Miksi aamuihmiset yrittävät usein käännyttää iltaihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraskissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Niin. Käytännössä siinä vaiheessa, kun se iltavirkku on lastenhoitovuorossa, ne lapset ovat olleet jo ulkona ja syöneet ja talokin on siivottu ja pyykit pesty. Helppohan se on sitten iltavirkun istuttaa ne väsyneet lapset pikkukakkosen eteen ja pistää nukkumaan. Vai tekeekö se iltavirkku ruoat ja imuroi yöllä? No ei.

Höpsistä kukkuu kuule 😊 meidän perheessä molemmat vanhemmat on iltavirkkuja ja useinkin imuroidaan ja laitetaan valmiiksi seuraavan päivän ruoat iltayhdeksän -iltakymmenen aikoihin. Joskus vielä yhdeltätoista viikkoa pyykkiä. Kuka sitä nyt aamulla ennen töihin lähtöä jaksaa huhkia.

Kuka niiden lasten kanssa sitten aamulla herää, jos molemmat valvotte yöllä?

Varmaan ne vanhemmat heräävät aamulla, kun kerran töihinkin aamulla menevät. Kas kun iltavirkkuus ei kaikilla tarkoita sitä, että valvotaan pikkutunneille ja herätään puolenpäivän jälkeen.Mä olen itse yh ja teen isoimman osan kotitöistä aika myöhään illalla. Silti ehdin nukkumaan n klo 24-01 ja aamulla soi kello 7.00. Siihen aikaan herätessä ehtii koulukaskin kouluun klo 8 ja minä töihin samoja aikoja. Toki ilman lasta ja työtä rytmini olisi varmaan hieman myöhäisempi, mutta pointti oli siinä, että kotitöitä voi tehdä illallakin. Se, että sinä et voi luottaa miehesi pystyvän huolehtimaan lastenne aamupalasta tai lääkäriajoista, ei johdu siitä että miehesi on illanvirkku. Se johtuu siitä, että miehesi on epäluotettava. Kaikki illanvirkut eivät suinkaan ole epäluotettavia.

Nyt puhuttiin ihmisistä, jotka nukkuvat aamulla pitkään, koska valvovat myöhään. Ei ihmisistä, jotka valvovat sekä aamulla että illalla. Miksi tässä nyt puhutaan iltavirkku/aamunukkujalapsista ja perheistä, joissa kaikkien rytmit ovat samat, kun alkuperäinen ongelma oli se, että mies valvoo eri rytmissä kuin muu perhe ja hänen osallistumisensa tämän vuoksi jää pakostikin vähäisemmäksi?  

Kuvailemasi tilanne on arkea monissa perheissä jo yksinomaan siksi, että kaikki eivät voi valita työaikojaan. Tällöin luonnollisestikin haetaan kaikkia tyydyttäviä kompromisseja. Sellainen on esimerkiksi tämä sinulle jo kerrottu, että se iltavuorolainen tekee kotitöitä illalla. Pyykkikoneen voi laittaa päälle klo 21 ja ripustaa pyykit klo 23. Tiskikoneen voi tyhjätä, täyttää ja laittaa päälle myös illalla. Seuraavan päivän ruokaa voi hyvin valmistella illalla ja nykyisin on kaupatkin auki sen verran myöhään, että ehkä iltaihminen ehtisi käydä kaupassa illalla. Vastaavasti lasten kanssa iltaihminen voi viettää enemmän aikaa viikonloppuna jne.Sinä sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja. Tämä ei pidä paikkaansa, koska illanvirkku voi kantaa kortensa kekoon illalla. Edelleen, se jos sinun mielestäsi on tullut vapaamatkustaja, ei johdu siitä, että hän on illanvirkku vaan siitä että hän on vastuuton ja epäluotettava. Kaikissa perheissä kun illanvirkut eivät ole mitään vapaamatkustajia ja useimmiten illanvirkut kykenevät tarvittaessa nousemaan aamulla aikaisemminkin. Kyllä mä osaan lapseni klo 8 viedä lääkäriin vaikka illanvirkku olenkin. Samaan varmasti kykenisi myös sinun miehesi, jos hän viitsisi.

Mutta jos lapset ovat päivällä hereillä, niin ethän sinä yöllä heille laita ruokaa, korjaa heidän jälkiään, ulkoile ja imurointikin on aika ikävää jos toiset nukkuvat. Se, että saat illalla pyykkikoneen päälle, ei vielä kovin iso homma ole. Edelleen puhutaan niistä yökukkujista, jotka ovat hereillä kahteen/kolmeen asti yöllä. Ei siihen aikaan enää lähdetä lasten kanssa ulos tai kauppaan, jotta aamuvirkku saa vuorostaan omaa aikaa.Ja nimenomaan tuostahan on kyse, varmasti yökukkujakin kykenee aamuheräämiseen jos viitsii. Eihän tässä sitten mitään ongelmaa olekaan. Mutta se ongelma tulee sitten, kun hommat jää pääosin toisen vastuulle vain vetoamalla siihen luontaiseen rytmiin.

1) Monet ruuat voi hyvin valmistaa lämmitystä vaille valmiiksi illalla.2) Pyykit, tiskit ja yleistä raivausta voi tehdä illalla.3) Kaupassa voi käydä vaikka klo 21 - 22. Siihen ei yökahteen asti valvominen vaikuta.4) Illanvirkku voi olla lasten kanssa viikonloppuisin ja imuroida myös silloin. Kompromissina hän voi myös 1-2 aamuna viikolla herätä sen verran ajoissa, että ehtii imuroimaan ennen töihin lähtöä.

Edelleen illanvirkku ei tarkoita mitään lapsiperheen vapaamatkustajaa, jos molemmat ovat halukkaita kompromisseihin. Minä en tiedä, miten usein sinä haluat imuroida ja miten hirveästi teillä kotihommia arjen tasolla oikein on, mutta jos mulla olisi toinen aikuinen tässä hoitamassa pääosin pyykit, tiskit, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin niin olisin ikionnellinen.

Kaikilla kunnioituksella, tämä ketju ei nyt koske sinun yökukkujamiehesi vastuuttomuutta ja laiskuutta. Tässä nyt puhutaan yleisellä tasolla aamunvirkuista ja illanvirkuista. Ihan samalla tavalla se aamunvirkkukin voisi olla laiska vapaamatkustaja, jos sellaiseen olisi taipuvainen. Tällaiset ominaisuudet eivät liity luontaiseen rytmiin vaan ovat ihan ihmisestä kiinni.

Tässä lainausketjussa puhuttiin tilanteesta, jossa tämä yökukkuminen rasittaa perhe-elämää ja sitä on tässä nyt alapeukutettu ja vähätelty. Minä en ole tuo, joka asiasta kertoi vaan olen eronnut tällaisesta miehestä.

Vaikka kuinka valmistelet ruokaa ja siivoilet illalla, se ruoka kuitenkin syödään päiväsaikaan, joten se pitää kattaa, lämmittää ja astiat korjata ja jäljet siivota myös silloin päivällä. 

Ja pointtihan oli nimenomaan se, että ongelmahan se on jos toinen pitää siitä rytmistään itsepäisesti kiinni. Eihän se tietenkään ole ongelma, jos kompromisseja tehdään. Mutta tässä ketjussahan nimenomaan rutistaan siitä, miksi ihmeessä niitä kompromisseja pitää tehdä, eikä saa elää siinä rytmissä kuin itse haluaa. Ihmeellinen selitys, että eihän x ole ongelma, jos ei tehdä x. No ei tietenkään olekaan. Kukaan ei ole sanonut niin.

Sait luultavasti alapeukkuja siksi, että sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa illanvirkuista tulee lapsiperheen vapaamatkustajia. Ja sinulle on yritetty kertoa, että näin ei mitenkään välttämättä ole. Sinun exäsi todennäköisesti olisi ollut lapsiperheen vapaamatkustaja aamunvirkkunakin, joten sinänsä tähän aamunvirkku-illanvirkku keskusteluun se asia ei liity. Kyse on yksilöllisestä laiskuudesta, ei siitä onko aamunvirkku vai illanvirkku.

Minusta tässä keskustelussa ei ole rutistu siitä, että miksi niitä kompromisseja pitää tehdä. Pikemminkin on ollut kyse siitä, että koska yhteiskunta ja myös yleinen asenneilmapiiri on niin aamunvirkkumyönteinen, niin monesti eniten kompromisseja joutuvat tekemään illanvirkut. Monesti illanvirkku on se joka joustaa omasta rytmistään joka ikinen päivä. Työpäivinä työnantajan takia ja vapaalla perheen takia. Minusta tässä keskustelussa on lähinnä kyseenalaistettu se miksi yhteiskunta on edelleen niin kovin aamupainotteinen, jolloin illanvirkuille jää kovin vähän mahdollisuuksia elää oman vireystilansa mukaan.

Minä olen kouluikäisen lapsen yh ja vasta nyt, kun lapsi on jo niin iso, että saa aamupalansa tehtyä ja pärjää sen pari tuntia itsekseen vaikka minä vielä nukun, saan edes yhtenä päivänä viikossa elää oman rytmini mukaan. Sunnuntaisin herään aikaisemmin koska lapsi kuitenkin tykkää siitä, että laitetaan yhdessä aamupalaa pitkän kaavan mukaan jne. Siihen nähden minusta kahden vanhemman perheissä kompromisseja voisi tehdä huomattavasti enemmän sekä aamunvirkut ja illanvirkut.

Tässä on nyt ihan hyvää keskustelua asiasta niin haluaisin sanoa että meitä perheeseen osallistumattomuudesta kirjoittavia on tässä useampikin. Ja toiseksi, olen melko varma että kukaan meistä ei ole näitä "aamulla linnut laulaa kauniimmin ja kunnon ihminen herää aikaisin"-tapauksia, vaan kyse on vain ja ainoastaan arjen sujumisesta. Minä jopa sympatiseeraan ja ymmärrän täysin iltavirkkuja, mutta se ei kerta kaikkiaan riitä sinne asti että minä ottaisin yksin vetovastuun perheestä.

Minusta koko ketju on nimenomaan rutinaa siitä, miksi kompromisseja pitää tehdä ("miksi aamuihmiset yrittävät käännyttää...). Ja syy on yksinkertaisesti se, että perheen vastuun jakaminen vaatii sitä. Jos lapset valvovat 12 tuntia vuorokaudessa, toinen aikuinen valvoo sen 12 tuntia heidän hereilläoloajastaan ja toinen valvoo siitä kuusi, niin miten ihmeessä tämä yhtälö vaikuttaa tasapuoliselta? Ei kyse ole tiskikoneen täyttämisestä, vaan lasten kanssa olemisesta.

Myöhään töistä tulijalla on vain hetki illalla aikaa lasten kanssa. Ja on varmaan selvää, että lauantaiaamuna herääminen ei myöskään ole hänen vahvuuksiaan, jolloin viikonloppunakin vietetty aika kutistuu tunteihin. Ja niinkuin itsekin sanoit, lapsi tykkää yhteisestä ajasta. Etenkin pikkulasten kohdalla se tarkoittaa myös sitä, että minnekään ei oikein perheenä voi lähteä koska ainoa paikka joka on heräämisen jälkeen auki on tavastia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraskissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Niin. Käytännössä siinä vaiheessa, kun se iltavirkku on lastenhoitovuorossa, ne lapset ovat olleet jo ulkona ja syöneet ja talokin on siivottu ja pyykit pesty. Helppohan se on sitten iltavirkun istuttaa ne väsyneet lapset pikkukakkosen eteen ja pistää nukkumaan. Vai tekeekö se iltavirkku ruoat ja imuroi yöllä? No ei.

Höpsistä kukkuu kuule 😊 meidän perheessä molemmat vanhemmat on iltavirkkuja ja useinkin imuroidaan ja laitetaan valmiiksi seuraavan päivän ruoat iltayhdeksän -iltakymmenen aikoihin. Joskus vielä yhdeltätoista viikkoa pyykkiä. Kuka sitä nyt aamulla ennen töihin lähtöä jaksaa huhkia.

Kuka niiden lasten kanssa sitten aamulla herää, jos molemmat valvotte yöllä?

Varmaan ne vanhemmat heräävät aamulla, kun kerran töihinkin aamulla menevät. Kas kun iltavirkkuus ei kaikilla tarkoita sitä, että valvotaan pikkutunneille ja herätään puolenpäivän jälkeen.Mä olen itse yh ja teen isoimman osan kotitöistä aika myöhään illalla. Silti ehdin nukkumaan n klo 24-01 ja aamulla soi kello 7.00. Siihen aikaan herätessä ehtii koulukaskin kouluun klo 8 ja minä töihin samoja aikoja. Toki ilman lasta ja työtä rytmini olisi varmaan hieman myöhäisempi, mutta pointti oli siinä, että kotitöitä voi tehdä illallakin. Se, että sinä et voi luottaa miehesi pystyvän huolehtimaan lastenne aamupalasta tai lääkäriajoista, ei johdu siitä että miehesi on illanvirkku. Se johtuu siitä, että miehesi on epäluotettava. Kaikki illanvirkut eivät suinkaan ole epäluotettavia.

Nyt puhuttiin ihmisistä, jotka nukkuvat aamulla pitkään, koska valvovat myöhään. Ei ihmisistä, jotka valvovat sekä aamulla että illalla. Miksi tässä nyt puhutaan iltavirkku/aamunukkujalapsista ja perheistä, joissa kaikkien rytmit ovat samat, kun alkuperäinen ongelma oli se, että mies valvoo eri rytmissä kuin muu perhe ja hänen osallistumisensa tämän vuoksi jää pakostikin vähäisemmäksi?  

Kuvailemasi tilanne on arkea monissa perheissä jo yksinomaan siksi, että kaikki eivät voi valita työaikojaan. Tällöin luonnollisestikin haetaan kaikkia tyydyttäviä kompromisseja. Sellainen on esimerkiksi tämä sinulle jo kerrottu, että se iltavuorolainen tekee kotitöitä illalla. Pyykkikoneen voi laittaa päälle klo 21 ja ripustaa pyykit klo 23. Tiskikoneen voi tyhjätä, täyttää ja laittaa päälle myös illalla. Seuraavan päivän ruokaa voi hyvin valmistella illalla ja nykyisin on kaupatkin auki sen verran myöhään, että ehkä iltaihminen ehtisi käydä kaupassa illalla. Vastaavasti lasten kanssa iltaihminen voi viettää enemmän aikaa viikonloppuna jne.

Sinä sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja. Tämä ei pidä paikkaansa, koska illanvirkku voi kantaa kortensa kekoon illalla. Edelleen, se jos sinun mielestäsi on tullut vapaamatkustaja, ei johdu siitä, että hän on illanvirkku vaan siitä että hän on vastuuton ja epäluotettava. Kaikissa perheissä kun illanvirkut eivät ole mitään vapaamatkustajia ja useimmiten illanvirkut kykenevät tarvittaessa nousemaan aamulla aikaisemminkin. Kyllä mä osaan lapseni klo 8 viedä lääkäriin vaikka illanvirkku olenkin. Samaan varmasti kykenisi myös sinun miehesi, jos hän viitsisi.

Mutta jos lapset ovat päivällä hereillä, niin ethän sinä yöllä heille laita ruokaa, korjaa heidän jälkiään, ulkoile ja imurointikin on aika ikävää jos toiset nukkuvat. Se, että saat illalla pyykkikoneen päälle, ei vielä kovin iso homma ole. Edelleen puhutaan niistä yökukkujista, jotka ovat hereillä kahteen/kolmeen asti yöllä. Ei siihen aikaan enää lähdetä lasten kanssa ulos tai kauppaan, jotta aamuvirkku saa vuorostaan omaa aikaa.

Ja nimenomaan tuostahan on kyse, varmasti yökukkujakin kykenee aamuheräämiseen jos viitsii. Eihän tässä sitten mitään ongelmaa olekaan. Mutta se ongelma tulee sitten, kun hommat jää pääosin toisen vastuulle vain vetoamalla siihen luontaiseen rytmiin.

1) Monet ruuat voi hyvin valmistaa lämmitystä vaille valmiiksi illalla.

2) Pyykit, tiskit ja yleistä raivausta voi tehdä illalla.

3) Kaupassa voi käydä vaikka klo 21 - 22. Siihen ei yökahteen asti valvominen vaikuta.

4) Illanvirkku voi olla lasten kanssa viikonloppuisin ja imuroida myös silloin. Kompromissina hän voi myös 1-2 aamuna viikolla herätä sen verran ajoissa, että ehtii imuroimaan ennen töihin lähtöä.

Edelleen illanvirkku ei tarkoita mitään lapsiperheen vapaamatkustajaa, jos molemmat ovat halukkaita kompromisseihin. Minä en tiedä, miten usein sinä haluat imuroida ja miten hirveästi teillä kotihommia arjen tasolla oikein on, mutta jos mulla olisi toinen aikuinen tässä hoitamassa pääosin pyykit, tiskit, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin niin olisin ikionnellinen.

Kaikilla kunnioituksella, tämä ketju ei nyt koske sinun yökukkujamiehesi vastuuttomuutta ja laiskuutta. Tässä nyt puhutaan yleisellä tasolla aamunvirkuista ja illanvirkuista. Ihan samalla tavalla se aamunvirkkukin voisi olla laiska vapaamatkustaja, jos sellaiseen olisi taipuvainen. Tällaiset ominaisuudet eivät liity luontaiseen rytmiin vaan ovat ihan ihmisestä kiinni.

Aika v-mäistä ruveta huudattamaan imuria kun toiset yrittää nukkua. Ja kuka sen ruuan lämmittää ja kattaa pöytään?

Ehdotin iltatyöläiselle imurin huudattamista päiväsaikaan, eli viikolla ennen töihin lähtöä ja viikonloppuisin päivällä.

Valmis ruoka lämpiää joko mikrossa parissa minuutissa tai jos sen lämmittää uunissa, voi sillä aikaa kattaa pöydän. Meillä muuten arkikattaus hoituu parissa minuutissa, joten hoituu siinä samalla usein kun ruoka lämpiää mikrossa. Huomattavasti isomman työn mä teen silloin illalla, kun valmistan sen ruuan. Ja meillä siis aikuisia ei ole kahta vaan ainoastaan minä. Jos aikuisia olisi kaksi, iltatyöläinen voisi sen ruuan laittaa jo illalla käytännössä lämmitystä vaille valmiiksi. Ruuan lämmitys on aika pieni homma kuitenkin, kun mietitään mitä kotitöitä yhteensä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraskissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Niin. Käytännössä siinä vaiheessa, kun se iltavirkku on lastenhoitovuorossa, ne lapset ovat olleet jo ulkona ja syöneet ja talokin on siivottu ja pyykit pesty. Helppohan se on sitten iltavirkun istuttaa ne väsyneet lapset pikkukakkosen eteen ja pistää nukkumaan. Vai tekeekö se iltavirkku ruoat ja imuroi yöllä? No ei.

Höpsistä kukkuu kuule 😊 meidän perheessä molemmat vanhemmat on iltavirkkuja ja useinkin imuroidaan ja laitetaan valmiiksi seuraavan päivän ruoat iltayhdeksän -iltakymmenen aikoihin. Joskus vielä yhdeltätoista viikkoa pyykkiä. Kuka sitä nyt aamulla ennen töihin lähtöä jaksaa huhkia.

Kuka niiden lasten kanssa sitten aamulla herää, jos molemmat valvotte yöllä?

Varmaan ne vanhemmat heräävät aamulla, kun kerran töihinkin aamulla menevät. Kas kun iltavirkkuus ei kaikilla tarkoita sitä, että valvotaan pikkutunneille ja herätään puolenpäivän jälkeen.Mä olen itse yh ja teen isoimman osan kotitöistä aika myöhään illalla. Silti ehdin nukkumaan n klo 24-01 ja aamulla soi kello 7.00. Siihen aikaan herätessä ehtii koulukaskin kouluun klo 8 ja minä töihin samoja aikoja. Toki ilman lasta ja työtä rytmini olisi varmaan hieman myöhäisempi, mutta pointti oli siinä, että kotitöitä voi tehdä illallakin. Se, että sinä et voi luottaa miehesi pystyvän huolehtimaan lastenne aamupalasta tai lääkäriajoista, ei johdu siitä että miehesi on illanvirkku. Se johtuu siitä, että miehesi on epäluotettava. Kaikki illanvirkut eivät suinkaan ole epäluotettavia.

Nyt puhuttiin ihmisistä, jotka nukkuvat aamulla pitkään, koska valvovat myöhään. Ei ihmisistä, jotka valvovat sekä aamulla että illalla. Miksi tässä nyt puhutaan iltavirkku/aamunukkujalapsista ja perheistä, joissa kaikkien rytmit ovat samat, kun alkuperäinen ongelma oli se, että mies valvoo eri rytmissä kuin muu perhe ja hänen osallistumisensa tämän vuoksi jää pakostikin vähäisemmäksi?  

Kuvailemasi tilanne on arkea monissa perheissä jo yksinomaan siksi, että kaikki eivät voi valita työaikojaan. Tällöin luonnollisestikin haetaan kaikkia tyydyttäviä kompromisseja. Sellainen on esimerkiksi tämä sinulle jo kerrottu, että se iltavuorolainen tekee kotitöitä illalla. Pyykkikoneen voi laittaa päälle klo 21 ja ripustaa pyykit klo 23. Tiskikoneen voi tyhjätä, täyttää ja laittaa päälle myös illalla. Seuraavan päivän ruokaa voi hyvin valmistella illalla ja nykyisin on kaupatkin auki sen verran myöhään, että ehkä iltaihminen ehtisi käydä kaupassa illalla. Vastaavasti lasten kanssa iltaihminen voi viettää enemmän aikaa viikonloppuna jne.

Sinä sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja. Tämä ei pidä paikkaansa, koska illanvirkku voi kantaa kortensa kekoon illalla. Edelleen, se jos sinun mielestäsi on tullut vapaamatkustaja, ei johdu siitä, että hän on illanvirkku vaan siitä että hän on vastuuton ja epäluotettava. Kaikissa perheissä kun illanvirkut eivät ole mitään vapaamatkustajia ja useimmiten illanvirkut kykenevät tarvittaessa nousemaan aamulla aikaisemminkin. Kyllä mä osaan lapseni klo 8 viedä lääkäriin vaikka illanvirkku olenkin. Samaan varmasti kykenisi myös sinun miehesi, jos hän viitsisi.

Mutta jos lapset ovat päivällä hereillä, niin ethän sinä yöllä heille laita ruokaa, korjaa heidän jälkiään, ulkoile ja imurointikin on aika ikävää jos toiset nukkuvat. Se, että saat illalla pyykkikoneen päälle, ei vielä kovin iso homma ole. Edelleen puhutaan niistä yökukkujista, jotka ovat hereillä kahteen/kolmeen asti yöllä. Ei siihen aikaan enää lähdetä lasten kanssa ulos tai kauppaan, jotta aamuvirkku saa vuorostaan omaa aikaa.

Ja nimenomaan tuostahan on kyse, varmasti yökukkujakin kykenee aamuheräämiseen jos viitsii. Eihän tässä sitten mitään ongelmaa olekaan. Mutta se ongelma tulee sitten, kun hommat jää pääosin toisen vastuulle vain vetoamalla siihen luontaiseen rytmiin.

1) Monet ruuat voi hyvin valmistaa lämmitystä vaille valmiiksi illalla.

2) Pyykit, tiskit ja yleistä raivausta voi tehdä illalla.

3) Kaupassa voi käydä vaikka klo 21 - 22. Siihen ei yökahteen asti valvominen vaikuta.

4) Illanvirkku voi olla lasten kanssa viikonloppuisin ja imuroida myös silloin. Kompromissina hän voi myös 1-2 aamuna viikolla herätä sen verran ajoissa, että ehtii imuroimaan ennen töihin lähtöä.

Edelleen illanvirkku ei tarkoita mitään lapsiperheen vapaamatkustajaa, jos molemmat ovat halukkaita kompromisseihin. Minä en tiedä, miten usein sinä haluat imuroida ja miten hirveästi teillä kotihommia arjen tasolla oikein on, mutta jos mulla olisi toinen aikuinen tässä hoitamassa pääosin pyykit, tiskit, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin niin olisin ikionnellinen.

Kaikilla kunnioituksella, tämä ketju ei nyt koske sinun yökukkujamiehesi vastuuttomuutta ja laiskuutta. Tässä nyt puhutaan yleisellä tasolla aamunvirkuista ja illanvirkuista. Ihan samalla tavalla se aamunvirkkukin voisi olla laiska vapaamatkustaja, jos sellaiseen olisi taipuvainen. Tällaiset ominaisuudet eivät liity luontaiseen rytmiin vaan ovat ihan ihmisestä kiinni.

Aika v-mäistä ruveta huudattamaan imuria kun toiset yrittää nukkua. Ja kuka sen ruuan lämmittää ja kattaa pöytään?

Ehdotin iltatyöläiselle imurin huudattamista päiväsaikaan, eli viikolla ennen töihin lähtöä ja viikonloppuisin päivällä.

Valmis ruoka lämpiää joko mikrossa parissa minuutissa tai jos sen lämmittää uunissa, voi sillä aikaa kattaa pöydän. Meillä muuten arkikattaus hoituu parissa minuutissa, joten hoituu siinä samalla usein kun ruoka lämpiää mikrossa. Huomattavasti isomman työn mä teen silloin illalla, kun valmistan sen ruuan. Ja meillä siis aikuisia ei ole kahta vaan ainoastaan minä. Jos aikuisia olisi kaksi, iltatyöläinen voisi sen ruuan laittaa jo illalla käytännössä lämmitystä vaille valmiiksi. Ruuan lämmitys on aika pieni homma kuitenkin, kun mietitään mitä kotitöitä yhteensä on.

Olenko minä ainoa jolle tässä kuviossa ihan yksi lysti jotkut simppelit kotityöt. Asian ydin on lasten kanssa vietetty aika, mikä esim. 1,5-vuotiaan seurassa tarkoittaa sitä että pienimpäänkään asiaan et pysty keskittymään ja hoitamaan sitä rauhassa loppuun. Siinä tilanteessa rauhaisa yön hetki jolloin voi täyttää tiskikonetta ilman että joku heittelee lautasia toiselta puolen lattialle, kuulostaa vain ihanan rauhalliselta omalta ajalta. Ei varsinaiselta osallistumiselta yhtään mihinkään. Ja vielä minuakin enemmän sitä osallistumista kaipaavat lapset.

Anoppi ja appi oikein kilpaili kumpi oli heränny aikaisemmin. Aamulla ysiltä jo kastike potut pöydäs. Turha kai mainita että laiskan leimahan siitä tuli ku lomalla nukutti ihan yhdeksään asti eikä ne potut oikein pudonnu.51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraskissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Niin. Käytännössä siinä vaiheessa, kun se iltavirkku on lastenhoitovuorossa, ne lapset ovat olleet jo ulkona ja syöneet ja talokin on siivottu ja pyykit pesty. Helppohan se on sitten iltavirkun istuttaa ne väsyneet lapset pikkukakkosen eteen ja pistää nukkumaan. Vai tekeekö se iltavirkku ruoat ja imuroi yöllä? No ei.

Höpsistä kukkuu kuule 😊 meidän perheessä molemmat vanhemmat on iltavirkkuja ja useinkin imuroidaan ja laitetaan valmiiksi seuraavan päivän ruoat iltayhdeksän -iltakymmenen aikoihin. Joskus vielä yhdeltätoista viikkoa pyykkiä. Kuka sitä nyt aamulla ennen töihin lähtöä jaksaa huhkia.

Kuka niiden lasten kanssa sitten aamulla herää, jos molemmat valvotte yöllä?

Varmaan ne vanhemmat heräävät aamulla, kun kerran töihinkin aamulla menevät. Kas kun iltavirkkuus ei kaikilla tarkoita sitä, että valvotaan pikkutunneille ja herätään puolenpäivän jälkeen.Mä olen itse yh ja teen isoimman osan kotitöistä aika myöhään illalla. Silti ehdin nukkumaan n klo 24-01 ja aamulla soi kello 7.00. Siihen aikaan herätessä ehtii koulukaskin kouluun klo 8 ja minä töihin samoja aikoja. Toki ilman lasta ja työtä rytmini olisi varmaan hieman myöhäisempi, mutta pointti oli siinä, että kotitöitä voi tehdä illallakin. Se, että sinä et voi luottaa miehesi pystyvän huolehtimaan lastenne aamupalasta tai lääkäriajoista, ei johdu siitä että miehesi on illanvirkku. Se johtuu siitä, että miehesi on epäluotettava. Kaikki illanvirkut eivät suinkaan ole epäluotettavia.

Nyt puhuttiin ihmisistä, jotka nukkuvat aamulla pitkään, koska valvovat myöhään. Ei ihmisistä, jotka valvovat sekä aamulla että illalla. Miksi tässä nyt puhutaan iltavirkku/aamunukkujalapsista ja perheistä, joissa kaikkien rytmit ovat samat, kun alkuperäinen ongelma oli se, että mies valvoo eri rytmissä kuin muu perhe ja hänen osallistumisensa tämän vuoksi jää pakostikin vähäisemmäksi?  

Kuvailemasi tilanne on arkea monissa perheissä jo yksinomaan siksi, että kaikki eivät voi valita työaikojaan. Tällöin luonnollisestikin haetaan kaikkia tyydyttäviä kompromisseja. Sellainen on esimerkiksi tämä sinulle jo kerrottu, että se iltavuorolainen tekee kotitöitä illalla. Pyykkikoneen voi laittaa päälle klo 21 ja ripustaa pyykit klo 23. Tiskikoneen voi tyhjätä, täyttää ja laittaa päälle myös illalla. Seuraavan päivän ruokaa voi hyvin valmistella illalla ja nykyisin on kaupatkin auki sen verran myöhään, että ehkä iltaihminen ehtisi käydä kaupassa illalla. Vastaavasti lasten kanssa iltaihminen voi viettää enemmän aikaa viikonloppuna jne.

Sinä sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja. Tämä ei pidä paikkaansa, koska illanvirkku voi kantaa kortensa kekoon illalla. Edelleen, se jos sinun mielestäsi on tullut vapaamatkustaja, ei johdu siitä, että hän on illanvirkku vaan siitä että hän on vastuuton ja epäluotettava. Kaikissa perheissä kun illanvirkut eivät ole mitään vapaamatkustajia ja useimmiten illanvirkut kykenevät tarvittaessa nousemaan aamulla aikaisemminkin. Kyllä mä osaan lapseni klo 8 viedä lääkäriin vaikka illanvirkku olenkin. Samaan varmasti kykenisi myös sinun miehesi, jos hän viitsisi.

Mutta jos lapset ovat päivällä hereillä, niin ethän sinä yöllä heille laita ruokaa, korjaa heidän jälkiään, ulkoile ja imurointikin on aika ikävää jos toiset nukkuvat. Se, että saat illalla pyykkikoneen päälle, ei vielä kovin iso homma ole. Edelleen puhutaan niistä yökukkujista, jotka ovat hereillä kahteen/kolmeen asti yöllä. Ei siihen aikaan enää lähdetä lasten kanssa ulos tai kauppaan, jotta aamuvirkku saa vuorostaan omaa aikaa.

Ja nimenomaan tuostahan on kyse, varmasti yökukkujakin kykenee aamuheräämiseen jos viitsii. Eihän tässä sitten mitään ongelmaa olekaan. Mutta se ongelma tulee sitten, kun hommat jää pääosin toisen vastuulle vain vetoamalla siihen luontaiseen rytmiin.

1) Monet ruuat voi hyvin valmistaa lämmitystä vaille valmiiksi illalla.

2) Pyykit, tiskit ja yleistä raivausta voi tehdä illalla.

3) Kaupassa voi käydä vaikka klo 21 - 22. Siihen ei yökahteen asti valvominen vaikuta.

4) Illanvirkku voi olla lasten kanssa viikonloppuisin ja imuroida myös silloin. Kompromissina hän voi myös 1-2 aamuna viikolla herätä sen verran ajoissa, että ehtii imuroimaan ennen töihin lähtöä.

Edelleen illanvirkku ei tarkoita mitään lapsiperheen vapaamatkustajaa, jos molemmat ovat halukkaita kompromisseihin. Minä en tiedä, miten usein sinä haluat imuroida ja miten hirveästi teillä kotihommia arjen tasolla oikein on, mutta jos mulla olisi toinen aikuinen tässä hoitamassa pääosin pyykit, tiskit, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin niin olisin ikionnellinen.

Kaikilla kunnioituksella, tämä ketju ei nyt koske sinun yökukkujamiehesi vastuuttomuutta ja laiskuutta. Tässä nyt puhutaan yleisellä tasolla aamunvirkuista ja illanvirkuista. Ihan samalla tavalla se aamunvirkkukin voisi olla laiska vapaamatkustaja, jos sellaiseen olisi taipuvainen. Tällaiset ominaisuudet eivät liity luontaiseen rytmiin vaan ovat ihan ihmisestä kiinni.

Aika v-mäistä ruveta huudattamaan imuria kun toiset yrittää nukkua. Ja kuka sen ruuan lämmittää ja kattaa pöytään?

Ehdotin iltatyöläiselle imurin huudattamista päiväsaikaan, eli viikolla ennen töihin lähtöä ja viikonloppuisin päivällä.

Valmis ruoka lämpiää joko mikrossa parissa minuutissa tai jos sen lämmittää uunissa, voi sillä aikaa kattaa pöydän. Meillä muuten arkikattaus hoituu parissa minuutissa, joten hoituu siinä samalla usein kun ruoka lämpiää mikrossa. Huomattavasti isomman työn mä teen silloin illalla, kun valmistan sen ruuan. Ja meillä siis aikuisia ei ole kahta vaan ainoastaan minä. Jos aikuisia olisi kaksi, iltatyöläinen voisi sen ruuan laittaa jo illalla käytännössä lämmitystä vaille valmiiksi. Ruuan lämmitys on aika pieni homma kuitenkin, kun mietitään mitä kotitöitä yhteensä on.

Ruuan lämmitys on pieni homma, mutta sekin on tehtävä siinä kiiressä jossa lapset pyörivät ympärillä, pientä autettava syömään ja sotkut aiivottava ennen kuin kuivuvat, samalla katsottava läksyjä lasten kanssa, kohta kuskattava yksi harrastukseen ja pakattava pienemmät mukaan, sitten kotiin pesemään pyykkiä jne. Ihan lässytystä tuo että ruuan valmistaminen hiljaisessa asunnossa ja omassa rauhassa olisi iso homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraskissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Niin. Käytännössä siinä vaiheessa, kun se iltavirkku on lastenhoitovuorossa, ne lapset ovat olleet jo ulkona ja syöneet ja talokin on siivottu ja pyykit pesty. Helppohan se on sitten iltavirkun istuttaa ne väsyneet lapset pikkukakkosen eteen ja pistää nukkumaan. Vai tekeekö se iltavirkku ruoat ja imuroi yöllä? No ei.

Höpsistä kukkuu kuule 😊 meidän perheessä molemmat vanhemmat on iltavirkkuja ja useinkin imuroidaan ja laitetaan valmiiksi seuraavan päivän ruoat iltayhdeksän -iltakymmenen aikoihin. Joskus vielä yhdeltätoista viikkoa pyykkiä. Kuka sitä nyt aamulla ennen töihin lähtöä jaksaa huhkia.

Kuka niiden lasten kanssa sitten aamulla herää, jos molemmat valvotte yöllä?

Varmaan ne vanhemmat heräävät aamulla, kun kerran töihinkin aamulla menevät. Kas kun iltavirkkuus ei kaikilla tarkoita sitä, että valvotaan pikkutunneille ja herätään puolenpäivän jälkeen.Mä olen itse yh ja teen isoimman osan kotitöistä aika myöhään illalla. Silti ehdin nukkumaan n klo 24-01 ja aamulla soi kello 7.00. Siihen aikaan herätessä ehtii koulukaskin kouluun klo 8 ja minä töihin samoja aikoja. Toki ilman lasta ja työtä rytmini olisi varmaan hieman myöhäisempi, mutta pointti oli siinä, että kotitöitä voi tehdä illallakin. Se, että sinä et voi luottaa miehesi pystyvän huolehtimaan lastenne aamupalasta tai lääkäriajoista, ei johdu siitä että miehesi on illanvirkku. Se johtuu siitä, että miehesi on epäluotettava. Kaikki illanvirkut eivät suinkaan ole epäluotettavia.

Nyt puhuttiin ihmisistä, jotka nukkuvat aamulla pitkään, koska valvovat myöhään. Ei ihmisistä, jotka valvovat sekä aamulla että illalla. Miksi tässä nyt puhutaan iltavirkku/aamunukkujalapsista ja perheistä, joissa kaikkien rytmit ovat samat, kun alkuperäinen ongelma oli se, että mies valvoo eri rytmissä kuin muu perhe ja hänen osallistumisensa tämän vuoksi jää pakostikin vähäisemmäksi?  

Kuvailemasi tilanne on arkea monissa perheissä jo yksinomaan siksi, että kaikki eivät voi valita työaikojaan. Tällöin luonnollisestikin haetaan kaikkia tyydyttäviä kompromisseja. Sellainen on esimerkiksi tämä sinulle jo kerrottu, että se iltavuorolainen tekee kotitöitä illalla. Pyykkikoneen voi laittaa päälle klo 21 ja ripustaa pyykit klo 23. Tiskikoneen voi tyhjätä, täyttää ja laittaa päälle myös illalla. Seuraavan päivän ruokaa voi hyvin valmistella illalla ja nykyisin on kaupatkin auki sen verran myöhään, että ehkä iltaihminen ehtisi käydä kaupassa illalla. Vastaavasti lasten kanssa iltaihminen voi viettää enemmän aikaa viikonloppuna jne.Sinä sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja. Tämä ei pidä paikkaansa, koska illanvirkku voi kantaa kortensa kekoon illalla. Edelleen, se jos sinun mielestäsi on tullut vapaamatkustaja, ei johdu siitä, että hän on illanvirkku vaan siitä että hän on vastuuton ja epäluotettava. Kaikissa perheissä kun illanvirkut eivät ole mitään vapaamatkustajia ja useimmiten illanvirkut kykenevät tarvittaessa nousemaan aamulla aikaisemminkin. Kyllä mä osaan lapseni klo 8 viedä lääkäriin vaikka illanvirkku olenkin. Samaan varmasti kykenisi myös sinun miehesi, jos hän viitsisi.

Mutta jos lapset ovat päivällä hereillä, niin ethän sinä yöllä heille laita ruokaa, korjaa heidän jälkiään, ulkoile ja imurointikin on aika ikävää jos toiset nukkuvat. Se, että saat illalla pyykkikoneen päälle, ei vielä kovin iso homma ole. Edelleen puhutaan niistä yökukkujista, jotka ovat hereillä kahteen/kolmeen asti yöllä. Ei siihen aikaan enää lähdetä lasten kanssa ulos tai kauppaan, jotta aamuvirkku saa vuorostaan omaa aikaa.Ja nimenomaan tuostahan on kyse, varmasti yökukkujakin kykenee aamuheräämiseen jos viitsii. Eihän tässä sitten mitään ongelmaa olekaan. Mutta se ongelma tulee sitten, kun hommat jää pääosin toisen vastuulle vain vetoamalla siihen luontaiseen rytmiin.

1) Monet ruuat voi hyvin valmistaa lämmitystä vaille valmiiksi illalla.2) Pyykit, tiskit ja yleistä raivausta voi tehdä illalla.3) Kaupassa voi käydä vaikka klo 21 - 22. Siihen ei yökahteen asti valvominen vaikuta.4) Illanvirkku voi olla lasten kanssa viikonloppuisin ja imuroida myös silloin. Kompromissina hän voi myös 1-2 aamuna viikolla herätä sen verran ajoissa, että ehtii imuroimaan ennen töihin lähtöä.
Edelleen illanvirkku ei tarkoita mitään lapsiperheen vapaamatkustajaa, jos molemmat ovat halukkaita kompromisseihin. Minä en tiedä, miten usein sinä haluat imuroida ja miten hirveästi teillä kotihommia arjen tasolla oikein on, mutta jos mulla olisi toinen aikuinen tässä hoitamassa pääosin pyykit, tiskit, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin niin olisin ikionnellinen.
Kaikilla kunnioituksella, tämä ketju ei nyt koske sinun yökukkujamiehesi vastuuttomuutta ja laiskuutta. Tässä nyt puhutaan yleisellä tasolla aamunvirkuista ja illanvirkuista. Ihan samalla tavalla se aamunvirkkukin voisi olla laiska vapaamatkustaja, jos sellaiseen olisi taipuvainen. Tällaiset ominaisuudet eivät liity luontaiseen rytmiin vaan ovat ihan ihmisestä kiinni.

Tässä lainausketjussa puhuttiin tilanteesta, jossa tämä yökukkuminen rasittaa perhe-elämää ja sitä on tässä nyt alapeukutettu ja vähätelty. Minä en ole tuo, joka asiasta kertoi vaan olen eronnut tällaisesta miehestä.
Vaikka kuinka valmistelet ruokaa ja siivoilet illalla, se ruoka kuitenkin syödään päiväsaikaan, joten se pitää kattaa, lämmittää ja astiat korjata ja jäljet siivota myös silloin päivällä. 
Ja pointtihan oli nimenomaan se, että ongelmahan se on jos toinen pitää siitä rytmistään itsepäisesti kiinni. Eihän se tietenkään ole ongelma, jos kompromisseja tehdään. Mutta tässä ketjussahan nimenomaan rutistaan siitä, miksi ihmeessä niitä kompromisseja pitää tehdä, eikä saa elää siinä rytmissä kuin itse haluaa. Ihmeellinen selitys, että eihän x ole ongelma, jos ei tehdä x. No ei tietenkään olekaan. Kukaan ei ole sanonut niin.

Sait luultavasti alapeukkuja siksi, että sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa illanvirkuista tulee lapsiperheen vapaamatkustajia. Ja sinulle on yritetty kertoa, että näin ei mitenkään välttämättä ole. Sinun exäsi todennäköisesti olisi ollut lapsiperheen vapaamatkustaja aamunvirkkunakin, joten sinänsä tähän aamunvirkku-illanvirkku keskusteluun se asia ei liity. Kyse on yksilöllisestä laiskuudesta, ei siitä onko aamunvirkku vai illanvirkku.

Minusta tässä keskustelussa ei ole rutistu siitä, että miksi niitä kompromisseja pitää tehdä. Pikemminkin on ollut kyse siitä, että koska yhteiskunta ja myös yleinen asenneilmapiiri on niin aamunvirkkumyönteinen, niin monesti eniten kompromisseja joutuvat tekemään illanvirkut. Monesti illanvirkku on se joka joustaa omasta rytmistään joka ikinen päivä. Työpäivinä työnantajan takia ja vapaalla perheen takia. Minusta tässä keskustelussa on lähinnä kyseenalaistettu se miksi yhteiskunta on edelleen niin kovin aamupainotteinen, jolloin illanvirkuille jää kovin vähän mahdollisuuksia elää oman vireystilansa mukaan.

Minä olen kouluikäisen lapsen yh ja vasta nyt, kun lapsi on jo niin iso, että saa aamupalansa tehtyä ja pärjää sen pari tuntia itsekseen vaikka minä vielä nukun, saan edes yhtenä päivänä viikossa elää oman rytmini mukaan. Sunnuntaisin herään aikaisemmin koska lapsi kuitenkin tykkää siitä, että laitetaan yhdessä aamupalaa pitkän kaavan mukaan jne. Siihen nähden minusta kahden vanhemman perheissä kompromisseja voisi tehdä huomattavasti enemmän sekä aamunvirkut ja illanvirkut.

Et ilmeisesti jaksanut lukea viestiäni. Sanoin, etten kirjoittanut tuota viestiä, jonka alapeukkuja ihmettelin.

Olen itse eronnut ja edellisessä suhteessani niitä kompromisseja noista yökukkumisista tehtiin kyllä todella harvoin ja todellakaan se ei ollut mielestäni reilua. Sama tilanne oli tuossa jollakulla toisella vastaajalla, joka ei käsittääkseni ole eronnut. Siinä hänen viestissään puhuttiin juuri tästä vapaamatkustamisesta, joka mitätöitiin vain siten, että iltavirkku sitten hoitaa lasta illalla.

Jos nyt väännetään rautalangasta. Viikonloppuna lapset heräävät klo 8. Toinen vanhemmista nousee lasten kanssa ja toinen nukkuu kahteen iltapäivällä. Toinen vanhempi on siis kuusi tuntia lasten kanssa. Jotta homma menisi tasan, sen iltavirkun tulisi olla lapsista yksinään vastuussa myös kuusi tuntia lasten hereilläoloaikana. Jos lapset menevät nukkumaan yhdeksältä illalla, sen toisen vanhemman vastuu kuuluisi alkaa klo 15. Miten monessa perheessä se oikeasti menee näin, että se aamulla herännyt osapuoli saa klo 15 eteenpäin koko illan itselleen? Todellisuudessa se on oikeasti ehkä pari tuntia.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraskissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Niin. Käytännössä siinä vaiheessa, kun se iltavirkku on lastenhoitovuorossa, ne lapset ovat olleet jo ulkona ja syöneet ja talokin on siivottu ja pyykit pesty. Helppohan se on sitten iltavirkun istuttaa ne väsyneet lapset pikkukakkosen eteen ja pistää nukkumaan. Vai tekeekö se iltavirkku ruoat ja imuroi yöllä? No ei.

Höpsistä kukkuu kuule 😊 meidän perheessä molemmat vanhemmat on iltavirkkuja ja useinkin imuroidaan ja laitetaan valmiiksi seuraavan päivän ruoat iltayhdeksän -iltakymmenen aikoihin. Joskus vielä yhdeltätoista viikkoa pyykkiä. Kuka sitä nyt aamulla ennen töihin lähtöä jaksaa huhkia.

Kuka niiden lasten kanssa sitten aamulla herää, jos molemmat valvotte yöllä?

Varmaan ne vanhemmat heräävät aamulla, kun kerran töihinkin aamulla menevät. Kas kun iltavirkkuus ei kaikilla tarkoita sitä, että valvotaan pikkutunneille ja herätään puolenpäivän jälkeen.Mä olen itse yh ja teen isoimman osan kotitöistä aika myöhään illalla. Silti ehdin nukkumaan n klo 24-01 ja aamulla soi kello 7.00. Siihen aikaan herätessä ehtii koulukaskin kouluun klo 8 ja minä töihin samoja aikoja. Toki ilman lasta ja työtä rytmini olisi varmaan hieman myöhäisempi, mutta pointti oli siinä, että kotitöitä voi tehdä illallakin. Se, että sinä et voi luottaa miehesi pystyvän huolehtimaan lastenne aamupalasta tai lääkäriajoista, ei johdu siitä että miehesi on illanvirkku. Se johtuu siitä, että miehesi on epäluotettava. Kaikki illanvirkut eivät suinkaan ole epäluotettavia.

Nyt puhuttiin ihmisistä, jotka nukkuvat aamulla pitkään, koska valvovat myöhään. Ei ihmisistä, jotka valvovat sekä aamulla että illalla. Miksi tässä nyt puhutaan iltavirkku/aamunukkujalapsista ja perheistä, joissa kaikkien rytmit ovat samat, kun alkuperäinen ongelma oli se, että mies valvoo eri rytmissä kuin muu perhe ja hänen osallistumisensa tämän vuoksi jää pakostikin vähäisemmäksi?  

Kuvailemasi tilanne on arkea monissa perheissä jo yksinomaan siksi, että kaikki eivät voi valita työaikojaan. Tällöin luonnollisestikin haetaan kaikkia tyydyttäviä kompromisseja. Sellainen on esimerkiksi tämä sinulle jo kerrottu, että se iltavuorolainen tekee kotitöitä illalla. Pyykkikoneen voi laittaa päälle klo 21 ja ripustaa pyykit klo 23. Tiskikoneen voi tyhjätä, täyttää ja laittaa päälle myös illalla. Seuraavan päivän ruokaa voi hyvin valmistella illalla ja nykyisin on kaupatkin auki sen verran myöhään, että ehkä iltaihminen ehtisi käydä kaupassa illalla. Vastaavasti lasten kanssa iltaihminen voi viettää enemmän aikaa viikonloppuna jne.Sinä sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja. Tämä ei pidä paikkaansa, koska illanvirkku voi kantaa kortensa kekoon illalla. Edelleen, se jos sinun mielestäsi on tullut vapaamatkustaja, ei johdu siitä, että hän on illanvirkku vaan siitä että hän on vastuuton ja epäluotettava. Kaikissa perheissä kun illanvirkut eivät ole mitään vapaamatkustajia ja useimmiten illanvirkut kykenevät tarvittaessa nousemaan aamulla aikaisemminkin. Kyllä mä osaan lapseni klo 8 viedä lääkäriin vaikka illanvirkku olenkin. Samaan varmasti kykenisi myös sinun miehesi, jos hän viitsisi.

Mutta jos lapset ovat päivällä hereillä, niin ethän sinä yöllä heille laita ruokaa, korjaa heidän jälkiään, ulkoile ja imurointikin on aika ikävää jos toiset nukkuvat. Se, että saat illalla pyykkikoneen päälle, ei vielä kovin iso homma ole. Edelleen puhutaan niistä yökukkujista, jotka ovat hereillä kahteen/kolmeen asti yöllä. Ei siihen aikaan enää lähdetä lasten kanssa ulos tai kauppaan, jotta aamuvirkku saa vuorostaan omaa aikaa.Ja nimenomaan tuostahan on kyse, varmasti yökukkujakin kykenee aamuheräämiseen jos viitsii. Eihän tässä sitten mitään ongelmaa olekaan. Mutta se ongelma tulee sitten, kun hommat jää pääosin toisen vastuulle vain vetoamalla siihen luontaiseen rytmiin.

1) Monet ruuat voi hyvin valmistaa lämmitystä vaille valmiiksi illalla.2) Pyykit, tiskit ja yleistä raivausta voi tehdä illalla.3) Kaupassa voi käydä vaikka klo 21 - 22. Siihen ei yökahteen asti valvominen vaikuta.4) Illanvirkku voi olla lasten kanssa viikonloppuisin ja imuroida myös silloin. Kompromissina hän voi myös 1-2 aamuna viikolla herätä sen verran ajoissa, että ehtii imuroimaan ennen töihin lähtöä.

Edelleen illanvirkku ei tarkoita mitään lapsiperheen vapaamatkustajaa, jos molemmat ovat halukkaita kompromisseihin. Minä en tiedä, miten usein sinä haluat imuroida ja miten hirveästi teillä kotihommia arjen tasolla oikein on, mutta jos mulla olisi toinen aikuinen tässä hoitamassa pääosin pyykit, tiskit, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin niin olisin ikionnellinen.

Kaikilla kunnioituksella, tämä ketju ei nyt koske sinun yökukkujamiehesi vastuuttomuutta ja laiskuutta. Tässä nyt puhutaan yleisellä tasolla aamunvirkuista ja illanvirkuista. Ihan samalla tavalla se aamunvirkkukin voisi olla laiska vapaamatkustaja, jos sellaiseen olisi taipuvainen. Tällaiset ominaisuudet eivät liity luontaiseen rytmiin vaan ovat ihan ihmisestä kiinni.

Tässä lainausketjussa puhuttiin tilanteesta, jossa tämä yökukkuminen rasittaa perhe-elämää ja sitä on tässä nyt alapeukutettu ja vähätelty. Minä en ole tuo, joka asiasta kertoi vaan olen eronnut tällaisesta miehestä.

Vaikka kuinka valmistelet ruokaa ja siivoilet illalla, se ruoka kuitenkin syödään päiväsaikaan, joten se pitää kattaa, lämmittää ja astiat korjata ja jäljet siivota myös silloin päivällä. 

Ja pointtihan oli nimenomaan se, että ongelmahan se on jos toinen pitää siitä rytmistään itsepäisesti kiinni. Eihän se tietenkään ole ongelma, jos kompromisseja tehdään. Mutta tässä ketjussahan nimenomaan rutistaan siitä, miksi ihmeessä niitä kompromisseja pitää tehdä, eikä saa elää siinä rytmissä kuin itse haluaa. Ihmeellinen selitys, että eihän x ole ongelma, jos ei tehdä x. No ei tietenkään olekaan. Kukaan ei ole sanonut niin.

Sait luultavasti alapeukkuja siksi, että sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa illanvirkuista tulee lapsiperheen vapaamatkustajia. Ja sinulle on yritetty kertoa, että näin ei mitenkään välttämättä ole. Sinun exäsi todennäköisesti olisi ollut lapsiperheen vapaamatkustaja aamunvirkkunakin, joten sinänsä tähän aamunvirkku-illanvirkku keskusteluun se asia ei liity. Kyse on yksilöllisestä laiskuudesta, ei siitä onko aamunvirkku vai illanvirkku.

Minusta tässä keskustelussa ei ole rutistu siitä, että miksi niitä kompromisseja pitää tehdä. Pikemminkin on ollut kyse siitä, että koska yhteiskunta ja myös yleinen asenneilmapiiri on niin aamunvirkkumyönteinen, niin monesti eniten kompromisseja joutuvat tekemään illanvirkut. Monesti illanvirkku on se joka joustaa omasta rytmistään joka ikinen päivä. Työpäivinä työnantajan takia ja vapaalla perheen takia. Minusta tässä keskustelussa on lähinnä kyseenalaistettu se miksi yhteiskunta on edelleen niin kovin aamupainotteinen, jolloin illanvirkuille jää kovin vähän mahdollisuuksia elää oman vireystilansa mukaan.

Minä olen kouluikäisen lapsen yh ja vasta nyt, kun lapsi on jo niin iso, että saa aamupalansa tehtyä ja pärjää sen pari tuntia itsekseen vaikka minä vielä nukun, saan edes yhtenä päivänä viikossa elää oman rytmini mukaan. Sunnuntaisin herään aikaisemmin koska lapsi kuitenkin tykkää siitä, että laitetaan yhdessä aamupalaa pitkän kaavan mukaan jne. Siihen nähden minusta kahden vanhemman perheissä kompromisseja voisi tehdä huomattavasti enemmän sekä aamunvirkut ja illanvirkut.

"Ei välttämättä ole." Kerro, miten se 02-10 nukkuva ja klo 11-20 töissäoleva aikuinen osallistuu lapsiperheen arkeen? Lapset on koulussa about 8-14, koulun jälkeen pitäisi saada ruokaa ja lähteä ehkä harrastukseen, iltatoimet aloittaa sitten siinä klo 20 ja nukkumaan klo 21. Aamuvirkku se hoitaa kaiken lasten hereilläollessa.

Niin. Voisiko vaikka alapeukuttajat kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Ne iltaihmiset, jotka minä aamuihmisenä tunnen haluavat minun mikautua heidän elämän rytmiin, eivätkä halua tehdä aikaisin mitää mistä ei itse hyödy. Valvottavat vaikka tietävät etten ole siihen tottunut ja parhaillaan pitää " saattaa nukkumaan " kun pikkulasta. Vasta sitten kun he saavat etua aikasin heräämisestä tekevät niin. Toki kyse voi olla ihan kotona opitusta tavastakin. Ei se minua haittaisi jos vuoroteltaisiin aamu ja ilta tapaamisia vastavuoroisesti.

Mitä sinä teet ystäviesi puolesta, siis muuta kun uhriudut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraskissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Niin. Käytännössä siinä vaiheessa, kun se iltavirkku on lastenhoitovuorossa, ne lapset ovat olleet jo ulkona ja syöneet ja talokin on siivottu ja pyykit pesty. Helppohan se on sitten iltavirkun istuttaa ne väsyneet lapset pikkukakkosen eteen ja pistää nukkumaan. Vai tekeekö se iltavirkku ruoat ja imuroi yöllä? No ei.

Höpsistä kukkuu kuule 😊 meidän perheessä molemmat vanhemmat on iltavirkkuja ja useinkin imuroidaan ja laitetaan valmiiksi seuraavan päivän ruoat iltayhdeksän -iltakymmenen aikoihin. Joskus vielä yhdeltätoista viikkoa pyykkiä. Kuka sitä nyt aamulla ennen töihin lähtöä jaksaa huhkia.

Eletäänköhän me jossain rinnakkaistodellisuuksissa, koska meillä tuo ylläoleva on edelleen sen aamuvirkun rutiineja. Harva (virastoaikaan) työssäkäyvä äiti voi vetäytyä kahdeksalta illalla kirjansa kanssa lepäilemään.

Ja ihan samoin nuo ovat virastoaikaan töissä olevan illanvirkunkin rutiineja. Eiköhän suurin osa illanvirkuista kuitenkin työskentele ja elä tässä aamuvirkkujen vireystilaan soveltuvassa yhteiskunnassa aamuvirkkujen vireystilaan sopivassa päivärytmissä. Harva varmaan edes valittaa asiasta, koska yleisesti illanvirkkuja pidetään muutenkin aamuvirkkuja huonompina ja laiskempina ihmisinä, saatika että joku kehtaisi vielä valittaa liian aikaisia aamuheräämisiä. Jo tästä ketjustakin huomaa, että siihen valitukseen löytyy aina se "yleispätevästi kaikille sopiva patenttiratkaisu", mene aikaisemmin nukkumaan. 😉

Suurin eroavaisuus ei varmaankaan ole ns. vuorokausirytmissä näiden kahden ihmistyypin välillä, sillä yhteiskunta pakottaa valtaosan aamupainoitteiseen vuorokausirytmiin. Ero on yksilöllisessä vireystilassa. Ja se tietysti palvelee usein enemmän aamuvirkkuja. Toisaalta, viimeisen vuosikymmenen aikana on yhteiskunta alkanut muuttumaan yhä pidempien aukiolojen seurauksena siten, että iltapainoitteiset työajat ovat lisääntyneet. Ja valtaosassa työpaikkoja vuoroja kierrätetään hyvinkin säntillisesti, jolloin myös aamunvirkut saattavat joutua työskentelemään omaan vireystilaansa nähden epäedulliseen aikaan. Ehkä tästä seuraavan vuosikymmen kuluessa aletaan pääsemään siihenkin, että ihmisten erilaiset vireystilat huomioidaan työvuorosuunnittelussa paremmin.

Hieman minua ihmetyttää, kuinka tässä keskustelussa jotkut vetävät yhdysmerkin illanvirkun ja yökukkujan välille jopa niin voimakkaasti, että maalaillaan mielikuvia ainoastaan keskellä yötä ulkoilevista lapsista, koska perhe nukkuu päivät pääksytysten. Ensinnäkään harva illanvirkku on sellainen yökukkuja, ettei päiväsaikaan hereillä olisi. Toiseksikin useimmiten illanvirkut ovat kuitenkin ihan yhtä hyviä vanhempia kuin aamunvirkutkin ja ymmärtävät kyllä lasten tarpeen olla hereillä ja ulkona päiväsaikaan. Oma luontainen illanvirkun uniaikani esim olisi n. klo 02.00-10.00. Vaikka voisinkin noudattaa tuota rytmiä aina, ehtisin silti hyvin lasten kanssa ulkoilemaan ja harrastamaan päiväsaikaan ihan kuten ne aamunvirkutkin ehtivät.

Tuo yöaikaan ulkoileva lapsi oli kärjistetty esimerkki. Sen oli tarkoitus tuoda esiin se, että toisin kuin tässä ketjussa väitetään, ei se nyt ole ihan yhdentekevää, millainen se päivärytmi on. Jos siinä ei olisi minkäänlaista ongelmaa, ei tuossa esimerkissäkään olisi.

Eihän tuossa aamuvirkun "kunnollisuudessa" ole juurikaan muusta kyse kuin juuri siitä, että yhteiskunta pyörii siihen tiettyyn aikaan. Ja jos haluat kuulua siihen yhteiskuntaan, sinä myös olet hereillä silloin. Miksi siihen pitää sekoittaa yhtään mitään mystisempää? Jos et halua kuulua yhteiskuntaan, niin onko se nyt ihme, jos joku katsoo kieroon.

Yhteiskunta pyörii aina vaan tehokkaammin ympäri vuorokauden. Sääli jos sä oot hunajatarhurin tilaan, jossa ei pysty enää muuttumaan. Mä kyl ymmärrän että joillekin tuttuun ja turvalliseen "näin teki jo mummuvainaan mummu jo vuonna kivi" ripustautujien on vaikea pysyä mukana, mutta elämä on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraskissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Niin. Käytännössä siinä vaiheessa, kun se iltavirkku on lastenhoitovuorossa, ne lapset ovat olleet jo ulkona ja syöneet ja talokin on siivottu ja pyykit pesty. Helppohan se on sitten iltavirkun istuttaa ne väsyneet lapset pikkukakkosen eteen ja pistää nukkumaan. Vai tekeekö se iltavirkku ruoat ja imuroi yöllä? No ei.

Höpsistä kukkuu kuule 😊 meidän perheessä molemmat vanhemmat on iltavirkkuja ja useinkin imuroidaan ja laitetaan valmiiksi seuraavan päivän ruoat iltayhdeksän -iltakymmenen aikoihin. Joskus vielä yhdeltätoista viikkoa pyykkiä. Kuka sitä nyt aamulla ennen töihin lähtöä jaksaa huhkia.

Kuka niiden lasten kanssa sitten aamulla herää, jos molemmat valvotte yöllä?

Varmaan ne vanhemmat heräävät aamulla, kun kerran töihinkin aamulla menevät. Kas kun iltavirkkuus ei kaikilla tarkoita sitä, että valvotaan pikkutunneille ja herätään puolenpäivän jälkeen.Mä olen itse yh ja teen isoimman osan kotitöistä aika myöhään illalla. Silti ehdin nukkumaan n klo 24-01 ja aamulla soi kello 7.00. Siihen aikaan herätessä ehtii koulukaskin kouluun klo 8 ja minä töihin samoja aikoja. Toki ilman lasta ja työtä rytmini olisi varmaan hieman myöhäisempi, mutta pointti oli siinä, että kotitöitä voi tehdä illallakin. Se, että sinä et voi luottaa miehesi pystyvän huolehtimaan lastenne aamupalasta tai lääkäriajoista, ei johdu siitä että miehesi on illanvirkku. Se johtuu siitä, että miehesi on epäluotettava. Kaikki illanvirkut eivät suinkaan ole epäluotettavia.

Nyt puhuttiin ihmisistä, jotka nukkuvat aamulla pitkään, koska valvovat myöhään. Ei ihmisistä, jotka valvovat sekä aamulla että illalla. Miksi tässä nyt puhutaan iltavirkku/aamunukkujalapsista ja perheistä, joissa kaikkien rytmit ovat samat, kun alkuperäinen ongelma oli se, että mies valvoo eri rytmissä kuin muu perhe ja hänen osallistumisensa tämän vuoksi jää pakostikin vähäisemmäksi?  

Kuvailemasi tilanne on arkea monissa perheissä jo yksinomaan siksi, että kaikki eivät voi valita työaikojaan. Tällöin luonnollisestikin haetaan kaikkia tyydyttäviä kompromisseja. Sellainen on esimerkiksi tämä sinulle jo kerrottu, että se iltavuorolainen tekee kotitöitä illalla. Pyykkikoneen voi laittaa päälle klo 21 ja ripustaa pyykit klo 23. Tiskikoneen voi tyhjätä, täyttää ja laittaa päälle myös illalla. Seuraavan päivän ruokaa voi hyvin valmistella illalla ja nykyisin on kaupatkin auki sen verran myöhään, että ehkä iltaihminen ehtisi käydä kaupassa illalla. Vastaavasti lasten kanssa iltaihminen voi viettää enemmän aikaa viikonloppuna jne.Sinä sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja. Tämä ei pidä paikkaansa, koska illanvirkku voi kantaa kortensa kekoon illalla. Edelleen, se jos sinun mielestäsi on tullut vapaamatkustaja, ei johdu siitä, että hän on illanvirkku vaan siitä että hän on vastuuton ja epäluotettava. Kaikissa perheissä kun illanvirkut eivät ole mitään vapaamatkustajia ja useimmiten illanvirkut kykenevät tarvittaessa nousemaan aamulla aikaisemminkin. Kyllä mä osaan lapseni klo 8 viedä lääkäriin vaikka illanvirkku olenkin. Samaan varmasti kykenisi myös sinun miehesi, jos hän viitsisi.

Mutta jos lapset ovat päivällä hereillä, niin ethän sinä yöllä heille laita ruokaa, korjaa heidän jälkiään, ulkoile ja imurointikin on aika ikävää jos toiset nukkuvat. Se, että saat illalla pyykkikoneen päälle, ei vielä kovin iso homma ole. Edelleen puhutaan niistä yökukkujista, jotka ovat hereillä kahteen/kolmeen asti yöllä. Ei siihen aikaan enää lähdetä lasten kanssa ulos tai kauppaan, jotta aamuvirkku saa vuorostaan omaa aikaa.Ja nimenomaan tuostahan on kyse, varmasti yökukkujakin kykenee aamuheräämiseen jos viitsii. Eihän tässä sitten mitään ongelmaa olekaan. Mutta se ongelma tulee sitten, kun hommat jää pääosin toisen vastuulle vain vetoamalla siihen luontaiseen rytmiin.

1) Monet ruuat voi hyvin valmistaa lämmitystä vaille valmiiksi illalla.2) Pyykit, tiskit ja yleistä raivausta voi tehdä illalla.3) Kaupassa voi käydä vaikka klo 21 - 22. Siihen ei yökahteen asti valvominen vaikuta.4) Illanvirkku voi olla lasten kanssa viikonloppuisin ja imuroida myös silloin. Kompromissina hän voi myös 1-2 aamuna viikolla herätä sen verran ajoissa, että ehtii imuroimaan ennen töihin lähtöä.Edelleen illanvirkku ei tarkoita mitään lapsiperheen vapaamatkustajaa, jos molemmat ovat halukkaita kompromisseihin. Minä en tiedä, miten usein sinä haluat imuroida ja miten hirveästi teillä kotihommia arjen tasolla oikein on, mutta jos mulla olisi toinen aikuinen tässä hoitamassa pääosin pyykit, tiskit, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin niin olisin ikionnellinen.Kaikilla kunnioituksella, tämä ketju ei nyt koske sinun yökukkujamiehesi vastuuttomuutta ja laiskuutta. Tässä nyt puhutaan yleisellä tasolla aamunvirkuista ja illanvirkuista. Ihan samalla tavalla se aamunvirkkukin voisi olla laiska vapaamatkustaja, jos sellaiseen olisi taipuvainen. Tällaiset ominaisuudet eivät liity luontaiseen rytmiin vaan ovat ihan ihmisestä kiinni.

Tässä lainausketjussa puhuttiin tilanteesta, jossa tämä yökukkuminen rasittaa perhe-elämää ja sitä on tässä nyt alapeukutettu ja vähätelty. Minä en ole tuo, joka asiasta kertoi vaan olen eronnut tällaisesta miehestä.Vaikka kuinka valmistelet ruokaa ja siivoilet illalla, se ruoka kuitenkin syödään päiväsaikaan, joten se pitää kattaa, lämmittää ja astiat korjata ja jäljet siivota myös silloin päivällä. Ja pointtihan oli nimenomaan se, että ongelmahan se on jos toinen pitää siitä rytmistään itsepäisesti kiinni. Eihän se tietenkään ole ongelma, jos kompromisseja tehdään. Mutta tässä ketjussahan nimenomaan rutistaan siitä, miksi ihmeessä niitä kompromisseja pitää tehdä, eikä saa elää siinä rytmissä kuin itse haluaa. Ihmeellinen selitys, että eihän x ole ongelma, jos ei tehdä x. No ei tietenkään olekaan. Kukaan ei ole sanonut niin.

Sait luultavasti alapeukkuja siksi, että sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa illanvirkuista tulee lapsiperheen vapaamatkustajia. Ja sinulle on yritetty kertoa, että näin ei mitenkään välttämättä ole. Sinun exäsi todennäköisesti olisi ollut lapsiperheen vapaamatkustaja aamunvirkkunakin, joten sinänsä tähän aamunvirkku-illanvirkku keskusteluun se asia ei liity. Kyse on yksilöllisestä laiskuudesta, ei siitä onko aamunvirkku vai illanvirkku.

Minusta tässä keskustelussa ei ole rutistu siitä, että miksi niitä kompromisseja pitää tehdä. Pikemminkin on ollut kyse siitä, että koska yhteiskunta ja myös yleinen asenneilmapiiri on niin aamunvirkkumyönteinen, niin monesti eniten kompromisseja joutuvat tekemään illanvirkut. Monesti illanvirkku on se joka joustaa omasta rytmistään joka ikinen päivä. Työpäivinä työnantajan takia ja vapaalla perheen takia. Minusta tässä keskustelussa on lähinnä kyseenalaistettu se miksi yhteiskunta on edelleen niin kovin aamupainotteinen, jolloin illanvirkuille jää kovin vähän mahdollisuuksia elää oman vireystilansa mukaan.

Minä olen kouluikäisen lapsen yh ja vasta nyt, kun lapsi on jo niin iso, että saa aamupalansa tehtyä ja pärjää sen pari tuntia itsekseen vaikka minä vielä nukun, saan edes yhtenä päivänä viikossa elää oman rytmini mukaan. Sunnuntaisin herään aikaisemmin koska lapsi kuitenkin tykkää siitä, että laitetaan yhdessä aamupalaa pitkän kaavan mukaan jne. Siihen nähden minusta kahden vanhemman perheissä kompromisseja voisi tehdä huomattavasti enemmän sekä aamunvirkut ja illanvirkut.

Et ilmeisesti jaksanut lukea viestiäni. Sanoin, etten kirjoittanut tuota viestiä, jonka alapeukkuja ihmettelin.

Olen itse eronnut ja edellisessä suhteessani niitä kompromisseja noista yökukkumisista tehtiin kyllä todella harvoin ja todellakaan se ei ollut mielestäni reilua. Sama tilanne oli tuossa jollakulla toisella vastaajalla, joka ei käsittääkseni ole eronnut. Siinä hänen viestissään puhuttiin juuri tästä vapaamatkustamisesta, joka mitätöitiin vain siten, että iltavirkku sitten hoitaa lasta illalla.

Jos nyt väännetään rautalangasta. Viikonloppuna lapset heräävät klo 8. Toinen vanhemmista nousee lasten kanssa ja toinen nukkuu kahteen iltapäivällä. Toinen vanhempi on siis kuusi tuntia lasten kanssa. Jotta homma menisi tasan, sen iltavirkun tulisi olla lapsista yksinään vastuussa myös kuusi tuntia lasten hereilläoloaikana. Jos lapset menevät nukkumaan yhdeksältä illalla, sen toisen vanhemman vastuu kuuluisi alkaa klo 15. Miten monessa perheessä se oikeasti menee näin, että se aamulla herännyt osapuoli saa klo 15 eteenpäin koko illan itselleen? Todellisuudessa se on oikeasti ehkä pari tuntia.

No kiitos! Juuri näin, kellonaikoja myöten.

T. Se joka ei vielä eronnut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraskissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Niin. Käytännössä siinä vaiheessa, kun se iltavirkku on lastenhoitovuorossa, ne lapset ovat olleet jo ulkona ja syöneet ja talokin on siivottu ja pyykit pesty. Helppohan se on sitten iltavirkun istuttaa ne väsyneet lapset pikkukakkosen eteen ja pistää nukkumaan. Vai tekeekö se iltavirkku ruoat ja imuroi yöllä? No ei.

Höpsistä kukkuu kuule 😊 meidän perheessä molemmat vanhemmat on iltavirkkuja ja useinkin imuroidaan ja laitetaan valmiiksi seuraavan päivän ruoat iltayhdeksän -iltakymmenen aikoihin. Joskus vielä yhdeltätoista viikkoa pyykkiä. Kuka sitä nyt aamulla ennen töihin lähtöä jaksaa huhkia.

Kuka niiden lasten kanssa sitten aamulla herää, jos molemmat valvotte yöllä?

Varmaan ne vanhemmat heräävät aamulla, kun kerran töihinkin aamulla menevät. Kas kun iltavirkkuus ei kaikilla tarkoita sitä, että valvotaan pikkutunneille ja herätään puolenpäivän jälkeen.Mä olen itse yh ja teen isoimman osan kotitöistä aika myöhään illalla. Silti ehdin nukkumaan n klo 24-01 ja aamulla soi kello 7.00. Siihen aikaan herätessä ehtii koulukaskin kouluun klo 8 ja minä töihin samoja aikoja. Toki ilman lasta ja työtä rytmini olisi varmaan hieman myöhäisempi, mutta pointti oli siinä, että kotitöitä voi tehdä illallakin. Se, että sinä et voi luottaa miehesi pystyvän huolehtimaan lastenne aamupalasta tai lääkäriajoista, ei johdu siitä että miehesi on illanvirkku. Se johtuu siitä, että miehesi on epäluotettava. Kaikki illanvirkut eivät suinkaan ole epäluotettavia.

Nyt puhuttiin ihmisistä, jotka nukkuvat aamulla pitkään, koska valvovat myöhään. Ei ihmisistä, jotka valvovat sekä aamulla että illalla. Miksi tässä nyt puhutaan iltavirkku/aamunukkujalapsista ja perheistä, joissa kaikkien rytmit ovat samat, kun alkuperäinen ongelma oli se, että mies valvoo eri rytmissä kuin muu perhe ja hänen osallistumisensa tämän vuoksi jää pakostikin vähäisemmäksi?  

Kuvailemasi tilanne on arkea monissa perheissä jo yksinomaan siksi, että kaikki eivät voi valita työaikojaan. Tällöin luonnollisestikin haetaan kaikkia tyydyttäviä kompromisseja. Sellainen on esimerkiksi tämä sinulle jo kerrottu, että se iltavuorolainen tekee kotitöitä illalla. Pyykkikoneen voi laittaa päälle klo 21 ja ripustaa pyykit klo 23. Tiskikoneen voi tyhjätä, täyttää ja laittaa päälle myös illalla. Seuraavan päivän ruokaa voi hyvin valmistella illalla ja nykyisin on kaupatkin auki sen verran myöhään, että ehkä iltaihminen ehtisi käydä kaupassa illalla. Vastaavasti lasten kanssa iltaihminen voi viettää enemmän aikaa viikonloppuna jne.Sinä sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja. Tämä ei pidä paikkaansa, koska illanvirkku voi kantaa kortensa kekoon illalla. Edelleen, se jos sinun mielestäsi on tullut vapaamatkustaja, ei johdu siitä, että hän on illanvirkku vaan siitä että hän on vastuuton ja epäluotettava. Kaikissa perheissä kun illanvirkut eivät ole mitään vapaamatkustajia ja useimmiten illanvirkut kykenevät tarvittaessa nousemaan aamulla aikaisemminkin. Kyllä mä osaan lapseni klo 8 viedä lääkäriin vaikka illanvirkku olenkin. Samaan varmasti kykenisi myös sinun miehesi, jos hän viitsisi.

Mutta jos lapset ovat päivällä hereillä, niin ethän sinä yöllä heille laita ruokaa, korjaa heidän jälkiään, ulkoile ja imurointikin on aika ikävää jos toiset nukkuvat. Se, että saat illalla pyykkikoneen päälle, ei vielä kovin iso homma ole. Edelleen puhutaan niistä yökukkujista, jotka ovat hereillä kahteen/kolmeen asti yöllä. Ei siihen aikaan enää lähdetä lasten kanssa ulos tai kauppaan, jotta aamuvirkku saa vuorostaan omaa aikaa.Ja nimenomaan tuostahan on kyse, varmasti yökukkujakin kykenee aamuheräämiseen jos viitsii. Eihän tässä sitten mitään ongelmaa olekaan. Mutta se ongelma tulee sitten, kun hommat jää pääosin toisen vastuulle vain vetoamalla siihen luontaiseen rytmiin.

1) Monet ruuat voi hyvin valmistaa lämmitystä vaille valmiiksi illalla.2) Pyykit, tiskit ja yleistä raivausta voi tehdä illalla.3) Kaupassa voi käydä vaikka klo 21 - 22. Siihen ei yökahteen asti valvominen vaikuta.4) Illanvirkku voi olla lasten kanssa viikonloppuisin ja imuroida myös silloin. Kompromissina hän voi myös 1-2 aamuna viikolla herätä sen verran ajoissa, että ehtii imuroimaan ennen töihin lähtöä.

Edelleen illanvirkku ei tarkoita mitään lapsiperheen vapaamatkustajaa, jos molemmat ovat halukkaita kompromisseihin. Minä en tiedä, miten usein sinä haluat imuroida ja miten hirveästi teillä kotihommia arjen tasolla oikein on, mutta jos mulla olisi toinen aikuinen tässä hoitamassa pääosin pyykit, tiskit, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin niin olisin ikionnellinen.

Kaikilla kunnioituksella, tämä ketju ei nyt koske sinun yökukkujamiehesi vastuuttomuutta ja laiskuutta. Tässä nyt puhutaan yleisellä tasolla aamunvirkuista ja illanvirkuista. Ihan samalla tavalla se aamunvirkkukin voisi olla laiska vapaamatkustaja, jos sellaiseen olisi taipuvainen. Tällaiset ominaisuudet eivät liity luontaiseen rytmiin vaan ovat ihan ihmisestä kiinni.

Tässä lainausketjussa puhuttiin tilanteesta, jossa tämä yökukkuminen rasittaa perhe-elämää ja sitä on tässä nyt alapeukutettu ja vähätelty. Minä en ole tuo, joka asiasta kertoi vaan olen eronnut tällaisesta miehestä.

Vaikka kuinka valmistelet ruokaa ja siivoilet illalla, se ruoka kuitenkin syödään päiväsaikaan, joten se pitää kattaa, lämmittää ja astiat korjata ja jäljet siivota myös silloin päivällä. 

Ja pointtihan oli nimenomaan se, että ongelmahan se on jos toinen pitää siitä rytmistään itsepäisesti kiinni. Eihän se tietenkään ole ongelma, jos kompromisseja tehdään. Mutta tässä ketjussahan nimenomaan rutistaan siitä, miksi ihmeessä niitä kompromisseja pitää tehdä, eikä saa elää siinä rytmissä kuin itse haluaa. Ihmeellinen selitys, että eihän x ole ongelma, jos ei tehdä x. No ei tietenkään olekaan. Kukaan ei ole sanonut niin.

Sait luultavasti alapeukkuja siksi, että sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa illanvirkuista tulee lapsiperheen vapaamatkustajia. Ja sinulle on yritetty kertoa, että näin ei mitenkään välttämättä ole. Sinun exäsi todennäköisesti olisi ollut lapsiperheen vapaamatkustaja aamunvirkkunakin, joten sinänsä tähän aamunvirkku-illanvirkku keskusteluun se asia ei liity. Kyse on yksilöllisestä laiskuudesta, ei siitä onko aamunvirkku vai illanvirkku.

Minusta tässä keskustelussa ei ole rutistu siitä, että miksi niitä kompromisseja pitää tehdä. Pikemminkin on ollut kyse siitä, että koska yhteiskunta ja myös yleinen asenneilmapiiri on niin aamunvirkkumyönteinen, niin monesti eniten kompromisseja joutuvat tekemään illanvirkut. Monesti illanvirkku on se joka joustaa omasta rytmistään joka ikinen päivä. Työpäivinä työnantajan takia ja vapaalla perheen takia. Minusta tässä keskustelussa on lähinnä kyseenalaistettu se miksi yhteiskunta on edelleen niin kovin aamupainotteinen, jolloin illanvirkuille jää kovin vähän mahdollisuuksia elää oman vireystilansa mukaan.

Minä olen kouluikäisen lapsen yh ja vasta nyt, kun lapsi on jo niin iso, että saa aamupalansa tehtyä ja pärjää sen pari tuntia itsekseen vaikka minä vielä nukun, saan edes yhtenä päivänä viikossa elää oman rytmini mukaan. Sunnuntaisin herään aikaisemmin koska lapsi kuitenkin tykkää siitä, että laitetaan yhdessä aamupalaa pitkän kaavan mukaan jne. Siihen nähden minusta kahden vanhemman perheissä kompromisseja voisi tehdä huomattavasti enemmän sekä aamunvirkut ja illanvirkut.

"Ei välttämättä ole." Kerro, miten se 02-10 nukkuva ja klo 11-20 töissäoleva aikuinen osallistuu lapsiperheen arkeen? Lapset on koulussa about 8-14, koulun jälkeen pitäisi saada ruokaa ja lähteä ehkä harrastukseen, iltatoimet aloittaa sitten siinä klo 20 ja nukkumaan klo 21. Aamuvirkku se hoitaa kaiken lasten hereilläollessa.

Minä sanoin siis, että illanvirkku ei välttämättä ole lapsiperheen vapaamatkustaja. Voiko ihmistä sitten syyttää sellaisesta, jos hänen työaikansa on iltapainotteinen? Siis se ihminen on TÖISSÄ iltaisin. Miksi hän olisi vapaamatkustaja yhtään sen enempää kuin sekään joka on TÖISSÄ päivisin.

Olen jo ehdottanut vaikka miten monta kotiaskaretta joita voi tehdä illalla. Jos ne eivät kelpaa, ei voi mitään. Se aika minkä ollaan töissä, ei minusta mitään vapaamatkustelua ole. Kaikki eivät voi edes vaikuttaa työaikaansa. Sinä ja sinun puolisosi voitte yrittää tehdä niin paljon kompromisseja kuin pystytte. En minä muuta voi sanoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman minua ihmetyttää, kuinka tässä keskustelussa jotkut vetävät yhdysmerkin illanvirkun ja yökukkujan välille jopa niin voimakkaasti, että maalaillaan mielikuvia ainoastaan keskellä yötä ulkoilevista lapsista, koska perhe nukkuu päivät pääksytysten. Ensinnäkään harva illanvirkku on sellainen yökukkuja, ettei päiväsaikaan hereillä olisi. Toiseksikin useimmiten illanvirkut ovat kuitenkin ihan yhtä hyviä vanhempia kuin aamunvirkutkin ja ymmärtävät kyllä lasten tarpeen olla hereillä ja ulkona päiväsaikaan. Oma luontainen illanvirkun uniaikani esim olisi n. klo 02.00-10.00. Vaikka voisinkin noudattaa tuota rytmiä aina, ehtisin silti hyvin lasten kanssa ulkoilemaan ja harrastamaan päiväsaikaan ihan kuten ne aamunvirkutkin ehtivät.

Miten ehdit (jos käyt päivätöissä)? Mieheni nukkuu myös 02-10, menee töihin klo 11, tulee kotiin n. 19.30. Sitten syö. Lapseemme syövät iltapalaa klo 19, käyvät pesulla ja ovat sängyssä klo 20.30. Missä välissä mies ehtisi lasten kanssa ulos?

Entä sinä? Oletko sinä päivätöissä vai kotona? Jos olet päivätöissä, niin lapsesi varmaan ulkoilevat päiväkodissa tai koulussa ja kotipihalla sen jälkeen? Jos olet kotona lasten kanssa, niin kai se lasten kanssa oleminen ja myös ulkoilu kuulu lähinnä sinun hommiisi kuitenkin?

- sivuilija

Mitä väliä mitä minä teen? Joku iltavirkku kun kehui että ehtii kyllä ulkoilemaan lastensa kanssa, meidän perheen iltavirkku ei ehdi.

Kyllä meidän koululaiset haluavat tehdä asioita vanhempiensa kanssa iltaisin, esim. toivovat pyöräilyseuraa. Aamuvirkku siis ulkoilee lasten kanssa.

Et sitten kumppaniksi rytmiä tiennyt ennen kersojen pukkaamista? Elittekö jo seurusteluakassa niin eri rytmissä ettette tietäneet toistemme tapoja?

Kysyisin samaa toisin päin: miksi iltaihmiset yrittävät nykyään käännyttää aamuihmisiä? Mm. koulujen oppituntien halutaan alkavan vasta joskus yhdeksältä tai kymmeneltä - mitä järkeä siinä on? Ei päivän alkamista ja nukkumaan menoa voi lykätä koko ajan myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Itsellenikin tulee uni silmään jo näin kymmenen aikoihin (kirjoitan tätä sängyssä, ja kohta painan pään tyynyyn).

Ilmeisesti myös joillekin on vaikeaa tajuta, että liukuva työaika menee myös toisin päin: kun tulee duuniin aikaisemmin, pääsee myös lähtemään aikaisemmin. Jos tulet seitsemältä, voit lähteä jo kahdelta tai kolmelta kotiin, ja yhdeksältä tulevat pääsevät lähtemään sitten neljältä tai viideltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraskissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Niin. Käytännössä siinä vaiheessa, kun se iltavirkku on lastenhoitovuorossa, ne lapset ovat olleet jo ulkona ja syöneet ja talokin on siivottu ja pyykit pesty. Helppohan se on sitten iltavirkun istuttaa ne väsyneet lapset pikkukakkosen eteen ja pistää nukkumaan. Vai tekeekö se iltavirkku ruoat ja imuroi yöllä? No ei.

Höpsistä kukkuu kuule 😊 meidän perheessä molemmat vanhemmat on iltavirkkuja ja useinkin imuroidaan ja laitetaan valmiiksi seuraavan päivän ruoat iltayhdeksän -iltakymmenen aikoihin. Joskus vielä yhdeltätoista viikkoa pyykkiä. Kuka sitä nyt aamulla ennen töihin lähtöä jaksaa huhkia.

Kuka niiden lasten kanssa sitten aamulla herää, jos molemmat valvotte yöllä?

Varmaan ne vanhemmat heräävät aamulla, kun kerran töihinkin aamulla menevät. Kas kun iltavirkkuus ei kaikilla tarkoita sitä, että valvotaan pikkutunneille ja herätään puolenpäivän jälkeen.Mä olen itse yh ja teen isoimman osan kotitöistä aika myöhään illalla. Silti ehdin nukkumaan n klo 24-01 ja aamulla soi kello 7.00. Siihen aikaan herätessä ehtii koulukaskin kouluun klo 8 ja minä töihin samoja aikoja. Toki ilman lasta ja työtä rytmini olisi varmaan hieman myöhäisempi, mutta pointti oli siinä, että kotitöitä voi tehdä illallakin. Se, että sinä et voi luottaa miehesi pystyvän huolehtimaan lastenne aamupalasta tai lääkäriajoista, ei johdu siitä että miehesi on illanvirkku. Se johtuu siitä, että miehesi on epäluotettava. Kaikki illanvirkut eivät suinkaan ole epäluotettavia.

Nyt puhuttiin ihmisistä, jotka nukkuvat aamulla pitkään, koska valvovat myöhään. Ei ihmisistä, jotka valvovat sekä aamulla että illalla. Miksi tässä nyt puhutaan iltavirkku/aamunukkujalapsista ja perheistä, joissa kaikkien rytmit ovat samat, kun alkuperäinen ongelma oli se, että mies valvoo eri rytmissä kuin muu perhe ja hänen osallistumisensa tämän vuoksi jää pakostikin vähäisemmäksi?  

Kuvailemasi tilanne on arkea monissa perheissä jo yksinomaan siksi, että kaikki eivät voi valita työaikojaan. Tällöin luonnollisestikin haetaan kaikkia tyydyttäviä kompromisseja. Sellainen on esimerkiksi tämä sinulle jo kerrottu, että se iltavuorolainen tekee kotitöitä illalla. Pyykkikoneen voi laittaa päälle klo 21 ja ripustaa pyykit klo 23. Tiskikoneen voi tyhjätä, täyttää ja laittaa päälle myös illalla. Seuraavan päivän ruokaa voi hyvin valmistella illalla ja nykyisin on kaupatkin auki sen verran myöhään, että ehkä iltaihminen ehtisi käydä kaupassa illalla. Vastaavasti lasten kanssa iltaihminen voi viettää enemmän aikaa viikonloppuna jne.

Sinä sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja. Tämä ei pidä paikkaansa, koska illanvirkku voi kantaa kortensa kekoon illalla. Edelleen, se jos sinun mielestäsi on tullut vapaamatkustaja, ei johdu siitä, että hän on illanvirkku vaan siitä että hän on vastuuton ja epäluotettava. Kaikissa perheissä kun illanvirkut eivät ole mitään vapaamatkustajia ja useimmiten illanvirkut kykenevät tarvittaessa nousemaan aamulla aikaisemminkin. Kyllä mä osaan lapseni klo 8 viedä lääkäriin vaikka illanvirkku olenkin. Samaan varmasti kykenisi myös sinun miehesi, jos hän viitsisi.

Mutta jos lapset ovat päivällä hereillä, niin ethän sinä yöllä heille laita ruokaa, korjaa heidän jälkiään, ulkoile ja imurointikin on aika ikävää jos toiset nukkuvat. Se, että saat illalla pyykkikoneen päälle, ei vielä kovin iso homma ole. Edelleen puhutaan niistä yökukkujista, jotka ovat hereillä kahteen/kolmeen asti yöllä. Ei siihen aikaan enää lähdetä lasten kanssa ulos tai kauppaan, jotta aamuvirkku saa vuorostaan omaa aikaa.

Ja nimenomaan tuostahan on kyse, varmasti yökukkujakin kykenee aamuheräämiseen jos viitsii. Eihän tässä sitten mitään ongelmaa olekaan. Mutta se ongelma tulee sitten, kun hommat jää pääosin toisen vastuulle vain vetoamalla siihen luontaiseen rytmiin.

1) Monet ruuat voi hyvin valmistaa lämmitystä vaille valmiiksi illalla.

2) Pyykit, tiskit ja yleistä raivausta voi tehdä illalla.

3) Kaupassa voi käydä vaikka klo 21 - 22. Siihen ei yökahteen asti valvominen vaikuta.

4) Illanvirkku voi olla lasten kanssa viikonloppuisin ja imuroida myös silloin. Kompromissina hän voi myös 1-2 aamuna viikolla herätä sen verran ajoissa, että ehtii imuroimaan ennen töihin lähtöä.

Edelleen illanvirkku ei tarkoita mitään lapsiperheen vapaamatkustajaa, jos molemmat ovat halukkaita kompromisseihin. Minä en tiedä, miten usein sinä haluat imuroida ja miten hirveästi teillä kotihommia arjen tasolla oikein on, mutta jos mulla olisi toinen aikuinen tässä hoitamassa pääosin pyykit, tiskit, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin niin olisin ikionnellinen.

Kaikilla kunnioituksella, tämä ketju ei nyt koske sinun yökukkujamiehesi vastuuttomuutta ja laiskuutta. Tässä nyt puhutaan yleisellä tasolla aamunvirkuista ja illanvirkuista. Ihan samalla tavalla se aamunvirkkukin voisi olla laiska vapaamatkustaja, jos sellaiseen olisi taipuvainen. Tällaiset ominaisuudet eivät liity luontaiseen rytmiin vaan ovat ihan ihmisestä kiinni.

Aika v-mäistä ruveta huudattamaan imuria kun toiset yrittää nukkua. Ja kuka sen ruuan lämmittää ja kattaa pöytään?

Ehdotin iltatyöläiselle imurin huudattamista päiväsaikaan, eli viikolla ennen töihin lähtöä ja viikonloppuisin päivällä.

Valmis ruoka lämpiää joko mikrossa parissa minuutissa tai jos sen lämmittää uunissa, voi sillä aikaa kattaa pöydän. Meillä muuten arkikattaus hoituu parissa minuutissa, joten hoituu siinä samalla usein kun ruoka lämpiää mikrossa. Huomattavasti isomman työn mä teen silloin illalla, kun valmistan sen ruuan. Ja meillä siis aikuisia ei ole kahta vaan ainoastaan minä. Jos aikuisia olisi kaksi, iltatyöläinen voisi sen ruuan laittaa jo illalla käytännössä lämmitystä vaille valmiiksi. Ruuan lämmitys on aika pieni homma kuitenkin, kun mietitään mitä kotitöitä yhteensä on.

Olenko minä ainoa jolle tässä kuviossa ihan yksi lysti jotkut simppelit kotityöt. Asian ydin on lasten kanssa vietetty aika, mikä esim. 1,5-vuotiaan seurassa tarkoittaa sitä että pienimpäänkään asiaan et pysty keskittymään ja hoitamaan sitä rauhassa loppuun. Siinä tilanteessa rauhaisa yön hetki jolloin voi täyttää tiskikonetta ilman että joku heittelee lautasia toiselta puolen lattialle, kuulostaa vain ihanan rauhalliselta omalta ajalta. Ei varsinaiselta osallistumiselta yhtään mihinkään. Ja vielä minuakin enemmän sitä osallistumista kaipaavat lapset.

Miksi teit lapsia väärän rytmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan tajunnut tota "koko päivä aikaa" -perustelua sille, miksi pitäisi mennä aikaiseen töihin. Tuntejahan on se sama määrä vuorokaudessa riippumatta siitä, milloin sinne töihin menee. Jos aamivirkku herää klo 5, on töissä 6-14, menee nukkumaan klo 21 ja nukkuu 8 tuntia herätäkseen taas viideltä, miten sille muka jää enemmän aikaa kuin ihmiselle, joka herää klo 9, on töissä 10-18 ja menee maate klo 01?

Tunnistan kyllä ton fiiliksen siitä, että on koko päivä aikaa, vaikka järjellä tiedänkin, että se ei pidä paikkaansa.

Siten, että klo 14-21 on suunnilleen koko maailma avoinna, mutta klo 18-01 ei pääse ihan mihin vain huvittaa.

Koko maailma = kaupat? Koska muuta ei oikein tule mieleen. Paitsi ehkä virastot, mutta sähköinen asiointihan on jo useimmissa paikoissa fiksuin tapa hoitaa asiat. Mutta joo. En mä ainakaan tunne pakottavaa tarvetta shoppailla joka päivä koko päivää. Jos pääsen kuudelta töistä, ehdin silti vielä hyvin käydä kaupassa tai museossa tms. paikassa, jolla on aukioloajat ja tehdä sit vielä jotain muuta. Iltaisin ehtii tosiaan mukavasti viettää aikaa vaikka elokuvan, sarjan, pelin, hyvän seuran tai vaikka kyykkyräkin kanssa, vaikka penkki ja kela ovatkin kiinni.

Musta usein tää aamuvirkun käsitys iltavirkun ajanpuutteesta perustuu siihen, että jos aamuvirkku menee kello 18 jonnekin, sen jälkeen ei ole enää aikaa tehdä mitään, koska ammuvirkulle on jo myöhä. Sit jos iltavirkku menee iltamenoonsa suoraan töistä, päätellään, että iltavirkun koko päivä on siinä, koska sen menon jäökeenhön on jo myöhä. Mutta kun ei. Jos menen vaikka salille kello 18-20, ehdin sen jälkeen vielä esimerkiksi mennä kyläilemään, laittaa yhdessä ruokaa, katsoa leffan ja kotiinpäästyäni vähän siivoilla ja lukea ennen nukkumaanmenoa. Tämä on mahdollista, koska töihin ei tarvitse kiirehtiä kello seitsemäksi, ettei päivä vaan mene hukkaan.

Ihan uteliaisuudesta siis: mitä sellaista voi tehdä 14-21, mitä ei voi tehdä 18-01? Virastot ja seitsemän tuntia shoppailemassa on jo mainittu eli niihin ei tarvitse palata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraskissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Niin. Käytännössä siinä vaiheessa, kun se iltavirkku on lastenhoitovuorossa, ne lapset ovat olleet jo ulkona ja syöneet ja talokin on siivottu ja pyykit pesty. Helppohan se on sitten iltavirkun istuttaa ne väsyneet lapset pikkukakkosen eteen ja pistää nukkumaan. Vai tekeekö se iltavirkku ruoat ja imuroi yöllä? No ei.

Höpsistä kukkuu kuule 😊 meidän perheessä molemmat vanhemmat on iltavirkkuja ja useinkin imuroidaan ja laitetaan valmiiksi seuraavan päivän ruoat iltayhdeksän -iltakymmenen aikoihin. Joskus vielä yhdeltätoista viikkoa pyykkiä. Kuka sitä nyt aamulla ennen töihin lähtöä jaksaa huhkia.

Kuka niiden lasten kanssa sitten aamulla herää, jos molemmat valvotte yöllä?

Varmaan ne vanhemmat heräävät aamulla, kun kerran töihinkin aamulla menevät. Kas kun iltavirkkuus ei kaikilla tarkoita sitä, että valvotaan pikkutunneille ja herätään puolenpäivän jälkeen.Mä olen itse yh ja teen isoimman osan kotitöistä aika myöhään illalla. Silti ehdin nukkumaan n klo 24-01 ja aamulla soi kello 7.00. Siihen aikaan herätessä ehtii koulukaskin kouluun klo 8 ja minä töihin samoja aikoja. Toki ilman lasta ja työtä rytmini olisi varmaan hieman myöhäisempi, mutta pointti oli siinä, että kotitöitä voi tehdä illallakin. Se, että sinä et voi luottaa miehesi pystyvän huolehtimaan lastenne aamupalasta tai lääkäriajoista, ei johdu siitä että miehesi on illanvirkku. Se johtuu siitä, että miehesi on epäluotettava. Kaikki illanvirkut eivät suinkaan ole epäluotettavia.

Nyt puhuttiin ihmisistä, jotka nukkuvat aamulla pitkään, koska valvovat myöhään. Ei ihmisistä, jotka valvovat sekä aamulla että illalla. Miksi tässä nyt puhutaan iltavirkku/aamunukkujalapsista ja perheistä, joissa kaikkien rytmit ovat samat, kun alkuperäinen ongelma oli se, että mies valvoo eri rytmissä kuin muu perhe ja hänen osallistumisensa tämän vuoksi jää pakostikin vähäisemmäksi?  

Kuvailemasi tilanne on arkea monissa perheissä jo yksinomaan siksi, että kaikki eivät voi valita työaikojaan. Tällöin luonnollisestikin haetaan kaikkia tyydyttäviä kompromisseja. Sellainen on esimerkiksi tämä sinulle jo kerrottu, että se iltavuorolainen tekee kotitöitä illalla. Pyykkikoneen voi laittaa päälle klo 21 ja ripustaa pyykit klo 23. Tiskikoneen voi tyhjätä, täyttää ja laittaa päälle myös illalla. Seuraavan päivän ruokaa voi hyvin valmistella illalla ja nykyisin on kaupatkin auki sen verran myöhään, että ehkä iltaihminen ehtisi käydä kaupassa illalla. Vastaavasti lasten kanssa iltaihminen voi viettää enemmän aikaa viikonloppuna jne.Sinä sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja. Tämä ei pidä paikkaansa, koska illanvirkku voi kantaa kortensa kekoon illalla. Edelleen, se jos sinun mielestäsi on tullut vapaamatkustaja, ei johdu siitä, että hän on illanvirkku vaan siitä että hän on vastuuton ja epäluotettava. Kaikissa perheissä kun illanvirkut eivät ole mitään vapaamatkustajia ja useimmiten illanvirkut kykenevät tarvittaessa nousemaan aamulla aikaisemminkin. Kyllä mä osaan lapseni klo 8 viedä lääkäriin vaikka illanvirkku olenkin. Samaan varmasti kykenisi myös sinun miehesi, jos hän viitsisi.

Mutta jos lapset ovat päivällä hereillä, niin ethän sinä yöllä heille laita ruokaa, korjaa heidän jälkiään, ulkoile ja imurointikin on aika ikävää jos toiset nukkuvat. Se, että saat illalla pyykkikoneen päälle, ei vielä kovin iso homma ole. Edelleen puhutaan niistä yökukkujista, jotka ovat hereillä kahteen/kolmeen asti yöllä. Ei siihen aikaan enää lähdetä lasten kanssa ulos tai kauppaan, jotta aamuvirkku saa vuorostaan omaa aikaa.Ja nimenomaan tuostahan on kyse, varmasti yökukkujakin kykenee aamuheräämiseen jos viitsii. Eihän tässä sitten mitään ongelmaa olekaan. Mutta se ongelma tulee sitten, kun hommat jää pääosin toisen vastuulle vain vetoamalla siihen luontaiseen rytmiin.

1) Monet ruuat voi hyvin valmistaa lämmitystä vaille valmiiksi illalla.2) Pyykit, tiskit ja yleistä raivausta voi tehdä illalla.3) Kaupassa voi käydä vaikka klo 21 - 22. Siihen ei yökahteen asti valvominen vaikuta.4) Illanvirkku voi olla lasten kanssa viikonloppuisin ja imuroida myös silloin. Kompromissina hän voi myös 1-2 aamuna viikolla herätä sen verran ajoissa, että ehtii imuroimaan ennen töihin lähtöä.

Edelleen illanvirkku ei tarkoita mitään lapsiperheen vapaamatkustajaa, jos molemmat ovat halukkaita kompromisseihin. Minä en tiedä, miten usein sinä haluat imuroida ja miten hirveästi teillä kotihommia arjen tasolla oikein on, mutta jos mulla olisi toinen aikuinen tässä hoitamassa pääosin pyykit, tiskit, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin niin olisin ikionnellinen.

Kaikilla kunnioituksella, tämä ketju ei nyt koske sinun yökukkujamiehesi vastuuttomuutta ja laiskuutta. Tässä nyt puhutaan yleisellä tasolla aamunvirkuista ja illanvirkuista. Ihan samalla tavalla se aamunvirkkukin voisi olla laiska vapaamatkustaja, jos sellaiseen olisi taipuvainen. Tällaiset ominaisuudet eivät liity luontaiseen rytmiin vaan ovat ihan ihmisestä kiinni.

Tässä lainausketjussa puhuttiin tilanteesta, jossa tämä yökukkuminen rasittaa perhe-elämää ja sitä on tässä nyt alapeukutettu ja vähätelty. Minä en ole tuo, joka asiasta kertoi vaan olen eronnut tällaisesta miehestä.

Vaikka kuinka valmistelet ruokaa ja siivoilet illalla, se ruoka kuitenkin syödään päiväsaikaan, joten se pitää kattaa, lämmittää ja astiat korjata ja jäljet siivota myös silloin päivällä. 

Ja pointtihan oli nimenomaan se, että ongelmahan se on jos toinen pitää siitä rytmistään itsepäisesti kiinni. Eihän se tietenkään ole ongelma, jos kompromisseja tehdään. Mutta tässä ketjussahan nimenomaan rutistaan siitä, miksi ihmeessä niitä kompromisseja pitää tehdä, eikä saa elää siinä rytmissä kuin itse haluaa. Ihmeellinen selitys, että eihän x ole ongelma, jos ei tehdä x. No ei tietenkään olekaan. Kukaan ei ole sanonut niin.

Sait luultavasti alapeukkuja siksi, että sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa illanvirkuista tulee lapsiperheen vapaamatkustajia. Ja sinulle on yritetty kertoa, että näin ei mitenkään välttämättä ole. Sinun exäsi todennäköisesti olisi ollut lapsiperheen vapaamatkustaja aamunvirkkunakin, joten sinänsä tähän aamunvirkku-illanvirkku keskusteluun se asia ei liity. Kyse on yksilöllisestä laiskuudesta, ei siitä onko aamunvirkku vai illanvirkku.

Minusta tässä keskustelussa ei ole rutistu siitä, että miksi niitä kompromisseja pitää tehdä. Pikemminkin on ollut kyse siitä, että koska yhteiskunta ja myös yleinen asenneilmapiiri on niin aamunvirkkumyönteinen, niin monesti eniten kompromisseja joutuvat tekemään illanvirkut. Monesti illanvirkku on se joka joustaa omasta rytmistään joka ikinen päivä. Työpäivinä työnantajan takia ja vapaalla perheen takia. Minusta tässä keskustelussa on lähinnä kyseenalaistettu se miksi yhteiskunta on edelleen niin kovin aamupainotteinen, jolloin illanvirkuille jää kovin vähän mahdollisuuksia elää oman vireystilansa mukaan.

Minä olen kouluikäisen lapsen yh ja vasta nyt, kun lapsi on jo niin iso, että saa aamupalansa tehtyä ja pärjää sen pari tuntia itsekseen vaikka minä vielä nukun, saan edes yhtenä päivänä viikossa elää oman rytmini mukaan. Sunnuntaisin herään aikaisemmin koska lapsi kuitenkin tykkää siitä, että laitetaan yhdessä aamupalaa pitkän kaavan mukaan jne. Siihen nähden minusta kahden vanhemman perheissä kompromisseja voisi tehdä huomattavasti enemmän sekä aamunvirkut ja illanvirkut.

"Ei välttämättä ole." Kerro, miten se 02-10 nukkuva ja klo 11-20 töissäoleva aikuinen osallistuu lapsiperheen arkeen? Lapset on koulussa about 8-14, koulun jälkeen pitäisi saada ruokaa ja lähteä ehkä harrastukseen, iltatoimet aloittaa sitten siinä klo 20 ja nukkumaan klo 21. Aamuvirkku se hoitaa kaiken lasten hereilläollessa.

Minä sanoin siis, että illanvirkku ei välttämättä ole lapsiperheen vapaamatkustaja. Voiko ihmistä sitten syyttää sellaisesta, jos hänen työaikansa on iltapainotteinen? Siis se ihminen on TÖISSÄ iltaisin. Miksi hän olisi vapaamatkustaja yhtään sen enempää kuin sekään joka on TÖISSÄ päivisin.

Olen jo ehdottanut vaikka miten monta kotiaskaretta joita voi tehdä illalla. Jos ne eivät kelpaa, ei voi mitään. Se aika minkä ollaan töissä, ei minusta mitään vapaamatkustelua ole. Kaikki eivät voi edes vaikuttaa työaikaansa. Sinä ja sinun puolisosi voitte yrittää tehdä niin paljon kompromisseja kuin pystytte. En minä muuta voi sanoa...

Askareita kuten imurointia toisten nukkuessa (hiton hieno idea...) tai ruuan tekemistä omassa rauhassa ja hiljaisuudessa. Eikö mene jakeluun että tuo tuollainen omassa rauhassa puuhastelu on ihan luksusta lapsiperhearjessa elävälle! Minulla ja puolisollani on homma kunnossa mutta ihmetyttää miten täällä jotkut iltavirkut kuvittelevat osallistuvansa arkeen tasapuolisesti kun pilkkovat vaikka porkkanoita kaikessa rauhassa keskellä yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraskissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Niin. Käytännössä siinä vaiheessa, kun se iltavirkku on lastenhoitovuorossa, ne lapset ovat olleet jo ulkona ja syöneet ja talokin on siivottu ja pyykit pesty. Helppohan se on sitten iltavirkun istuttaa ne väsyneet lapset pikkukakkosen eteen ja pistää nukkumaan. Vai tekeekö se iltavirkku ruoat ja imuroi yöllä? No ei.

Höpsistä kukkuu kuule 😊 meidän perheessä molemmat vanhemmat on iltavirkkuja ja useinkin imuroidaan ja laitetaan valmiiksi seuraavan päivän ruoat iltayhdeksän -iltakymmenen aikoihin. Joskus vielä yhdeltätoista viikkoa pyykkiä. Kuka sitä nyt aamulla ennen töihin lähtöä jaksaa huhkia.

Kuka niiden lasten kanssa sitten aamulla herää, jos molemmat valvotte yöllä?

Varmaan ne vanhemmat heräävät aamulla, kun kerran töihinkin aamulla menevät. Kas kun iltavirkkuus ei kaikilla tarkoita sitä, että valvotaan pikkutunneille ja herätään puolenpäivän jälkeen.Mä olen itse yh ja teen isoimman osan kotitöistä aika myöhään illalla. Silti ehdin nukkumaan n klo 24-01 ja aamulla soi kello 7.00. Siihen aikaan herätessä ehtii koulukaskin kouluun klo 8 ja minä töihin samoja aikoja. Toki ilman lasta ja työtä rytmini olisi varmaan hieman myöhäisempi, mutta pointti oli siinä, että kotitöitä voi tehdä illallakin. Se, että sinä et voi luottaa miehesi pystyvän huolehtimaan lastenne aamupalasta tai lääkäriajoista, ei johdu siitä että miehesi on illanvirkku. Se johtuu siitä, että miehesi on epäluotettava. Kaikki illanvirkut eivät suinkaan ole epäluotettavia.

Nyt puhuttiin ihmisistä, jotka nukkuvat aamulla pitkään, koska valvovat myöhään. Ei ihmisistä, jotka valvovat sekä aamulla että illalla. Miksi tässä nyt puhutaan iltavirkku/aamunukkujalapsista ja perheistä, joissa kaikkien rytmit ovat samat, kun alkuperäinen ongelma oli se, että mies valvoo eri rytmissä kuin muu perhe ja hänen osallistumisensa tämän vuoksi jää pakostikin vähäisemmäksi?  

Kuvailemasi tilanne on arkea monissa perheissä jo yksinomaan siksi, että kaikki eivät voi valita työaikojaan. Tällöin luonnollisestikin haetaan kaikkia tyydyttäviä kompromisseja. Sellainen on esimerkiksi tämä sinulle jo kerrottu, että se iltavuorolainen tekee kotitöitä illalla. Pyykkikoneen voi laittaa päälle klo 21 ja ripustaa pyykit klo 23. Tiskikoneen voi tyhjätä, täyttää ja laittaa päälle myös illalla. Seuraavan päivän ruokaa voi hyvin valmistella illalla ja nykyisin on kaupatkin auki sen verran myöhään, että ehkä iltaihminen ehtisi käydä kaupassa illalla. Vastaavasti lasten kanssa iltaihminen voi viettää enemmän aikaa viikonloppuna jne.Sinä sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja. Tämä ei pidä paikkaansa, koska illanvirkku voi kantaa kortensa kekoon illalla. Edelleen, se jos sinun mielestäsi on tullut vapaamatkustaja, ei johdu siitä, että hän on illanvirkku vaan siitä että hän on vastuuton ja epäluotettava. Kaikissa perheissä kun illanvirkut eivät ole mitään vapaamatkustajia ja useimmiten illanvirkut kykenevät tarvittaessa nousemaan aamulla aikaisemminkin. Kyllä mä osaan lapseni klo 8 viedä lääkäriin vaikka illanvirkku olenkin. Samaan varmasti kykenisi myös sinun miehesi, jos hän viitsisi.

Mutta jos lapset ovat päivällä hereillä, niin ethän sinä yöllä heille laita ruokaa, korjaa heidän jälkiään, ulkoile ja imurointikin on aika ikävää jos toiset nukkuvat. Se, että saat illalla pyykkikoneen päälle, ei vielä kovin iso homma ole. Edelleen puhutaan niistä yökukkujista, jotka ovat hereillä kahteen/kolmeen asti yöllä. Ei siihen aikaan enää lähdetä lasten kanssa ulos tai kauppaan, jotta aamuvirkku saa vuorostaan omaa aikaa.Ja nimenomaan tuostahan on kyse, varmasti yökukkujakin kykenee aamuheräämiseen jos viitsii. Eihän tässä sitten mitään ongelmaa olekaan. Mutta se ongelma tulee sitten, kun hommat jää pääosin toisen vastuulle vain vetoamalla siihen luontaiseen rytmiin.

1) Monet ruuat voi hyvin valmistaa lämmitystä vaille valmiiksi illalla.2) Pyykit, tiskit ja yleistä raivausta voi tehdä illalla.3) Kaupassa voi käydä vaikka klo 21 - 22. Siihen ei yökahteen asti valvominen vaikuta.4) Illanvirkku voi olla lasten kanssa viikonloppuisin ja imuroida myös silloin. Kompromissina hän voi myös 1-2 aamuna viikolla herätä sen verran ajoissa, että ehtii imuroimaan ennen töihin lähtöä.

Edelleen illanvirkku ei tarkoita mitään lapsiperheen vapaamatkustajaa, jos molemmat ovat halukkaita kompromisseihin. Minä en tiedä, miten usein sinä haluat imuroida ja miten hirveästi teillä kotihommia arjen tasolla oikein on, mutta jos mulla olisi toinen aikuinen tässä hoitamassa pääosin pyykit, tiskit, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin niin olisin ikionnellinen.

Kaikilla kunnioituksella, tämä ketju ei nyt koske sinun yökukkujamiehesi vastuuttomuutta ja laiskuutta. Tässä nyt puhutaan yleisellä tasolla aamunvirkuista ja illanvirkuista. Ihan samalla tavalla se aamunvirkkukin voisi olla laiska vapaamatkustaja, jos sellaiseen olisi taipuvainen. Tällaiset ominaisuudet eivät liity luontaiseen rytmiin vaan ovat ihan ihmisestä kiinni.

Tässä lainausketjussa puhuttiin tilanteesta, jossa tämä yökukkuminen rasittaa perhe-elämää ja sitä on tässä nyt alapeukutettu ja vähätelty. Minä en ole tuo, joka asiasta kertoi vaan olen eronnut tällaisesta miehestä.

Vaikka kuinka valmistelet ruokaa ja siivoilet illalla, se ruoka kuitenkin syödään päiväsaikaan, joten se pitää kattaa, lämmittää ja astiat korjata ja jäljet siivota myös silloin päivällä. 

Ja pointtihan oli nimenomaan se, että ongelmahan se on jos toinen pitää siitä rytmistään itsepäisesti kiinni. Eihän se tietenkään ole ongelma, jos kompromisseja tehdään. Mutta tässä ketjussahan nimenomaan rutistaan siitä, miksi ihmeessä niitä kompromisseja pitää tehdä, eikä saa elää siinä rytmissä kuin itse haluaa. Ihmeellinen selitys, että eihän x ole ongelma, jos ei tehdä x. No ei tietenkään olekaan. Kukaan ei ole sanonut niin.

Sait luultavasti alapeukkuja siksi, että sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa illanvirkuista tulee lapsiperheen vapaamatkustajia. Ja sinulle on yritetty kertoa, että näin ei mitenkään välttämättä ole. Sinun exäsi todennäköisesti olisi ollut lapsiperheen vapaamatkustaja aamunvirkkunakin, joten sinänsä tähän aamunvirkku-illanvirkku keskusteluun se asia ei liity. Kyse on yksilöllisestä laiskuudesta, ei siitä onko aamunvirkku vai illanvirkku.

Minusta tässä keskustelussa ei ole rutistu siitä, että miksi niitä kompromisseja pitää tehdä. Pikemminkin on ollut kyse siitä, että koska yhteiskunta ja myös yleinen asenneilmapiiri on niin aamunvirkkumyönteinen, niin monesti eniten kompromisseja joutuvat tekemään illanvirkut. Monesti illanvirkku on se joka joustaa omasta rytmistään joka ikinen päivä. Työpäivinä työnantajan takia ja vapaalla perheen takia. Minusta tässä keskustelussa on lähinnä kyseenalaistettu se miksi yhteiskunta on edelleen niin kovin aamupainotteinen, jolloin illanvirkuille jää kovin vähän mahdollisuuksia elää oman vireystilansa mukaan.

Minä olen kouluikäisen lapsen yh ja vasta nyt, kun lapsi on jo niin iso, että saa aamupalansa tehtyä ja pärjää sen pari tuntia itsekseen vaikka minä vielä nukun, saan edes yhtenä päivänä viikossa elää oman rytmini mukaan. Sunnuntaisin herään aikaisemmin koska lapsi kuitenkin tykkää siitä, että laitetaan yhdessä aamupalaa pitkän kaavan mukaan jne. Siihen nähden minusta kahden vanhemman perheissä kompromisseja voisi tehdä huomattavasti enemmän sekä aamunvirkut ja illanvirkut.

"Ei välttämättä ole." Kerro, miten se 02-10 nukkuva ja klo 11-20 töissäoleva aikuinen osallistuu lapsiperheen arkeen? Lapset on koulussa about 8-14, koulun jälkeen pitäisi saada ruokaa ja lähteä ehkä harrastukseen, iltatoimet aloittaa sitten siinä klo 20 ja nukkumaan klo 21. Aamuvirkku se hoitaa kaiken lasten hereilläollessa.

Minä sanoin siis, että illanvirkku ei välttämättä ole lapsiperheen vapaamatkustaja. Voiko ihmistä sitten syyttää sellaisesta, jos hänen työaikansa on iltapainotteinen? Siis se ihminen on TÖISSÄ iltaisin. Miksi hän olisi vapaamatkustaja yhtään sen enempää kuin sekään joka on TÖISSÄ päivisin.

Olen jo ehdottanut vaikka miten monta kotiaskaretta joita voi tehdä illalla. Jos ne eivät kelpaa, ei voi mitään. Se aika minkä ollaan töissä, ei minusta mitään vapaamatkustelua ole. Kaikki eivät voi edes vaikuttaa työaikaansa. Sinä ja sinun puolisosi voitte yrittää tehdä niin paljon kompromisseja kuin pystytte. En minä muuta voi sanoa...

En ole tuo edellinen, mutta ei tässä vertailu työssäkäyviin oikein vakuuta. Töissä on kuitenkin pakko käydä, ja uskoisin että aika moni jonka puoliso on aina illat pois kokee tilanteen erittäin raskaana ja toivoisi tilanteeseen muutosta. Eikä tässä ainakaan minun osaltani ole kyse askareista (joiden suorittaminen yksin hiljaisessa talossa käy rentoutumisesta) vaan lasten kanssa olemisesta. Siinä ei paljoa täytetty tiskikone paina jos vastuu lapsista on henkisesti ja käytännössä kokonaan toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraskissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iltavirkku. ex oli aamuvirkku, lapsista esikoinen on tullut isäänsä ja nuorempi minuun ! Nyt kun olemme eronneet, viikonloppusin esikoinen nousee siinä klo 7 tekemään aamupalaa ym ja me nuoremman kanssa heräämme 10-11 välillä. ,,,Yksi syy, mikä exässä raivostutti oli tämän asenne aamu-unisuuteeni. Lomalla kiukutteli, kun en puoli kahdeksalta halunnut herätä tutkimaan ympäristöä ( Sä nukut koko loman ohi!) ja  siitä,  kun siirtelin hänen lapsille varaamiaan aamuaikoja myöhemmäksi, jos oli tiedossa, että minun pitäisi viedä (esim. hammaslääkäri klo 9)Ja   klo 22 olisi pitänyt telkan olla kiinni ja kaikkien nukkumassa! minä olin tuossa vaiheessa ihan pirteä ja eron jälkeen olenkin öisin leiponut, lenkkeillyt tai siivonnut kaappeja..

Vapaaherran maailmassa jossa ei ole työ-, virasto-, -koulu ja muita aikoja, kaikki rytmit ovat ihan jees. Mutta me elämme todellisuudessa jossa lasten on oltava koulussa 8-9 ja toisaalta monet paikat sulkevat ovensa 16-18. Siksi iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja.Minä en voi myöskään luottaa siihen, että mies herää ajoissa viemään lapsen lääkäriin tai laittamaan aamupalaa. Pieni lapsi ei pärjää yksin, joten jonkun on herättävä hänen kanssaa vapaapäivinäkin. Jos se olen minä ja haluan saada edes joten kuten riittävästi unta, minun on mentävä nukkumaan aikaisin. Tässä yhtälössä kaikki minun vapaa-aikani kuluu lapsen ollessa valveilla jolloin omista jutuista ei tule mitään, kun taas miehen öinen vapaa-aika sijoittuu kokonaan lapsivapaaseen aikaan. Siksi se vituttaa.

Minä en voi ymmärtää näitä alapeukkuja. Haluaisiko joku perustella/selittää miten tässä tilanteessa teidän mielestänne pitäisi toimia että perheen vastuu ja vapaa-aika jakautuisi edes suurinpiirtein tasapuolisesti.Totean nyt vielä että sitten kun koulut rupeavat alkamaan klo 12 ja lääkäriaikoja saa iltayhdeksältä, minäkin nukun mielelläni yhteentoista.

Ei siitä iltavirkusta tule vapaamatkustajaa, kun hän hoitaa lasta sitten illalla, että aamuvirkku saa omaa aikaa. Näin kumpikin hoitaa lasta tasapuolisesti ja saa omaa aikaa.

Niin. Käytännössä siinä vaiheessa, kun se iltavirkku on lastenhoitovuorossa, ne lapset ovat olleet jo ulkona ja syöneet ja talokin on siivottu ja pyykit pesty. Helppohan se on sitten iltavirkun istuttaa ne väsyneet lapset pikkukakkosen eteen ja pistää nukkumaan. Vai tekeekö se iltavirkku ruoat ja imuroi yöllä? No ei.

Höpsistä kukkuu kuule 😊 meidän perheessä molemmat vanhemmat on iltavirkkuja ja useinkin imuroidaan ja laitetaan valmiiksi seuraavan päivän ruoat iltayhdeksän -iltakymmenen aikoihin. Joskus vielä yhdeltätoista viikkoa pyykkiä. Kuka sitä nyt aamulla ennen töihin lähtöä jaksaa huhkia.

Kuka niiden lasten kanssa sitten aamulla herää, jos molemmat valvotte yöllä?

Varmaan ne vanhemmat heräävät aamulla, kun kerran töihinkin aamulla menevät. Kas kun iltavirkkuus ei kaikilla tarkoita sitä, että valvotaan pikkutunneille ja herätään puolenpäivän jälkeen.Mä olen itse yh ja teen isoimman osan kotitöistä aika myöhään illalla. Silti ehdin nukkumaan n klo 24-01 ja aamulla soi kello 7.00. Siihen aikaan herätessä ehtii koulukaskin kouluun klo 8 ja minä töihin samoja aikoja. Toki ilman lasta ja työtä rytmini olisi varmaan hieman myöhäisempi, mutta pointti oli siinä, että kotitöitä voi tehdä illallakin. Se, että sinä et voi luottaa miehesi pystyvän huolehtimaan lastenne aamupalasta tai lääkäriajoista, ei johdu siitä että miehesi on illanvirkku. Se johtuu siitä, että miehesi on epäluotettava. Kaikki illanvirkut eivät suinkaan ole epäluotettavia.

Nyt puhuttiin ihmisistä, jotka nukkuvat aamulla pitkään, koska valvovat myöhään. Ei ihmisistä, jotka valvovat sekä aamulla että illalla. Miksi tässä nyt puhutaan iltavirkku/aamunukkujalapsista ja perheistä, joissa kaikkien rytmit ovat samat, kun alkuperäinen ongelma oli se, että mies valvoo eri rytmissä kuin muu perhe ja hänen osallistumisensa tämän vuoksi jää pakostikin vähäisemmäksi?  

Kuvailemasi tilanne on arkea monissa perheissä jo yksinomaan siksi, että kaikki eivät voi valita työaikojaan. Tällöin luonnollisestikin haetaan kaikkia tyydyttäviä kompromisseja. Sellainen on esimerkiksi tämä sinulle jo kerrottu, että se iltavuorolainen tekee kotitöitä illalla. Pyykkikoneen voi laittaa päälle klo 21 ja ripustaa pyykit klo 23. Tiskikoneen voi tyhjätä, täyttää ja laittaa päälle myös illalla. Seuraavan päivän ruokaa voi hyvin valmistella illalla ja nykyisin on kaupatkin auki sen verran myöhään, että ehkä iltaihminen ehtisi käydä kaupassa illalla. Vastaavasti lasten kanssa iltaihminen voi viettää enemmän aikaa viikonloppuna jne.
Sinä sanoit, että aamupainotteisessa yhteiskunnassa iltavirkusta osapuolesta tulee lapsiperheen vapaamatkustaja. Tämä ei pidä paikkaansa, koska illanvirkku voi kantaa kortensa kekoon illalla. Edelleen, se jos sinun mielestäsi on tullut vapaamatkustaja, ei johdu siitä, että hän on illanvirkku vaan siitä että hän on vastuuton ja epäluotettava. Kaikissa perheissä kun illanvirkut eivät ole mitään vapaamatkustajia ja useimmiten illanvirkut kykenevät tarvittaessa nousemaan aamulla aikaisemminkin. Kyllä mä osaan lapseni klo 8 viedä lääkäriin vaikka illanvirkku olenkin. Samaan varmasti kykenisi myös sinun miehesi, jos hän viitsisi.

Mutta jos lapset ovat päivällä hereillä, niin ethän sinä yöllä heille laita ruokaa, korjaa heidän jälkiään, ulkoile ja imurointikin on aika ikävää jos toiset nukkuvat. Se, että saat illalla pyykkikoneen päälle, ei vielä kovin iso homma ole. Edelleen puhutaan niistä yökukkujista, jotka ovat hereillä kahteen/kolmeen asti yöllä. Ei siihen aikaan enää lähdetä lasten kanssa ulos tai kauppaan, jotta aamuvirkku saa vuorostaan omaa aikaa.
Ja nimenomaan tuostahan on kyse, varmasti yökukkujakin kykenee aamuheräämiseen jos viitsii. Eihän tässä sitten mitään ongelmaa olekaan. Mutta se ongelma tulee sitten, kun hommat jää pääosin toisen vastuulle vain vetoamalla siihen luontaiseen rytmiin.

1) Monet ruuat voi hyvin valmistaa lämmitystä vaille valmiiksi illalla.
2) Pyykit, tiskit ja yleistä raivausta voi tehdä illalla.
3) Kaupassa voi käydä vaikka klo 21 - 22. Siihen ei yökahteen asti valvominen vaikuta.
4) Illanvirkku voi olla lasten kanssa viikonloppuisin ja imuroida myös silloin. Kompromissina hän voi myös 1-2 aamuna viikolla herätä sen verran ajoissa, että ehtii imuroimaan ennen töihin lähtöä.

Edelleen illanvirkku ei tarkoita mitään lapsiperheen vapaamatkustajaa, jos molemmat ovat halukkaita kompromisseihin. Minä en tiedä, miten usein sinä haluat imuroida ja miten hirveästi teillä kotihommia arjen tasolla oikein on, mutta jos mulla olisi toinen aikuinen tässä hoitamassa pääosin pyykit, tiskit, ruuanlaiton ja kaupassakäynnin niin olisin ikionnellinen.

Kaikilla kunnioituksella, tämä ketju ei nyt koske sinun yökukkujamiehesi vastuuttomuutta ja laiskuutta. Tässä nyt puhutaan yleisellä tasolla aamunvirkuista ja illanvirkuista. Ihan samalla tavalla se aamunvirkkukin voisi olla laiska vapaamatkustaja, jos sellaiseen olisi taipuvainen. Tällaiset ominaisuudet eivät liity luontaiseen rytmiin vaan ovat ihan ihmisestä kiinni.

Aika v-mäistä ruveta huudattamaan imuria kun toiset yrittää nukkua. Ja kuka sen ruuan lämmittää ja kattaa pöytään?

Ehdotin iltatyöläiselle imurin huudattamista päiväsaikaan, eli viikolla ennen töihin lähtöä ja viikonloppuisin päivällä.

Valmis ruoka lämpiää joko mikrossa parissa minuutissa tai jos sen lämmittää uunissa, voi sillä aikaa kattaa pöydän. Meillä muuten arkikattaus hoituu parissa minuutissa, joten hoituu siinä samalla usein kun ruoka lämpiää mikrossa. Huomattavasti isomman työn mä teen silloin illalla, kun valmistan sen ruuan. Ja meillä siis aikuisia ei ole kahta vaan ainoastaan minä. Jos aikuisia olisi kaksi, iltatyöläinen voisi sen ruuan laittaa jo illalla käytännössä lämmitystä vaille valmiiksi. Ruuan lämmitys on aika pieni homma kuitenkin, kun mietitään mitä kotitöitä yhteensä on.

Olenko minä ainoa jolle tässä kuviossa ihan yksi lysti jotkut simppelit kotityöt. Asian ydin on lasten kanssa vietetty aika, mikä esim. 1,5-vuotiaan seurassa tarkoittaa sitä että pienimpäänkään asiaan et pysty keskittymään ja hoitamaan sitä rauhassa loppuun. Siinä tilanteessa rauhaisa yön hetki jolloin voi täyttää tiskikonetta ilman että joku heittelee lautasia toiselta puolen lattialle, kuulostaa vain ihanan rauhalliselta omalta ajalta. Ei varsinaiselta osallistumiselta yhtään mihinkään. Ja vielä minuakin enemmän sitä osallistumista kaipaavat lapset.

Miksi teit lapsia väärän rytmisen kanssa?

Tuliko mieleen, että molemmat ovat olleet samanrytmisiä, mutta vain toinen muutti rytmiään lasten synnyttyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan tajunnut tota "koko päivä aikaa" -perustelua sille, miksi pitäisi mennä aikaiseen töihin. Tuntejahan on se sama määrä vuorokaudessa riippumatta siitä, milloin sinne töihin menee. Jos aamivirkku herää klo 5, on töissä 6-14, menee nukkumaan klo 21 ja nukkuu 8 tuntia herätäkseen taas viideltä, miten sille muka jää enemmän aikaa kuin ihmiselle, joka herää klo 9, on töissä 10-18 ja menee maate klo 01?

Tunnistan kyllä ton fiiliksen siitä, että on koko päivä aikaa, vaikka järjellä tiedänkin, että se ei pidä paikkaansa.

Siten, että klo 14-21 on suunnilleen koko maailma avoinna, mutta klo 18-01 ei pääse ihan mihin vain huvittaa.

Koko maailma = kaupat? Koska muuta ei oikein tule mieleen. Paitsi ehkä virastot, mutta sähköinen asiointihan on jo useimmissa paikoissa fiksuin tapa hoitaa asiat. Mutta joo. En mä ainakaan tunne pakottavaa tarvetta shoppailla joka päivä koko päivää. Jos pääsen kuudelta töistä, ehdin silti vielä hyvin käydä kaupassa tai museossa tms. paikassa, jolla on aukioloajat ja tehdä sit vielä jotain muuta. Iltaisin ehtii tosiaan mukavasti viettää aikaa vaikka elokuvan, sarjan, pelin, hyvän seuran tai vaikka kyykkyräkin kanssa, vaikka penkki ja kela ovatkin kiinni.

Musta usein tää aamuvirkun käsitys iltavirkun ajanpuutteesta perustuu siihen, että jos aamuvirkku menee kello 18 jonnekin, sen jälkeen ei ole enää aikaa tehdä mitään, koska ammuvirkulle on jo myöhä. Sit jos iltavirkku menee iltamenoonsa suoraan töistä, päätellään, että iltavirkun koko päivä on siinä, koska sen menon jäökeenhön on jo myöhä. Mutta kun ei. Jos menen vaikka salille kello 18-20, ehdin sen jälkeen vielä esimerkiksi mennä kyläilemään, laittaa yhdessä ruokaa, katsoa leffan ja kotiinpäästyäni vähän siivoilla ja lukea ennen nukkumaanmenoa. Tämä on mahdollista, koska töihin ei tarvitse kiirehtiä kello seitsemäksi, ettei päivä vaan mene hukkaan.

Ihan uteliaisuudesta siis: mitä sellaista voi tehdä 14-21, mitä ei voi tehdä 18-01? Virastot ja seitsemän tuntia shoppailemassa on jo mainittu eli niihin ei tarvitse palata.

Nämä aamuvirkut on jotain vanhoihin tapoihin fakkituneita, jotka eivät kestä maailman muuttumista. Nyhertävät samaa polkua kun sukunsa aikoinaan, oli se kivaa tai ei.