Lapsen opettaminen "arvostamaan rahaa"
Siis tuli toisessa keskustelussa eteen, ettei lapselle saa ostaa mitä lapsi haluaa, vaan esim iphonen sijaan lapsen pitää tyytyä halpamalliin.
Miksi ihmeessä pitää sitten kakaroita niin helvetisti hankkia jos niille ei ole varaa tarjota kunnon elämää?
Itse ostan lapsilleni mopoautot ja haluamansa kännykät, sekä maksan harrastukset. Tingin mielummin omista kulutuksistani, kuin lapsien kuluista.
Jos tuolla tavalla lapsia kiusaatte ja ette mitään osta lapsillenne, niin ei tarvitse ihmetellä että lapsi joutuu vankilakierteeseen kun ei ole mitään ikinä nuorena saanut.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Itse sain lapsena halvimmat mahdolliset vaatteet, minulla ei ollut edes karkkipäivää hienoista harrastuksista puhumattakaan. Vanhemmat säästivät kaikessa lapsiin liittyvissä asioissa, mutta omat vaatteet ja autot oli viimeisen päälle. Muistan lapsuudesta sen häpeän, kun kuljin isoissa markettikamoissa ja haaveilin kännykästä ja skootterista.
Se, miten tämä nykyään näkyy niin lähinnä tuhlailulla. Luin itselleni hyvän koulutuksen ja olen oikea työnarkomaani. Kauniit vaatteet, korut, tavarat, auto ja sisustus on asioita joiden eteen näen ihan liikaa vaivaa. Raha polttelee näpeissä ja haluan aina vaan lisää. Oikeasti ne lapsuuden traumat ei siitä helpota yhtään, vaikka ulospäin elämäni näyttääkin kaikinpuolin onnistuneelta.
Omille lapsille haluan pitää tasapainon. Hemmottelenkin välillä, koska voin.
Juurikin noin. Ja se perkeleen kännykkä ja skootteri olisivat olleet aivan mitättömiä hankintoja hinnaltaan, verrattuna vanhempien omiin törsäyksiin.
Kyllä meillä hemmotellaan materian muodossa, kohtuudella. IPhonea ei kukaan saa, se on ylihintainen turhake, mutta esim merkkivaatteita ostetaan nuorille kohtuudella. On toki ihan perus h&m rättiä myös. Annetaan rahaa leffaan tai kahvillakäyntiin tms, kunhan eivät mitään övereitä kinua. Toiselle hommattiin kevari ja kortti, toinen ei halunnut, niin laitettiin rahaa säästöön hänelle autoa varten.
Kohtuus kaikessa, teinien on hyvä oppia, ettei rahaa tule ovista ja ikkunoista, mutta jos rahaa on, voi sitä itseensäkin käyttää.
Meillä on 13- ja 15-vuotiaat lapset. Heille ei koskaan osteta mitään, eikä mitään tekemisiä makseta, vaan saavat nuorempi 400 ja vanhempi 500 euroa kuukaudessa, josta saavat ostaa mieleisensä vaatteet ja tavarat ja maksaa omat harrastuksensa. Lopputulos on yllättäen se, että kumpikaan ei oikeastaan osta juuri mitään, vaan ovat suorastaan pihejä rahojensa kanssa. 15-vuotias osti 800 eurolla käytetyn mopon ja molemmilla on ehkä satasen hintaiset puhelimet. Nuoremmalla on hieman kalliimpi tietokone, koska tykkää pelaamisesta, mutta vanhemmalla taas jostain ostamansa käytetty läppäri. Mielestäni näin opetetaan lapset arvostamaan rahaa, eikä siten että heidän puolestaan maksetaan kaikki ja tuodaan tavarat nenän eteen. Molemmat tuntuvat saavan isompaa tyydytystä siitä, mitä paksumpi nippu rahaa heillä on, sen sijaan että ryntäisivät sitä ensitilassa törsäämään.
Mistä aloittaja kokee syyllisyyttä kun pitää paikkailla rahalla ja tavaralla? Ne kun ei ole merkki kunnon elämästä ja hyvästä vanhemmuudesta. Provo.
Ap, sun otsikko!
Millä sun lapsi oppii arvostamaan rahaa, jos saa satojen eurojen arvoista kamaa näkemättä itse vaivaa? Mitä hän tekee, kun aikuistuu? Saako ison ennakkoperinnön myös? Toiset ovat tuossa mielessä onnekkaita, mutta näin pienituloisen mielestä rahaa kannattaa todellakin arvostaa ja kunnioittaa, ihan vaikka sitä 20senttistä, minkä saat tyhjästä pullosta.
Pahimpia on nuo "periaatteesta ei osteta ikinä mitään mitä lapsi haluaa" vanhemmat. Säälittää teidän lapset :( miettikää jos itse toivoisitte lahjaksi vaikka kampaajakäyntiä ja joku ostaisi sakset. Niin, sama asia, senkus leikkaat itse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on onneksi varaa tarjota lapsille kunnon elämä, mutta siihen ei kuulu mopoautot ja iPhonet. Kunnon elämään kuuluu rakastava ja tukeva perhe, turvallinen ja siisti elinympäristö, ravitseva ruoka ja ehjät vaatteet, hyvä koulutus ja kehittävät harrastukset sekä nuoren tarpeet huomioonottava ilmaripiiri.
Voi että, sulla ja sun lapsilla tulee olemaan vielä vaikeaa kun kasvavat. Aivan varmasti alkavat kinuta iphonea ja skootteria yms.
Heitä ei paljoa silloin kiinnosta sun lässytykset ravitsevasta ruuasta ja ehjistä vaatteista.
Kyllä he älypuhelimia jo kinuavatkin, mutta siinähän kinuavat. Kyllä maailmaan ininää mahtuu. Toisella on tällä hetkellä minun vanha työpuhelin ja toisella vaimon vanha työpuhelin. Nuoren on hyvä oppia ymmärtämään halun ja tarpeen ero. Vanhat puhelimet täyttävät heidän viestinnälliset tarpeensa, mutta eivät turhia halujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on onneksi varaa tarjota lapsille kunnon elämä, mutta siihen ei kuulu mopoautot ja iPhonet. Kunnon elämään kuuluu rakastava ja tukeva perhe, turvallinen ja siisti elinympäristö, ravitseva ruoka ja ehjät vaatteet, hyvä koulutus ja kehittävät harrastukset sekä nuoren tarpeet huomioonottava ilmaripiiri.
Voi että, sulla ja sun lapsilla tulee olemaan vielä vaikeaa kun kasvavat. Aivan varmasti alkavat kinuta iphonea ja skootteria yms.
Heitä ei paljoa silloin kiinnosta sun lässytykset ravitsevasta ruuasta ja ehjistä vaatteista.
Kyllä he älypuhelimia jo kinuavatkin, mutta siinähän kinuavat. Kyllä maailmaan ininää mahtuu. Toisella on tällä hetkellä minun vanha työpuhelin ja toisella vaimon vanha työpuhelin. Nuoren on hyvä oppia ymmärtämään halun ja tarpeen ero. Vanhat puhelimet täyttävät heidän viestinnälliset tarpeensa, mutta eivät turhia halujaan.
Eli lapsesi eivät ikinä saa sitä mitä oikeasti toivoisivat. Sääli käy heitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun otsikko!
Millä sun lapsi oppii arvostamaan rahaa, jos saa satojen eurojen arvoista kamaa näkemättä itse vaivaa? Mitä hän tekee, kun aikuistuu? Saako ison ennakkoperinnön myös? Toiset ovat tuossa mielessä onnekkaita, mutta näin pienituloisen mielestä rahaa kannattaa todellakin arvostaa ja kunnioittaa, ihan vaikka sitä 20senttistä, minkä saat tyhjästä pullosta.
Et ilmeisesti ole mikään asian asiantuntija, jos itse et ole mitään ikinä saanut.
Itse sain nuorena aina kaiken mitä pyysin. Arvostankin nykyään rahaa aivan eri tavalla kuin nuo jotka joutuivat aina kaikesta kinuamaan ja tappelemaan vanhempiensa kanssa.
Lopeta nyt olemattomien pullopalautus senttiesi arvostaminen ja arvosta vähän suurempia seteleitä, jotta lapsesikin saisivat jotain, etteivät joutuisi jopoilla ajamaan kun kaikki muut kaverit ajelevat mopoilla.
Mikään materia ei korvaa tunnepuolta. Sulla ei vissii ole hirveästi kokemusta siitä ketä sinne vankilaan oikeasti joutuu?
Sulla sujahti pahasti ohi se toisen ketjun viesti. Siinä oli kyse siitä että lapsi on tahallaan, tarkoituksella rikkonut kalliin puhelimen, jotta saisi vielä kalliimman.
Tajuatkohan eroa vaikka selittäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun otsikko!
Millä sun lapsi oppii arvostamaan rahaa, jos saa satojen eurojen arvoista kamaa näkemättä itse vaivaa? Mitä hän tekee, kun aikuistuu? Saako ison ennakkoperinnön myös? Toiset ovat tuossa mielessä onnekkaita, mutta näin pienituloisen mielestä rahaa kannattaa todellakin arvostaa ja kunnioittaa, ihan vaikka sitä 20senttistä, minkä saat tyhjästä pullosta.
Et ilmeisesti ole mikään asian asiantuntija, jos itse et ole mitään ikinä saanut.
Itse sain nuorena aina kaiken mitä pyysin. Arvostankin nykyään rahaa aivan eri tavalla kuin nuo jotka joutuivat aina kaikesta kinuamaan ja tappelemaan vanhempiensa kanssa.
Lopeta nyt olemattomien pullopalautus senttiesi arvostaminen ja arvosta vähän suurempia seteleitä, jotta lapsesikin saisivat jotain, etteivät joutuisi jopoilla ajamaan kun kaikki muut kaverit ajelevat mopoilla.
Isompaa seteliä arvostan tietysti enemmän, mutta ei pidä halveksia sitä pientäkään rahaa. Kaiken voi myös menettää, myös sen ison rahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on onneksi varaa tarjota lapsille kunnon elämä, mutta siihen ei kuulu mopoautot ja iPhonet. Kunnon elämään kuuluu rakastava ja tukeva perhe, turvallinen ja siisti elinympäristö, ravitseva ruoka ja ehjät vaatteet, hyvä koulutus ja kehittävät harrastukset sekä nuoren tarpeet huomioonottava ilmaripiiri.
Voi että, sulla ja sun lapsilla tulee olemaan vielä vaikeaa kun kasvavat. Aivan varmasti alkavat kinuta iphonea ja skootteria yms.
Heitä ei paljoa silloin kiinnosta sun lässytykset ravitsevasta ruuasta ja ehjistä vaatteista.
Kyllä he älypuhelimia jo kinuavatkin, mutta siinähän kinuavat. Kyllä maailmaan ininää mahtuu. Toisella on tällä hetkellä minun vanha työpuhelin ja toisella vaimon vanha työpuhelin. Nuoren on hyvä oppia ymmärtämään halun ja tarpeen ero. Vanhat puhelimet täyttävät heidän viestinnälliset tarpeensa, mutta eivät turhia halujaan.
Eli lapsesi eivät ikinä saa sitä mitä oikeasti toivoisivat. Sääli käy heitä.
He saavat kaiken mitä tarvitsevat ja jos haluavat jotain muuta, joutuvat itse säästämään rahat sen hankintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras oli kun yksi kaverini ei saanut vanhemmiltaan edes 500€ skootteria, vaikka pihassa oli yli 20 000 euron osamaksu auto ja hänen äitinsä tuhlasi saman verran kuukaudessa kenkiin.
Noh, velka-autoilla ajelijat ovat muutenkin usein vähän huonompia talousasioiden ymmärtäjiä.
Miten niin? Jos autolainaa saa 1% kokonaiskorolla, niin turha irrottaa rahoja autoa varten pois hyvin tuottavista osakesijoutuksista. Toki auto itsessään ei ole mikään sijoitus vaan kuluerä, mutta jos sen tarvitsee niin ei laina aina ole se huonoin vaihtoehto.
Katsopa joskus huviksesi todellinen vuosikorko ensimmäisten ja viimeisten suurempien erien, kuukausittaisten laskutuslisien jne. lisäksi niin käy ilmi todellisuus noista 1% kokonaiskoroista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras oli kun yksi kaverini ei saanut vanhemmiltaan edes 500€ skootteria, vaikka pihassa oli yli 20 000 euron osamaksu auto ja hänen äitinsä tuhlasi saman verran kuukaudessa kenkiin.
Noh, velka-autoilla ajelijat ovat muutenkin usein vähän huonompia talousasioiden ymmärtäjiä.
Miten niin? Jos autolainaa saa 1% kokonaiskorolla, niin turha irrottaa rahoja autoa varten pois hyvin tuottavista osakesijoutuksista. Toki auto itsessään ei ole mikään sijoitus vaan kuluerä, mutta jos sen tarvitsee niin ei laina aina ole se huonoin vaihtoehto.
Katsopa joskus huviksesi todellinen vuosikorko ensimmäisten ja viimeisten suurempien erien, kuukausittaisten laskutuslisien jne. lisäksi niin käy ilmi todellisuus noista 1% kokonaiskoroista...
Älä viitsi kiusata kun nämä pöhköt luulevat melkein tienaavansa ostamalla kauhean hintaisen auton velaksi :) En yhtään ihmettele että autoliikkeiden omistajat tienaavat suomessa satoja miljoonia vuosittain, kun ostajien laskutaito on tuota luokkaa.
Mitä niillä seteleillä ja sijoituksilla, jos korvien väli on täynnä sahajauhoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras oli kun yksi kaverini ei saanut vanhemmiltaan edes 500€ skootteria, vaikka pihassa oli yli 20 000 euron osamaksu auto ja hänen äitinsä tuhlasi saman verran kuukaudessa kenkiin.
Noh, velka-autoilla ajelijat ovat muutenkin usein vähän huonompia talousasioiden ymmärtäjiä.
Miten niin? Jos autolainaa saa 1% kokonaiskorolla, niin turha irrottaa rahoja autoa varten pois hyvin tuottavista osakesijoutuksista. Toki auto itsessään ei ole mikään sijoitus vaan kuluerä, mutta jos sen tarvitsee niin ei laina aina ole se huonoin vaihtoehto.
Ilmaista lounasta ei ole olemassakaan, vaikka hölmöimpiä huijataan jopa 0% koroilla. Kyllä tuollaisella "korolla" myytäessä se sama korko on leivottu suurempana hintana auton katteeseen.
Keskimääräinen autolainan korko oli muistaakseni suomessa 8%. Ja se on törkeän paljon. Tuohon päälle vielä auton omistajan, eli rahoittajan vaatima täyskasko, niin alkaa kuluja olla riittämiin.
Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa. Otin luoton autoa varten sijoituksiani vastaan Nordnetistä kokonaiskorolla 1,5%. Ei siinä auton katteissa mitään "ylimääräistä" ollut hintaan leivottu koska luotonantaja ja auton myyjä olivat eri tahoja. Mutta joo, kuluerähän se auto edelleen on hinnanalentumineen ja muine menoineen. Silti edelleen tulen ostamaan autot velaksi. Kaikki vaan ei osaa fiksusti hyödyntää velanottoa vaan ottaa järjettömiä osamaksuja hillittömällä korolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras oli kun yksi kaverini ei saanut vanhemmiltaan edes 500€ skootteria, vaikka pihassa oli yli 20 000 euron osamaksu auto ja hänen äitinsä tuhlasi saman verran kuukaudessa kenkiin.
Noh, velka-autoilla ajelijat ovat muutenkin usein vähän huonompia talousasioiden ymmärtäjiä.
Miten niin? Jos autolainaa saa 1% kokonaiskorolla, niin turha irrottaa rahoja autoa varten pois hyvin tuottavista osakesijoutuksista. Toki auto itsessään ei ole mikään sijoitus vaan kuluerä, mutta jos sen tarvitsee niin ei laina aina ole se huonoin vaihtoehto.
Katsopa joskus huviksesi todellinen vuosikorko ensimmäisten ja viimeisten suurempien erien, kuukausittaisten laskutuslisien jne. lisäksi niin käy ilmi todellisuus noista 1% kokonaiskoroista...
Kiitos, olen kyllä tietoinen siitä, mistä ottamani lainan kulut koostuvat ja osaan laskea. Ja pettymykseksesi kerron, että kyseisen lainan todellinen korko kaikkine kuluineen on 1%. Kyseessä on pankin myöntämä laina. Hyvällä korolla saa lainaa kun on riittävästi vakuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras oli kun yksi kaverini ei saanut vanhemmiltaan edes 500€ skootteria, vaikka pihassa oli yli 20 000 euron osamaksu auto ja hänen äitinsä tuhlasi saman verran kuukaudessa kenkiin.
Noh, velka-autoilla ajelijat ovat muutenkin usein vähän huonompia talousasioiden ymmärtäjiä.
Miten niin? Jos autolainaa saa 1% kokonaiskorolla, niin turha irrottaa rahoja autoa varten pois hyvin tuottavista osakesijoutuksista. Toki auto itsessään ei ole mikään sijoitus vaan kuluerä, mutta jos sen tarvitsee niin ei laina aina ole se huonoin vaihtoehto.
Katsopa joskus huviksesi todellinen vuosikorko ensimmäisten ja viimeisten suurempien erien, kuukausittaisten laskutuslisien jne. lisäksi niin käy ilmi todellisuus noista 1% kokonaiskoroista...
Kiitos, olen kyllä tietoinen siitä, mistä ottamani lainan kulut koostuvat ja osaan laskea. Ja pettymykseksesi kerron, että kyseisen lainan todellinen korko kaikkine kuluineen on 1%. Kyseessä on pankin myöntämä laina. Hyvällä korolla saa lainaa kun on riittävästi vakuuksia.
Vain köyhät ostavat rahoituksella. Rikkailla olisi vakuuksia, mutta he eivät maksele muille korkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras oli kun yksi kaverini ei saanut vanhemmiltaan edes 500€ skootteria, vaikka pihassa oli yli 20 000 euron osamaksu auto ja hänen äitinsä tuhlasi saman verran kuukaudessa kenkiin.
Noh, velka-autoilla ajelijat ovat muutenkin usein vähän huonompia talousasioiden ymmärtäjiä.
Miten niin? Jos autolainaa saa 1% kokonaiskorolla, niin turha irrottaa rahoja autoa varten pois hyvin tuottavista osakesijoutuksista. Toki auto itsessään ei ole mikään sijoitus vaan kuluerä, mutta jos sen tarvitsee niin ei laina aina ole se huonoin vaihtoehto.
Katsopa joskus huviksesi todellinen vuosikorko ensimmäisten ja viimeisten suurempien erien, kuukausittaisten laskutuslisien jne. lisäksi niin käy ilmi todellisuus noista 1% kokonaiskoroista...
Kiitos, olen kyllä tietoinen siitä, mistä ottamani lainan kulut koostuvat ja osaan laskea. Ja pettymykseksesi kerron, että kyseisen lainan todellinen korko kaikkine kuluineen on 1%. Kyseessä on pankin myöntämä laina. Hyvällä korolla saa lainaa kun on riittävästi vakuuksia.
Vain köyhät ostavat rahoituksella. Rikkailla olisi vakuuksia, mutta he eivät maksele muille korkoja.
Rahaa tehdään niin, että lainataan rahaa 1 %:n korolla ja sijoitetaan se 5 %:n tuotolla. Sinulla on vielä paljon oppimista taloudesta.
Jos lapsella on hyvä itsetunto, hän kestää sen, että ei välttämättä saa kaikkea mitä muillakin on, eikä "kiusaannu" sen takia. Minä en lapsena saanut läheskään "kaikkea mitä muillakin oli", koska vanhempani olivat pienituloisia ja meitä oli neljä lasta. Esimerkiksi kaikki kaverit saivat uuden koulurepun joka syksy, minä sain vain joka toinen vuosi. Jos joku otti puheeksi sen, että minulla oli sama reppu kuin viime vuonnakin, totesin vain, että saan uuden sitten ensi syksynä. Enkä tuntenut itseäni mitenkään huonommaksi sen takia.