Lue keskustelun säännöt.
Miksi sosiaalisesti kömpelöt jätetään usein yksin opiskelu/työympäristössä
08.04.2017 |
Eikä oteta kaveripiiriin mukaan? Ruokalassa jätetään yksin syömään jne.
Kommentit (183)
Koska he ovat raskasta seuraa. Oma kokemukseni sosiaalisesti kömpelöistä on sellainen, että henkilö ei välttämättä puhu mitään ja jos puhuu niin jutut herättävät kummastusta muissa. Tulee kiusallinen fiilis kun porukassa on yksi, jonka kanssa keskustelu ei luonnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella inhottava oletus, ettäkö "sosiaalisesti kömpelömpänä" muka odottaisin muiden viihdyttävän minua. En tosiaankaan. Voitte olla täysin normaalisti. Odotan vain inhimillistä kohtelua ja pikkuisen ymmärrystä. Mutta jos teille on suurikin ongelma, että olen vähemmän äänessä kuin te ja mulla ei ole niin mehukkaita juttuja jaettavana teille, olen mieluummin yksin.
No kun meidän kahden käsitys normaalista käytöksestä ja inhimillisestä kohtelusta näköjään eroaa jonkin verran. Minulle normaalia ja inhimillistä on se, että juttelen kaikille jotka samaan pöytään istuvat. Jos tulet viereeni istumaan, hymyilen ja kysyn miten menee. Mutta minulle ei ole normaalia se, että jos porukka jostakin tilanteesta on lähdössä syömään niin yksi haluaa erityisesti tulla kutsutuksi mukaan. Ei siinä ole sen kummempaa ilkeyttä minun osaltani.
Ja te sanottu itseänne suvaitsevaisiksi?.? Suurin osa näistä kommenteista tulee kyllä niin syvästä tyhmyydestä, ettei mitään rajaa. Ja määritelkää sosiaalisesti kömpelö? Onko Jussi Halla-Aho teistä sosiaalisesti kömpelö?
Vierailija kirjoitti:
Koska he ovat raskasta seuraa. Oma kokemukseni sosiaalisesti kömpelöistä on sellainen, että henkilö ei välttämättä puhu mitään ja jos puhuu niin jutut herättävät kummastusta muissa. Tulee kiusallinen fiilis kun porukassa on yksi, jonka kanssa keskustelu ei luonnistu.
Sosiaalisesti kömpelöä täytyy "jututtaa" ja pitää keskustelua yllä, muuten käy nimenomaan noin. Ei he osaa välttämättä ottaa osaa keskusteluun tuosta vaan, vaan täytyy erikseen kysyä juuri kyseiseltä henkilöltä esim. että mitä mieltä hän on jostain asiasta jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska he ovat raskasta seuraa. Oma kokemukseni sosiaalisesti kömpelöistä on sellainen, että henkilö ei välttämättä puhu mitään ja jos puhuu niin jutut herättävät kummastusta muissa. Tulee kiusallinen fiilis kun porukassa on yksi, jonka kanssa keskustelu ei luonnistu.
Sosiaalisesti kömpelöä täytyy "jututtaa" ja pitää keskustelua yllä, muuten käy nimenomaan noin. Ei he osaa välttämättä ottaa osaa keskusteluun tuosta vaan, vaan täytyy erikseen kysyä juuri kyseiseltä henkilöltä esim. että mitä mieltä hän on jostain asiasta jne...
No tuohan on järkyttävän raskasta. Ei voi olla mitään kevyttä jutustelua edes arkisista asioista kun pitää olla tivaamassa vastauksia.
- 22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiseen inside porukkaan ei voikaan mennä mutta sellaiseen jäsentymättömään luokkakaveruuden perusteella syntyneeseen voi. Plussaa olisi joku hauska aloitusheitto mennessä esim "tuulee niin että tukka lähtee".
Otsikossa paljastuu jo jotain olennaista. "Miksi sosiaalisesti kömpelöt JÄTETÄÄN yksin..." antaa ymmärtää että sosiaalisesti kömpelön mielestä muut aktiivisesti naureskellen jättävät hänet tilanteen ulkopuolelle. Oikeampi muotoilu moneen tilanteeseen voisi olla että sosiaalisesti kömpelö JÄÄ yksin sen seurauksena että muut eivät tajunneet erityisesti huomioida häntä ja hän ei ole itse suutaan avannut. Ja minusta näissä on vinha ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella inhottava oletus, ettäkö "sosiaalisesti kömpelömpänä" muka odottaisin muiden viihdyttävän minua. En tosiaankaan. Voitte olla täysin normaalisti. Odotan vain inhimillistä kohtelua ja pikkuisen ymmärrystä. Mutta jos teille on suurikin ongelma, että olen vähemmän äänessä kuin te ja mulla ei ole niin mehukkaita juttuja jaettavana teille, olen mieluummin yksin.
No kun meidän kahden käsitys normaalista käytöksestä ja inhimillisestä kohtelusta näköjään eroaa jonkin verran. Minulle normaalia ja inhimillistä on se, että juttelen kaikille jotka samaan pöytään istuvat. Jos tulet viereeni istumaan, hymyilen ja kysyn miten menee. Mutta minulle ei ole normaalia se, että jos porukka jostakin tilanteesta on lähdössä syömään niin yksi haluaa erityisesti tulla kutsutuksi mukaan. Ei siinä ole sen kummempaa ilkeyttä minun osaltani.
Mistä tiedät, että haluaa erityisen erityisesti tulla kutsutuksi mukaan? Nyt tartuit tuohon kutsumiseen hieman liian sanatarkkaan. Ehkä voit käydä kysymässä mukaan, jos joku istuu vaikka yksin toisessa päässä työpaikkaasi, mutta jos olette samassa palaverissa tai jotain niin ei siinä ehkä kannata vetää hihasta, että tulethan sinäkin, olisi niiiin kiva, jos kyseessä on tyyppi, joka ei ole ennenkään kysyessäsi tullut. Toisaalta jos on muotoutunut tietyt kuviot niin se hissukka voi olla aika ihmeissään, jos nyt maanantaina lompsit hänen työhuoneeseensa vuosien jälkeen pyytämään lounaalle. kääk.
Syön aina yksin. Olen ollut koulu- ja työpaikakkiusattu. On suuri kynnys tunkea mukaan, kun minulla on sellainen olo, ettei seurani kelpaa. Omasta mielestäni olen ihana, empaattinen, kiltti, fiksu, sivistynyt ja välillä ihan hauskojakin letkautuksia tekevä ihminen. Olen vuosikausia miettinyt, mikä minussa on vikana, kun joudun aina syrjityksi. Tämä asia masentaa minua suuresti. Eikä mikään ammattiauttajalla juttelukaan ole tuonut tulosta. Kukaan ei ole kertonut, mikä minussa on vikana, tai miten minun pitäisi muuttua, että kelpaisin muille. Ei, vaikka olen kysynytkin. Yksi psykologi sanoi, ettei sinussa ole mitään vikaa. En siis vieläkään ymmärrä ja psykologian opiskelu ja itseni tutkiskelu jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska he ovat raskasta seuraa. Oma kokemukseni sosiaalisesti kömpelöistä on sellainen, että henkilö ei välttämättä puhu mitään ja jos puhuu niin jutut herättävät kummastusta muissa. Tulee kiusallinen fiilis kun porukassa on yksi, jonka kanssa keskustelu ei luonnistu.
Sosiaalisesti kömpelöä täytyy "jututtaa" ja pitää keskustelua yllä, muuten käy nimenomaan noin. Ei he osaa välttämättä ottaa osaa keskusteluun tuosta vaan, vaan täytyy erikseen kysyä juuri kyseiseltä henkilöltä esim. että mitä mieltä hän on jostain asiasta jne...
No tuohan on järkyttävän raskasta. Ei voi olla mitään kevyttä jutustelua edes arkisista asioista kun pitää olla tivaamassa vastauksia.
- 22
Helpompaa on jos on kahdestaan tuollaisen henkilön kanssa, silloin hänen on helpompi jutella kun tietää että jutut on "tarkoitettu" nimenomaan hänelle, isossa porukassa helposti jää hiljaa istumaan.
Ensin AP voisi vaikka määritellä, mitä tarkoittaa sosiaalisesti kömpelöillä. Ujoja hissukoita vai niitä, joiden käytös sosiaalisissa tilanteissa on jotenkin sopimatonta/outoa?
Itse tunnistan kuuluvani edellisiin: olen suht sisäänpäinkääntynyt ja itsekseni viihtyvä tyyppi, joten esim. opiskelu- tai harrastusporukassa saatan hyvinkin kyhjöttää yksinäni jossain nurkkapöydässä omia kirjoitushommiani tms. tehden. Harvoin kukaan tulee minua sieltä hakemaan porukkaan mukaan, ja ihan ymmärrettävästi: tuollainen syrjäänvetäytyvä käytös näyttänee heidän silmissään siltä, että nimenomaan haluan olla omassa rauhassani. Muutamat kaverini ovat samanlaisia ujohkoja introvertteja, ja ensivaikutelmani heistä on yleensä ollut juuri tyly, jopa pelottava :D Jos sen sijaan itse koetan oma-aloitteisesti mennä porukkaan mukaan, niin kyllä myös pääsenkin.
Eräs tuttuni taas on sosiaalisesti kömpelö juuri sillä tavalla, että tietyt käytöstavat ja huomaavaisuus eivät ole hallussa: hän esim. voi jaaritella loputtomiin pelkistä omista jutuistaan eikä huomaa muiden tylsistyvän kuoliaaksi, tai hän voi olla tungetteleva eikä tajua normaaleista sosiaalisista vihjeistä, että muilla on kiusaantunut olo (esim. pyytää puolitutuilta mahdollisuutta tulla yökylään ilman sen kummempia syitä, tunkee liian lähelle "iholle" jne.). Näitä ihmisiä taas ei kutsuta porukkaan, koska heidän kanssaan ei haluta olla. Jos joudun esim. tämän tuttuni kanssa kontaktiin, olen toki ystävällinen, mutta vapaaehtoisesti kerään ympärilleni ihmisiä, joiden kanssa aidosti tykkään viettää aikaa.
Summa summarum: tilanteesta riippuen ole joko itse aktiivisempi tai pyri kehittämään vuorovaikutustaitojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olkaa mitä mieltä olette, mutta älkää vaan vahingossakaan sanoko olevanne avarakatseisia ja erilaisuutta arvostavia. Kun ette ole. Ainakaan laajalla skaalalla. Enkä minä itsekään väitä olevani. T. Sosiaalisesti erilainen
Vierailija kirjoitti:
Todella inhottava oletus, ettäkö "sosiaalisesti kömpelömpänä" muka odottaisin muiden viihdyttävän minua. En tosiaankaan. Voitte olla täysin normaalisti. Odotan vain inhimillistä kohtelua ja pikkuisen ymmärrystä. Mutta jos teille on suurikin ongelma, että olen vähemmän äänessä kuin te ja mulla ei ole niin mehukkaita juttuja jaettavana teille, olen mieluummin yksin.
Kyllähän sinä tavallaan odotat "viihdytystä", jos sinua pitää pyytää mukaan, vaikka ketään muuta ei pyydetä. Minä ymmärrän ihan täysin sen, että ujoille kynnys lähteä mukaan on aina korkeampi. Ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, että ne reippaammat ja suulaammat tyypit ymmärtäisivät välittömästi tuota piirrettä toisessa ihmisessä, varsinkin jos puhutaan nuorista aikuisista. Aika moni on jollakin tavalla sosiaalisesti kömpelö, vaikkei olisikaan ujo tai syrjäänvetäytyvä. Tarkoitan sitä, ettei moni kuitenkaan osaa ajatella asioita toisten näkökulmasta.
Ja huomaatko itse, mitä kirjoitit loppuun? Että oletkin itseasiassa mieluummin yksin, jos muut eivät osaa ottaa sinua huomioon juuri sillä tavalla kuin haluat. Kukaan ei ole ajatustenlukija. Sinäkään et tiedä, mitä muiden päässä liikkuu. Siellä ei-ujojen joukossa saattaa hyvinkin pyöriä joku ujo, joka on päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä muiden mukana, vaikka kuinka sisällä myllertäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella inhottava oletus, ettäkö "sosiaalisesti kömpelömpänä" muka odottaisin muiden viihdyttävän minua. En tosiaankaan. Voitte olla täysin normaalisti. Odotan vain inhimillistä kohtelua ja pikkuisen ymmärrystä. Mutta jos teille on suurikin ongelma, että olen vähemmän äänessä kuin te ja mulla ei ole niin mehukkaita juttuja jaettavana teille, olen mieluummin yksin.
No kun meidän kahden käsitys normaalista käytöksestä ja inhimillisestä kohtelusta näköjään eroaa jonkin verran. Minulle normaalia ja inhimillistä on se, että juttelen kaikille jotka samaan pöytään istuvat. Jos tulet viereeni istumaan, hymyilen ja kysyn miten menee. Mutta minulle ei ole normaalia se, että jos porukka jostakin tilanteesta on lähdössä syömään niin yksi haluaa erityisesti tulla kutsutuksi mukaan. Ei siinä ole sen kummempaa ilkeyttä minun osaltani.
Viestini ei ollut ihan suora viittaus sinun viestiisi. Haistelin sellaista yleisesti tästä keskustelusta ja lisäksi olen oikeasti kohdannut mainitsemiani ennakkoluuloja (minut on tulkittu "sosiaaliseksi hyväksikäyttäjäksi" kun en pystynyt antamaan itsestäni "tarpeeksi"). Sanokaa vaikka luuseriksi mieluummin, mutta en ole mikään hiton "viihdytettävä yleisö", vaan ihminen jolla on tällainen heikkous. Ja arvaa mitä, olen yllättävän paljonkin samaa mieltä kanssasi. En vaadi erityiskohtelua. Toki jos olen uusi henkilö, olisi kai yleisestikin kohteliasta pyytää mukaan. Mutta osaan jatkossa tulla ihan itsekin jos ilmapiiri vaikutti mukavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella inhottava oletus, ettäkö "sosiaalisesti kömpelömpänä" muka odottaisin muiden viihdyttävän minua. En tosiaankaan. Voitte olla täysin normaalisti. Odotan vain inhimillistä kohtelua ja pikkuisen ymmärrystä. Mutta jos teille on suurikin ongelma, että olen vähemmän äänessä kuin te ja mulla ei ole niin mehukkaita juttuja jaettavana teille, olen mieluummin yksin.
Kyllähän sinä tavallaan odotat "viihdytystä", jos sinua pitää pyytää mukaan, vaikka ketään muuta ei pyydetä. Minä ymmärrän ihan täysin sen, että ujoille kynnys lähteä mukaan on aina korkeampi. Ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, että ne reippaammat ja suulaammat tyypit ymmärtäisivät välittömästi tuota piirrettä toisessa ihmisessä, varsinkin jos puhutaan nuorista aikuisista. Aika moni on jollakin tavalla sosiaalisesti kömpelö, vaikkei olisikaan ujo tai syrjäänvetäytyvä. Tarkoitan sitä, ettei moni kuitenkaan osaa ajatella asioita toisten näkökulmasta.
Ja huomaatko itse, mitä kirjoitit loppuun? Että oletkin itseasiassa mieluummin yksin, jos muut eivät osaa ottaa sinua huomioon juuri sillä tavalla kuin haluat. Kukaan ei ole ajatustenlukija. Sinäkään et tiedä, mitä muiden päässä liikkuu. Siellä ei-ujojen joukossa saattaa hyvinkin pyöriä joku ujo, joka on päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä muiden mukana, vaikka kuinka sisällä myllertäisi.
Jos huomaan, että ilmapiiri on ennakkoluuloinen ja tuomitseva minua kohtaan, olen mieluummin yksin. En halua kuluttaa energiaa miettien, hyväksytäänkö minun persoonani vai ei. Sitä tarkoitin. Turhaan luulet, että en itse yrittäisi mitään. Mutta en voi täydellisesti peittää heikkouksiani ja luonteenpiirteitäni. En ole vain "ujo". En ole mikään puhkeamaisillaan oleva ruusunnuppu, vaan sosiaalisesti kömpelömpi ihminen. Jolla on kuitenkin erinomainen kyky ottaa muut huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella inhottava oletus, ettäkö "sosiaalisesti kömpelömpänä" muka odottaisin muiden viihdyttävän minua. En tosiaankaan. Voitte olla täysin normaalisti. Odotan vain inhimillistä kohtelua ja pikkuisen ymmärrystä. Mutta jos teille on suurikin ongelma, että olen vähemmän äänessä kuin te ja mulla ei ole niin mehukkaita juttuja jaettavana teille, olen mieluummin yksin.
No kun meidän kahden käsitys normaalista käytöksestä ja inhimillisestä kohtelusta näköjään eroaa jonkin verran. Minulle normaalia ja inhimillistä on se, että juttelen kaikille jotka samaan pöytään istuvat. Jos tulet viereeni istumaan, hymyilen ja kysyn miten menee. Mutta minulle ei ole normaalia se, että jos porukka jostakin tilanteesta on lähdössä syömään niin yksi haluaa erityisesti tulla kutsutuksi mukaan. Ei siinä ole sen kummempaa ilkeyttä minun osaltani.
Viestini ei ollut ihan suora viittaus sinun viestiisi. Haistelin sellaista yleisesti tästä keskustelusta ja lisäksi olen oikeasti kohdannut mainitsemiani ennakkoluuloja (minut on tulkittu "sosiaaliseksi hyväksikäyttäjäksi" kun en pystynyt antamaan itsestäni "tarpeeksi"). Sanokaa vaikka luuseriksi mieluummin, mutta en ole mikään hiton "viihdytettävä yleisö", vaan ihminen jolla on tällainen heikkous. Ja arvaa mitä, olen yllättävän paljonkin samaa mieltä kanssasi. En vaadi erityiskohtelua. Toki jos olen uusi henkilö, olisi kai yleisestikin kohteliasta pyytää mukaan. Mutta osaan jatkossa tulla ihan itsekin jos ilmapiiri vaikutti mukavalta.
Tervetuloa, ihan vilpittömästi kaikille. Sillain ne muutkin tekevät. Ajattele muuten käänteisesti, jos jostain ihmeen syystä saisit tympeää kohtelua niin haluaisitko muka oikeasti sisään aikuisten porukkaan joka nyrpistelee ihmisille lounaalla kuin jenkkilukio tv-sarjoissa. Tuskin.
Siksi koska surkeat lörppähuulet haluu vallata tilasi ja lahjakkuutesi. Näin se menee. Pidä puolesi kieron hillitysti
aika kamalaa lukea näitä joidenkin "sosiaalisten" kommentteja. Itse olin koulussa hyljeksitty. Vaikka yritin jostain keskustella ketään ei kiinostanut kuunella. Tämän takia olin vain hiljaa pöydässä kunnes alkoivat harrastaan sitä, että siirtyivät pöydästä pois jos istuin joukkoon. Myös ihan ammattikoulussa aikusten kesken tapahtui juuri sitä, kun yritin alkaa puhumaan sain kulla " hiljaa siinä" ja ihmiset jatkoivat puhumista keskenään muiden vain hymähdellen ja katsoen minuun virne naamalla. Aivan siis järkyttävää käytöstä.
Hauska juttu on taas se, kun pääsee muualle pienempiin ryhmiin niin pystyy puhumaan lähes kaikkienkanssa melkein kaikesta. Kummatkin on kiinostuneita ja kuuntelevat kohteliaasti toisiaan. Jotkut jopa sanoneet että minunkanssa on helppo jutella ja olen tosi sosiaalinen. Eivät usko kun sanon että olen ollut epäsosiaalinen. Sosiaalisuuteni yksinkertaisesti johtuu vain siitä millaisten ihmisten kanssa olen tekemisissä.
Ujoista ihmisistä olen oppinut sen, että alkuun saattavat olla tosi kankeita. Mutta kun jaksaa olla kohtelias, ottaa heitä huomioon ja jutella vaikka eivät itse mitään pahemmin kommentoisikaan niin ajankanssa saattaa saada heidän oikean luonteen esiin ja päästä jutteleen.
Tässä ketjussa näkee aika hyvin miksi jotkut jätetään yksin. Kovin ovat ikäviä ihmisiä nämä yksin jätetyt. Jos muuttaisit asennettasi ja kohtelisit muita hyvin, niin ehkä sinuakin kohdeltaisiin hyvin.
Ei nämä väkisin mukaan ottamiseet juuri koskaan toimi. Jos toisen kanssa ei juttu luista, niin ei tätä ole mikään järki pyytää mukaan vain siksi, että tälle tulisi hyvä mieli. Tottakai pitää käyttäytyä kuitenkin asiallisesti toista kohtaan, mutta kaikkien kanssa ei tarvitse yrittää olla ystävä.