Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat suojaavat perintöä lapsiltaan?!
08.04.2017 |
Mieheni kertoi, että hänen vanhempansa ovat "tehneet toimenpiteitä", ettei heidän lapsensa pääse käsiksi heidän omaisuuteensa siinä tapauksessa, jos jompi kumpi heistä kuolee. WHAT?! Tämän idean olivat kuulemma saaneet, kun MINÄ olin ehdottanut, että he voisivat antaa purjeveneensä meille ennakkoperintönä.
No itsepä ehdottivat, että me OSTETTAISIIN heidän vene, halusivat, että pysyisi suvussa, niin että itsekin pääsevät vielä vanhoilla päivillään sen kyytiin. Jos olisivat antaneet ennakkoperintönä, niin olisi ollut win-win-tilanne. Olisimme voineet viedä heitä purjehtimaan, ja me oltaisiin saatu vene. Ei meillä kuitenkaan ole mahdollista ostaa sitä.
No hepä olivat järkyttyneet tällaisestä ehdotuksesta. "Miniä pyysi ennakkoperintoä, ja sen takia piti alkaa suojaamaan omaisuutta." Näin oli oikeasti sanonut miehelleni... just joo...
Eikös lapsille kuulu joka tapauksessa vanhemman kuollessa 50 %, ja toinen 50 % jää puolisolle, vai miten se menee. En ymmärrä, miten on edes mahdollista suojata omaisuuttaan omilta lapsilta. Se asumisoikeus pariskunnan entisessä yhteisessä kodissahan leskellä joka tapauksessa on.
Ja ei, ei heillä mitään erityistä omaisuutta ole, koti vain ja se vene (ehkä 25 000 €), ja ehkä 50 000 € säästötilillä.
Voisiko joku avata mulle, mistä on kysymys?
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä koske, jos ovat tehneet testamentin, että puoliso perii ensin toisensa. Eli lapset sitten joskus, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Odottavan aika on pitkä.
Tuossakin tapauksessa voi vaatia lakiosansa ensimmäisen kuoltua. Lakiosaa ei edelleenkään voi ohittaa testamentilla.
Harva kuitenkaan haluaa rikkoa välit sukulaisiinsa ja vaatia lakiosaa, jos testamentti on muunlainen. Toki niin SAA tehdä.
Itse ottaisin tuollaisen testamenttijutun henkilökohtaisena vittuluna ja vaatisen varmasti lakiosani. Jos kyse on vanhemmista ihmisistä, jotaka eivät enää pysty omatoimisesti purhjehtimaan, eikä varsinkaan sitten kun toinen kuolee, niin eihän tuo ole mitään muuta kuin vittuilua. Fiksut antaisivat veneen ennakkoperintö tai tekisivät siitä nimellisesti kauppakirjan.
No tuskinpa se purjevene ainoa omaisuus siellä on? Ottaisit siis henkilökohtaisena vittuiluna sen, että avioparin yhteinen asunto säilyisi isäsi kuoleman jälkeen ensin äidilläsi, ennen kuin sinä perisit sen? Oletko vähän vajaa vai mistä tässä on kyse?
Leskellä on aina muutenkin asumisoikeus heidän yhteiseen kotiinsa, joten tuon vuoksi ei tarvi tehdä mitään järjestelyjä.
Ap ei ole muuttamassa appivanhempien kotiin, vaan mielellään käyttäisi venettä jota appivanhemmat eivät enää pysty itse käyttämään.
Joo? Se vene on yksi asia. Täysin TOINEN ASIA on se, että appivanhemmat haluavat, että ensimmäisen kuoltua oma puoliso saa siinä vaiheessa pitää yhteisen omaisuuden. Siihen varmaan tärkeimpänä kuuluu asunto. Niin ap vetää hernettä nenään tästä! Mitä kohtaa sä et tässä käsitä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rintaperillisen lakiosa on vain 50% perintöosuudesta, eli käytännössä (jos puolisot yhtä varakkaita) 25% koko omaisuudesta. Lisäksi tuota lakiosaa pitää vaatia, eli halutessaan appivanhemmat voivat tehdä muullaisenkin testamentin, joka pitää sitten riitauttaa.
Minun vanhempani tekivät keskinäisen testamentin, jonka mukaan oikeastaan kaikkeen on elävällä puolisolla loppuikäinen käyttöoikeus. Eli kun äitini kuoli, minä sain messevän perintöveron, en käytännössä muuta. Lisäksi puolisoni suljettiin pois perinnöstäni, jotta perintö pysyisi suvussa.
Nämä järjestelyt vanhempani tekivät, koska kerran kahvipöydässä keskustelimme, että heidän kesämökkitonttinsa on nostanut arvoaan ihan hillittömästi (lehdessä oli juttu mökkitonttien hinnoista). Tästä vanhempani päättelivät, että himoamme perintöä. Itsellemme tämä ei tullut mieleenkään.
Teidän keskustelu ei välttämättä liity asiaan, jos testamentin on tehnyt ulkopuolinen, sillä jo vuosikymmeniä on lähes poikkeuksetta puolisot rajattu pois testamentista, ellei sitä erikseen ole asianomainen erikseen pyytänyt. Näin perintö pysyy suvun hallussa ja menee oikeudenmukaisesti, jos asianomainen eroaa, jolloin perintö menisi suvun ulkopuolelle.
Ap. ehdotus on törkeä, kun hänellä ei edes ole perintöoikeutta ja todennäköisesti ap. mies saa vain lakiosuuden, kunnes molemmat ovat kuolleet, kun ovat tehneet testamentin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se testamentti sulje millään lailla pois sitä tosiasiaa, että tuleehan se perintö ap:llekin joka päiväiseen hyötykäyttöön yhteisessä taloudessa miehensä kanssa. Kokonaan eri asia on sitten se jos eroavat perinnön saamisen jälkeen. Silloin perintö jää ositettavan omaisuuden ulkopuolelle. Mutta niin kauan kun ovat naimisissa niin kyllä se käytännössä molempien hyödyksi tulee.
Riippuu täysin siitä mitä se on. Mua ainakin harmittaisi elättää tuollaista ihmistä, kuin mille ap kuulostaa. Ap luuli alkavansa omistaakin mun perintöä, ziisus....
Vierailija kirjoitti:
Eli siis yhteenvetona: appivanhemmat eivät voi estää, että perintö tulisi lopulta meille kummallekin, jos mieheni haluaa asian niin järjestää perinnön saatuaan. Ja näin uskon. Tämä selvä.
Mutta kuinka paljon se lakisääteinen perintöosa nyt on siinä tapauksessa, että appivanhemmat ovat tehneet testamentin, jonka mukaan omaisuus pysyy leskellä? Jos mieheni ei lähde vaatimaan osaansa, niin sitten tulee vain verot? Kuinka paljon veroja, jos omaisuus on noin 250 000€?
Ja jos vaatii osuutensa, niin onko se 12,5 % vai 25 %?
AP
Tähänhän vaikuttaa ensinnäkin se että miten pariskunnan varallisuus jakautuu. Jos omaisuus on lesken, niin perintöä ei jää jaettavaksi lainkaan.
Jos omaisuus on vainajan tai heidän yhteistään tai ovat muuten yhtä varakkaitta ja se on testamentillä määrätty puolisolle, eikä ole avioehtoa, niin ensin leski saa avio-oikeuden kautta 50% ja toisen 50% testamentilla. Halutessaa perillinen voi vaatia lakiosan ja se on puolet siitä mitä hän saisi ilman testamenttiä. Kun perillisiä on kaksi niin lakiosa on 12,5%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintaperillisen lakiosa on vain 50% perintöosuudesta, eli käytännössä (jos puolisot yhtä varakkaita) 25% koko omaisuudesta. Lisäksi tuota lakiosaa pitää vaatia, eli halutessaan appivanhemmat voivat tehdä muullaisenkin testamentin, joka pitää sitten riitauttaa.
Minun vanhempani tekivät keskinäisen testamentin, jonka mukaan oikeastaan kaikkeen on elävällä puolisolla loppuikäinen käyttöoikeus. Eli kun äitini kuoli, minä sain messevän perintöveron, en käytännössä muuta. Lisäksi puolisoni suljettiin pois perinnöstäni, jotta perintö pysyisi suvussa.
Nämä järjestelyt vanhempani tekivät, koska kerran kahvipöydässä keskustelimme, että heidän kesämökkitonttinsa on nostanut arvoaan ihan hillittömästi (lehdessä oli juttu mökkitonttien hinnoista). Tästä vanhempani päättelivät, että himoamme perintöä. Itsellemme tämä ei tullut mieleenkään.
Se, mitä vanhempasi tekivät, on todella normaali käytäntö. Ei siihen välttämättä syynä ollut keskustelu lehtijutusta.
Äitini sanoi että oli. Isäni oli niin suuttunut ja pekästynyt tuosta kommentista, vaikka äiti oli vakuutellut isälle, että tämä oli ymmärtänyt väärin. Minä vuorostani loukkaannuin isälle. En olisi voinut uskoa, että hän kuvittelee ainoan tyttärensä kieli pitkällä odottavan perintöä ja sitä että pystyy myymään kaiken vanhempiensa omaisuuden.
Kurja kuulla. Sitä vaan yritin sano, että monilla on tällainen järjestely. Mm. omilla vanhemmillani vaikka perintöasioista tai tonteista ei ole ollut puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauheeta luettavaa. Voi ihmiset...Jos minä saan jotain niin se on myös miehen ja jos mies saa jotain niin se on myös minun. Olen oman perintöni saanut ja ihan yhteiseen hyvään se menee. Miehen vanhemmat ottavat minut eläessäänkin huomioon perheenjäsenenä niinkuin pitääkin. Eivät koskaan kysy vain pojaltaan asioita vaan meiltä kummaltakin. Omat vanhempani ovat siis jo kuolleet.
Kysymys on tietynlaisesta hienotunteisuudesta ja asioiden erillään pitämisestä. Itse sanoin suoraan anopin kuollessa, että huolimatta yhteistaloudestamme on täysin mieheni asia, mihin perintönsä haluaa käyttää ja minulla ei ole siihen osaa eikä arpaa. En olisi ikinä iljennyt ehdotella ennakkoperintöjä appivanhemmille. Joko ap on provo tai sosiaalisissa taidoissa riittää kehitettävää, mikäli ei tajua tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä koske, jos ovat tehneet testamentin, että puoliso perii ensin toisensa. Eli lapset sitten joskus, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Odottavan aika on pitkä.
Tuossakin tapauksessa voi vaatia lakiosansa ensimmäisen kuoltua. Lakiosaa ei edelleenkään voi ohittaa testamentilla.
Harva kuitenkaan haluaa rikkoa välit sukulaisiinsa ja vaatia lakiosaa, jos testamentti on muunlainen. Toki niin SAA tehdä.
Itse ottaisin tuollaisen testamenttijutun henkilökohtaisena vittuluna ja vaatisen varmasti lakiosani. Jos kyse on vanhemmista ihmisistä, jotaka eivät enää pysty omatoimisesti purhjehtimaan, eikä varsinkaan sitten kun toinen kuolee, niin eihän tuo ole mitään muuta kuin vittuilua. Fiksut antaisivat veneen ennakkoperintö tai tekisivät siitä nimellisesti kauppakirjan.
No tuskinpa se purjevene ainoa omaisuus siellä on? Ottaisit siis henkilökohtaisena vittuiluna sen, että avioparin yhteinen asunto säilyisi isäsi kuoleman jälkeen ensin äidilläsi, ennen kuin sinä perisit sen? Oletko vähän vajaa vai mistä tässä on kyse?
Leskellä on aina muutenkin asumisoikeus heidän yhteiseen kotiinsa, joten tuon vuoksi ei tarvi tehdä mitään järjestelyjä.
Ap ei ole muuttamassa appivanhempien kotiin, vaan mielellään käyttäisi venettä jota appivanhemmat eivät enää pysty itse käyttämään.
Joo? Se vene on yksi asia. Täysin TOINEN ASIA on se, että appivanhemmat haluavat, että ensimmäisen kuoltua oma puoliso saa siinä vaiheessa pitää yhteisen omaisuuden. Siihen varmaan tärkeimpänä kuuluu asunto. Niin ap vetää hernettä nenään tästä! Mitä kohtaa sä et tässä käsitä???
Mitä sinä siitä asunnosta jankutat, koska siitä ei nyt ole kysy ja leski saa asua siinä ilman testamenttiäkin vaikka sen omistus siirtyisi perillisille.
Nyt puhutaan purjeveneestä jota apppivanhemmat eivät pysty enää itse käyttämään, mutta eivät halua antaa poiskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin vanhemmat ovat tehneet keskinäisen testamentin. Ihan normaalia nykyään. Saavat tehdä rahoillaan mitä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä koske, jos ovat tehneet testamentin, että puoliso perii ensin toisensa. Eli lapset sitten joskus, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Odottavan aika on pitkä.
Tuossakin tapauksessa voi vaatia lakiosansa ensimmäisen kuoltua. Lakiosaa ei edelleenkään voi ohittaa testamentilla.
Harva kuitenkaan haluaa rikkoa välit sukulaisiinsa ja vaatia lakiosaa, jos testamentti on muunlainen. Toki niin SAA tehdä.
Itse ottaisin tuollaisen testamenttijutun henkilökohtaisena vittuluna ja vaatisen varmasti lakiosani. Jos kyse on vanhemmista ihmisistä, jotaka eivät enää pysty omatoimisesti purhjehtimaan, eikä varsinkaan sitten kun toinen kuolee, niin eihän tuo ole mitään muuta kuin vittuilua. Fiksut antaisivat veneen ennakkoperintö tai tekisivät siitä nimellisesti kauppakirjan.
Ai vittuilua, kun ap:n appivanhemmat suojaavat joskus leskeksi jäävää ap:n ahneudelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis yhteenvetona: appivanhemmat eivät voi estää, että perintö tulisi lopulta meille kummallekin, jos mieheni haluaa asian niin järjestää perinnön saatuaan. Ja näin uskon. Tämä selvä.
Mutta kuinka paljon se lakisääteinen perintöosa nyt on siinä tapauksessa, että appivanhemmat ovat tehneet testamentin, jonka mukaan omaisuus pysyy leskellä? Jos mieheni ei lähde vaatimaan osaansa, niin sitten tulee vain verot? Kuinka paljon veroja, jos omaisuus on noin 250 000€?
Ja jos vaatii osuutensa, niin onko se 12,5 % vai 25 %?
AP
Omistavatkohan appivanhemmat kaiken 50/50? Jos on näin, niin lesken osuus on ensin puolet koko omaisuudesta ja testamentilla saa määrätä siitä osasta, minkä itse omistaa 50%. Lopun eli jäljelle jääneen 25% lapset jakavat. Eikö se näin ollen te miehesi osuudeksi 12,5%? Mutta kun toinen vanhempi kuolee, mies saa sieltä 50%, jos sekin on hänen vanhempansa, eikä joku uusioliitto.
Meillä jäi perintö juuri avioerossa ositettavan omaisuuden ulkopuolelle, tehtiin ositus- ja erottelukirja jossa eroteltiin perintö johon aviopuolisolla ei ole oikeutta. Onneksi vanhempani olivat kaukaa viisaita ja jokaisessa paperissa oli lause aviopuolisolla ei ole oikeutta perintöön. Lapset kuitenkin perivät aikanaan isän jolle jäi vanha kotimme joka arvostettiin alakanttiin eli annoin vähän tasoitusta raha-asiassa niin ei tullut tappelua asiasta ja perinnöstä. Lapset myös käyttää vielä vanhaa kotia kun käyvät isällä koulun lomilla. Aina voi tulla ero ja kohta saatat olla ex-miniä kun mies ottaa vähemmän ahneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä hyödyn mieheni perinnöstä ihan päivittäin. Asun mm. Miehen perinnöksi saamassa asunnossa ilmaiseksi ja muun perityn omaisuuden tuotoilla matkustellaan. Ei vanhemmat pysty vaikuttamaan siihen, hyötyykö miniä perinnöstä. Omistaa en näitä en edes haluaisi, kauheasti on kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi sinä olet puuttunut miehesi ja appivanhempiesi välisiin raha-asioihin? Olisit vain sanonut miehelle ettei meillä ole varaa ostaa sitä venettä tai olisitte yhdessä miettineet voitteko maksaa siitä jotain. Sitten mies olisi kertonut keskustelunne tuloksen vanhemmilleen teidän yhteisenä mielipiteenä tyyliin " meillä ei valitettavasti ole varaa ostaa tuota venettä vaikka sen olisimme kyllä mielellämme ostaneetkin tai me laskettiin ja huomattiin ettei voida käyttää kun x euroa enintään veneeseen johtuen omasta taloudellisesta tilanteestamme jne.
Kyllähän tuo kuulostaa ahneelta jos olet sanonut että voisivat antaa ennakkoperintönä TEILLE.
No eihän se olisi lisännyt meidän perintöä yhtään, koska se on sitten pois varsinaisessa perinnönjaossa. Että miten se nyt olisi ahnetta. Olivat ITSE hyötyneet siitä, kun olisimme voineet heitä viedä purjehduksille.
Ja tuo että ehdotin että MEILLE. Kyllä meillä vaan on yhteinen talous, eli se mitä mieheni saa, tulee meille yhteiseksi.
Ei ole edes olemassa mitään "teidän perintöä" jos asianomaiset elävät. Ei ihme jos appivanhempasi ovat tehneet järjestelyjä.
Heillä on lain tuoma oikeus myydä omaisuutta ja tuhlata rahat vaikka taivaan tuuliin tai lahjoittaa rahat kelle tahansa. Ja sinä puhut perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä koske, jos ovat tehneet testamentin, että puoliso perii ensin toisensa. Eli lapset sitten joskus, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Odottavan aika on pitkä.
Tuossakin tapauksessa voi vaatia lakiosansa ensimmäisen kuoltua. Lakiosaa ei edelleenkään voi ohittaa testamentilla.
Harva kuitenkaan haluaa rikkoa välit sukulaisiinsa ja vaatia lakiosaa, jos testamentti on muunlainen. Toki niin SAA tehdä.
Itse ottaisin tuollaisen testamenttijutun henkilökohtaisena vittuluna ja vaatisen varmasti lakiosani. Jos kyse on vanhemmista ihmisistä, jotaka eivät enää pysty omatoimisesti purhjehtimaan, eikä varsinkaan sitten kun toinen kuolee, niin eihän tuo ole mitään muuta kuin vittuilua. Fiksut antaisivat veneen ennakkoperintö tai tekisivät siitä nimellisesti kauppakirjan.
No tuskinpa se purjevene ainoa omaisuus siellä on? Ottaisit siis henkilökohtaisena vittuiluna sen, että avioparin yhteinen asunto säilyisi isäsi kuoleman jälkeen ensin äidilläsi, ennen kuin sinä perisit sen? Oletko vähän vajaa vai mistä tässä on kyse?
Leskellä on aina muutenkin asumisoikeus heidän yhteiseen kotiinsa, joten tuon vuoksi ei tarvi tehdä mitään järjestelyjä.
Ap ei ole muuttamassa appivanhempien kotiin, vaan mielellään käyttäisi venettä jota appivanhemmat eivät enää pysty itse käyttämään.
Joo? Se vene on yksi asia. Täysin TOINEN ASIA on se, että appivanhemmat haluavat, että ensimmäisen kuoltua oma puoliso saa siinä vaiheessa pitää yhteisen omaisuuden. Siihen varmaan tärkeimpänä kuuluu asunto. Niin ap vetää hernettä nenään tästä! Mitä kohtaa sä et tässä käsitä???
Mitä sinä siitä asunnosta jankutat, koska siitä ei nyt ole kysy ja leski saa asua siinä ilman testamenttiäkin vaikka sen omistus siirtyisi perillisille.
Nyt puhutaan purjeveneestä jota apppivanhemmat eivät pysty enää itse käyttämään, mutta eivät halua antaa poiskaan.
Mutta halusivat myydä? Miksi ihmeessä se pitäisi antaa? Ja siksi jankutin, kun ap ITSE valitti siitä, että mies ei tulekaan perimään ekan vanhemman kuoleman jälkeen, vaan nämä olivat tehneet keskinäisen testamentin. Niin miksi ap otti sitä lainkaan puheksi, jos se ei häntä hierrä? Ja mieluummin leski omistaa kuule sen asunnon, jos vaikka sairastuu voi sen myydä, eikä "vain asua siinä". Perkele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis yhteenvetona: appivanhemmat eivät voi estää, että perintö tulisi lopulta meille kummallekin, jos mieheni haluaa asian niin järjestää perinnön saatuaan. Ja näin uskon. Tämä selvä.
Mutta kuinka paljon se lakisääteinen perintöosa nyt on siinä tapauksessa, että appivanhemmat ovat tehneet testamentin, jonka mukaan omaisuus pysyy leskellä? Jos mieheni ei lähde vaatimaan osaansa, niin sitten tulee vain verot? Kuinka paljon veroja, jos omaisuus on noin 250 000€?
Ja jos vaatii osuutensa, niin onko se 12,5 % vai 25 %?
AP
Tähänhän vaikuttaa ensinnäkin se että miten pariskunnan varallisuus jakautuu. Jos omaisuus on lesken, niin perintöä ei jää jaettavaksi lainkaan.
Jos omaisuus on vainajan tai heidän yhteistään tai ovat muuten yhtä varakkaitta ja se on testamentillä määrätty puolisolle, eikä ole avioehtoa, niin ensin leski saa avio-oikeuden kautta 50% ja toisen 50% testamentilla. Halutessaa perillinen voi vaatia lakiosan ja se on puolet siitä mitä hän saisi ilman testamenttiä. Kun perillisiä on kaksi niin lakiosa on 12,5%.
Ok. Eli siitä lopullisesta perintöosuudesta (25 % kun on kaksi poikaa) vanhemmat voivat suojata toisilleen puolet. Eli leski saa 75 %, jos lapset vaativat (riitauttavat) asian ja saavat molemmat 12.5 %. JOs eivät vaadi, niin leski saa 100 %.
Jos ei riitauta vaan tyytyy asiaan, kuinka paljon ne verot suurinpiirtein ovat, jos kokonaisomaisuuden arvo on noin 250 000€? Alkoi kiinnostaa tuollainenkin kauhuskenario.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheeta luettavaa. Voi ihmiset...Jos minä saan jotain niin se on myös miehen ja jos mies saa jotain niin se on myös minun. Olen oman perintöni saanut ja ihan yhteiseen hyvään se menee. Miehen vanhemmat ottavat minut eläessäänkin huomioon perheenjäsenenä niinkuin pitääkin. Eivät koskaan kysy vain pojaltaan asioita vaan meiltä kummaltakin. Omat vanhempani ovat siis jo kuolleet.
Kysymys on tietynlaisesta hienotunteisuudesta ja asioiden erillään pitämisestä. Itse sanoin suoraan anopin kuollessa, että huolimatta yhteistaloudestamme on täysin mieheni asia, mihin perintönsä haluaa käyttää ja minulla ei ole siihen osaa eikä arpaa. En olisi ikinä iljennyt ehdotella ennakkoperintöjä appivanhemmille. Joko ap on provo tai sosiaalisissa taidoissa riittää kehitettävää, mikäli ei tajua tätä.
Itse olen aina varonut visusti antamasta mielikuvaa että odottaisin appivanhempien perintöä. Enkä ole kyllä odottamassa omienkaan vanhempieni perintöä, vaan tulen kieltäytymään siitä lasteni hyäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis yhteenvetona: appivanhemmat eivät voi estää, että perintö tulisi lopulta meille kummallekin, jos mieheni haluaa asian niin järjestää perinnön saatuaan. Ja näin uskon. Tämä selvä.
Mutta kuinka paljon se lakisääteinen perintöosa nyt on siinä tapauksessa, että appivanhemmat ovat tehneet testamentin, jonka mukaan omaisuus pysyy leskellä? Jos mieheni ei lähde vaatimaan osaansa, niin sitten tulee vain verot? Kuinka paljon veroja, jos omaisuus on noin 250 000€?
Ja jos vaatii osuutensa, niin onko se 12,5 % vai 25 %?
AP
Tähänhän vaikuttaa ensinnäkin se että miten pariskunnan varallisuus jakautuu. Jos omaisuus on lesken, niin perintöä ei jää jaettavaksi lainkaan.
Jos omaisuus on vainajan tai heidän yhteistään tai ovat muuten yhtä varakkaitta ja se on testamentillä määrätty puolisolle, eikä ole avioehtoa, niin ensin leski saa avio-oikeuden kautta 50% ja toisen 50% testamentilla. Halutessaa perillinen voi vaatia lakiosan ja se on puolet siitä mitä hän saisi ilman testamenttiä. Kun perillisiä on kaksi niin lakiosa on 12,5%.
Ok. Eli siitä lopullisesta perintöosuudesta (25 % kun on kaksi poikaa) vanhemmat voivat suojata toisilleen puolet. Eli leski saa 75 %, jos lapset vaativat (riitauttavat) asian ja saavat molemmat 12.5 %. JOs eivät vaadi, niin leski saa 100 %.
Jos ei riitauta vaan tyytyy asiaan, kuinka paljon ne verot suurinpiirtein ovat, jos kokonaisomaisuuden arvo on noin 250 000€? Alkoi kiinnostaa tuollainenkin kauhuskenario.
AP
Perintövero 1. veroluokassa (lapset, puolisot) on jotain 14% tuonkokoisesta omaisuudesta. En muista tarkkaa prosenttia. (Se laski juuri hieman 1.1.2017 alkaen.) Mikä kauhuskenaario siis? Miehelle ei tule verojakaan jos ei vaadi lakiosaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis yhteenvetona: appivanhemmat eivät voi estää, että perintö tulisi lopulta meille kummallekin, jos mieheni haluaa asian niin järjestää perinnön saatuaan. Ja näin uskon. Tämä selvä.
Mutta kuinka paljon se lakisääteinen perintöosa nyt on siinä tapauksessa, että appivanhemmat ovat tehneet testamentin, jonka mukaan omaisuus pysyy leskellä? Jos mieheni ei lähde vaatimaan osaansa, niin sitten tulee vain verot? Kuinka paljon veroja, jos omaisuus on noin 250 000€?
Ja jos vaatii osuutensa, niin onko se 12,5 % vai 25 %?
AP
Tähänhän vaikuttaa ensinnäkin se että miten pariskunnan varallisuus jakautuu. Jos omaisuus on lesken, niin perintöä ei jää jaettavaksi lainkaan.
Jos omaisuus on vainajan tai heidän yhteistään tai ovat muuten yhtä varakkaitta ja se on testamentillä määrätty puolisolle, eikä ole avioehtoa, niin ensin leski saa avio-oikeuden kautta 50% ja toisen 50% testamentilla. Halutessaa perillinen voi vaatia lakiosan ja se on puolet siitä mitä hän saisi ilman testamenttiä. Kun perillisiä on kaksi niin lakiosa on 12,5%.
Ok. Eli siitä lopullisesta perintöosuudesta (25 % kun on kaksi poikaa) vanhemmat voivat suojata toisilleen puolet. Eli leski saa 75 %, jos lapset vaativat (riitauttavat) asian ja saavat molemmat 12.5 %. JOs eivät vaadi, niin leski saa 100 %.
Jos ei riitauta vaan tyytyy asiaan, kuinka paljon ne verot suurinpiirtein ovat, jos kokonaisomaisuuden arvo on noin 250 000€? Alkoi kiinnostaa tuollainenkin kauhuskenario.
AP
Käsittääkseni perillisen pitää vaatia lakiosanasa, joten jos toinen perillinen ei vaadi mitään, niin hänenkin osuutensa siirtyy leskelle.
http://prosentti.vero.fi/Pelalaskuri/EtusivuPerintovero.aspx
Siis ei mitään veroja makseta jos ei saa mitään perintöä, vaan kaikki menee leskelle. Perintöveroa joutuu maksamaan saadessaan perintöä, eli esimerkisi siinä tapauksessa että perintö kyllä jaetaan mutta sen käyttöoikeus säilyy leskellä, esimerkiksi asunto. Mutta se alentaa veroja jos perinnön hallinnassa on rajoituksia.
Jos omaisuus on 250 tonnia ja miehesti vaatii siitä lakiosan, niin vero on vajaan tonnin.
Ei se testamentti sulje millään lailla pois sitä tosiasiaa, että tuleehan se perintö ap:llekin joka päiväiseen hyötykäyttöön yhteisessä taloudessa miehensä kanssa. Kokonaan eri asia on sitten se jos eroavat perinnön saamisen jälkeen. Silloin perintö jää ositettavan omaisuuden ulkopuolelle. Mutta niin kauan kun ovat naimisissa niin kyllä se käytännössä molempien hyödyksi tulee.