Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin puolisoni 18-vuotiaana muutettuani satojen kilometrien päähän lapsuudenkodistani. Tässä hauskaa oli se, että puolisoni oli lapsuudessaan viettänyt kaikki kesänsä mökillä, joka oli ihan parinkymmenen kilometrin päässä kodistani!
Kasvattisiskoni muutti koulunsa päätettyään toiselle puolen Suomea. Tapasi siellä miehen ja päättivät mennä naimisiin. Perheeni matkusti kaupunkiin ja kävelivät kirkkoon, isoisäni etunenässä. Eteisessä oli sulhasen isänisä ja äidinisä tupakalla. Nähdessään isoisäni sulhasen isänisä huudahti: "XXX p**rkle mitä sä täällä teet?!". Sulhasen äidinisä katsoi hämmästyneenä molempia ja kysyi sitten sulhasen isänisältä: "Mistä prkleestä sää ton YYYn tunnet?!"
Maailma on pieni.
Vähän vanha viesti jo, mutta sulhasen isänisä kutsuu morsiamen kasvatti-isoisää XXX:ksi ja sulhasen äidinisä YYY:ksi? Tunsivatko molemmat tämän mutta eri nimillä?
Vierailija kirjoitti:
Muinoin kouluaikana istuskelimme joskus kesällä erään vanhan rakennuksen rappusilla. Rakennus kuului osana historiallisten rakennusten miljööseen, oli ollut viljavarastona aikoinaan. Ovet olivat lukossa ja siinä ei asunut tai työskennellyt kukaan. On ikkunaton ja tyhjänä.
Juttelimme ja nauroimme siinä rappusilla kirkkaana päivänä iloisena, muutama koulukaveri. Yhtäkkiä sisältä kuului selkeästi ääni "tulkaa auttamaan, apua, tulkaa auttamaan, apua". Ääni oli ikäänkuin jostain toisesta ulottuvuudesta, matala, mutta selkeä. Lopetimme jutut siihen paikkaan ja katsoimme toisiamme peloissamme. Koetimme ovea, se oli lukossa. Eräs rohkeampi poika huusi " kuka siellä on?" Ei vastausta, muutaman kerran poika kysyi onko siellä joku, ei mitään kuulunut. Silloin lähdimme pois todella lujaa.
Olen monesti jälkeenpäin, vieläkin, miettinut oliko joku elävä vai oliko joku hätään joutunut jäänyt kummittelemaan. Alueella tun
Olisitte voineet kuitenkin poliisille soittaa, siellä on saattanut olla ihminen vangittuna.
Vierailija kirjoitti:
Joku tuossa aiemmin kertoi kuulleensa rännienvaihdon jälkeen vieraskielistä puhetta . Itse vietin yötä yksin talossa, jossa normaalisti peruslämpö. Kun menin sinne, piti laittaa lämmöt ja vesi päälle. Valehtelematta, putket ääntelivät siten, että välillä se kuulosti klassisesta musiikilta ja välillä jostain kauempaa kuuluvalta puheelta. Sävelistä eikä sanoista tosin saanut selvää.
Mukana saattoi olla mielikuvitusta ja tilanne yksin pimeässä talossa talvipakkasella, naapureita ei lähelläkään. Tilanne ei varsinaisesti edes pakottanut, mutta putkista sen äänen täytyi kuulua.
Tulee mieleen, että toimivatko rännit tosiaan radioantenneina ja sieppaavat jotain radiotaajuutta? Venäjällä kuulemma jonnekin metsiin on jätetty rautatiekiskoja lahoamaan ja siksi puissa on siellä niin paljon rautaa, että niiden rungon vieressä voi kuulla radiolähetystä. Miksei sitten ränneistäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuossa aiemmin kertoi kuulleensa rännienvaihdon jälkeen vieraskielistä puhetta . Itse vietin yötä yksin talossa, jossa normaalisti peruslämpö. Kun menin sinne, piti laittaa lämmöt ja vesi päälle. Valehtelematta, putket ääntelivät siten, että välillä se kuulosti klassisesta musiikilta ja välillä jostain kauempaa kuuluvalta puheelta. Sävelistä eikä sanoista tosin saanut selvää.
Mukana saattoi olla mielikuvitusta ja tilanne yksin pimeässä talossa talvipakkasella, naapureita ei lähelläkään. Tilanne ei varsinaisesti edes pakottanut, mutta putkista sen äänen täytyi kuulua.
Tulee mieleen, että toimivatko rännit tosiaan radioantenneina ja sieppaavat jotain radiotaajuutta? Venäjällä kuulemma jonnekin metsiin on jätetty rautatiekiskoja lahoamaan ja siksi puissa on siellä niin paljon rautaa, että niiden rungon vieressä voi kuulla radiolähetystä.
En tiedä, eihän radiossakaan pelkkä antenni riitä, pitää olla virtaa ja toimiva laitteisto. Itse ajattelen, että aivot tulkitsevat epämääräisiä ääniä puheeksi tai musiikiksi, jos muuten on hiljaista. Esimerkiksi virtaavan veden pulputus erämaassa voi kuulostaa matalalta puheelta.
Olin nuorena ketjupolttaja.Asuin kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa parveke metsään päin ja usein unohdin lukita parvekkeen oven, kun kävin vielä yöllä tupakalla. Kerran olin kuumeessa mutta kävin silti vielä polttamassa puolikkaan tupakan,enempää en pystynyt kun alkoi heikottaa ja ryömin sänkyyn. Heräsin ja näin houreen, että makuuhuoneeseeni paistoi suuri valonheitin ja hahmo aamutakkiini pukeutuneena seisoi keskellä lattiaa, Käänsin vain selän. Aamulla ihmettelin,missä mun aamutakki on. Myös makuuhuoneen nurkassa olevan lipaston laatikot olivat auki ja matto rullalla. Ihmettelin mitä olen yöllä rymynnyt. Sitten äitini soitti ja hän kun ei saa unta täysikuun aikaan niin valitti, miten yöllä taas kuu valvoitti. Silloin muistin suuren ja kirkkaan täysikuun jota olin kuumeisin silmin tupakoidessa tihrustanut. Oliko "valonheitin" ollut todellisuudessa kuu ja joku oikeasti makuuhuoneessani? Mutta millainen hemmetin hyypiö varastaa AAMUTAKIN ? Oli semmoinen ihan tavallinen, harmaakukallista fleeceä. Pehmeä ja lämmin toki muttei mikään suuri jälleenmyyntiarvo. Mitään muuta ei tosiaan oltu viety.
En tiedä tekikö mielikuvitus tepposet mutta tuon jälkeen aloin iltaisin tuntea, että minua katsellaan metsästä. Muutin mielenterveyteni tähden.
Synnyin häräksi vaikka piti tulla leijona :/
Olin tutussa lähimetsässä marjassa loppukesästä, kun jouduin ilmeisesti metsänpeittoon. Ajan- ja paikantaju katosi, tuli todella hämärä ja epätodellinen olo, normaalit metsän äänet hiljenivät täysin, ja kiersin ilmeisesti kehää muutaman tunnin ajan, kunnes lopulta löysin metsän laidalle ja takaisin hiekkatielle. Pelottava kokemus.
Tapahtuipa kerran Prahassa baarissa.
Ovesta paukkii sisään brittiläinen turisti, ja painelee suoraan vessaan. Hetken kuluttua perässä tulee kaksi lokaalia poliisia. Oli kuulemma rikkonut hotellin oven lasin, koska oli hukannut avaimensa.
Kyseinen herra saapuu hetken päästä vessasta, ja kysyy onko poliisit jo poissa? Vastasimme myöntävästi. Mies sanoi että tarjoaa meille oluet suumme kiinni pitämisestä. Olutta emme koskaan häneltä saaneet, mutta herra lauloi pelottavan hyvällä suomella meille "Tule kanssani kylpyyn" klassikon. Eikä pelkästään kertosäettä. Ensimmäisen säkeen muisti täysin. Tämän jälkeen kyseinen herra katsoi merkitsevästi baarin kattoa ja juoksi ulos.
Näitä lisää reissuihin, kiitos.
Ois kiva lukea lisääkin näitä.
Erikoinen omasta mielestäni. Olin aikoinaan 1980- luvulla opiskelemassa paikkakunnalla, jossa en ollut ennen käynyt. Teimme retken taimitarhalle, jossa myöskään en ollut ennen käynyt, en edes tienyt sen olemassaolosta. Kun käännyimme päätieltä sivutielle ja ajoimme ehkä puoli kilometriä, edessä näkyvästä tiestä tuli takauma edellisyön uneen, jota en muistanut ennenkuin juuri siitä näkymästä. Kaikki oli samalla tavalla. Sama kohta, sama tie, sama auto, sama syyskuun auringonpaiste. En siis ollut käynyt sillä seudulla ikänäni, en edes kuullut puhuttavan. Koulun autossakin olin ensinmäistä kertaa kyydissä. Minulle on tullut sitä ennen ja sen jälkeenkin useasti samanlaisia tilanteita. Jotain tapahtuu ja samassa muistan , että tästä hetkestä näin unta viime yönä. Lyhyitä hetkiä, joita ei ole ennen tapahtunut eli kyse ei ole tapahtumista , jotka ovat tapahtuneet aiemmin esim arkiaskareissa tai töissä. Tuleva yksittäinen hetki, jonka muistan unesta. Unesta, jota en ennen tapahtumaa muista. Eli en tiedä tilannetta ennakkoon. Onko kohtalontovereita?
Ps. Ihan oikeustoimikelpoinen olen, enkä usko Jumalaan.Poikani sanoi kerran , ettei hän usko ihan mitä tahansa ellei itse näe. Mutta jos minä näen, hän kyllä sitten uskoo. That's my boy!
Eikö kellään ole outoja juttuja sattunut ?
Vierailija kirjoitti:
Olin tutussa lähimetsässä marjassa loppukesästä, kun jouduin ilmeisesti metsänpeittoon. Ajan- ja paikantaju katosi, tuli todella hämärä ja epätodellinen olo, normaalit metsän äänet hiljenivät täysin, ja kiersin ilmeisesti kehää muutaman tunnin ajan, kunnes lopulta löysin metsän laidalle ja takaisin hiekkatielle. Pelottava kokemus.
Itselle on tapahtunut tuo ilman metsää. Stressiperäistä, arvelen.
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen omasta mielestäni. Olin aikoinaan 1980- luvulla opiskelemassa paikkakunnalla, jossa en ollut ennen käynyt. Teimme retken taimitarhalle, jossa myöskään en ollut ennen käynyt, en edes tienyt sen olemassaolosta. Kun käännyimme päätieltä sivutielle ja ajoimme ehkä puoli kilometriä, edessä näkyvästä tiestä tuli takauma edellisyön uneen, jota en muistanut ennenkuin juuri siitä näkymästä. Kaikki oli samalla tavalla. Sama kohta, sama tie, sama auto, sama syyskuun auringonpaiste. En siis ollut käynyt sillä seudulla ikänäni, en edes kuullut puhuttavan. Koulun autossakin olin ensinmäistä kertaa kyydissä. Minulle on tullut sitä ennen ja sen jälkeenkin useasti samanlaisia tilanteita. Jotain tapahtuu ja samassa muistan , että tästä hetkestä näin unta viime yönä. Lyhyitä hetkiä, joita ei ole ennen tapahtunut eli kyse ei ole tapahtumista , jotka ovat tapahtuneet aiemmin esim arkiaskareissa tai töissä. Tuleva yksittäinen hetki, jonka muistan unes
Täällä kohtalotoveri.
Vierailija kirjoitti:
Muinoin kouluaikana istuskelimme joskus kesällä erään vanhan rakennuksen rappusilla. Rakennus kuului osana historiallisten rakennusten miljööseen, oli ollut viljavarastona aikoinaan. Ovet olivat lukossa ja siinä ei asunut tai työskennellyt kukaan. On ikkunaton ja tyhjänä.
Juttelimme ja nauroimme siinä rappusilla kirkkaana päivänä iloisena, muutama koulukaveri. Yhtäkkiä sisältä kuului selkeästi ääni "tulkaa auttamaan, apua, tulkaa auttamaan, apua". Ääni oli ikäänkuin jostain toisesta ulottuvuudesta, matala, mutta selkeä. Lopetimme jutut siihen paikkaan ja katsoimme toisiamme peloissamme. Koetimme ovea, se oli lukossa. Eräs rohkeampi poika huusi " kuka siellä on?" Ei vastausta, muutaman kerran poika kysyi onko siellä joku, ei mitään kuulunut. Silloin lähdimme pois todella lujaa.
Olen monesti jälkeenpäin, vieläkin, miettinut oliko joku elävä vai oliko joku hätään joutunut jäänyt kummittelemaan. Alueella tunnetusti kerrottuna kummittelee eräässä toisessa historiallisessa rakennuksessa. Mutta se on eri henkilö, ei pyydä apua vaan vain liikuskelee huoneissa ja katsoo ikkunasta.
Onko rakennusta vieläkään tutkittu, onko siellä jonkun kadonneen ihmisen jäänteet?
Kun menimme katsomaan erästä asuntoa,huomasin,että piha oli sama,jonka olin nähnyt unessa.Muutimme siihen asuntoon.
Kohtaaminen lastensuojelun, sosiaalityön tekijöiden, koulun sekä psykiatrisen henkilöstön kanssa oli sellainen kokemus josta meinasi mennä henki itseltä sekä lapselta.
Siitä jäi sellaiset traumat ettei edes nazien keskitysleirillä tai venäläisessä joukkotuho järjestelmästä selviytyneet niistä nopeasti toipuneet. Suomalainen malli on siinä samanlainen ja vielä pahempi nykyään kuin mitä se oli 1938-83 tutkimuksen kohdalla lastensuojelun historia. Sama jatkui ja jatkui 1983-2024. Eli mitä yllätystä ei lain muutokset ja paljastukset ole siihen tuoneet. Kokoomus ja hallitus ei aio tehdä asioille mitään nytkään. Heille se on hyvä bisnes.
Meillä on myös miesystävän kanssa jonkinlaista telepatiaa. Ollaan molemmat ihmetelty että usein aletaan kirjoittamaan viestiä tismalleen samaan aikaan. Tätä tapahtuu todella usein.
Lisäksi tuntuu että aistitaan toistemme tunteita. Esimerkiksi kerran minulle tuli valtava tunne siitä että miestä ahdistaa kovasti. Tunne oli niin vahva että että olin aivan varma asiasta. Jostain arvasin että asia liittyy tiettyyn työpaikan henkilöön ja pohdin mielessäni mitähän ongelmia heidän välillään on ollut, vaikka en edes tunne koko ihmistä eikä hän ole kuin vilahtanut miesystävän puheissa joskus.
Pommitin miesystävää viesteillä ja kyselin miten töissä menee mutta hän ei kertonut mitään. Vasta parin päivän jälkeen meidän nähdessä avautui että heillä oli ollut juuri tämän ihmisen kanssa valtava riita juuri samana päivänä ja asia oli ahdistanut kovasti.