Lue keskustelun säännöt.
Isoisä nolasi 12-vuotiaan kylässä ruokapöydässä "onko sulla siellä puhelimessa jotain tärkeämpää kuin minä ja mummi"
05.04.2017 |
Oli ärähtänyt vihaisesti kun tyttö oli katsonut whatsapp-viestinsä. Tyttö oli ollut koko loppu vierailun häpeissään, ihan kuin tuo olisi ollut suurikin synti.
Kommentit (179)
Siis miksei nykylapsia ja teinejä saisi enää nolata minkäänlaisesta käytöksestä? Miksei pidä joutua häpeämään tekojaan? Joo, ei se viestien lukeminen mikään rikos ole, mutta ei ne viestit myöskään katoa mihinkään ja 12-vuotiaan pitäisi tajuta ettei kännykän näprääminen ole ok joka paikassa ja tilanteessa. Tai no, ei sitä näköjään ymmärrä moni vanhempikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jumankekka mikä lynkkays kun KAKSITOISTAVUOTIAS vähän mokaa. Totta on, että hyviin käytöstapoihin ei kuulu puhelimen käyttö ruokapöydässä, mutta kuka oli täydellinen ihminen tuon ikäisenä tai edes aikuisena? Asiallinen huomatus olisi varmana riittänyt, tuollainen vanhemmille ihmisille tyypillinen marttyyrisointi on rasittavaa sekin.
Meillä tuota nuoremmatkin tajuaa ihan itse laittaa sen puhelimen pois kun ollaan ruokapöydässä.
Ei ole koskaan tarvinnut käskeä tai nolata. Mutta lapsethan ottavat esimerkkiä vanhemmistaan.
Niin nuorille kuin aikuisillekkin olisi hyvä muistuttaa, että koko ajan EI ole pakko olla tavoitettavissa. Sitä whatsapp viestiä ei ole pakko lukea heti, kun puhelin kilahtaa. Ärsyttää, kun ihmiset kaivaa kännyköitä esim. verikokeenotossa, (minulla oli juuri neula laitettuna suoneen, kun puhelin pirahti ja heti olisi pitänyt katsoa kuka siellä on), kaupan kassalla kesken maksutapahtuman ja elokuvateatterissa (se valo häiritsee).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein. Kylässä ei puhelinta näpräillä vaan keskitytään keskustelemaan ja olemaan läsnä.
-15vEli isäntäväki ei oikeesti ole kiinnostavia, koska pitää oikein keskittymällä keskittyä keskustelemaan ja olemaan läsnä. Mielenkiintoisten ihmisten kanssa ei tarvi keskittyä, se tulee luonnostaan. Siinä ei ehdi eikä tarvi kännyä käpälöidä. On niin paljon keskusteltavaa. Teiniä ei isovanhemmat kiinnostanut, mikä on ihan normaalia. Harvempia teinejä kiinnostaa. Yleensä ne isovanhemmat ei muuta tee kuin valittaa ja vittuilee. Kaikki on aina ollut paremmin heidän nuoruudessaan. Kyllä se känny silloin kiinnostavampi on.
Siis opettaako joku lapsilleen,että jos ihmisten seura ei aidosti kiinnosta,ei tarvitse piitata alkeellisimmistakaan käytöstavoista? Voi tulla vaikeaa myöhemmin elämässä,aikuisena viimeistään joutuu tekemään asioita,jotka ei niin hirveästi innosta,mutta ne täytyy silti tehdä.
Se käytöstavoista välittäminen olisi helpompaa jos toinenkin osapuoli noudattaisi niitä. Tuttu juttu, ensin isovanhemmat eivät edes puhu teinille ja keskeyttävät tämän joka kerta kun tämä saa sanottua jotain. Ja kun sieltä suusta pääsee vihdoin kokonainen lause niin teinin mielipide on väärä, arvosanat paskoja, keskustelun lomassa googletettu vastaus on väärää tietoa koska naapurin Pirkko sanoi että ei se ole noin ja teinin kaveritkin on ihan perseestä.
Tuollaiset traumat isovanhemmista lienevät vähemmistössä. Valtaosa isovanhemmista on kiinnostuneita lapsenlapsistaan, eikä suhtaudu näihin vihamielisesti. En ymmärrä, miksi tuollaista pitäisi automaattisesti olettaa tämän aloituksen tilanteessa. Valtaosa teineistä taas tekee tuollaista, että erehtyy joskus käyttämään kännykkää ruokapöydässä. Tuo muiden huomioimattomuushan on vanha teema: viisitoista vuotta sitten teinejä ojennettiin ruokapöydässä tekstaamisesta ja matopelin pelaamisesta, itselleni aikoinaan ärähdettiin Aku Ankan lukemisesta ruokapöydässä. Vaikka kyseessä olisi "tavanomainen" teinin käytös, ei se tarkoita, etteikö teiniä voisi kasvattaa ja opettaa tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tehdään tota samaa nuorille sijaisille. Ilmeisesti kännykässä on jotain jännempää kuin työkavereiden kanssa juttelu ruokatunnilla. Ei sen puoleen, saahan silloin tehdä mitä lystää, mut olis ihan kiva tutustua näihin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tosta nyt?
Mun äiti, eli poikani mummi, sanoi pojalle kahvipöydässä "pistäppä Jussi se puhelin pois vähäksi aikaa"
Mun mielestä se oli ihan oikein sanottu. Ja 15 vuotias poitsu pisti mukisematta kännykkänsä taskuun.
Ei se mitenkään loukkaantunut tai nolostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö oo opettanut lapsellesi käytöstapoja. Ei rääkätä ruokapöydässä puhelinta ja muutenkin jos ollaan yhdessä .
Kun olin tuon ikäinen, mun isovanhemmat aloitti nolaamisen kyselemällä "onkos jo poikaystävä". Kraah, mitä jotkut saa tuosta teinien (tai esi-) nolaamisesta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No.... meillä ei kännyköitä otetan ruokapöytään edes kotona.
Paitsi jos lapsi esim.herää eri aikaan viikonloppuna ja syö aamiaista yksin, niin toki saa lukea nettiä.
Mutta yhteisillä aterioilla ei.
Silti vähän hymyilyttää ketjun paatos. Olen melko varma, että jos ketjun paheksujamammoilla itsellään kilahtaa kännykkään tekstari kesken aterian, he kyllä enimmäkseen menisivät sen katsomaan.
Muttei teinit ja tietotekniikka ovat jostakin syystä vapaata riistaa moraali-metsällä. Ihmeellistä lasten sosiaalisen elämän aliarviointia. Hänelle ne omat kaverit ovat kyllä noin yleensö paljon tärkeämpiä kuin harvoin nähtävät isovanhemmat, varsinkaan ärähtelevät isovanhemmat. Olisihan tuosta nyt voinut kauniistikin huomauttaa. Että xxx kulta, mitä jos pidetään kännykät poissa ruokapöydäsrä, katsot viestit sitten hetken kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nämä kommentit nolaamisesta, ja miten on väärin, jos isoisä yrittää kasvattaa teiniä nolaamalla, ja pitäisi sanoa hienotunteisemmin. Eihän tuollainen ole nolaamista. Jos teini tuntee tuollaisesta itsensä nolatuksi, hän ei ole aivan terve. Sanojana on kuitenkin oma isoisä. Ymmärtäisin, että tuntisi itsensä (aiheellisesta syystä) nolatuksi, jos saisi tuollaisen kommentin pomoltaan ollessaan tärkeässä kokouksessa. Tai jos vaikkapa pappi moittisi kännykän käytöstä hautajaisissa. Sellaisesta voisi tulla nolostunut ja kurja olo. Mutta tuossa tilanteessa, isovanhempien kanssa ruokapöydässä. Normaali teini unohtaisi tuon välikohtauksen kymmenessä minuutissa, vaikka kokisikin toimineensa itse sopimattomasti.
Samaa mieltä. Kukaan ei ihmettelisi tai pitäisi minään, jos lapsen äiti sanoisi noin ruokapöydässä, tai jos vaikkapa lapsen opettaja sanoisi vastaavaan sävyyn kännykän käytöstä tunnilla. Samalla tavalla isovanhempi on tietynlaisessa kasvattajan roolissa, vaikka kasvatusvastuu ja päätäntävalta eivät tietenkään ole yhtä isot kuin vanhemmalla. Mutta nykyäänhän on yleistä tämä, että isovanhemmille tehdään selväksi, että he eivät kuulu perheeseen. Isovanhemman koetaan ylittävän valtuutensa, uhmaavan av-mammaa ja olevan kohtuuton päällepäsmäri, jos tämä ei suhtaudu lapsen kasvatukseen kuin ventovieras. Silti lapsenlapsia pitäisi ottaa kylään, vaikka heille ei anneta minkäänlaisia vapauksia osallistua lapsen kasvatukseen vierailun aikana. Pitää vaan sietää sen av-mamman tuotoksen perseilyjä kommentoimatta tai asettamatta edes OMAN huushollinsa sääntöjä. Ymmärrän toki, että pääsääntöisesti vanhemmilla on oikeus päättää kasvatuksesta, mutta minusta vanhemman oikeutta jokaiseen pikkuasiaan ei tarvitsisi niin raivokkaasti puolustaa.
En kylläkään lukenut koko ketjua, mutta puolustiko ap jotenkin omaa kasvattajan valtaansa?
Se, miten luontevaa isovanhemman on ärähdellä lapsenlapselleen on aika riippuvaista siitä, kuinka läheinen suhde on. Meillä isovanhemmat asuvat kaukana ja tapaamisia on kerran tai kaksi vuodessa. Sellainen isovanhempi ei kyllä omaa mitään kasvattajanroolia lapsenlapsiinsa. Jos he alkaisivay kasvattaa lapsiani, lapset toden totta kokisivat olonsa nolatuiksi ja ihmettelisivät, millä oikeudella etäinen paappa heitä moittii äidin ohitse.
Eikä kyse olisi siitä, että minä jotenkin rajoittaisin, vaan he itse eivät välitä ja siitä seuraa kyllä sananvallan aikalainen kapeneminen. Sananavaltaa saa vain ottamalla osaa ja kantamalla itsekin vähän vastuuta asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt rumasti sanotaan, niin nykyajan mummoista ja isoisistä niin iso osa viis veisaa lapsenlapsista omien harrastuksiensa, matkojensa ja ihan vain mukavuutensa takia, että joku lapsenlapsi voisi ihan reippaasti vastatakin tuohon että voi kuule, vaikka miten paljon. Jos vaikka appivanhemmat viettävät eläköitymisensä jälkeen kymmenen seuraavaa vuotta Euroopassa matkaillen, niin on se aika tekopyhää kerran kesässä laittaa kortti jostain Maltalta, että täällä on hei tosi upeeta ja voi kun on niin hirween ikävä lapsenlapsia. Kavereille esitellään valokuvia ja esitetään osallistuvia isovanhempia.
Ja joo, kyllä meidän lapset ovat pitäneet turpansa tukossa ja jättäneet möläyttelyt isovanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nämä kommentit nolaamisesta, ja miten on väärin, jos isoisä yrittää kasvattaa teiniä nolaamalla, ja pitäisi sanoa hienotunteisemmin. Eihän tuollainen ole nolaamista. Jos teini tuntee tuollaisesta itsensä nolatuksi, hän ei ole aivan terve. Sanojana on kuitenkin oma isoisä. Ymmärtäisin, että tuntisi itsensä (aiheellisesta syystä) nolatuksi, jos saisi tuollaisen kommentin pomoltaan ollessaan tärkeässä kokouksessa. Tai jos vaikkapa pappi moittisi kännykän käytöstä hautajaisissa. Sellaisesta voisi tulla nolostunut ja kurja olo. Mutta tuossa tilanteessa, isovanhempien kanssa ruokapöydässä. Normaali teini unohtaisi tuon välikohtauksen kymmenessä minuutissa, vaikka kokisikin toimineensa itse sopimattomasti.
Samaa mieltä. Kukaan ei ihmettelisi tai pitäisi minään, jos lapsen äiti sanoisi noin ruokapöydässä, tai jos vaikkapa lapsen opettaja sanoisi vastaavaan sävyyn kännykän käytöstä tunnilla. Samalla tavalla isovanhempi on tietynlaisessa kasvattajan roolissa, vaikka kasvatusvastuu ja päätäntävalta eivät tietenkään ole yhtä isot kuin vanhemmalla. Mutta nykyäänhän on yleistä tämä, että isovanhemmille tehdään selväksi, että he eivät kuulu perheeseen. Isovanhemman koetaan ylittävän valtuutensa, uhmaavan av-mammaa ja olevan kohtuuton päällepäsmäri, jos tämä ei suhtaudu lapsen kasvatukseen kuin ventovieras. Silti lapsenlapsia pitäisi ottaa kylään, vaikka heille ei anneta minkäänlaisia vapauksia osallistua lapsen kasvatukseen vierailun aikana. Pitää vaan sietää sen av-mamman tuotoksen perseilyjä kommentoimatta tai asettamatta edes OMAN huushollinsa sääntöjä. Ymmärrän toki, että pääsääntöisesti vanhemmilla on oikeus päättää kasvatuksesta, mutta minusta vanhemman oikeutta jokaiseen pikkuasiaan ei tarvitsisi niin raivokkaasti puolustaa.
En kylläkään lukenut koko ketjua, mutta puolustiko ap jotenkin omaa kasvattajan valtaansa?
Se, miten luontevaa isovanhemman on ärähdellä lapsenlapselleen on aika riippuvaista siitä, kuinka läheinen suhde on. Meillä isovanhemmat asuvat kaukana ja tapaamisia on kerran tai kaksi vuodessa. Sellainen isovanhempi ei kyllä omaa mitään kasvattajanroolia lapsenlapsiinsa. Jos he alkaisivay kasvattaa lapsiani, lapset toden totta kokisivat olonsa nolatuiksi ja ihmettelisivät, millä oikeudella etäinen paappa heitä moittii äidin ohitse.
Eikä kyse olisi siitä, että minä jotenkin rajoittaisin, vaan he itse eivät välitä ja siitä seuraa kyllä sananvallan aikalainen kapeneminen. Sananavaltaa saa vain ottamalla osaa ja kantamalla itsekin vähän vastuuta asioista.
Näinpä. Pelkkä sukulaissuhde ei oikeuta ojentamaan ja kurasseeraamaan. Nätisti voi sanoa ja kertoa, että meillä on tämmöinen sääntö, talossa talon tavalla siis.
Mutta noin muuten kasvatus on ennen kaikkea vanhempien asia, ja jos on sanottavaa, niin mieluimmin nolaamatta ja vanhemmille, jotka saavat sitten kasvattaa lapsensa haluttuun tapaan.
Isovanhemmar voivat olla läheisiä ja läsnäolevie, ja heidän sanomisensa lapsi ottaa toisin kuin jonkin etäisen ja harvoin nähdyn isovanhemman. Jälkimmäisen ärähtelystä teini varmasti nolostuukin, ja jatkossa viihtyy vieläkin huonommin isovanhempien seurassa. Sekö se olikin se papan tavoite?
Tosi hyvä huomio. Oltiin tyttöporukalla reissussa, ja aamiasella huomattiin ,että kaikki näippäilee kännykkäänsä eikä puhu vierustoverilleen. Ihan hyvä huomio isovanhemmalta.
Hämmentyisin minäkin tuollaisesta. Meilläkään ei saa lapsilla olla kännykkää ruokapöydässä, mutta jos se soi tai kilauttaa viestistä pitkän istuskelun lomassa (siis jos siinä pöydän ääressä keskustellaan pitkään), niin minä annan lapselle luvan mennä katsomaan.
Naurattaa, jotenkin lapsellisesti sanottu. Onko isoisällä mahdollisesti aspergerin syndrooma?
Se käytöstavoista välittäminen olisi helpompaa jos toinenkin osapuoli noudattaisi niitä. Tuttu juttu, ensin isovanhemmat eivät edes puhu teinille ja keskeyttävät tämän joka kerta kun tämä saa sanottua jotain. Ja kun sieltä suusta pääsee vihdoin kokonainen lause niin teinin mielipide on väärä, arvosanat paskoja, keskustelun lomassa googletettu vastaus on väärää tietoa koska naapurin Pirkko sanoi että ei se ole noin ja teinin kaveritkin on ihan perseestä.