Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1151)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut usein unihalvauksia. Niihin liittyy lähes aina se suuri musta hahmo (sama, joka on monien muidenkin vieras), joka seisoo sänkyni vieressä ja se herättää huomioni sanomalla nimeni. Hahmolla on musta hupullinen viitta/takki ja suuri huppu on päässä siten, ettei kasvoja (onneksi) näe. Olento hehkuu ylimaallista pahaa, joka lamauttaa henkisesti lähes sekoamispisteeseen. Muuta ei voi tehdä, kuin tuijottaa hahmoa, ei pysty liikkumaan tai edes sulkemaan silmiään. Katseen voisi kääntää, mutta ei uskalla (tyhmä tunne, että jos lakkaa katsomasta, se siirtyy lähemmäs). Ensimmäisellä kerralla olin varma, että olen menettänyt järkeni.
Viimeksi sain unihalvauksen vuokramökillä. Joku seisoi sänkyni jalkopäässä ja veti peittoa pois päältäni. Tunsin kuinka jalkani olivat paljaina. Sen jälkeen jalkopäästäni lähti liikkeelle valtava, varmaan kaksi kiloinen rotta, joka käveli kylmine varpaineen ensin jalkojani pitkin, edetessä rintakehäll
Unihalvaus, voisiko useampi liittyä uniapneaan, että hengitys katkeilee liikaa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli koiranpentu sellaisesta kodista,jossa sen emäntä ei sairautensa takia pystynyt sitä enää hoitamaan. Olin sytyttämässä takkaa ja pentu istui siinä vieressä. Yhtäkkiä pieni lintu tuli istumaan ikkunan poikkipuulle. Koira katsoi sitä ja sitten minua. Se pennun katse oli niin rakastava,vieläkin tulee kyyneleet silmiin. Jonkin ajan kuluttua sain puhelun,että koiran emäntä oli kuollut juuri silloin,kun lintu tuli,kymmentä vaille yksi päivällä.
Olen jotenkin tosi väsynyt ja monesta asiasta ahdistunut ja stressaantunut. Tuli kyyneleet silmiin tästä kirjoituksesta. Olipa kaunis ja lohdullinen tarina. Pieni koira sai rakastamansa emännän tilalle toisen rakastavan omistajan. Sitten tuli mieleen pieni lapsenlapseni. Hän katsoo aina äitiään sellaisella viisaalla, täynnä rakkautta olevalla katseella. Se tekee minut niin onnelliseksi. Lapset ja eläimet ovat niin viattomia ja täynnä rakkautta.
Unihalvaus on ehdottomasti kammottavin kokemuksistani ikinä. Niitä on ollut useita, ja ne ovat aina yhtä pelottavia. Se tunne, kun se tumma möykky painaa rintakehälläsi, korvissasi kuuluu outoa kiherrystä, ja kaikkialla ympärilläsi leijuu pahuus. Et voi tehdä mitään, et liikkua, et huutaa apua, et mitään. Se avuttomuus ja pahan läsnäolo aiheuttaa kyllä suurinta mahdollista kauhua. Voi kun ei tulis enää ikinä!
Ei pelottava, mutta erikoinen. Olen turvallisuusalalla töissä, ja olin työkohteessa kun sinne tuli eräs henkilö, joka näytti ihan Jussi Raittiselta n. 20 vuotta sitten. Myhäilin sisäänpäin, ja aattelin että olis mehevää jos tuo olisikin Jussi
Noin tunti tuosta katsoin puhelimelta iltasanomien uutisia. Siellä kerrottiin, että Jussi Raittinen on kuollut. Täytyy tunnustaa, että säpsähdin. En ole ihan varma mitä ajattelin asiasta.
Oudolta tuntui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla viimein on numero
Miehillä kirjain
Olen nainen, minulla on kirjain. Miehelläni numero.
Joo, naisilla numero on parillinen, miehillä pariton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla viimein on numero
Miehillä kirjain
Olen nainen, minulla on kirjain. Miehelläni numero.
Joo, naisilla numero on parillinen, miehillä pariton.
ja se viimeinen merkki taas tulee laskutoimituksen tuloksena ja voi olla mikä vaan merkki.
VihaajatVihaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekavan puukkomiehen kohtaaminen öisellä kujalla. Silloin pelotti.
Itse kohtasin lapsena myös jonkin sortin puukkohippasilla olevan veijarin. Onneksi vain tyytyi esittelemään kapistustaan.
Esittelikö veistä vai jotain muuta kapistusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä teini 16v, 1986v kävelin talvella kotia päin. Olin kiukkuinen pieleen menneistä suunnitelmista bilettää mun kaverin kans, kun hänen äitinsä yllätti meidät varastosta, joimme keskikaljaa pullon. Kaverin piti jäädä kotiin. Se oli pitkä silta, sitä ennen joku pikä mies, mustassa takissaan käveli kauempana vastaanpäin, en kasvoja nähnyt. En ajatellut kiukultani sitä, sitten yhtäkkiä tajusin, heppu piti silinteri hattua. Aloin etsimään mihin katosi, ei näkynyt enää. Ei hypännyt alaskaan sieltä, meri jäässä. Olen kuullut monia juttuja, joidenkin kokeneen saman tyypin ilmaantumista ja hävinnyt.
Olen vastannut tälle palstalle samantapaiseen kysymykseen ja huomasin, että kirjailija Eero Ojanen on toimittanut kirjan "Suuri suomalainen kummituskirja, kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen"
Minerva-kustannus 2016.
Ja sivulla 46 huomasin, että kirjaan on otettu mukaan kaksi minun täällä kertomaani etiäis-kokemusta.
Siis, tämä ei ollut nyt mikään yliluonnollinen tapaus, tunnistin vain omat tekstini.
Mutta en muista mikä ketju se oli, tämähän on aloitettu 2017 ja kirja on julkaistu 2016.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisää näitä :)
EIKÖ MUILLE OLE SATTUNUT OUTOJA TAPAHTUMIA ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vastannut tälle palstalle samantapaiseen kysymykseen ja huomasin, että kirjailija Eero Ojanen on toimittanut kirjan "Suuri suomalainen kummituskirja, kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen"
Minerva-kustannus 2016.
Ja sivulla 46 huomasin, että kirjaan on otettu mukaan kaksi minun täällä kertomaani etiäis-kokemusta.
Siis, tämä ei ollut nyt mikään yliluonnollinen tapaus, tunnistin vain omat tekstini.
Mutta en muista mikä ketju se oli, tämähän on aloitettu 2017 ja kirja on julkaistu 2016.
Olen huomannut, että tuo kirja on kirjaston kokoelmissa. Tekisi mieli lainata se, mutta en ole vielä uskaltanut. Itsellänikin on ollut selittämättömiä kokemuksia äskettäin kuolleiden yhteydenotoista, ja samantapaisia on ollut perheenjäsenillänikin. Olen tainnut ne aikaisemmin kertoakin, joten en nyt toista itseäni. Tavallaanhan se on lohdullista, että henki ei kuole vaikka ruumis hajoaa. En ole uskovainen, mutta uskon siihen mitä olen itse kokenut.
Ajelin yöllä kotiin kun kahvi alkoi puskea läpi ja suuntasin pikkkutielle (varmistuttuani ensin ettei vienyt kenenkään pihaan!" ) pissalle,oli upea täysikuu joka valaisi kuin valonheitin. Ja äkkiä autoradio meni itsekseen päälle soittaen sitä "they coming to take you away hah ha"-biisiä,olin saada sydärin.Kaiken lisäksi takanani metsässä rasahti ja kirjaimmelisesti housut nilkoissa hyppäsin autoon,ei muuten ollut helppo päästä liikkeelle legginsit solmussa säärien ympärillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelin vilkkaassa kauppakeskuksessa kun tunsin että joku hyökkäsi selän takaa mun päälle, meni ikäänkuin minuun. Se oli siis energiaa, kukaan ihminen ei minuun siinä koskenut. Kuka tai mikä lie ollut enkä tiedä mitä sillä oli just mua vastaan, mutta se ei ollut kivasti tehty, ei tuntunut mukavalta!
Olen myös nähnyt unia edesmenneistä ihmisistä jotka on vielä keskuudessamme, ehkä tuokin oli joku sellainen joka oli pahalla päällä siitä että hengailee syystä tai toisesta vielä täällä..
Kun isä oli kuollut muutama viikko aikaisemmin ja olimme mieheni kanssa käytännössä ensi kertaa sisällä lapsuudenkodissani hänen kuolemansa jälkeen ja söimme eväitä keittiön pöydän ääressä, niin näkymätön kissa tuli ja puski pitkän ja viipyilevän kiehnäyksen oikeaan sääreeni pöydän alla. Talossa ei tiettykään ollut ollut kissaa vuosikymmeniin eikä mitään muutakaan eläintä. Meidän omassa kodissamme on kyllä aina ollut kissoja. Silti tuo kiehnäys oli erilainen kuin aikaisemmin kotipiirissäni aistimani aavekissat, joiden arvelen tulevan omasta päästäni, koska kissoja on hoidettava ja niiden ovat ensimmäisinä mielessä aina, niin jotkut aistimukset ovat aikojen myötä muuttuneet melko automaattisiksi. Tosin kotiportailla kerran aistin ilmavirran paljaassa sääressäni, ikään kuin kissa olisi juossut ulos talosta. Kuitenkin kaikki neljä olivat sisällä, kun laskettiin. Eikä mikään tuuli olisi voinut sisältä puhaltaa ulos. Lisäksi olen kuullut ohimenevää miukumista ja kurnahteluja, esimerkiksi kun vanha kissani jouduttiin lopettamaan ja tulin töistä, niin autosta ulos tullessa kuulin kurnahduksen. Juuri siinä kohtaa kissa oli aina ollut vastassa pihalla. Se tiesi työvuoroni ilmeisesti haistelemalla tuvassa, että miten laimeaksi minun ominaistuoksuni oli pirtissä jo mennyt ja päätteli, että pian olen tulossa kotiin. Kuitenkin tuo lapsuudenkodissani aistimani kiehnäys oli aivan selkeä ja pitkän viipyilevä, toisin kuin nuo muut, jotka ovat olleet hyvin nopeita välähdyksiä. Ajattelen, että ehkä isä oli lähellä ja joku meidän monista kissoistamme, joita oli iän puolesta jo jouduttu lopettamaan, oli ehkä tullut isän mukana siihen. Ja ehkä kissa pääsi hetkeksi läpi tänne elävien puolelle, ehkä siksi, että oli tiedossa, etten sitä kovin pelästyisi ja liittäisin sen muihin kissakummituksiini ja tuonpuoleinen säilyttäisi anonymiteettinsä.
Vierailija kirjoitti:
Olen vastannut tälle palstalle samantapaiseen kysymykseen ja huomasin, että kirjailija Eero Ojanen on toimittanut kirjan "Suuri suomalainen kummituskirja, kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen"
Minerva-kustannus 2016.
Ja sivulla 46 huomasin, että kirjaan on otettu mukaan kaksi minun täällä kertomaani etiäis-kokemusta.
Siis, tämä ei ollut nyt mikään yliluonnollinen tapaus, tunnistin vain omat tekstini.
Mutta en muista mikä ketju se oli, tämähän on aloitettu 2017 ja kirja on julkaistu 2016.
Etiäiskokemukset saattavat olla melko samanlaisia. Eivät ihmisten elämäntilanteet ole ainutlaatuisia.
Kerran kävi sellainen outo tapaus, että löysin maalaiskylämme yhteisroskiksesta eli jätepisteeltä juuri sellaisen tavaran, jota olin muutama minuutti sitten kaivannut. Isäni oli luvannut antaa meidän taloomme vanhan puusohvan, joka oli tehty isoisoäidille 1800-luvun lopussa. Vanhamamma oli ollut syvästi kiintynyt kaikkiin noihin miehensä itse rakentamiin huonekaluihin, mitä talossa oli ollut. Sohva ei ollut vielä saapunut meille, mutta suunnittelin siihen istuinpäällisiä. Tiesin, että valmiit hienot patjasarjat maksavat hirveästi ja ajattelin, että ehkä saisimme päällystettyä jonkun vanhan patjasarjan, jos vain löytäisimme sopivan. Lähinnä selkänoja oli suurin ongelma. Tiesin, että on olemassa tietyn värisiä ja kuvioisia selkänojia, joita on joskus myyty. Meillä oli jo vähän aikaa ollutkin sellainen, mutta se piti silloin antaa eteenpäin suvussa. Istuin keittiön pöydän ääressä ja mietin ja surin sitä kappaletta, minkä olin antanut jo pois. Olisipa se vielä täällä! Sitten lähdin kävelylle lähitienoolle ja unohdin koko jutun. Aikani kuluksi päätin kurkata roskikseen, kun kävelin sen ohi. Siellä oli täsmälleen samanlainen puusohvan selkänojan pehmuste, kuin se poisannettu. Väri ja kuosi täsmäsivät. Eikä voinut olla sukulaisteni poisheittämä, koska asuivat aivan muualla. Vein sen kotiini ja se on paikallaan tänä päivänäkin. Uusi päällyskangas siihen ommeltiin. Roskiksesta löytyi vielä muutakin elämäntilanteessani kipeästi tarvitsemaani, mm. matkalaukku, jota käytin Yhdysvaltain matkallani. Ehkä iäkäs edesmennyt sukulaiseni näki jostain taivaastaan, että arvostin hänen vanhaa huonekaluaan ja päätti hieman auttaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vastannut tälle palstalle samantapaiseen kysymykseen ja huomasin, että kirjailija Eero Ojanen on toimittanut kirjan "Suuri suomalainen kummituskirja, kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen"
Minerva-kustannus 2016.
Ja sivulla 46 huomasin, että kirjaan on otettu mukaan kaksi minun täällä kertomaani etiäis-kokemusta.
Siis, tämä ei ollut nyt mikään yliluonnollinen tapaus, tunnistin vain omat tekstini.
Mutta en muista mikä ketju se oli, tämähän on aloitettu 2017 ja kirja on julkaistu 2016.
Etiäiskokemukset saattavat olla melko samanlaisia. Eivät ihmisten elämäntilanteet ole ainutlaatuisia.
Eivät tietenkään ole ainutlaatuisia. Tunnistin vain oman kirjoitustyylini (jota toimittaja oli hieman stilisoinut). Mutta ihan kiintoisa kirja. Kannattaa lainata, eivät jutut ole yhtään se pelottavampia kuin tässä ketjussakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kävelin vilkkaassa kauppakeskuksessa kun tunsin että joku hyökkäsi selän takaa mun päälle, meni ikäänkuin minuun. Se oli siis energiaa, kukaan ihminen ei minuun siinä koskenut. Kuka tai mikä lie ollut enkä tiedä mitä sillä oli just mua vastaan, mutta se ei ollut kivasti tehty, ei tuntunut mukavalta!
Olen myös nähnyt unia edesmenneistä ihmisistä jotka on vielä keskuudessamme, ehkä tuokin oli joku sellainen joka oli pahalla päällä siitä että hengailee syystä tai toisesta vielä täällä..
"Rajatiedon auttava puhelin", sieltä saa apua/neuvoa. Googlaamalla löytyy. !!!
Voit joutua avioliittoon ja 15 lasta syntyy teille, siinä ei ehtis käydä eri paikoissa huvikäynneillä :D