Miksi sosiaalisesti kömpelöt jätetään usein yksin opiskelu/työympäristössä

Sosiaalisesti kömpelöt usein (tiedostamattaan) olemuksellaan antavat ymmärtää, että ovat mieluummin yksin, tai eivät halua tiettyyn porukkaan. Se voi johtua ujoudesta, kun ujo henkilö ei kehtaa/uskalla ilmaista, että olisi halukas liittymään seuraan, jonka taas muut tulkitsevat viestiksi siitä, että heidän seuransa ei edes kiinnosta tuota (tietämättään) ujoa. Sosiaalisesti kömpelöiltä/varautuneilta tuntuu unohtuvan, etteivät muut ole ajatustenlukijoita, vaan yhtälailla he tulkitsevat ja tekevät johtopäätöksiä sanattomasta viestinnästä kuin varautuneet tulkitsevat muita. Jos et koskaan ota oma-aloitteisesti kontaktia, tee aloitetta vuorovaikutukseen, niin se viestii muille, että et ole juuri heidän seurastaan kiinnostunut. Mistä he voisivat tietää, että haluat olla heidän kanssaan tekemisissä, jos et mitenkään tuo sitä itse ilmi?

Voisin vielä täsmentää, että itse tosiaan näen kanssaihmiset ihan ihmisinä, erilaisine persoonine ja piirteineen. Siksikin minusta on erittäin ikävää jos/kun jotkut luulevat, että näen muut sirkuspelleinä, joita tuijotan kuin tv-ruutua, vailla mitään tarvetta vastavuoroisuuteen. En osaa nyt fiilistä paremmin kuvailla. Mitä mun mielessä liikkuu kun olen hiljaa seurassa? Todennäköisesti mietin kantaani, mitä sanoisin, en tiedä aiheesta mitään, kunpa olisin itsekin sukkelampi jne. Toki joskus myös ärsyttä jokin asia. T. 35, 36 jne

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa näkee aika hyvin miksi jotkut jätetään yksin. Kovin ovat ikäviä ihmisiä nämä yksin jätetyt. Jos muuttaisit asennettasi ja kohtelisit muita hyvin, niin ehkä sinuakin kohdeltaisiin hyvin. 

Tyypillinen vastaus, jossa potkittua potkitaan vähän lisää, kun "se on ansainnut sen". Kertoisitko vähän tarkemmin?

Ruokalat ovat hemmetin tuskaisia paikkoja sosiaaliselle kanssakäymiselle. Yrittää syödä mahdollisimman paljon, mahdollisimman nopeasti ja samalla yrittää ottaa osaa keskusteluun samalla, kun kaikki ympärillä meluavat. Inhoan sitä että ruokalassa pitää korottaa ääntään.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa näkee aika hyvin miksi jotkut jätetään yksin. Kovin ovat ikäviä ihmisiä nämä yksin jätetyt. Jos muuttaisit asennettasi ja kohtelisit muita hyvin, niin ehkä sinuakin kohdeltaisiin hyvin. 

?

Avaatko vähän lisää.

No kertokaa te sosiaaliset ihmiset, pitääkö minun ennakkoluuloni paikkansa: käsittääkseni tosi puheliaat ihmiset ovat usein sellaisia, jotka nauttivat puhumisesta, äänessä olemisesta ja huomiosta. Vai olenko väärässä? Onko sekin pelkkää raskasta showta?

En suoraan sanoen ymmärrä, ketä ja miksi se häiritsee, jos työ- tai opiskelijaruokalassa pöydässä istuu henkilö, joka on mukava, reagoiva ja hyväkäytöksinen, mutta puhuu vähemmän kuin te. Mitä vikaa on kuuntelijan roolissa? Mua ei ainakaan kiinnosta laskea ja puntaroida, kuka sanoi mitä minkäkin verran.

Ymmärrän, että vapaa-ajalla halutaan valikoida seura ja kertoa ne suurimmat salaisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Syön aina yksin. Olen ollut koulu- ja työpaikakkiusattu. On suuri kynnys tunkea mukaan, kun minulla on sellainen olo, ettei seurani kelpaa. Omasta mielestäni olen ihana, empaattinen, kiltti, fiksu, sivistynyt ja välillä ihan hauskojakin letkautuksia tekevä ihminen. Olen vuosikausia miettinyt, mikä minussa on vikana, kun joudun aina syrjityksi. Tämä asia masentaa minua suuresti. Eikä mikään ammattiauttajalla juttelukaan ole tuonut tulosta. Kukaan ei ole kertonut, mikä minussa on vikana, tai miten minun pitäisi muuttua, että kelpaisin muille. Ei, vaikka olen kysynytkin. Yksi psykologi sanoi, ettei sinussa ole mitään vikaa. En siis vieläkään ymmärrä ja psykologian opiskelu ja itseni tutkiskelu jatkuu. 

Ei näitä aina ymmärrä, mutta toivon sulle tulevaan pelkkää parempaa ja oikeasti ihania ihmisiä ympärillesi.

Jos homma toimii kuten selviytyjissä niin arvaan että nuo sosiaaliset rakentelevat kaikenlaisia hyvävelikerhoja joissa tavoitteena on päästä finaaliin tekemättä mitään potkimalla mahdolliset häiriötekijät ja "vasikat" pois. Eihän he voi puhua rikollisista suunnitelmista ja tekemisistään jos siellä on joku kömpelö totuuden torvi joka ei osaa valehdella sujuvasti.

Tyypillistä näiden sosiaalisten tyyppien firmoille on että haluavat jonkun joka osaa kaikenmahdollisen trendikkään ja rekrytoija on enemmän kiinnostunut muista asioista kuin osaako mitään. Koska suomessa tosiosaajat eivät harrasta valehtelua, niin joutuvat etsimään "tosiosaajia" intiasta yms missä cv:t on täys juttuja joista osataan se mitä jossain kirjassa luki.

Sopiva näpäytys on perustaa tietty joku oma sisäpiiri ja jättää tuo sosiaalinen porukka ulos. Aika todennäköistä kuitenkin on ettei oikein heidän juttunsa kiinnostaisi kumminkaan jos pitävät sinun juttuja outoina. Itse puhun asioista, jotkut puhuu suhteista. evvk kuka pani ketä koska ja oltiinko kännissä ja paljonko isillä on yhtäjos toista. Tuollaiset on varmasti olennaista jos haluaa päästä jonnekin firmaan hankkimaan asiakkaita toisista firmoista mutta tämmöiset firmat ei keskimäärin tuota mitään sellaisia tuotteita joita ostan koska en ikinä ostaisi mitään sillä että joku sanoi sitä tai tätä. Tod.näk kyseiset firmat on jotain välittäjiä ja työ tehdään maissa missä tekijöitä palkataan. Täällä niitä kun ei palkata koska vaikka osaisit kaiken mitä "vaaditaan" niin tosiasiassa vaaditaan ettet ole naama norsunvitulla kun näät että firmassa kukaan muu ei tee mitään vaan kaikenlaisia sosiaalisia paskanjauhajia koko sakki ja firma ei edes millään tuotteilla elä vaan lainarahalla ja hyväveli diileillä jotka ei kestä päivänvaloa. No enpä ole ikinä missään töissä edes ollut mutta siinä vaiheessa kun tällainen kuva keskimääräisestä suomifirmasta muodostui niin eipä ole ollut kiirus hakeakkaan niitä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa näkee aika hyvin miksi jotkut jätetään yksin. Kovin ovat ikäviä ihmisiä nämä yksin jätetyt. Jos muuttaisit asennettasi ja kohtelisit muita hyvin, niin ehkä sinuakin kohdeltaisiin hyvin. 

?

Avaatko vähän lisää.

Ohis, mutta esim. viestit 33 ja 38 antavat kirjoittajastaan aika ikävän kuvan.

Olen ollut useassa työpaikassa eikä niistä yhdessäkään ole ollut tapana esittää mitään lounaskutsuja. Lounasaika on klo 11-13 ja siinä välissä jokainen osaa ihan itsekin huolehtia, että saa jotain syötävää, jos haluaa syödä. Kaikkihan eivät edes syö lounasta. Yleensä huomaa, kun porukkaa alkaa valua työpisteistään pois ja siitä voi oman ruokahalunsa mukaisesti joko lähteä mukaan tai mennä myöhemmin. Ei ketään erikseen kutsuta. Eikä myöskään lounasravintolassa ole varattu erikseen pöytiä kenellekään vaan ihan vapaasti voi mennä mihin tahansa pöytään, missä vaan sattuu olemaan tilaa. 

Mä en yleensä edes kiinnitä huomiota siihen, kuinka paljon joku osallistuu keskusteluun tai on osallistumatta. Itsekin olen puhelias sen mukaan, mikä on keskustelun aihe. Jos kollegat puhuvat armeija-ajoistaan tai autoistaan, niin silloin vain kuuntelen. Jos taas puhutaan aiheesta, josta tiedän jotain tai josta mulla on mielipiteitä, osallistun keskusteluun. 

Lisään vielä edelliseen että jos suomesta löytyisi oikeasti hyvä firma niin sen tunnistaa siitä että kaikki firmassa osaa tehdä kaikkia tehtäviä koska mitään osaamista ei vaadittu vaan kaikki "tyhjäpäät" kiersivät tekemässä kaikki tehtävät, jolloinka ei muodostu sitä kuvaa että "no toi ei varmaan mitään tee" kun tiedän jo mitä tehtävä käsittää kun olen sitä tehnyt. Tämä ei tietenkään onnistu sosiaalisilta koska ovat rajoittuneet tekemään kivoja tehtäviä ja on tärkeää jäädä aikaa seurustelulle, eli 90% työajasta on jotain kokouksia.

Tietty on jotain tehtäviä mitä nyt "ei tuosta noin vaan voi lähteä tekemään" .. ja paskat, kyllä voi, tosin pitää varmistaa että jos tulee jotain mokia niin vahingot rajoittuu, eli käytännössä työpaikalla pitää olla aina useita laitteita tai ympäristöjä että harjoittelija voi tehdä asiat mahdollisimman aidosti. Ei lasia opi puhaltamaan.. ellei sitä lasia puhalla...

Vastaan aloittajan kysymykseen: sosiaalisesti sujuvat ihmiset yksinkertaisesti haluavat sulkea sosiaalisesti kömpelöt ryhmätilanteissa ulkopuolelle ja voidessaan tehdä niin toki tekevätkin. Kun lievästi autistinen lapsi osallistuu johonkin ryhmäpuuhaan, eikä osaa heittää sopiviin väleihin tekemiseen varsinaisesti liittymättömiä nondailevia kommentteja, muut lapset alkavat vaihtaa keskenään sellaisia ilmeitä ja äänenpainoja, joilla he viestivät, että toivoisivat, ettei kyseinen lapsi osallistuisi. Aikuiset ovat samanlaisia, mutta hienovaraisempia. Sitä en tiedä, onko nyt sosiaalinen sujumattomuus sen parempi syy eristää muita ihmisiä kuin vaikka lihavuus, liikuntavamma tai muuten rujo ulkomuoto, mutta näin maailma makaa.

Aina se ei ole niin helppoa. Olen yksin koulussa enkä ota muihin kontaktia. Mutta noin 5 kertaa kolmen vuoden sisällä on käynyt niin, että joku yrittää tulla tutustumaan (!) En elettäkään ole tehnyt siihen suuntaan, että kaipaisin seuraa. Perusilmeeni on hieman vihainen ja välttelen katsomasta silmiin. Pelkään ihmisiä ja enkä muutenkaan haluaisi tutustua keneenkään.

Jättäkää rauhaan ne ihmiset, jotka selvästikin haluavat olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön aina yksin. Olen ollut koulu- ja työpaikakkiusattu. On suuri kynnys tunkea mukaan, kun minulla on sellainen olo, ettei seurani kelpaa. Omasta mielestäni olen ihana, empaattinen, kiltti, fiksu, sivistynyt ja välillä ihan hauskojakin letkautuksia tekevä ihminen. Olen vuosikausia miettinyt, mikä minussa on vikana, kun joudun aina syrjityksi. Tämä asia masentaa minua suuresti. Eikä mikään ammattiauttajalla juttelukaan ole tuonut tulosta. Kukaan ei ole kertonut, mikä minussa on vikana, tai miten minun pitäisi muuttua, että kelpaisin muille. Ei, vaikka olen kysynytkin. Yksi psykologi sanoi, ettei sinussa ole mitään vikaa. En siis vieläkään ymmärrä ja psykologian opiskelu ja itseni tutkiskelu jatkuu. 

Ei näitä aina ymmärrä, mutta toivon sulle tulevaan pelkkää parempaa ja oikeasti ihania ihmisiä ympärillesi.

Oletko kaunis? Tai vain tummapiirteinen? Se riittää . Maryam Razima eaimerkkinä. Todella herttainen nainen ja suloinen ja kiusattu! Ei voi tajuta ei!

Mulla oli eräs opiskelukaveri, joka oli vähän hiljaisempi ja ns. hitaasti lämpiävä. Hän lähti kyllä mukaan juttuihin, mutta ei kerran pyytämällä, piti pyytää vielä toisenkin kerran ja sitten kolmannella kerralla ihan vaatimalla vaatia, että kyllä säkin nyt mukaan tulet. Jotkut porukassa ei jaksaneet pyytää kuin kerran ja eivät enää lopulta kyselleet kun kieltäytymisiä tuli. Myöhemmin valitti mulle, miten hänet on jätetty syrjään kun jäi taas jostain illanvietosta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siksi koska ovat sosiaalisesti kömpelöitä eivätkä osaa tehdä itse asian suhteen mitään eikä muut jaksa vetää perässä.

Voisi tulla mukaan, jos joku edes kysyisi. Epäkohteliasta olla kysymättä yhtä mukaan, jos muut menevät.

Sosiaalisesti kömpelö ei ymmärrä, että esim. koulu- ja työympäristössä alakerran Amicalle/ruokalaan kävely ei ole tapahtuma johon yleisesti ottaen tarvitsee odottaa erityistä kutsua. Sitä ei tule, sinne menevät lounasaikaan ne, joilla on nälkä. Ja sitten istutaan samaan pöytään työ/koulukavereiden kanssa, ihan edelleen sen suurempia sopimatta.

Itse olen ollut vähänaikaa töissä paikassa, jossa ruokailun ajaksi ihmiset erkanivat eri pöytiin tuttujen ihmisten luokse. Alussa yritin pysytellä mukana, kunnes kuulin jonkun tiuskivan " toivottavasti tuo ei tule tänne". Senjälkeen istuin mieluusti yksin. Huomasin, että ihmiset joidenkanssa en tule juttuun puhuvat tyyliin ryyppäämisestä, koneista ja perhe elämästä. Siitä mikä ei kuulu minunelämääni mitenkään. Puhuvat siis hyvin typistetyistä aiheista tai ne ovat sisäpiirijuttuja joissa en pysy matkassa. Tällöin jää helposti yksin niin ruokalassa kuin töissä. Tämä pätee aika helposti kaikkeen ryhmä työskentely asiaan. Kun törmään ihmiseen joka on oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä, mitä teen vapaa ajalla, olipa se toisesta poikkevaa tulee yleensä jutusteltua yllättävän paljon ja jutut pysyy mielenkiintoisina kummallekkin.

Jokaisella on itse vastuu hakeutua samankaltaisten ihmisten seuraan. Jos juttelet lähes koko työ-/opiskeluyhteisön ihmisten kanssa niin todennäköisyys löytää hengenheimolainen kasvaa. Itse en ole sosiaalinen vapaa-ajallani, mutta juttelen aktiivisesti työ-/opiskeluihmisten kanssa milloin mitäkin. Näin he oppivat tuntemaan minut ja minä heidät, tadaa.

Sosiaalisista kavereista on muutenkin enemmän hyötyä minulle; he kertovat kun jotain uutta tapahtuu, mikä on jonkin ihmisen elämäntilanne, missä avautui uusi työpaikka, kertovat jos tarvitsen jotain palvelua tai jonkin ihmisen ammattitaitoa, kutsuvat tilaisuuksiin. Miksi kuluttaisin energiaani energiaa vieviin epäsosiaalisiin ihmisiin jotka eivät anna mitään takaisin henkisesti/tiedollisesti/fyysisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Koska ovat tylsiä, outoja, "pelottavia" jne. Itse kuulun tähän porukkaan. Nyt olen oppinut vähän avautumaan, mutta vaikea silti vaan änkeä mukaan. En vaan pysty. Lapsena mua kiusattiin eristämällä ja suljettiin kaikista ympyröistä pois, sen vuoksi on erittäin vaikea edelleen ottaa kontaktia ihmisiin.

Mulla on sellainen ns. sosiaalinen minä, jonka pystyn tiukan paikan tullen ottamaan esille, esim. työhaastattelut, asioinnit jossain virastossa, tms. mutta se ei ole se oikea minä, vaan esitän roolia sen aikaa kun on pakko. Aika kauheata.

Mulla sama, tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on itse vastuu hakeutua samankaltaisten ihmisten seuraan. Jos juttelet lähes koko työ-/opiskeluyhteisön ihmisten kanssa niin todennäköisyys löytää hengenheimolainen kasvaa. Itse en ole sosiaalinen vapaa-ajallani, mutta juttelen aktiivisesti työ-/opiskeluihmisten kanssa milloin mitäkin. Näin he oppivat tuntemaan minut ja minä heidät, tadaa.

Sosiaalisista kavereista on muutenkin enemmän hyötyä minulle; he kertovat kun jotain uutta tapahtuu, mikä on jonkin ihmisen elämäntilanne, missä avautui uusi työpaikka, kertovat jos tarvitsen jotain palvelua tai jonkin ihmisen ammattitaitoa, kutsuvat tilaisuuksiin. Miksi kuluttaisin energiaani energiaa vieviin epäsosiaalisiin ihmisiin jotka eivät anna mitään takaisin henkisesti/tiedollisesti/fyysisesti? 

Ja minua sanotaan hyväksikäyttäjäksi...

Olet oikeassa, mutta en voi ihailla suhtautumistasi.

Tuon keskusteluun sosiaalisesti taitavan ekstrovertin näkökulmaa. Pyrin yleensä huomioimaan muut eri tilanteissa, kannustan varautuneempia kertomaan mielipiteensä, pyydän heitä mukaan ja otan luontevasti tiimeissä vastuun projektin etenemisestä ja tuotoksen esittämisestä. Moni introvertti ehkä ajattelee, että tämä kaikki sujuu ekstroverteiltä helposti, mutta oikeasti se on aika raskasta. Lounaalla, joka kuitenkin on tarkoitettu työntekijän latautumiseen, ei haluaisi olla samanlaisessa "tiiminvetäjän" roolissa, kuin mitä joutuu työkseen aika paljon tekemään. On helpompi ja miellyttävämpi työskennellä ja lounastaa sellaisen työkaverin kanssa, joka itsekin tuo vuorovaikutukseen jonkinlaisen panoksen.