Mun anoppi suuttu, kun ei laitettu pojalle nimeksi mikko!

anoppien ja miniöiden välisiä kahnauksia ja päädyttiin siihen, että hyvän suhteen edellytys on se, ettei anoppi puutu lapsensa perheen elämään. Minun anoppini (oman anoppinsa kauheudesta viisastuneena) ei ole tunkenut liikaa elämäämme ja välimme ovat hyvät.



Muistetaan mekin sitten aikanamme pitää kielemme ja kätemme kurissa...

Poika tuli, mutta nimeksi ei tullut Antti. Sittemmin on ollut tyytyväinen valitsemaamme nimeen. Ei voi käsittää miksi ei antanut oman poikansa nimeksi sitä Anttia, jos se kerran on niin hyvä?!?

Minun nimessä on molemmat... pojilla myös r molemmilla.

pojallemme toiseksi nimeksi suvussa toisena nimenä kulkenutta nimeä. En tykkää sellaisesta perinteestä. Riittää, että isän sukunimi kulkee isältä pojalle.

semmonen " perintönimi" ja sitä hirvitystä en kyllä omalle pojalleni laittais!

hän ei järjestä eikä leivo ristiäisiin. Mua ei haittaa vähääkään vaikkei edes osallistuisi ristiäisiin moinen moukka.

Poikamme kiikutettiin alle vuorokauden ikäisenä toiseen sairaalaan pahan tulehduksen takia. Anoppi ehti tänä aikana soittaa meille kolmesti sairaalaan. Ei sen takia, että lapsen vointi olisi kiinnostanut, vaan koska halusi, että vaihdamme poikamme nimen hänelle mieluisemmaksi. (Olimme ilmoittaneet lapsen nimen siis heti synnyttyä.)



No, tämä oli vaan alkusoittoa kyseisen ihmisen sairaalle käytökselle, kuten sain huomata.

Hänen mielestään kun pojat eivät ole mitään verrattuna tyttöön ja meillä " vain" kaksi poikaa! Nuoremmalle pojalle ei sitten vaivautunut hankkimaan edes ristiäisiin korttia lahjasta nyt puhumattakaan!

Kertokaa terveisiä vaikkapa näin " PITÄKÄÄ NE ILKEÄT NOKKANNE EROSSA ASIOISTA, JOTKA EIVÄT TEILLE KUULU!"



t. Katja

Kuinka anopit sit voikin sotkeutua nuoren parin ja heidän lasten elämään, hirveetä lukea noita teidän juttuja. Mitähän omasta anopista ilmaantuu, tähän asti ollut ok, mutta esikoista odotetaan.

Ja sille anopille tiedoksi, joka alkaa urputtaa, että miksei ole tullut tyttöä tai poikaa, niin voi ainakin sanoa, että miehen sukusolut ne sukupuolen määräävät. Joten anopin omassa pojassa sitten vika, ja mistähän tämä poika olisi perinyt omat sukusolunsa, ettei sitten anopilta? hah hah...

Anoppini ei koskaan ymmartanyt miksi laitoin lapselleni suomalaisen nimen enka Christinaa, miehen nuorena kuolleen pikkusiskon mukaan. Aivan kuin olisi niin elamaa jatkanut.

sanoi että kun nyt on nuo vanhat nimet muotia älkää vaan tytöstä Aunea tehkö, hän oli aina vihannut nimeään. Ei tehty, ei anoppi valitsemastamme nimestäkään pitänyt mutta fiksuna ihmisenä ei mitään sanonut, kysyttäessä sanoi ettei itse olisi sitä nimeä antanut.

muillakin on yhtä karmeita anoppeja kuin mulla.

Mies on todennut, että en pääse anoppia moittimaan, koska tämä on hiljaa. Viisi vuotta oltu yhdessä ja ainoa, mitä anoppi on sanonut on "päivää". Siitä ei ota selvää, hyväksyykö se lapsen nimeä vai vihaako se sitä.

On todennut, että jos ei hänen päättämänsä nimi kelpaa, ei sitten kelpaa hänkään. Paha siihen on mitään sanoa.

Ainakin toiseksi nimeksi tms. Ei kuitenkaan annettu. Ei anoppi siitä kuitenkaan mitään meteliä nostanut, mutta varmaan pahoitti mielensä. Anopilla oli silloin vielä suruvaihe menossa miehensä kuoleman johdosta. Meillä on ollu anopin kanssa vaikeitakin aikoja, mutta ollaan jo vuosia tultu hienosti toimeen keskenämme. Molemmat olemme oppineet arvostamaan toisiamme.



Mutta mua ihmetyttää tässäkin aloituksessa se, kuinka te puhutte ihmisistä. Mun mielestä fiksut ihmiset eivät hauku muita idiooteiksi yms.

mutta vain anopin ehdottamana puhutaan idiooteista.



Meillä naapuri suuttui, kun ei laitettu tytön nimeksi Lauraa. Tai olikohan se niin, että naapuri sanoi, että Laura on kiva nimi, mutta kun minä päätin suuttua, niin keksin, että sehän suorastaan vaati sitä nimeä.

On todennut, että jos ei hänen päättämänsä nimi kelpaa, ei sitten kelpaa hänkään. Paha siihen on mitään sanoa.

no minä olisin todellakin sanonut, ettet kelpaakaan.