Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1151)
Niitä on ollut aika paljon. Silloin kun autosta lähti jarrunesteet pihalle kesken ajon säikähdin todella. Säikähdin myös silloin kun kaasuhirtti kiinni kesken ajon. Eri autot kyseessä. Osunut ilmeisesti harvinaisen vaarallisia tyyppivikoja sisältäviä yksilöitä. Mystistä ja outoa silti.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita useampi kertynyt tähän ikään. Kaikkia ei enää muista tai halua kertoa, haluaa pitää jutun vähän niin kuin sen-jonkin ja itseni välisenä.
Viimeisin sattui pari viikkoa sitten. En ihan yksityiskohtia kerro, mutta kävi niin että haaveilin mielessäni kahdesta asiasta. Noin viikon päästä sain kummatkin, tekemättä itse juuri mitään.
Joku kuuli toivomukseni. Kiitos sinne.
Miksi kirjoittaa mitään jos ei halua kirjoittaa mitään
Olin kesätöissä vanhustentalolla, enkä ollut kohdannut siellä kuolemaa tms.
Hoidin erästä iäkästä naista, kuten kaikkia muitakin talon asukkaita ja yht äkkiä muutamia kertoja kun lähestyin tätä huoneen ovea näin omituisia vaaleita nopeita hahmoja jotka meni helposti piiloon- yhdistin enkeleiksi. Ihmettelin että miksi aina juuri täällä päin niitä näkee, ja muutama päivä tästä se sama mummo menehtyi. Yhdistin siihen, että enkelit olivat ilmeisesti varjelemassa kuolevaa tms.
Ja tosiaan mut laitettiin juuri silloin ns. hoitamaan kuollut asiakas, eli ensimmäistä kertaa elämässä mun täytyi siistiä huone, siistiä ihminen jne kuoleman jälkeen. juuri tämä sama tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä mikään uskomattoman erikoinen tarina, mutta lämmitti mun sydäntä. Omassa perheessäni oli koira, joka jouduttiin lopettamaan kunniallisessa 14 vuoden iässä. Koira oli erityisen rakas, oli esimerkiksi mukana oikeastaan kaikille perhelomilla ja oli yksi meistä lapsista (kutsuttiin itseämme viisikoksi, 4 lasta +koira :D) Koira oli kuin unelmien täyttymys lapsiperheelle, kiltti kuin mikä ja aina iloinen, kun joku saapui kotiin. Muistan päivän kuin eilisin kun äitini soitti, että koira oli pakko päästää viimeiseöle matkalleen (pitkälle edennyt syöpä). Isäni oli pitänyt koiraa sylissä, hän joka sen sylissään autolla toi kotiin, piti sylissä viimeisen matkankin.
Seuraavana yönä näin koirasta unta. Jolkotteli vihreällä nummella eteenpäin, ja yhtäkkiä kuulin jonkun tutun ääneen huutavan koiran nimeä. Koiran katse kääntyi ja siellä seisoi isoisäni, joka oli kuollut, kun olin ollut aivan pieni. (Esim. Muistot pappasta hyvin hataria) Koira juoksi iloisena papan luo ja he tervehtivät toisiaan. Pappa sanoi koiralla, että sinua onkin odotettu saapuvaksi, hienon homman teit lastenlapsien kanssa , kiitos. Sitten siitä jatkoivat matkaa yhdessä. Jotenkin tuli lämmin olo, kun tiesin heidän pitävän toisilleen seuraa.
Oma rakas kissamme kuoli yli 20-vuotiaana. Vannon että puolisen vuotta sen jälkeen kuulin sen naukuvan aina kun tulin töstä kotiin. Niin sillä oli tapana tehdä
Joo kesken tappelun mus siis romaani veti puukon saappaasta. Oli aika notkea ja tapellut ja oikeastaan en tiedä miten meni mutta isku ohimoon kai passasi. Ei tullut sillä kertaa lähtöä vaikka lähellä se on ollut monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Niitä on ollut aika paljon. Silloin kun autosta lähti jarrunesteet pihalle kesken ajon säikähdin todella. Säikähdin myös silloin kun kaasuhirtti kiinni kesken ajon. Eri autot kyseessä. Osunut ilmeisesti harvinaisen vaarallisia tyyppivikoja sisältäviä yksilöitä. Mystistä ja outoa silti.
Molemmat ovat tapahtuneet minullekin, ja kuten sinullakin eri autoyksilöillä mutta kummankin sukunimi oli Lada. Onneksi 1200:n jarrunesteet lähtivät pienessä vauhdissa ja tyhjällä tiellä, ja oli aikaa herätä ajatukseen että käsijarrullakin voi jarruttaa. Samarassa taas kaasu hirtti keskimäärin kolme kertaa vuodessa. Sitten vaan moottori pian sammuksiin, vanhalla vauhdilla tien sivuun ja sitten nykäisemään vaijeri vapaaksi. Ikinä ei selvinnyt, mihin se oikein tarttui kiinni. Eikä tuo nyt mystistä ole, ärsyttävää ja potentialisesti hyvin vaarallista kylläkin: kerran olin ihan lähellä ajaa toisen auton perään kun en tajunnut ettei kaasupolkimen nosto ohituksen jälkeen vaikuttanut mihinkään.
Nykyään en onneksi enää aja Ladalla.
En saanut unta ja lähdin keskellä yötä ulos tupakalle, hotelli oli aika levottomalla alueella ja tupakkapaikka aivan hotellin edessä' jalkakäytävällä ja puisto kadun toisella puolella,porukkaa kulki ja möykkää kuului. Äkkiä epäsiistin oloinen minua nuorempi mies mies tuli pyytämään yhtä tupakkaa mutta kun ojensin askia,tarttukin toiseen rintaani puristaen nopeasti ja kivuliaasti. Hakkasin hulluna kutsunappia että ovi avattaisiin hotellin sisältä ja siinä tuntui kestävän ikuisuus,mies tuijotti ja virnisteli mutta ei onneksi enää koettanut koskea. Myöhemmin kun olin tullut suihkusta ja aloin valmistautua nukkumaan,kuulin kolinaa ja kahvaa painettiin alas. Kauhistuin sillä olin varma että se hyypiö oli jotenkin päässyt sisään hotellii ja selvittänyt huoneeni! Olin itkeä ilosta kun kuulin humalaisen pariskunnan ihmettelevän,ovatko edes oikeassa kerroksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lukiossa niin yhtenä päivänä näkökykyni sumeni täysin ja lähdin kotiin.
Näin on tapahtunut vain kerran 31 vuotiaan elämäni aikana ja joskus ihmettelen mikä tuon aiheutti, mitään päänsärkyä/migreeniä ei ole koskaan ollut. Ei ollut myöskään mikään jännitykseen tai ahdistukseen liittyvä.
Näkökyky palautui normaaliksi myöhemmin. Suhteellisen jännä ja selittämätön kokemus.
tyypillinen TIA kohtaus, eli aivoverenkiertohäiriö. Olisi heti pitänyt mennä ensiapuun soittaa 112 ja liuotushoidot aloittaa. Näkö palautuukin yleensä itsestän muutamassa minuutissa. Ennakoi yleensä tulevaa isoa aivohalvausta tai sydäriä. Mene nyt edes hoitoon, marevanit siihen.
Molempien silmien samanaikainen näön menetys tai näön hämärtyminen ei ole aivoverenkiertohäiriöstä johtuvaa. Ei ennakoi aivoinfarktia eikä etenkään sydäninfarktia. Todennäköisesti kyseessä oli päänsärytön migreeni.
KYLLÄ MUUTEN ON! On epäeettistä antaa vääriä neuvoja! Ja tämä tieto on 100% varma. Myös molempien silmien näön menetys on merkki aivoverenkierronhäiriöstä. Ja nimenomaan ennakoi isompaa tulossa olevaa kohtausta.
En usko. Mulla on ollut noita ''TIA-kohtauksia'' (en tiennytkään että se on sen niminen) joskus. Ei niitä usein ole, ehkä kerran vuodessa ja ekan sain varmaan joskus kymmenen vuotta sitten. Tavallaan ihan hauska olo, kun yhtäkkiä silmissä sumenee. =)
Vierailija kirjoitti:
Niitä on ollut aika paljon. Silloin kun autosta lähti jarrunesteet pihalle kesken ajon säikähdin todella. Säikähdin myös silloin kun kaasuhirtti kiinni kesken ajon. Eri autot kyseessä. Osunut ilmeisesti harvinaisen vaarallisia tyyppivikoja sisältäviä yksilöitä. Mystistä ja outoa silti.
Jos autoon tulee tekninen vika, niin se on todellakin mystiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lukiossa niin yhtenä päivänä näkökykyni sumeni täysin ja lähdin kotiin.
Näin on tapahtunut vain kerran 31 vuotiaan elämäni aikana ja joskus ihmettelen mikä tuon aiheutti, mitään päänsärkyä/migreeniä ei ole koskaan ollut. Ei ollut myöskään mikään jännitykseen tai ahdistukseen liittyvä.
Näkökyky palautui normaaliksi myöhemmin. Suhteellisen jännä ja selittämätön kokemus.
Raudanpuute, mulle myös tapahtunut pari kertaa. Käy mittauttamassa ferritiini, se pitää olla ainakin 100 tai yli.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan naura ihmisille joilla paranormaaleja kokemuksia. Olen todistanut ufoilmiöitä muutaman kerran. Olen ollut yksin kun olen nähnyt valopallon . Tyttökaverin kanssa tultiin jortsuista nuorina 80 luvulla. Joku valo seuras meitä. Se oli tosi kirkas ja punertava. Oltiin selvinpäin.
Mulla on kans näitä kokemuksia. En vaan viitsis enää kertoa niistä, kun aina ''pidetään hulluna''. Lähinnä just UFO-kokemuksia. Olen kyllä nähnyt pari kertaa ''aaveenkin'', mutta ne saattoivat olla mielikuvituksen tuotettakin. Mutta ne ufot oli kyllä ihan todellisia.
Vierailija kirjoitti:
Tautikohtaus työpaikalla, todella kova puristustunne rinnassa, en pystynyt liikkumaan kivulta hetkeen
Toivoin tyhmästi, ettei asiakkaita tulisi. Meni onneksi ohi.Paljastui 6v myöhemmin sydänkohtaukseksi.
Miten se nyt voi vuosien jälkeen miksikään paljastua?
Tässä lähipäivinä kun olin asettunut nukkumaan kuulin kuin oravan rymistely ääntä talon rakenteista.
Mä laitoin valot päälle ja sitten ääni lakkasi.
Sitten laitoin valot kiinni ja taas vähän aikaa kuului vastaavanlaista ääntä.
Puolenyön aikoihin nämä äänet vaivasivat minua ja vieläpä kerrostalon ylimmäisessä kerroksessa.
Mä luulin sillä hetkellä, että mun kämpässä on jokin elukka, mutta ei näköjään olekaan.
Mä en tiedä yhtään mitä ne öiset äänet olivat.
Sen yhden yön aikana ne äänet vain kuuluivat.
M30
Kun olin ala-asteella, olimme ajamassa koko perheellä mummolaan. Reitillä on paljon hirviaitoja ja varoituskolmioita hirvistä. Olimme jo aika lähellä määränpäätä, kun tuolloin ehkä kolmevuotias veljeni alkoi höpöttää pissahädästä. Koska matkaa ei ollut enää pitkästi, vanhempani yrittivät ensin vain puhua, että ajetaan mummolaan asti ja kohta pääsee pissalle. Veli hiljenikin hetkeksi, mutta vähän ajan päästä hän sanoi todella päättäväisellä ja tiukalla äänellä mua pissattaa!. Siinä kohtaa sattui juuri olemaan P-paikka ja isäni joutui muistaakseni jopa vähän rajusti jarruttamaan, että ehti kääntyä sinne viemään veljeä pissalle. Kun pysähdyimme, näimme kuinka hirvi hyppäsi tien yli edellämme ajaneen auton takaa juuri siitä kohtaa, jossa olisimme olleet, jos emme olisi pysähtyneet pissahädän takia.
Kun tajusin, että mulla on ilmeisesti stalkkeri työmatkoilla ollut vuosia. Pyöräili aamulla ohitseni jopa 3 kertaa ennen klo 7, kun odotin bussia. Teki outoa lenkkiä pyörällä siinä. Säällä kuin säällä. Kyttäsi mua kahdella muullakin alueella aiemmissa työpaikoissa. Aina palasi tulosuuntaan. Muutin toiseen kaupunginosaan ja sitä ei oo enää näkynyt.
Nuorena murtauduttiin porukalla yhteen autiotaloon. Talossa oli jonkinlainen räyhähenki, joka hakkasi lattiaa hirvittävällä tavalla. Olimme kaikki selvinpäin ja talo oli sataprosenttisen varmasti tyhjä, ja todellakin kaikki kuulimme mitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena murtauduttiin porukalla yhteen autiotaloon. Talossa oli jonkinlainen räyhähenki, joka hakkasi lattiaa hirvittävällä tavalla. Olimme kaikki selvinpäin ja talo oli sataprosenttisen varmasti tyhjä, ja todellakin kaikki kuulimme mitä tapahtui.
Vähemmästäkin haamu pillastuu.
Mun rakas edesmennyt mummoni kertoi, että jos taloon lentää lintu sisälle, niin joku talon asukas kuolee pian.