Lue keskustelun säännöt.
Lapsen opettaminen "arvostamaan rahaa"
M33jaTytär
08.04.2017 |
Siis tuli toisessa keskustelussa eteen, ettei lapselle saa ostaa mitä lapsi haluaa, vaan esim iphonen sijaan lapsen pitää tyytyä halpamalliin.
Miksi ihmeessä pitää sitten kakaroita niin helvetisti hankkia jos niille ei ole varaa tarjota kunnon elämää?
Itse ostan lapsilleni mopoautot ja haluamansa kännykät, sekä maksan harrastukset. Tingin mielummin omista kulutuksistani, kuin lapsien kuluista.
Jos tuolla tavalla lapsia kiusaatte ja ette mitään osta lapsillenne, niin ei tarvitse ihmetellä että lapsi joutuu vankilakierteeseen kun ei ole mitään ikinä nuorena saanut.
Kommentit (70)
Mites sattuikaan. Omasta piiristä piheimpien lapset jotka eivät koskaan saaneet edes mopoa, niin molemmat heistä ovat pitkäaikaistyöttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 13- ja 15-vuotiaat lapset. Heille ei koskaan osteta mitään, eikä mitään tekemisiä makseta, vaan saavat nuorempi 400 ja vanhempi 500 euroa kuukaudessa, josta saavat ostaa mieleisensä vaatteet ja tavarat ja maksaa omat harrastuksensa. Lopputulos on yllättäen se, että kumpikaan ei oikeastaan osta juuri mitään, vaan ovat suorastaan pihejä rahojensa kanssa. 15-vuotias osti 800 eurolla käytetyn mopon ja molemmilla on ehkä satasen hintaiset puhelimet. Nuoremmalla on hieman kalliimpi tietokone, koska tykkää pelaamisesta, mutta vanhemmalla taas jostain ostamansa käytetty läppäri. Mielestäni näin opetetaan lapset arvostamaan rahaa, eikä siten että heidän puolestaan maksetaan kaikki ja tuodaan tavarat nenän eteen. Molemmat tuntuvat saavan isompaa tyydytystä siitä, mitä paksumpi nippu rahaa heillä on, sen sijaan että ryntäisivät sitä ensitilassa törsäämään.
Toi on se summa mistä osa ihmisistä maksaa myös asumisen/omavastuu ja ruoat ja kaiken, siis aikuiset. Vähän alle perustulon, samaa tasoa kuin opintotuki-tukiosuudet, enemmän kuin kotihoidon tuki. Hyvä jos kerryttää pientä puskuria opiskelu/työttömyysvuosia varten, ellet aio loppuelämää rahoittaa kuukausittain. Pitkäjänteisyys ennustaa hyvää. Sijoitussuunnitelma vielä?
Jos ostat lapsellesi tavaraa vaan siksi että pyytää, ei hän sitä osaa arvostaa. Paljon validimpi taktiikka on esim "pärjäät koulussa tälleen ja tälleen niin saat jotain, ja jos se menee hajalle niin sitten saat jotain muuta vähemmän kivaa tilalle". Vielä parempi toki jos lapsi itse ostaa tavaransa säästämällä niin tajuaa sen rahankin eikä pelkästään tavaran arvon. Kouluissa pitäisi muutenkin olla enemmän talouskasvatusta, nykyään kun tuntuu että puolet väestöstä on aivan kujalla sen suhteen. Prosenttilaskutkin on liian haastavia...
Oli miten oli, kotoa se oppi lähtee. Sinun tehtäväsi on kasvattaa vastuullinen aikuinen ja nöyrtymällä lapsen tahtoon sitä ei tule tapahtumaan.
This is how I roll. A natural twenty every time.
Vierailija kirjoitti:
Mites sattuikaan. Omasta piiristä piheimpien lapset jotka eivät koskaan saaneet edes mopoa, niin molemmat heistä ovat pitkäaikaistyöttömiä.
Ja sun logiikalla tämä on nyt kausaliteetti?
Ennustaisin että taustalta paljastuu jonkunasteista väliinpitämättömyyttä, ellei kaltoinkohtelua lapsia kohtaan. Lapset tarvii kuunteluun ja tukemiseen kykenevää aikuista, hyväksyntää, alkaen ensimmäisestä päivästä. Mahdollisia on myös että vanhemmat itsekin pitkäaikaistyöttömiä tai niin pienituloisia ja rahaa ei yksinkertaisesti ole / vähätkin kuluvat vanhempien sairastamiseen. Jos ovat suurituloisia niin (henkisen) väliinpitämättömyyden todennäköisyys nousee entistä suuremmaksi ja se että vanhemmilla itsellään joku vakavahko ongelma, jonka takia heillä ei ole ollut lapsilleen henkisellä tasolla kovasti annettavaakaan. Sairaalloisen piheyden lasken aika isoksi ongelmaksi.
Lastenkin kohdalla voi miettiä onko hyödyllisempää antaa kala vai opettaa kalastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on onneksi varaa tarjota lapsille kunnon elämä, mutta siihen ei kuulu mopoautot ja iPhonet. Kunnon elämään kuuluu rakastava ja tukeva perhe, turvallinen ja siisti elinympäristö, ravitseva ruoka ja ehjät vaatteet, hyvä koulutus ja kehittävät harrastukset sekä nuoren tarpeet huomioonottava ilmaripiiri.
Voi että, sulla ja sun lapsilla tulee olemaan vielä vaikeaa kun kasvavat. Aivan varmasti alkavat kinuta iphonea ja skootteria yms.
Heitä ei paljoa silloin kiinnosta sun lässytykset ravitsevasta ruuasta ja ehjistä vaatteista.
Kyllä he älypuhelimia jo kinuavatkin, mutta siinähän kinuavat. Kyllä maailmaan ininää mahtuu. Toisella on tällä hetkellä minun vanha työpuhelin ja toisella vaimon vanha työpuhelin. Nuoren on hyvä oppia ymmärtämään halun ja tarpeen ero. Vanhat puhelimet täyttävät heidän viestinnälliset tarpeensa, mutta eivät turhia halujaan.
Eli lapsesi eivät ikinä saa sitä mitä oikeasti toivoisivat. Sääli käy heitä.
He saavat kaiken mitä tarvitsevat ja jos haluavat jotain muuta, joutuvat itse säästämään rahat sen hankintaan.
Eli eivät saa mitä toivovat, sinä ostat kirpparilt aina halvinta ja ruminta paskaa. Onneksi omillani on mukavampi lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M33jaTytär kirjoitti:
Siis tuli toisessa keskustelussa eteen, ettei lapselle saa ostaa mitä lapsi haluaa, vaan esim iphonen sijaan lapsen pitää tyytyä halpamalliin.
Miksi ihmeessä pitää sitten kakaroita niin helvetisti hankkia jos niille ei ole varaa tarjota kunnon elämää?
Itse ostan lapsilleni mopoautot ja haluamansa kännykät, sekä maksan harrastukset. Tingin mielummin omista kulutuksistani, kuin lapsien kuluista.
Jos tuolla tavalla lapsia kiusaatte ja ette mitään osta lapsillenne, niin ei tarvitse ihmetellä että lapsi joutuu vankilakierteeseen kun ei ole mitään ikinä nuorena saanut.
Mun kokemuksen mukaan erityisesti nämä jotka "antaa lapselle kaiken", siis materiatasolla, kommunikaatiossa ailahtelevat miellyttämisen ja huutamisen välillä täysin arvaamattomasti, ensin lässyttävät ja sitten yllättäen ajoittain puhuvat lapselle tosi ilkeästi, huutavat, komentelevat, esittävät marttyyriä. Että mikä onkaan sitä kiusaamista. Ylläolevassa apn kommentissakin alkaa kirosanat heti lentää ja asioita kärjistetään.
Köyhissä perheissä elää sellainen harhaluulo, että kaikki ihmiset arvostavat materiaa ja että kaikki hyvätuloiset ostavat jälkikasvulleen kaiken mahdollisen. Tämähän alkaa jo vauvasta.
Me kun asutaan täällä helsingin keskustassa, jossa hyvätuloiset asuvat niin täytyy todeta, että meidän leikkipuistoissa ja päiväkodeissa ei lapsilla todellakaan ole päällä kalliita trendimerkkejä vaan enimmäkseen ihan vaan reimaa - mutta kaiken lukemani perusteella moni pienituloinen äiti harrastaa kalliita lastenvaatteita.
Yhtälö on vähintäänkin outo.
Mutta siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että kun lapset kasvavat, niin köyhät perheet edelleen pukevat jälkikasvunsa överimerkkisiin vaatteisiin ja tunkevat taskut täyteen uusinta elektroniikkaa.
On vähän tylyä sanoa mutta sanon kuitenkin, että samaan aikaan ne hyvätuloiset perheet ovat säästäneet lapsilleen mukavan pesämunan tulevia opintoja varten ja samalla tulleet omalla esimerkillään opettaneeksi lapsilleen, mikä elämässä on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites sattuikaan. Omasta piiristä piheimpien lapset jotka eivät koskaan saaneet edes mopoa, niin molemmat heistä ovat pitkäaikaistyöttömiä.
Mitä? Eikö tuollainen "opettaminen" kasvattanut arvostamaan rahaa? Mopoauto nuoret ovat tulevaisuudenkin johtajia, vaikka ovat näiden omaan napaansa tuijottelevien vanhempien mielestä "lellittyjä".
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan erityisesti nämä jotka "antaa lapselle kaiken", siis materiatasolla, kommunikaatiossa ailahtelevat miellyttämisen ja huutamisen välillä täysin arvaamattomasti, ensin lässyttävät ja sitten yllättäen ajoittain puhuvat lapselle tosi ilkeästi, huutavat, komentelevat, esittävät marttyyriä. Että mikä onkaan sitä kiusaamista. Ylläolevassa apn kommentissakin alkaa kirosanat heti lentää ja asioita kärjistetään.
Täysin päinvastoin. Usein mainitsemasi kaltaisia sekopäitä ovat juurikin nämä jotka yrittävät "kouluttaa" lastaan rahattomuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla, koska pelkään, että he käyttävät rahansa huumeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Köyhissä perheissä elää sellainen harhaluulo, että kaikki ihmiset arvostavat materiaa ja että kaikki hyvätuloiset ostavat jälkikasvulleen kaiken mahdollisen. Tämähän alkaa jo vauvasta.
Me kun asutaan täällä helsingin keskustassa, jossa hyvätuloiset asuvat niin täytyy todeta, että meidän leikkipuistoissa ja päiväkodeissa ei lapsilla todellakaan ole päällä kalliita trendimerkkejä vaan enimmäkseen ihan vaan reimaa - mutta kaiken lukemani perusteella moni pienituloinen äiti harrastaa kalliita lastenvaatteita.
Yhtälö on vähintäänkin outo.
Mutta siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että kun lapset kasvavat, niin köyhät perheet edelleen pukevat jälkikasvunsa överimerkkisiin vaatteisiin ja tunkevat taskut täyteen uusinta elektroniikkaa.
On vähän tylyä sanoa mutta sanon kuitenkin, että samaan aikaan ne hyvätuloiset perheet ovat säästäneet lapsilleen mukavan pesämunan tulevia opintoja varten ja samalla tulleet omalla esimerkillään opettaneeksi lapsilleen, mikä elämässä on tärkeää.
Noin myös olen kokenut Helsingin ulkopuolellakin.
Mekin olemme hyvätuloisia ja etuoikeutettuja ja meillä lapset eivät todellakaan aina ole saaneet haluamaansa, aidosti tarvitsemansa kylläkin. Mutta olemme opettaneet heitä myös tekemään valintoja (ei, nyt ei osteta uusia puhelimia, olemmehan lähdössä hiihtolomalla etelään...) ja säästämään sekä tekemään töitä rahansa eteen.
Olemme myös opettaneet, että opiskelu on heidän työnsä: koulutulokset on se 'palkka' mitä he tuovat ruokapöytään.
APn kommentti siitä miten "aikuisena päätyy vankilaan kun on lapsena elänyt puutteessa" on kyllä melko harhainen. Todennäköisempänä pidän sitä, että jos lapsi ei opi rahan arvoa, niin kun hän itsenäistyessään ei enää saakaan kaikkea vanhempien lainaamalla pikavipeillä, sortuu hän laittomuuksiin pitääkseen yllä elintasoaan - koska on tottunut kaiken ponnisteluitta saamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On huolesttuavaa, että ihmiset eivät tiedä mihin lapsien rahat kuluvat.
Minä olen ennen kaikkea opettanut harkitsemaan, mistä kannattaa maksaa. Vaateostoksilla meillä ei ole mitään tiettyä hintarajaa vaikkapa paidalle. Kun joku mieluisa paita sattuu kohdalle, niin harkitaan onko se niin laadukas ja mieluinen, että siitä kannattaa maksaa pyydetty hinta. Joskus 40€ paita jää ostamatta, kun se ei ole niiiiin kiva. Ja joskus tulee ostettua 60€ paita, joka on alun perin maksanut 100€ koska se on todella hyvän laatuinen ja niiiiin kiva. Kengissä sovelletaan vähän eri logiikkaa, koska niissä vaikuttaa jo terveyskysymykset ja alle 100€ kengät ovat harvoin hyviä kävellä.
Omien rahojen suhteen tyttö on oppinut harkitsemaan, mihin niitä kannattaa käyttää. Herkkuihin menee rahaa todella kohtuudella ja suurin menoerä on harrastustarvikkeet. Aiemmin meni rahaa taidetarvikekauppaan, mutta nyt käsityöt ovat vallalla ja rahat menevät lankakauppaan.
Missään iässä näissä valinnoissa ei ole näytellyt minkäänlaista roolia se, mitä kavereilla on, vaan oma maku, järki ja käyttötarve ratkaisee. Puhelin on hinnaltaan luokkaa 200€ mutta läppäri lähes 2000€, koska se on lukiolla käytännössä työkalu ja ostettiin kerralla kunnollinen, tehokas ja kestävä.
Ylipäätään rahankäytössä on tärkeää oppia itsestään se, mitkä on niitä asioita jotka on itselle tärkeitä. Silloin se raha ei mene hukkaan. Me viihdymme kotona ja olemme panostaneet kotiin. Sitten taas joku auto on meille kulkuväline ja sen suhteen ei ole tarvetta yrittää näyttää naapureille. Muutenkaan meillä ei ole mitään esittämisen tarvetta, kuljemme halvemmissa vaatteissa kuin mihin olisi varaa. Ruokaa menee sitten enemmän kuin monilla muilla, koska tykkäämme syödä hyvin. Joku toinen taas söisi mieluummin vähän kohtuuhintaisemmin, että on varaa ostaa kalliita vaatteita.
Mitään mopoautoa tai autoa emme tytölle osta, mutta asunnon olemme ostaneet ja siihen sai tyttö valita mieluiset materiaalit. Maksan ennemmin 2000€ keittiön kivitasosta ja 2000€ kivasta parketista kuin jostain hömpästä, josta on iloa vai vähäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M33jaTytär kirjoitti:
Siis tuli toisessa keskustelussa eteen, ettei lapselle saa ostaa mitä lapsi haluaa, vaan esim iphonen sijaan lapsen pitää tyytyä halpamalliin.
Miksi ihmeessä pitää sitten kakaroita niin helvetisti hankkia jos niille ei ole varaa tarjota kunnon elämää?
Itse ostan lapsilleni mopoautot ja haluamansa kännykät, sekä maksan harrastukset. Tingin mielummin omista kulutuksistani, kuin lapsien kuluista.
Jos tuolla tavalla lapsia kiusaatte ja ette mitään osta lapsillenne, niin ei tarvitse ihmetellä että lapsi joutuu vankilakierteeseen kun ei ole mitään ikinä nuorena saanut.
Kyse ei ole vain siitä, etteikö olisi aina varaa, vaan myös siitä, että lapsen on hyvä oppia ja kohdata pettymyksiä. - Yksi turvallinen tapa "aiheuttaa pettymyksiä" on se, että on lapselle aikuinen. Ja aikuisen tehtävä nyt on esimerkiksi päättää mitä perheessä syödään. Toki voidaan kuunnella lapsen mielipiteitä ja toiveita pyrkiä huomioimaan, mutta ainakin oma ruokavalioni olisi jäänyt aika niukaksi jos olisin päättänyt mitä "vain" syön. Vanhemmat jaksoivat kyllä ihmeen kärsivällisesti kuunnella kun olisin halunnut matkustaa kuuhun, tai ainakinmarssiin ja sisko hevostallia - tai ainakin kaksi hevosen ja koiran ja veli itselleen Kittiä, samanlaista kuin Michael Knightilla; lupasi hän kyllä harkita myös ferraria kunhan sekin ajaisi automaattisesti niin, että hän voisi samalla pelata pleikkaria, mutta jostain syystä vanhempamme eivät kaikia edellä kerrottua meille hankkineet.... Kehittyyköhän tästä jokin trauma, jos alan miettimään asiaa enemmän.
Vielä mopoasiaa... Onhan siinä sekin, että pääsee mopoporukoihin. Ehkä pääsee myöhemmin paremmin töihinkin, jos kaveeraa ei kaikkein köyhimpien kakaroitten kanssa. Mutta siltikin olen sitä mieltä, että lapset kannattaa opettaa arvostamaan pientäkin kolikkoa. Siinä on itselläkin tekemistä, kun lähes kaikki menee, mikä tulee ja lapset kinuaa aina sitä ja tätä ja usein sorrun ostamaan jotain pientä ja kaunista heille. Fiksumpi olisi säästää lasten opiskeluihin, vaikka vähän kerrallaan, jos ei niitä seteleitä tursua joka paikasta.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli kuollut ja äiti oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Asuimme tyytyväisenä kerrostalossa vuokralla ja äitimme sai ostettua meille aina samat merkkivaatteet kuin rikkaidenkin muksuilla oli. Kiitos oman säästäväisyytensä ja etätyö puhelinmyynti lisätienestiensä.
Olen ikuisesti kiitollinen Suomelle ja Äidilleni että Suomessa köyhimmätkin saivat ihmisarvoisen kohtelun.
Tietenkin eri asia jos vanhemmilla alkoholismia tai huumeidenkäyttöä. Silloin lapset huostaan ja parempaan perheeseen.
Voi luoja, ihmisarvoinen kohtelu = merkkivaatteet... Täytyy sanoa, ettei niistä lellityistä kakaroista kovin kummoisia ihmisiä tämän perusteella tule.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi kaikki kaverit saivat uuden koulurepun joka syksy, minä sain vain joka toinen vuosi. Jos joku otti puheeksi sen, että minulla oli sama reppu kuin viime vuonnakin, totesin vain, että saan uuden sitten ensi syksynä. Enkä tuntenut itseäni mitenkään huonommaksi sen takia.
Tämäkin tuntuu ihan hullulta ostaa reppuja noin usein! Mun lapselle ostettiin eka reppu ekalle luokalle ja uusi ostettiin sitten kun kirjoja ja muuta tavaraa alkoi kulkea mukana niin paljon, että ekan luokan reppu jäi pieneks. En muista ostettiinko se kutoselle vai seiskalle. Sillä toisella, isommalla repulla hän pärjäsi yläasteen loppuun. Nyt lukiossa hänellä on minun vanha reppu, joka on saman mallinen kuin hänen toinen reppunsa. Ja se ekalle luokalle ostettu reppu on ihan säännöllisessä käytössä, se on usein esim. matkalla mukana käsimatkatavarana ja kun kaupungilla kierrellessä tarvitaan vähän pienempää reppua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on onneksi varaa tarjota lapsille kunnon elämä, mutta siihen ei kuulu mopoautot ja iPhonet. Kunnon elämään kuuluu rakastava ja tukeva perhe, turvallinen ja siisti elinympäristö, ravitseva ruoka ja ehjät vaatteet, hyvä koulutus ja kehittävät harrastukset sekä nuoren tarpeet huomioonottava ilmaripiiri.
Voi että, sulla ja sun lapsilla tulee olemaan vielä vaikeaa kun kasvavat. Aivan varmasti alkavat kinuta iphonea ja skootteria yms.
Heitä ei paljoa silloin kiinnosta sun lässytykset ravitsevasta ruuasta ja ehjistä vaatteista.
Kyllä he älypuhelimia jo kinuavatkin, mutta siinähän kinuavat. Kyllä maailmaan ininää mahtuu. Toisella on tällä hetkellä minun vanha työpuhelin ja toisella vaimon vanha työpuhelin. Nuoren on hyvä oppia ymmärtämään halun ja tarpeen ero. Vanhat puhelimet täyttävät heidän viestinnälliset tarpeensa, mutta eivät turhia halujaan.
Eli lapsesi eivät ikinä saa sitä mitä oikeasti toivoisivat. Sääli käy heitä.
He saavat kaiken mitä tarvitsevat ja jos haluavat jotain muuta, joutuvat itse säästämään rahat sen hankintaan.
Eli eivät saa mitä toivovat, sinä ostat kirpparilt aina halvinta ja ruminta paskaa. Onneksi omillani on mukavampi lapsuus.
Jos raha ja lahjat on se mille perustat tuon kuvitelman mukavasta lapsuudesta, niin olet todennäköisesti aika pahasti metsässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi kaikki kaverit saivat uuden koulurepun joka syksy, minä sain vain joka toinen vuosi. Jos joku otti puheeksi sen, että minulla oli sama reppu kuin viime vuonnakin, totesin vain, että saan uuden sitten ensi syksynä. Enkä tuntenut itseäni mitenkään huonommaksi sen takia.
Tämäkin tuntuu ihan hullulta ostaa reppuja noin usein! Mun lapselle ostettiin eka reppu ekalle luokalle ja uusi ostettiin sitten kun kirjoja ja muuta tavaraa alkoi kulkea mukana niin paljon, että ekan luokan reppu jäi pieneks. En muista ostettiinko se kutoselle vai seiskalle. Sillä toisella, isommalla repulla hän pärjäsi yläasteen loppuun. Nyt lukiossa hänellä on minun vanha reppu, joka on saman mallinen kuin hänen toinen reppunsa. Ja se ekalle luokalle ostettu reppu on ihan säännöllisessä käytössä, se on usein esim. matkalla mukana käsimatkatavarana ja kun kaupungilla kierrellessä tarvitaan vähän pienempää reppua.
Minäkin sain uuden repun vasta silloin kun edellinen uhkasi hajota tai hajosi. Koskaan ei kiusattu. Suoraan sanottuna ei käynyt lapsena mielessäkään, että koulutavaroiden, vaatteiden, harrastusvälineiden yms pitäisi olla jatkuvasti uusia ökykalliita merkkituoteita.
Veikkaan, että tuossa heijastuu enemmän se vanhempien oma ajatusmaailma. Ensikin se, että raha on koko elämän keskipiste, ja toiseksikin ajatus ettei lapselta voi kieltää mitään tai hän menee jotenkin rikki.
Väännetäänpä rautalangasta; jos sijoitusten tuotto on 6%, niin on taloudellisesti kannattavampaa ottaa lainaa sitä pienemmällä korolla kuin irrottaa rahaa sijoituksista. Siihen ei liity mitenkään se, onko rikas vai köyhä. Köyhällä tosin ei ole niitä sijoituksiakaan...