Isoisä nolasi 12-vuotiaan kylässä ruokapöydässä "onko sulla siellä puhelimessa jotain tärkeämpää kuin minä ja mummi"

Vierailija kirjoitti:

Törkeästi sanottu. En ihmettelisi, vaikka nolattu ihminen ei jatkossa haluaisi isovanhempiaan tavata. Jokainen päättää itse omasta puhelimenkäytöstään, eikä varsinkaan vieraita aleta päsmäröidä.

Olet niin väärässä ja isoisä oikeassa. Teini käyttäytyi huonosti ja se johtuu siitä että ap ei ole opettanut miten kuuluu käyttäytyä.

Paha sanoa, mutta suuri osa nykyvanhemmista on samanlaisia kuin tämä pentu.  Toivottavasti mukula ja hänen äitinsä ovat selviytyneet vaarin karmaisevasta käytöksestä ilman ulkopuolista terapiaa.  Hoh.  Toisten kunnioittaminen ei tunnu kuuluvan nykyihmisen normaaliin päiväjärjestykseen.  Olen lastenlapsieni kanssa paljon, ja tiedän, miten paljon erilainen viihde-elektroniikka heitä viehättää.  Ruokapöydässä meillä on aina kuitenkin hauskaa ja se on paikka, missä vaihdetaan kuulumiset koulun ja päiväkodin jälkeen ennen kuin vanhemmat palaavat vietettyään ensin aikaa töissä, harrastuksissa ja lapsiaan tärkeämpien ystäviensä kanssa.  Lapset räpläävät kännyköitä ja tiettäreitä sitten illalla kotona, kun vanhemmatkin notkuvat sosiaalisessa mediassa selvittämässä omaa ylivertaisuuttaan muiden samanlaisten tyhjäpäiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kommenteista taas kerran huomaa, että wt-ihmisten mielestä kännykän näprääminen ruokapöydässä ja vielä vierailulla ollessa on ihan ok. 

Niin mistä kommenteista? Ei kannata ruokkia provoa näin ilmeisellä tavalla, vink vink.

Otsikkohan tässä on jo virheellinen, pitäisi olla: 12-vuotias nolasi perheensä käyttäytymällä huonosti ruokapöydässä isovanhempien luona.

Opeta lastasi:

Jos aikuisten seurassa täytyy katsoa kännykkää, voi sanoa: anteeksi, mulle tuli viesti, katson sen nopeasti.

Ja tätäkään ei ruokapöydässä.

Ja isommat viestketjut voi köydä vaikka vessassa tai eteisessä kurkkaamassa. Valitettavasti isovanhempien luona on usein tylsää. Mutta elämä on.

Isoisä on pahempi kuin Hitler! Nyt kannattaa laittaa välit kokonaan katkolle.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein. Kylässä ei puhelinta näpräillä vaan keskitytään keskustelemaan ja olemaan läsnä.

-15v

Eli isäntäväki ei oikeesti ole kiinnostavia, koska pitää oikein keskittymällä keskittyä keskustelemaan ja olemaan läsnä. Mielenkiintoisten ihmisten kanssa ei tarvi keskittyä, se tulee luonnostaan. Siinä ei ehdi eikä tarvi kännyä käpälöidä. On niin paljon keskusteltavaa. Teiniä ei isovanhemmat kiinnostanut, mikä on ihan normaalia. Harvempia teinejä kiinnostaa. Yleensä ne isovanhemmat ei muuta tee kuin valittaa ja vittuilee. Kaikki on aina ollut paremmin heidän nuoruudessaan. Kyllä se känny silloin kiinnostavampi on.

Ei ton ikäisillä ole vielä kehittyneitä tunteita - kuhan haluaa huomiota ja sitä kautta taskurahaa, jota sinä tietenkin olet heti antamassa...

Vierailija kirjoitti:

Opeta lastasi:

Jos aikuisten seurassa täytyy katsoa kännykkää, voi sanoa: anteeksi, mulle tuli viesti, katson sen nopeasti.

Ja tätäkään ei ruokapöydässä.

Ja isommat viestketjut voi köydä vaikka vessassa tai eteisessä kurkkaamassa. Valitettavasti isovanhempien luona on usein tylsää. Mutta elämä on.

Riippuu isovanhemmista. Meillä murmelit viihtyvät niin hyvin, että vanhempien tullessa hakemaan eivät millään tahtoisi lähteä.  Yökylään jäädään aina, kun mahdollista. Ja hitot, että me pidetään lystiä.  Ja ihan ennenkuin kukaan ehtii tietää paremmin, niin meillä ei sallita huonoa käytöstä, ei syödä makeisia arkisin eikä myöskään jätetä läksyjä tekemättä. Yhdessäolosta ei toisaalta kitsastella.

Meidän teinit käy todella mielellään mummon eli mun äitini luona. Ihan räpläävät kännyköitäänkin siellä, jopa ruokapöydässäkin joskus. Mummolla on kuitenkin sellainen luonteva suhtautuminen teineihin, kun on niin paljon heitä nähnyt. Jos mummolla ei ole asiaa teineille tai puhuu vaikka minun kanssani, ei kännyt häntä häiritse. Mutta jos mummo haluaa jotain sanoa, mitä pitäisi kuunnella, hän kyllä sanoo sitten teineille että puhelimet pois, minulla on asiaa. Ja teinit laittaa ja kuuntelee, eikä kyllä koskaan ole nolostuneet, vaan ihan hyväntahtoisesti naureskelleet. Joskus innostuvat näyttämään kännyistään mummolle pelejä tms, ja ehdottelevat että laita säkin tälläinen, ja mummo katsoo ja ihmettelee ja nauraa. Mummo on aina komentanut jos on tarvetta, eikä teinit hänen kanssaan riitaannu samanlailla kuin mun kanssani. Kuulema siksi, kun se on mummo :)

Miten niin nolasi? Ei meilläkään lapset saa puhelintaan näprätä kun yhdessä syödään. Tai jos ollaan kyläilemässä. Minne ovat kadonneet vanhat hyvät tavat kun ei niitä osaa monet vanhemmatkaan?

Hyvä vaan että joku herättää ympärillään olevaan maailmaan eikä vaan eletä sen puhelimen kautta.

Ulkoilma - jonnet ei muista :D

Nykyään ihmiset tosiaan ovat aivan liian vähän läsnä. Nenä kiinni puhelimessa ja kävellään jopa autojen alle. Pari kertaa itse joutunut painamaan jarrut pohjaan ja painamaan rääkkää, kun idiootit eivät katso muualle kun sinne puhelimeensa :/

Isoisällä on pointti. Entä kun mummia ja häntä ei enää ole? Jos kännykkätytöllä on silloin jo omia lapsia, ja isomummi ja -vaari tulevat mieleen.

I k i n ä ei saa ketään syrjäyttää jonninjoutavan takia ruokapöydässä, joka on yksi korkeimpia yhteyksiä.

Minäkin olen monta kertaa sanonut (aikuisille) kavereille ihan vastaavasti. On se kiva kun pitkän tauon jälkeen näkee, niin kaikki vaan näprää puhelimia. Varsinkin jos yritän jotakin asiaa kertoa, niin lopetan puhumisen siihen, kun joku kaivaa puhelimensa esiin, jatkan puhumista kun puhelin on taas taskussa.

hehhe, meillä näprää noi mummit ja vaaritkin nykyään kännyköitään tämän tästä, samoin lapset. Joskus oikein hämmästyn kun ollaan sukupolvet paikalla kaikki, niin saatan olla itse ainut joka ei vilkuile viestejään eikä päivitä mitään some-kanaviin...

sinänsä kyllä inhoan sitä, jos isovanhemmat joskus ns. leikkii kasvattajaa. He eivät siis ole koskaan hoitaneet lapsiamme, yhdessä kyläillään perheellä ja meillä aika kiltit ja rauhalliset muksut jopa. Silti vanhukset saattavat joskus hikeentyä jostain ihan turhasta, jos lapset vähän hassuttelee. Ovat tottuneet jo vuosikausia omaan hiljaiseen rauhaansa, niin pienikin elämä ympärillä saa pakan sekaisin.  

Periaatteessa olen samaa mieltä kuin moni täällä eli ei ole sopiva paikka räplätä puhelinta ja saa siitä sanoakin. Mutta nätistikin voisi sanoa. Ylipäänsä ihmettelen sitä, miten negatiivisesti lapsille ja etenkin nuorille puhutaan koko ajan. Pieni, hyvin arkinen esimerkki: seison kirjaston edessä odottelemassa, kun kirjastosta tulee äiti lasten kanssa. Oven vieressä on iso lehtikasa, jonne lapsi menee seisomaan. Mitäpä äiti? Ärisee kiukkuisesti "Tule HETI pois sieltä", ei puhettakaan, että voisi todeta, että "Oho, onpa iso lehtikasa. Jollain on ollut iso työ kerätä se. Mutta jatketaan me matkaa" tms. vaan heti se kiukkuinen kivahdus ja katse joka todistaa lapselle, että hän on oikea maanvaiva ja kaiken pahan alku ja juuri. Itse isompien lasten äitinä kadun todella syvästi, että tuollaiseen sorruin itsekin monet kerrat. Kuinka moni aikuinen pitäisi tuollaista puhuttelua ihan asiallisena ja ystävällisenä? Ja sitten ihmetellään, kun lapset eivät tottele (perustuu kiintymykseen ja sellaiseen normaaliin miellyttämisenhaluun, ellei sitten pelkoon) tai masentuvat.

Kännyköistä sitten erikseen sanoisin, että suuri osa aikuisista on täysin koukussa kyseiseen vempeleeseen ja räplää sitä melkein missä vain. Turha taivastella lasten huonoa käytöstä, jos on itse aiheuttanut lapselleen riippuvuuden tarjoamalla laitteen käyttöön. Omalla teinilläni oli tietokonepeliongelma kunnes laitoimme tietokoneeseen aikalukon ja hyvin on sen jälkeen mennyt. Toki teini hokee, että kaverit pelaavat paljon enemmän ja iltamyöhään ja hän jää tästä ulos, mutta terveys ja mielenterveys nyt ensin, sitten vasta kehittyminen pelaajana ym. Oikeasti nuo laitteet aiheuttavat monille riippuvuutta, eikä se minusta ole erityisen heikon tai huonon ihmisen merkki, eikä sellaista hoideta määkimällä, että oletpas sinä huonotapainen.

Tuon on pakko olla provo.

Jos olisi totta, voisi todeta isoisän kuuluvan ns. selkärankaisiin. Ominaisuus ei aina periydy.

Niin oliko sillä isoisällä sitten jotain asiaakin? Ymmärrän jos yhteinen juttu oli kesken, mutta muuten tuollainen tuntuu vain turhalta itsensä korostamiselta ja itse olisin luultavasti tuossa iässä pitänyt vaariani ihan hölmönä kun ei kunnioita minun juttujani.

Isoisälle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Jos jonnekin mennään kylään, niin ei silloin olla puhelimessa ja jos ollaan niin se kertoo jotain käytöksen puutteesta ja että vanhempia ei kiinnosta opettaa kullannupuilleen niitä käytöstapoja.

Meillä on kotona lasten kanssa sovittu, että kylä-kylässä ei värkätä puhelinten kanssa lainkaan ja jos on perheen yhteistä aikaa eli esimerkiksi ruokailu, leffahetket tai pelihetket.. (juu pelataan jonkun verran lautapelejä)

On kyllä oppineet olemaan useamman tunnin ilman puhelinta.

Me kyllä omalla porukalla kaikki otetaan ihan rennosti ja räplätään puhelimia aina kun halutaan. Mummillakin joskus on itsellä puhelin siinä ruokapöydällä. Sitten jossain virallisemmissa kyläpaikoissa jätetään puhelimet taskuun. Ja tuosta asiasta voi sanoa nuorelle ihan sievästi, ei tarvitse tiuskia ja nolata.

Väyväyväyyyyy... ei mun lapsen tarvi missään käyttäytyä, se saa olla aina ihan niinkuin sitä huvittaa.

Voi taivas, tarviiko sitä kaikenlaisten ihmisten lisääntyä?