N37

Pitääkö olla kiinnostunut jos ei ole? Minulla on työkavereinani lähinnä miehiä, työkavereina ihan ok mutta en ikinä seurustelisi yhdenkään kanssa.

Tiesin, että hän käyttää liikaa alkoholia, puhuu minulle toisinaan loukkaavasti ja harrastaa irtosuhteita.

Olimme pitkään ystäviä, koska hän oli älykäs, hauska ja mielenkiintoinen. (Kaikille ei opeta tapoja kotona.)