Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joiden vanhemmat ovat erollaan huonontaneet/pilanneet teidän elämänne?
09.04.2017 |
Esim. riitojen, joihin jouduitte mukaan tai kärsimään, ym. muodossa?
Kommentit (129)
-70-luvun traaginen eroperheen lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.
Vai mitä?
Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.
No, meillä löyhästi näiden riitojen jälkimaininkien takia oltiin juuri oikeudessa, niin että ei pääse unohtumaan. Jos vanhempani eivät olisi eronneet, ei tätäkään oikeudenkäyntiä - tai riitaa - olisi ollut. Eikä ole mun vika koko riita. Silti jouduin osallistumaan. Tai no, valitsin mennä pitämään puoliani, miten sen nyt ottaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.
Vai mitä?
Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.
Varmaan sun vanhempasi eivät ole eronneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.
Vai mitä?
Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.No, meillä löyhästi näiden riitojen jälkimaininkien takia oltiin juuri oikeudessa, niin että ei pääse unohtumaan. Jos vanhempani eivät olisi eronneet, ei tätäkään oikeudenkäyntiä - tai riitaa - olisi ollut. Eikä ole mun vika koko riita. Silti jouduin osallistumaan. Tai no, valitsin mennä pitämään puoliani, miten sen nyt ottaa.
ap
100% sun vika alkaa taistella isän 30 vuotisen avioliiton puolisoa vastaan edunvalvonnassa
Ajattele ap, millaista lapsuutesi olisi ollut, jos vanhempasi olisivat asuneet samassa osoitteessa ja riidelleet niitä riitojaan edessäsi joka päivä. Vai luuletko, että kotisi olisi ollut paratiisimainen onnela ilman eroa?
Riidat johtavat eroon eikä toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.
Vai mitä?
Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.No, meillä löyhästi näiden riitojen jälkimaininkien takia oltiin juuri oikeudessa, niin että ei pääse unohtumaan. Jos vanhempani eivät olisi eronneet, ei tätäkään oikeudenkäyntiä - tai riitaa - olisi ollut. Eikä ole mun vika koko riita. Silti jouduin osallistumaan. Tai no, valitsin mennä pitämään puoliani, miten sen nyt ottaa.
ap100% sun vika alkaa taistella isän 30 vuotisen avioliiton puolisoa vastaan edunvalvonnassa
Mä voitin.
ap
Eilen oli mies hampaissa. 20v sitten avasi napit liian nopeasti.
Tänään taas lapsuuden trauma. Traaginen elämä tosiaan. Vanhemmat erosi yli 40 v sitten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.
Vai mitä?
Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.
Samaa mieltä.
Vanhempien avioero on kuin pitkä henkinen pahoinpitely, mutta harva selviää muutenkaan elämästä traumoitta, koska ihmiset nyt ovat melko järjestäen pahoja (itsekkäitä/ahneita/katkeria)
Aikuinen ihminen kuitenkaan ei voi vedota vanhempiensa virheisiin vaan hänellä on kaikki vapaus yrittää olla parempi. Kyllä se voi vaatia aikaa ja viisautta rakentaa terve itsetunto ja terve minäkuva tms, mutta se on mahdollista.
Ainut mikä estää aikuistakin ymmärtämästä mitä pitää tehdä on se, että suotta puolustelee vanhempiaan. Jos/kun avioeroa pidetään ydinperheen veroisena ratkaisuna, seurausten tunnistaminen häiriintyy.
Mielestäni tuomitseva vanhanaikainen kulttuuri oli enemmistölle parempi, toki itse kannatan sitä, että ei tuomita sokeasti ja myös armahdetaankin, mutta ihmisille tämä tuntuu olevan liian vaikeaa, se on joko tai. Kaikki p.ska sallittu ja suvaittu tai sitten kaikki kielletty ja leimakirves ylitöissä.
Mä voitin, että "sellainen", oikeuden perseellään pyyhkimä avioliitto heillä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan on lapsuudessa ollut hetkiä jolloin elämä on vanhempien eron vuoksi ollut ikävämpää mutta en muista ajatelleeni että pilasivat erollaan minun elämäni enkä todellakaan ajattele niin aikuisena.
Vanhempani erosivat, kun olin 10. Se oli parasta, mitä elämässäni on koskaan tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.
Vai mitä?
Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.Sitäpaitsi eikö mieleesi tule, hemmoteltu kakkapää, että ne eron jälkeiset ajat ovat voineet olla lapsille edelleen todella traumaattista aikaa? Jatkuvasti olet vanhempiesi välinen kiistakapula. Ai että tekis mieli potkia maksasi mäsäksi, senkin lut-ka. Siinähän itkisit elinsiirtojonossa. Viettäisit hyvällä mielellä elämää, etkä uhriutuisi?
Traumasta on yli 40v aikaa
Miten jo ekalla sivulla keittää yli?
Tuskin ois tarvinnut niin hirveesti käyttää asianajajaa voittaaksenikaan, oli sen verran selvä päätös. Mutta totta kai halusin pelata varman päälle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat olivat se riitelevä pari, jonka eroa toivoin joka päivä. Isä väkivaltainen alkoholisti, äiti stressaantunut huutaja ja raivoaja. Useamman kerran jouduin heidän riitojen välikappaleeksi.
Tästä taustasta huolimatta päätin olla uhriutumatta. Kävin traumaterapiassa ja psykoterapiassa, työstin itseäni vuosia. Tein sovinnon vanhempieni kanssa ja välit ovat nykyään ihan ok. Pikkuveli alkoholisoitui ja syrjäytyi, itse pärjään nykyään hyvin. Olen hyvässä työssä ja parisuhteessa, lapsiakin on. Olen siis sitä mieltä, että edes huono lapsuus ei pilaa mitään, jos vain saa työkaluja ja apua asioiden käsittelyyn. Mutta pitää siinä itselläkin olla valmis antamaan anteeksi, nähdä vähän pidemmälle ja yrittää ymmärtää myös omia vanhempia. Esim. mun isälläni on myös erittäin traumaattinen tausta eikä hän koskaan saanut mitään apua sen käsittelyyn. Ei ihmekään, että alkoholisoitui.
Tsemppiä ap sulle. Koita etsiä työkaluja vihasta irtipäästämiseksi, se vain syö sua sisältäpäin. Menneisyys ei määrittele sua nyt, jos vain päätät niin!
No mun äiti ois saanut apua, kun ois vain hakenut.
ap
Mutta sen sijaan se syyti vihansa minuun. Aina oli syytä. Milloin en ollut tehnyt sitä, milloin tätä. Viha saattoi kummuta hänestä itsestään, mutta sen syylliseksi laitettiin minut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hullu
Hullut ei voita oikeudessa. Mä voitin. Koska en lähde mukaan tuollaisiin juttuihin mutu-perusteella.
ap
Enkä mä mitään juttua oikeuteen vienyt. Valtio kysyi minultakin mielipiteeni, ja valtio päätti, että asia ratkaistaan oikeudessa.
ap
Aika harva jää kiinni vanhaan tai jaksaa kymmeniä vuosia miettiä mikä"pilasi elämäni". Aikuinen osaa kantaa vastuuta omasta elämästään.
Vai mitä?
Joku muu on pielessä, jos kokoajan keksii asioita, joita märehtiä ja joista uhriutua.