Lapsen opettaminen "arvostamaan rahaa"

M33jaTytär kirjoitti:

Siis tuli toisessa keskustelussa eteen, ettei lapselle saa ostaa mitä lapsi haluaa, vaan esim iphonen sijaan lapsen pitää tyytyä halpamalliin.

Miksi ihmeessä pitää sitten kakaroita niin helvetisti hankkia jos niille ei ole varaa tarjota kunnon elämää?

Itse ostan lapsilleni mopoautot ja haluamansa kännykät, sekä maksan harrastukset. Tingin mielummin omista kulutuksistani, kuin lapsien kuluista.

Jos tuolla tavalla lapsia kiusaatte ja ette mitään osta lapsillenne, niin ei tarvitse ihmetellä että lapsi joutuu vankilakierteeseen kun ei ole mitään ikinä nuorena saanut.

Höpöhöpö te niitä itse edes kustannatte. Maksatatte kuitenkin sukulaisilla. Kummeilta ja isovanhemmilta kuola valuen odotetaan joka hiton synttäri, joulu, rippijuhla, ylioppilasjuhla rahaa. Viiskymppiä, satanen, kakssataa, viissataa... Koko aika vain enemmän ja enemmän rahaa. Sitten nyrpistellään, jos ei saa tarpeeksi kalliita lahjoja tai kunnolla sitä rahaa.

Hienoa, että jotkut vanhemmat opettavat lapsiaan kohtuullisuuteen lahjatoiveissa. Aina ei ole pakko saada sitä kalleinta mahdollista puhelinta ja vekotinta.

Olen opettanut niin että raha pitää ansaita. Meillä se oli koulunkäynti niin että tulee enemmän kun hyvää tulosta koska resursseja oli. 

Vierailija kirjoitti:

On huolesttuavaa, että ihmiset eivät tiedä mihin lapsien rahat kuluvat.

Minä tiedän. Alusta asti olen edellyttänyt kirjanpitoa taskurahojen vastineeksi, koska pidin tärkeänä että jo pienestä pitäen lapsi oppii seuraamaan kulutustaan. Kirjanpito on aikuiselle erinomainen työkalu oman talouden hallintaan ja analyysiin. Nyt kun lapsi on jo 16-vuotias, kirjanpito on jo jonkin aikaa ollut kahdenkertainen ja menotilit nuori on saanut valita itse, että saa sen analyysin omasta kulutuksestaan haluamallaan tarkkuudella. Kuukausirahan (30€) saamisen edellytyksenä on, että edellisen kuukauden kirjanpito on toimitettu minulle sähköpostiin.

Kirjanpito voi lapsellekin olla todella konkreettinen. Muistan yhden kerran kun tyttö oli ehkä tokaluokkalainen ja päivitti kirjanpitoaan hieman jälkijunassa kuittien perusteella, hän totesi: "Mun rahat hupenee ihan silmissä!" Vaikka hän käytti käteistä, niin silti vasta tuon kirjanpidon päivittämisen kautta hän havahtui, että nyt on mennyt rahaa ja kassa alkaa olla heikossa hapessa.

Exmiehen peheessä ostettiin lapsille kans kaikki vimpan päälle.

No oli siellä moni muukin asia päin persettä, mutta exä ei siis vieläkään tajua, että rahaa saa tekemällä töitä ja että rahaakin on vaan se jokin rajallinen määrä. Eli raha loppuu, jos elää yli varojensa.

Hieman käy sääliksi, kun toinen onasunnoton ja persaukinen koko ajan ja ikääkin lähes 40 vuotta. Osaa tosin lokkeilla loistavasti. Ensin käytetään omat rahat ja sitten toisten :D

Äitinsä myös "auttaa" siksikin kun on oma lapsikyseessä ja koska kulissit.

Tällaista se tuppaa olemaan niissä perheissä joissa koitetaan materian kautta näyttää muille ihmisille.

Mä en saanut koskaan sitä mitä olisin halunnut, oli ne sitten vaatteita tai harrastusvälineitä. Teininä varsinkin se oli kamalaa.

Kun sitten aikanaan sain työpaikan ja omaa rahaa niin ostelin hulluna vaatteita, kenkiä ja meikkejä.

Vaikka noista ajoista on jo yli 10 vuotta aikaa niin materialismi on jäänyt päälle. Jos jotain haluan niin ostan sen, olkoon hinta mikä hyvänsä. No mitään tonnien luksuslaukkuja en tietenkään osta.

Lapselle olen säästänyt vauvasta asti rahaa jotta hän saa haluamansa harrastusvälineet, ajokortit, ym.

Olen yh ja hemmottelen lasta varmaan liikaa mutta en pidä sitä pahana. Isänsä on sen verran pihi että ei lapselle mitään osta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Esimerkiksi kaikki kaverit saivat uuden koulurepun joka syksy, minä sain vain joka toinen vuosi. Jos joku otti puheeksi sen, että minulla oli sama reppu kuin viime vuonnakin, totesin vain, että saan uuden sitten ensi syksynä. Enkä tuntenut itseäni mitenkään huonommaksi sen takia.

Tämäkin tuntuu ihan hullulta ostaa reppuja noin usein! Mun lapselle ostettiin eka reppu ekalle luokalle ja uusi ostettiin sitten kun kirjoja ja muuta tavaraa alkoi kulkea mukana niin paljon, että ekan luokan reppu jäi pieneks. En muista ostettiinko se kutoselle vai seiskalle. Sillä toisella, isommalla repulla hän pärjäsi yläasteen loppuun. Nyt lukiossa hänellä on minun vanha reppu, joka on saman mallinen kuin hänen toinen reppunsa. Ja se ekalle luokalle ostettu reppu on ihan säännöllisessä käytössä, se on usein esim. matkalla mukana käsimatkatavarana ja kun kaupungilla kierrellessä tarvitaan vähän pienempää reppua.

Minäkin sain uuden repun vasta silloin kun edellinen uhkasi hajota tai hajosi. Koskaan ei kiusattu. Suoraan sanottuna ei käynyt lapsena mielessäkään, että koulutavaroiden, vaatteiden, harrastusvälineiden yms pitäisi olla jatkuvasti uusia ökykalliita merkkituoteita.

Veikkaan, että tuossa heijastuu enemmän se vanhempien oma ajatusmaailma. Ensikin se, että raha on koko elämän keskipiste, ja toiseksikin ajatus ettei lapselta voi kieltää mitään tai hän menee jotenkin rikki.

No mäkin jäin miettimään, että meillä vanhin on jo lukiossa toista vuotta ja neljäs reppu käytössä. Nuorin on kasilla ja kolmas tai neljäs reppu hänelläkin. Ei ne oo kyselly koskaan uutta reppua jos siihen ei ole ollut mitään oikeaa syytä. Meillä ei ole tosin koskaan ostettu mitään kissanpentu- tai barbireppuja, joten sekin toki vaikuttaa asiaan.

Sori nyt karkea mielipiteeni, mut jos lapselle tosiaan ostaa kaiken mitä se haluaa niin tuloksena on vittumainen, itseensä täynnä oleva aikuinen. Toki välillä voi ostaa mitä lapsi haluaa mut ei niin että käydään kaupassa ja kotiin viemisinä on valtava määrä leluja tai muuta vastaavaa ihan vaan siks ku pikku kultamussukka niin haluaa.

Laudan pullamössöäidit haluavat pistää rahat itseensä eikä lapsiinsa. En yllättynyt yhtään. Harvemmin täältä on mitään kunnollisia kasvattajia löytynyt.

:)

:)