Miksi sosiaalisesti kömpelöt jätetään usein yksin opiskelu/työympäristössä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt joidenkin ihmisten pakkomiellettä päästä kuulumaan erilaisiin ryhmiin. Opiskeluaikoina olin opiskelemassa saadakseni itselleni ammattia varten tarvittavan koulutuksen. Tottakai piti tehdä joskus ryhmätöitä, mutta mulle oli täysin yhdentekevää, kenen kanssa niitä tein. Enhän mä niiden muiden kanssa ollut naimisiin menossa tai pyytämässä heitä lasteni kummeiksi vaan tekemisissä ainostaan opiskelussa vaadittavien ryhmätöiden ajan. Ihan sama työelämässä. Töissä käydään tekemässä töitä ja tienaamassa rahaa. Ihan sama, kenen kanssa töitä tekee ja näidenkin ihmisten kanssa on tekemisissä vain sen aikaa, kun joko itse tai muut ovat samassa työpaikassa. Ystävät ja muut läheiset ihmiset ovat sitten erikseen. 

Työkavereiden kanssa vietetään aika iso osa elämästä. Sosiaaliset suhteet ja suhtautuminen työtovereihin luo ilmapiirin, joka vaikuttaa ihmisten jaksamiseen ja motivaatioon sekä mielialaan. Siksi ei ole ihan samantekevää kenen kanssa töitä tehdään ja miten he sinua kohtelevat. On niitäkin, jotka voivat tehdä työkaverin elämästä helvettiä, vaikka olisivatkin tekemisissä vain töissä. Ihminen on kokonaisuus. Hyvinvointi ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat, vaikka ei haluaiskaan, siihen miten tyytyväinen olet elämääsi ylipäätään. Ja samoin, jos kotona ei ole asiat kunnossa, se voi vaikuttaa jaksamiseen töissä.

Viikossa on kuitenkin 168 tuntia ja niistä vain 40 ollaan töissä. Tietenkin työpaikalla kaikilla pitää olla käytöstavat, mutta niin ne pitää olla vapaa-ajallakin, kun olet tekemisissä naapurisi, sukulaistesi, ystäviesi, kaupan kassan, bussikuskin, terveyskeskuslääkärin tai kenen tahansa muun kanssa. Olen samaa mieltä sosiaalisista suhteista, mutta mikä pakko on muodostaa elämänsä sosiaaliset suhteen juuri työpaikalla? Siis paikassa, jossa et voi edes valita, keiden kanssa olet tekemisissä? Minusta työpaikan ilmapiiri on erinomainen silloin, kun työntekijöillä esimiehiä myöten on käytöstavat ja jokainen tekee työnsä niin hyvin kuin pystyy. Ei siihen sen enempää tarvita.

No esimerkkitilanne:

Menen koulussa syömään hissukan kanssa koska haluan ottaa kaikki huomioon. Yritän keskustella ja kyselen hissukalta hänen harrastuksistaan ja perheestään. Hissukka vastailee kysymyksiin yhdellä sanalla,ei availe mitään. Kyselen lisää ja lisää, Hissukka ei vuorovaikuta ja kysy mitään minulta. Jos olen hiljaa, molemmat silminnähden vain kiusaantuvat. Minusta tuntuu uupuneelta ja nolostuneelta koska olen ns. Tentannut niin paljon ja se tuntuu typerältä.

Seuraavalla kerralla haluan ruokailun menevän vaivattomammin, enkä halua kiusaantua joten etsin jonkun sosiaalisemman. En tarkoita pahaa mutta en myöskään tiedä miten päin olla hissukan kanssa,joten etsin enemmän omaa luonnettani vastaavia henkilöitä.

Vierailija kirjoitti:

No esimerkkitilanne:

Menen koulussa syömään hissukan kanssa koska haluan ottaa kaikki huomioon. Yritän keskustella ja kyselen hissukalta hänen harrastuksistaan ja perheestään. Hissukka vastailee kysymyksiin yhdellä sanalla,ei availe mitään. Kyselen lisää ja lisää, Hissukka ei vuorovaikuta ja kysy mitään minulta. Jos olen hiljaa, molemmat silminnähden vain kiusaantuvat. Minusta tuntuu uupuneelta ja nolostuneelta koska olen ns. Tentannut niin paljon ja se tuntuu typerältä.

Seuraavalla kerralla haluan ruokailun menevän vaivattomammin, enkä halua kiusaantua joten etsin jonkun sosiaalisemman. En tarkoita pahaa mutta en myöskään tiedä miten päin olla hissukan kanssa,joten etsin enemmän omaa luonnettani vastaavia henkilöitä.

Minä olen varmaan juuri tuollainen "hissukka". Käyttäydyn juuri noin jos joku uusi ihminen tulee kanssani syömään ja alkaa heti kyselemään hirveästi juuri esimerkiksi harrastuksista ja perheestä. En tarkoita mitään pahaa sillä, etten vastaa enempää tai pidä keskustelua yllä, en vaan kykene.

Kuitenkin minusta tuntuu mukavalta, jos joku haluaa tulla kanssani syömään. Pikkuhiljaa jos tutustun enemmän jonkun kanssa niin pystyn luontevammin keskustelemaankin, mutta siihen kuluu aikaa. Ei kannata heti alkaa tenttaamaan kovin paljoa, tulla vaan lähelle istumaan ja tervehtiä.