***ELOmassujen torstai***
Kommentit (43)
Meilläkään ei tosiaan rankaista myöskään koiraa mistään mitä on tehnyt aikaisemmin eli ei jää teosta kiinni.
Yksin se joutuu olemaan toisessa kerroksessa, koska teen töitä kotosalla :) ja muutenkin yksinoloa on hyvä pitää yllä, koska muuten se taito unohtuu ja alkaa olla eroahdistusongelmaa yksin jättäessä.
Pia
Olipa jo pitkä viesti, tosin yleensä ehdin lukea ekat viestit heti aamusta ja nyt vasta lounaan jälkeen. Kohta lähdetään työporukan kanssa curlingia kokeilemaan, joten lyhyeksi jää tämä päivä.
Niin, aloitan itsekkäästi omasta navasta. Meillä oli tänä aamuna rakenneultra ja se hymyilyttää kovasti. Kaikki oli siis hyvin, vaikka tuntuikin että aika kevyt ultraus ja kesti vain n. 10-15 min. Eri mitat vastasivat hyvin viikkoja (18+2) ja sydämen rakenteet näkyi selvästi, samoin se että pikkuisella oli pisuhätä :) Istukkakin oli noussut kohdunsuulta (Emalille tiedoksi, että se on siis edelleen edessä), mikä on helpotus synnytystä ajatellen.
Meille sattui sikäli mukava kätilö, että se etsi innokkaana kuvakulmaa nähdäkseen sukupuolen ja taisi se sitten selvitä, kun Onnikin oli yhteistyöhaluinen. Kätilöä siteeratakseni, " jos tämä ei ole poika niin minä jään eläkkeelle" . Mies oli kuin hangon keksi kun asia selvisi, minulle se oli sinänsä vain helpotus, että osaa konkreettisemmin ajatella vauvaa nyt kun tietää sukupuolen. Tai no, tietenkin näissä ultrissa on erehtymisen mahdollisuus, mutta ilmeisesti tällä kertaa oli melko hyvät näkymät. Mutta, nyt meni meilläkin vaatekaappi uusiksi ja nimen valintaa pitää vielä miettiä.
Muuta. Pepper: selvältä uhmaltahan tuo teidän pojan käytös kuulostaa! Mä luulen, ettei meidän neidillä vielä kunnon uhmaa edes ole, kun se leppyy melko nopeasti ja jopa puhumalla voi selvitä asioista. Mutta itkun ja narinan määrä on lisääntynyt eksponentiaalisesti viimeisen 3kk:n aikana!
Läheisen sairastaminen: tiedän mistä puhut Opemamma (ja joku muukin tästä kirjoitti?). Minun anoppini kuoli viime lokakuussa syöpään ja se vei kyllä puolessatoista vuodessa :( Kummasti sitä vaan näistäkin toipuu, mutta olisipa ollut ihanaa jakaa tämäkin odotus hänen kanssaan - hän kun seurasi tiiviisti esikoisemme odotusta (oli eka lapsenlapsi).
Vitamiinit: mä syön Multivitaa ja tietty D-vitamiinia (eiks sen muuten saa kohta lopettaa?). Tuoremehua juon puoli lasia aamulla, siinähän on myös c-vitamiinia. Olen pyrkinyt myös syömään entistä useammin töissä, kun salaatit on aina lisukkeena, kotona niitä ei tule kovin usein tehtyä.
Raskauden kommentointi: johtuen varmaan mun elokuisesta keskenmenosta kaikkien kommentit ovat olleet vain positiivisia. Tai no, oma esimies ei kyllä onnitellut vaan esitti toiveensa, että mun projekti valmistuu ennen äitiyslomaa.
Tällaista tänään. Päivä jatkuu aurinkoisissa tunnelmissa!
KK ja Onni rv18+2
Edellisessä raskaudessa molemmat näyttivät poikaa ja poikahan sieltä tuli!
Tällä kertaa näyttäävät tyttöä, että saapas nähdä...
Tyttö olisi tietenkin toiveissa, että ehkäpä sekin vaikuttaa tuohon testin tulokseen ;D
e&t
Tää on ihan ihmeellistä,et mie ehin kirjottamaan kaks kertaa samana päivänä! Ylensä en ehi ees joka päivä. Puhelinkii on ollu onneks hiljaa eli taidan saada pitää ainakin tän vapaapäivän :)!
Picapicalle myös lämpimiä ajatuksia ja voimia äidin sairauden takia. On varmasti hyvä,että äidilläsi on muutakin ajateltavaa ja jotain mukavaa odotettavaa ettei kaikki ajatukset pyöri sairauden ympärillä. Toivon äidillesi hyvää vointia ja paranemista!
Babyperhonen kyseli vitamiineista ja syömisestä. Mie alotin Multivita specialin jo ennen raskautumista. Viime neuvolassa terkkari kuitenkin kiels miulta senkii,kun hb oli noussu 153! Nyt otan vaan d-vitamiinia ja maitohappobakteerikapseleita (mikä sanahirviö). D-vitamiininkin voi lopettaa tän kuun lopulla. Mie syön kyllä aina tosi paljon hedelmiä ja marjoja ja jonkin verran kasviksiakin eli vitamiinia pitäis olla riittävästi. Mie syön kyllä muutenkin kaikkea paljon tällä hetkellä! En oo kärsiny minkäänlaisesta pahoinvoinnista vaan ennemminkin liian hyvästä ruokahalusta ja aina vaivaavasta makeanhimosta.
Mie oon pohtinu tän aamua vauvan sukupuolta kiivaasti ja tehny vertailuja kaikkien lasten ultrakuvista. Tää on ihan outoa,kun en oo ikinä halunnu tietää sukupuolta etukäteen! Esikoista oottaessa en ihmeemmin miettiny koko asiaa. Kuopuksen odotus oli niin erilainen,että aavistin silloin odottavani poikaa. Nyt on aika epävarma olo. Oon vertaillu oireita,mahan kokoa ja muotoa, sykkeitä ja niitä kuvia sekä unia,mut en oo selkeesti kummankaan sukupuolen kannalla. Pitää illalla vertailla vielä kaverin kolmen muksun ultrakuvia. Jos sieltä löytyis jotain yhtäläisyyksiä? Ihmeellistä miten tää näin mietityttää,vaikka nytkin on päätetty ettei sukupuolta etukäteen kysellä?!
Sit herkuttelemaan marjapiirakalla..NAM!
Hipsuhiiri ja Pipana 20+4
Pakko oli testata,kun niin mieltä vaivaa. Eipä tullut helpotusta sieltäkään. Kiinalaisen kalenterin mukaan ois poika tulossa ja vanhan kansan uskomusten mukaan tyttö! Piinaavaa!
Hipsuhiiri taas!
Hei!
Meillä alkoi koiran munuaisvaivat sillä, että se unissaan kasteli alleen, vaikka päivisin ei ollut mitään ongelmaa. Vastaavia oireita voi olla virtsatietulehduksissa ym. Eli käytöspuolen lisäksi kannattaa miettiä, onko jostain sairaudesta kyse, jos koiran käyttäytyminen muuttuu äkisti, esim. juoko koira normaalia enemmän.
Rapsutuksia kaikille listalaisten koirille! Eiköhän se koirien ja vauvojen yhteiselo suju yleensä hyvin, kun koirat ovat luonnostaan laumaeläimiä. Meidän koira oli ainakin tosi lapsirakas, mutta ei nyt sitten jaksanut elää sinne elokuulle asti.
t. Picapica ja Peukaloinen (19+1), pentukuume pahenemassa päivä päivältä ja huomaan kärttäväni mieheltä koiraa ihan samoilla sanoilla kuin aikanaan vanhemmilta...
Vanhan kansan kanssa meni vastaukset tasan! Kiinalaiset ennustavat poikaa. Itsellä on viime viikot ollut ihan tyttöolo, ihan aluksi tuntui pojalta.
Ota tästä sitten selvää.
t. Picapica ja Peukaloinen - tyttö tahi poika, kunhan ihmiseksi syntyy...
Onpas taas pitkä pino ja paljon asiaa. Täällä yksi raskausdementian vaivaama ilmoittautuu, eli puolet asioista jää kommentoimatta.
Tänään oli neuvola. Sf-mitta huimat 23,5 cm. Esikoisesta sama mitta oli 10 viikkoa myöhemmin, hirvittää miten iso miusta vielä tulee. Paino oli 200g lähtöpainon alla, mutta eiköhän sekin ala nousemaan kaksosten kasvun myötä. Ja rautakuurillekin taidan joutua, Hb oli 115 normaalisti miula on yli 150. Muuten oli kaikki ok, kahdet sydänäänet löytyi, kuulemma toisella korkeampi syke kuin toisella ja neuvolan täti veikkailikin, että saattaa olla vaikka tyttö ja poika tulossa.
Perhekoosta ollut puhetta tällä viikolla. Meillä taitaa jäädä perhekoko viiteen, vaikka alunperin näytti pitkään että vain yksi lapsi meidän perheessä. Hankalan ensimmäisen raskauden ja kiireelliseen sektioon johtaneen synnytyksen jälkeen meni melkein 4 vuotta ennenkuin uskallettiin yrittää toista. Ja päätettiin jo etukäteen, että tämä on sitten viimeinen raskaus ja synnytys. Luonto sitten päätti, että jos vaan kerran enää raskaudun niin pitää sitten tulla tuplat :)
Ensimmäinen raksauteni ei varmaan kovin monesta kuulosta hankalalta, mutta miulla on hirvittävä neula - ja piikkikammo. Ja sairastuin raskausdiabetekseen, joten veriarvojen omaseuranta oli yhtä tuskaa. Ja on edelleen, eli nyt on taas raskausdiabetes ja ahkera omaseuranta menossa. Neulakammo ei vaan hellitä, pahenee vaan. Ja koko ajan pelottaa että jos vielä insuliinille joudun niin itsensä pistäminen voi olla tekemätön paikka.
Tunnustaudun minäkin suonenvedosta kärsviväksi, kiitos hyvistä vinkeistä, pitänee kokeilla magnesiumia ja nesteytystä, josko niistä olisi apua. Ja kana kuuluu myös täällä inhokkeihin, ennen aina ravintolassa käydessä piti saada kanafilettä jne, nyt ei tee yhtään mieli, ei voi edes kuvitella syövänsä.
Jaksamista uhmaikäisten kanssa, täällä on 4 -vuotias uhmaikäinen, jolle mikään ei kelpaa ja kaikki on huonosti. Ja sängynalle pitää juosta piiloon/häpeämään jne kun tietää, että mie en isoine mahoineni pääse poiskaan hakemaan. Eli kyllä se uhma aina ohi menee ennen seuraavan uhmakauden alkua :)
Kaikille myös jaksamista omaisten sairauksien kanssa ja ultrakuulumisten ja
muun kanssa. Ja aurinkoista kevättä!
Babybel ja jättimasu rv19+6 (huomenna puoliväli!)
MINIK: kiitos tuosta rautamehuvinkistä! Onko se mehu hyvän makuista?? Olen todella huono lääkkeiden ottaja ja lääkemakujen suhteen tosi tarkka tai muuten tulee yökötys. Uskallankohan kokeilla?
PANTTERILLE JA MINIK:LLE kiitoksen suonenvetoon liittyvistä vinkeistä. Siis banaaniahan meikäläinen syö päivittäin useita, mutta täytyy kokeilla vielä kivennäisvesiä ja tuota Fenix-juomaa. Ja ehkäpä apteekkireissulla voisi hankkia ihan ne tabutkin.
Muuten täytyy kyllä myöntää, että tässä osoitteessa ei paljon vitamiineja popsita. Unohdin hankkia d-vitamiinitkin, joista neuvolan th alkuraskaudessa mainitsi. Yritän kyllä syödä monipuolisesti. Etenkin töissä panostan salaatteihin, sillä täällä on yleensä monipuolisia ja herkullisia salaatteja tarjolla.
Ei minuakaan ole mitenkään hemmoteltu tms. raskausuutisen vuoksi. Mies on ehkä hiukan kärsivällisempi kanssani ja ymmärtää, etten iltaisin yleensä jaksa tehdä mitään. Kun odotin ensimmäistä, meillä oli useinkin pieniä riitoja juuri tästä saamattomuudesta ja väsymyksestä, mutta nyt mies kokemuksesta tietää, että se kuuluu asiaan. Iloisia onnitteluja olen toki saanut kaikilta sukulaisilta ja ystäviltä.
Kävimpä testaamassa nuo HÖMPPÄTESTIT ja kyllä ne kovasti molemmat mulle tyttöä povaavat (ja sellainenhan on siis tulossakin.) Hauskoja tuollaiset testit :).
UHMASTA. Kyllähän mä tiedän, että tuo meidän pojan temppuilu on uhmaa, mutta se on taas viime aikoina ilmentynyt niin erikoisilla tavoilla, että on pakostikin tullut mieleen, että ei voi olla enää edes normaalia. Välillä osoitan syyttävällä sormella itseäni, että jotain on kasvatuksessa mennyt varmaan pahasti pieleen :(. Olen niin lyhytpinnainen ihminen, että hermostun ja korotan ääntäni tuolla pojalle. Siitä tietenkin jää sitten hirveän paha mieli. Minusta tuntuu, ettei tuo meidän poika hymyile tai naura enää koskaan, vaan aina on joku huonosti ja suupielet alaspäin. Hänen puheensakin on sellaista nitinää ja natinaa koko ajan.
Alkoihan se aurinko paistaa täälläkin! Kohta häivyn töistä, pitäisi vielä tehdä viime hetken hankinnat miehen huomisia syntymäpäivä silmällä pitäen. Sitten lapsen hakuun. Toivottavasti vastassa olisi hyväntuulinen pikkumies¿.
En nyt ehdi lukea ketjua, mutta kirjoitan kuitenkin pikaterkkuja rakennultrasta: 20+0 siellä oli reipas vauveli, painoarvio 313g, reisiluu 30mm, vartalonymp 145mm. Kaikki ok, koko vastasi viikkoja ja aivo- sydän- ja muut rakenteet normaalit. Sukupuolta kätilö ei millään suostunut sanomaan, mutta hänen kommenteistaan meidän arvauksiimme päättelin, että tyttö ei liene poissuljettu vaihtoehto. Sepä olisi ekstraihanaa, kun esikoinen on poika. Minulla tosin on " poikamaha" ja " poikaolo" , joten olin vähän yllättynyt. Mutta elokuussahan sen näkee sitten...
Ihanaa on myös kun liikkeitä tuntuu jo joka päivä, ja siten tietää että vauveli on hengissä.
Nytpä kirjoitan eka Wordiin, kun olen muutaman viestin onnistunut hävittämään¿.
IGAROKSELLE: Isosti tervetuloa mukaan, tänne kyllä mahtuu!
ENSIKOITA odottaville: Nauttikaa tuosta ainutkertaisesta ajasta. Muistan jo esikoisen ajoilta miettineeni monesti sitä, että hitsi kun tämä on niin ainutkertaista. Ei voi enää koskaan kokea sitä ensimmäisen lapsen odotusta, synnytystä, ekoja päiviä sairaalassa ja kotona¿Niissä on ihan oma fiiliksensä!!! Vaikka uskon tämän toisen kohdalla asioiden olevan yhtä ihania, mutta onhan siinä se tietty fakta, että sen on jo kertaalleen kokenut. Toki kaikki on erilaisia varmasti jollain tavoin¿ Ja teille vihjeeksi, että tällä palstallahan on erinomainen tilaisuus kysyä mitä vaan mikä mieltä vähänkin arveluttaa. Täältä todennäköisesti saa vastauksen ja löytyy kokemuksia asioista joita itse pähkäilee. Kysykää rohkeasti vaikka ¿tyhmemmältäkin¿ vaikuttavista asioista!
SUONENVEDOISTA: Banaanissahan taitaa olla juuri magnesiumia, vai ? Itse syön kalkkitabletteja joissa on mukana magnesium. En tosin tiedä onko niissä sitä tarpeeksi estämään suonenvetoja. Lisäksi syön Multivita-tabuja, yritän joka päivä muistaa, mutten kyllä aina muista¿.
Joku tuossa joku päivä suositteli mulle vielä sitä 4-D:hen menoa, kiiitos siitä. Vielä mietitään.(että raaskitaanko) Vaikka olen kyllä nyt vakuuttunut, että jos mennään niin tahdon toki tietää sukupuolen. Itseänikin se vaivaa aika lailla. Jos tulokas on poika, niin kerkeisin siten tottua ajatukseen, nyt kun se tuntuu vähän vieraalta. Eka meillä on siis tyttö eikä mulla ole veljiäkään¿eli ei ole kokemusta pojista¿.Tyttö tuntuisi niin paljon tutummalta¿. Kävinpä tekemässä noi testitkin, tyttöä näytti molemmat¿. Jos tieltä kiinnostaa, niin Googlesta haku sanalla boy or girl tulee jokin englannin kielinen testi, se näytti myös tyttöä. (esikoisen kohdalla myös) Mutta huuhaatahan noi kaikki luonnollisesti ovat!!
Meillä esikoinen myös lähestyy 2 vuoden uhmaa, ja kovalla vauhdilla. Toisinaan päivät on aika rankkoja!!! Voimia kaikille uhmaikäisten kasvattajille!
Voimia myös kaikille, joilla jotain vastoin käymisiä on (siis sairauksia, tai huolia vauvasta tai muuta ¿.)
Nyt täytynee taasen mennä.
Päivänjatkoja!!
Katzu ja asukki 20 tasan! ;)
Tervehdys!
OMA NAPA, tänään on ollut poikkeuksellisen huono päivä... tuntuu supistelevan nyt melko hanakasti :( Jatkuvaa polttoa alavatsassa ja selässä... Semmoinen menkkakipu tunne selässä vähän väliä...
Kävin tänään labrassa lääkärin määräämissä kokeissa, labran täti alkoi kysymään tietoja papa kokeeseen. Minä siinä että " täh, vastahan minä kuukausi sitten olin ja lääkäri sanoi että seuraavan kerran sitten kuukausi synnytyksen jälkeen..." Hoitaja intti kiven kovaan että lääkäri on laittanut papa-lähetteen. Uskoi lopulta että papa lähete oli todennäköisesti juuri se joka on tarkoitus ottaa kuukausi synnytyksen jälkeen. Täytyy vielä varmistaa asia lääkäriltä.
UHMAILUSTA, meillä menee vaihdellen kaudet... Välillä tuntuu että kaikki pojalle on hankalaa ja kamalaa ja mikään ei kelpaa, mutta onneksi on niitä päiviä kun kaikki menee hienosti. Olen yllättynyt kuitenkin omasta maltillisuudesta jonka luulin minulta kokonaan puuttuvan. Jos pitäisi kasata lipasto, niin ensimmäisen takapakin jälkeen osat lentelisi! mutta pojan kanssa jaksaa sovitella yllättävän loputtomiin :)
Aina sitä oppii itsestäänkin uutta. Mutta samoin täällä tulee välillä ärähdettyä ja morkkishan siinä iskee... Erityisesti suutun satuttamisesta. Esim. poika tulee ja humauttaa sählymailalla päähän ja nauraa perään :(
Onneksi anteeksi pyytö alkaa nyt sujua...
Voi että mä ole niin väsynyt ettei edes ajatus jaksa kulkea... :(
Pääsis vaan äkkiä töistä kotiin ja lepäämään...
MrsKole 18+6
Eipä mulla taaskaan oikein mitään asiaa oo, kun on tää pääkoppakin sen verran laho, että kun alkaa kirjottaan niin ei enää muista puoliakaan mitä on pitäny kommentoida! =)
Onkos teitä muita alakanu janottaan raskauden aikana jotenkin erityisen paljon...? Minä oon ainakin huomannu, että tulee juotua päivän aikana tosi paljon vettä tai novellen kivennäisvettä! =) Itse asiassa meillä pitää nykyään olla melkein koko ajan novellee jääkaapissa, kun juon sitä niin hirveesti!
Ja tästä vaihdan aiheen sujuvasti niihin SUONENVETOIHIN! Kun noita juttuja luin, niin olettaisin että tuolla nesteytyksellä on iso vaikutus asiaan! Aloin asiaa oikein ajattelemaan, niin minulla ei varmaan ole kertaakaan raskauden aikana tainnut suonta vetää mistään päin! =) Ja tosiaan olen alkanut juomaan ihan älyttömästi raskauden myötä!
Mutta vetäydyn tästä ruoan laittoon ja päiväkahvin juontiin! =)
-Mömmeli taas kerran-
Iltaa kaikille,
Babybel: Komeasti kasvanut sun masusi! Ja onneksi olkoon
tyttö ja poikadiagnoosista :) sepäs olisi ihanaa...
mäkin olen joutunut itseäni joskus piikittämään sellaisella¨
kynällä hormoneja eikä ole todellakaan hauskaa,
mutta kyllä kaikkeen tottuu tietenkin toisaalta jos siihen
joutuu.
Mutta yritä sitkeästi jos ruokavaliohoito nyt riittäisi!
Joo ja ajattelin kyllä viedä koiran lääkäriinkin
pissatulehdusta tarkistamaan, jos huomenna vielä
huono tilanne.
MrsKole: Toivottavasti saat selville mahd tulehdukset
ja jos ei siitä kiinni niin
että saat levättyä kunnolla jos se vaikka auttaisi
supistuksia vähentämään.
Banaanit: on mg:tä ja pitäisi auttaa esim alentamaan korkeata
verenpainetta esim.
Sukupuolista: Mullakin oli ihan poikaolo ennenkuin kävin
Cacciatoren 2d ultrassa ja hän sanoi että tyttö. Eli pitäisi
olla aika kokenut ultraajakin.
MÖMMELI06:
mullakin on koko ajan oikeastaan jano tai siis hirveän usein.
Vähän tuossa jo mietin ettei vaan olisi jotain raskausajan
sokeriaineenvaihdunnan häiriötä vai onko ihan normaalia.
Painoindeksi on alhainen eikä suvussa tautia jonka takia
ei mitään testejä tehty, mutta silti nyt tuli vähän sitäkin pohdittua.
Pia
http://www.polarkidz.com/
Aivan ihkuihania, voi kun sais tommosen peikkopuvun.. pitäsköhän pyytää mummoa ompelemaan... :)
Mulla on janon tunnetta reippaasti... Töissä menee 1,5 litran lähdevesi pullo joka päivä (raanavettä kun ei uskalla juoda...)
Anopin luona käytiin yksi ilta kahvilla ja pöydässä oli paljon tarjottavaa, no minäpäs vetäsin janooni 6 lasia mehua ja se oli siinä, maha täysi! :)
Joo täytyy yrittää lepäillä mahdollisimman paljon... Ei vaan meinaa millään olla levolle aikaa ja malttia :(
aamulla 8.00 herätys ja poika päiväkotiin 10-10.30 ja sitten töihin 11.30 ja töistä kotiin 18.00... Ja siinä sitä yrittää kotia laittaa ja esikoisellekin huomiota antaa... puuh... täytyy yrittää kuitenkin :)
Nähtäväksi jää että onko sitten mahdollisia tulehduksia tms.
Oho, olipas taas pitkä ketju, oli kyllä kiva lukea :) Lukiessa tuli hurja piirakan nälkä (nälkäänhän sitä vain syödään), kun muutama kertoi herkutteluistaan. Hmmm, mitähän sitä leipoisi?
KOHTELIAISUUKSIA JA MUUTA RASKAUDEN JOHDOSTA:
Eilen olin iltaopiskelujen parissa ja sinne saapuessani yksi naispuolinen hihkaisi aivan ihastuneena, että sun mahasi on kerta kerran jälkeen söpömpi ja söpömpi. Olin ihan otettu, koska edellisella kerralla eräs MIESpuolinen henkilö vieressäni totesi, että olet sitten alkanut näyttämään isommalta vatsan kohdalta sitten hiihtoloman. Totesin, että niinhän se on (hän kyllä tiesi, että odotan), johon hän jatkoi, että tuntuuko sinusta, että syöt paljon enemmän kuin tavallisesti :D Raukka yritti ihan selvästi olla kiinnostunut raskaudestani, mutta päästikin suustaan sammakon. Näitähän nyt voi alkaa odottaa enemmänkin.
Anoppini on ollut tosi aktiivisesti innostunut odotuksestani, ja kerran hän lähetti minulle mieheni mukana Bodyshopin Mango-vartalovoiteen ja huulirasvan. Olin otettu pienestä lahjasta, kun ihan vain siksi, että minulla olisi parempi olo, kuului syy. Lisäksi mummi oli ostanut minulle pienen mustan satiinisen iltalaukun, josta vielä satuin tykkäämään. Siihenkin oli syynä minun piristäminen, eikä muu. Tuntui hyvältä, että jaksavat huolehtia, erityisesti nyt kun on yksi hoidettavana ja tuntuu ettei lapsen perässä juoksemiselta ehdi itseä tai tätä masuvauvaa ajatella samalla tavalla kuin esikoisen odotusaikana. Mies ei ole mitään lahjoja annellut, mutta tuntuu kivalta, että hän jaksaa antaa positiivista palautetta (pullistuvasta) kuulemma seksikkäästä muodostani. Olen mielestäni muuten fyysisesti ihan poikamainen, enkä mikään uhkea Nainen, jos nyt joku tajuaa mitä tarkoitan, joten sopeutumisessa on taas tekemistä.
UHMASTA: Pepper kirjoitti, että
" Välillä osoitan syyttävällä sormella itseäni, että jotain on kasvatuksessa mennyt varmaan pahasti pieleen :(. Olen niin lyhytpinnainen ihminen, että hermostun ja korotan ääntäni tuolla pojalle. Siitä tietenkin jää sitten hirveän paha mieli."
Tuo voisi olla vaikka omasta suustani tullutta tekstiä. Vielä kun yhtälöön lisätään lapsen äidiltään peritty luonne (tempperamenttinen, innostuva, vahva tahto jne) on yhtälö valmis. Toinen juttu on myös se, että minä pahoitan mieleni nyt raskauden aikana tosi herkästi, siis syyllistän itseäni ja tuntuu vaikealta ottaa lapsen kiukkuilu ja uhma vastaan. Toisaalta ainoa tapa on yrittää olla ottamatta kaikkea kaksivuotiaan käytöstä henkilökohtaisesti, siis että minä välttämättä olisin syyllistynyt johonkin kauheaan, joka aiheuttaisi hänelle näitä kiukkukohtauksia. Syytä voi tietysti olla minussakin, mutta kyllä ne tempaukset nousee jostain ihan tyhjästä toisinaan.
VEDEN JUOMISESTA: täällä on yksi veden lipittäjä. En yleensä ole kovin tunnollinen vedenjuoja, mutta nyt pitää olla kaksi vesilasia yöpöydällä, että ei tarvitse montaa kertaa yössä nousta ylös. Enkä myöskään ole kärsinyt suonenvedoista, jos siinä on yhteyttä nestetasalpainoon, kuten joku epäili.
VITAMIINEJA: aloin ottaa heti kun tiesin olevani raskaana, eli n. rv 3. Täällä ollaan muutenkin tosi innokkaita näiden prenatal-vitamiinien suhteen, pääasiassa foolihapon (sitähän folic acid on suomeksi?) tähden. Sen riittävä saaminen voi kuulemma ehkäistä spinal pifida -häiriötä sikiössä. En tiedä mikä tuo on suomeksi, mutta syön pillereitä kuitenkin, että tulee ainakin kaikki vitamiinit saatua.
Eipä tässä muuta. Menen miettimään sitä piirakan leipomista :)
Tammikukka, rv 17+1
Kyllä on ollut pinossa ruuhkaa, ihanaa! Olen lukenut pinoa läpi päivän mittaan ja käynyt kurkkaamassa annettuja linkkivinkkejä. Minulla ei kyllä neljän edellisen raskauden perusteella huuhaat pitäneet kutinsa ei kiinalainen eikä vanhan kansan huuhaatkaan. Hymyilytti kyllä kun luin läpi oireluetteloita, minulla meni oireet miten sattui. Käsien pehmeys oli minusta kenties paras, ai että nauratti. Minulla kädet ovat aina kuin santapaperia jatkuvasta pyllyjen pyykkäyksestä...:))))Ei ole tietoakaan fairyn pehmeistä käsistä.
Ultrassa oli joku saanut hyviä uutisia, onnittelut!
Kiitos Pantteri sanoistasi, tuli niin hyvä mieli!
Kysyin aamulla raskausuutisen tuomista ihanista sanoista tai tekemisistä. Minulle parasta antia oli kenties miehen tädin sanoma lausahdus: Sinun lapsesi ovat niin hyvin kasvatettuja, että te voisitte tehdä vaikka kuinka monta kun tulos on tuollainen. Se oli suurperheen äidille kenties paras kiitos ja kannustin raskausaikana. Anopin positiivinen suhtautuminen oli myös iloinen yllätys. Mitään typerää en ole onneksi joutunut tällä kertaa kuulemaan , joten olen ottanut ilolla onnittelut vastaan.
Jatkan huomenna ja kommentoin sitten lisää, kun teen ensin hieman muistiinpanoja tämän päivän pitkästä pinosta! Nautinnollista iltaa kaikille ihanille immeisille!
opemamma
testistä eka, että toinen sanoo poikaa ja toisessa on tasan yhtä paljon kumpaakin väriä että mitäs sitten? :D.
empä oo kauheesti kerinny lukee/kirjottaa,mut tänään nuo kolotukset on ollu vähän paremmat,sanoinkin varmaan että lääkäri sanoi että joillain ärtyy häpyluunliitokset helpommin,siitä vissiinkin johtuu tämä koko juttu.
masu se vaan kasvaa ja töissä kaikki ihmettelee kuin se noin iso jo on :D,kovasti oon syönny,mutta pari kiloa vaan on tullut..
olo on jotakuinki hyvä,eipä oo pääkään ollut kipeenä saas nähdä onko ensiviikolla ja sitten se johtuu iltavuorosta,koska ne on aina rankempia kuin aamut,tulee suhteessa kekkuloituu pidempään hereillä.
ollu kyllä ihana olo tänään kun aurinko on paistanut oottaa kesää niin paljon :)
nyt pitää jatkaa hommeleita,joten hyvät illan jatkot kaikille :) !!
k.h.p ja tärppi 17+4
Kävin tossa ajan kuluks kokeileen että kumpi tänne nyt sit ois todennäkösesti tulossa...! =) Tyttöö kerto meille molemmat " testit" ! =) Ja tuleva isukkikin on kovasti sitä mieltä että tyttö on tulossa! Mutta sen näkee sitten elokuussa! =)
Eipä tässä tällä(kään) kertaa mitään erikoisempaa! =)
-Mömmeli06 rv20+6-