Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1151)
Mun erikoisimmat asiat. 1. Hain tyttäreni päivähoidosta. Kotiovella etsin avaimia ja tyttäreni alkoi juttelemaan jotain rappukäytävän yläportaille katsoen. Kysyin, että kenelle puhut, niin tytär näytti rappuihin ja sanoi, että tuolle tädille tuossa... Siinä ei ollut ketään..
2. Jouduin lopettamaan koirani. Tämä koira oli erittäin rakas edesmenneelle appiukolle. Yöllä näin unta että seisoin ulkona ja Nipsu oli hihnassa kädessäni. Edesmennyt appiukko tuli unessa ja otti hihnan käteensä ja sanoi, että nyt hän huolehtii Nipsusta. Tästä tuli jotenkin levollinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tapahtunut jokaisen kerran 28-vuotiaan elämäni aikana.
Eli aina, kun joku sukulainen tai tuttu on kuollut, niin lintu on lentänyt ikkunaan ennen sitä. Aikahaarukka linnun ja läheisen kuoleman välillä on maksimissaan puoli vuotta.
Eräänä kesänä oltiin Lapissa lomalla ja käymässä paikallisessa kenkäkaupassa koko perheen voimin. Olin silloin vasta lapsi. Ensin lensi yksi lintu ikkunaan ja hetkeä myöhemmin toinen. Muutama viikko tästä mummoni kuoli. Muutama viikko mummon kuoleman jälkeen kuoli äitini serkku.
Toisena kertana olimme menossa jälleen kesäloma reissulle ja lintu lensi auton tuulilasiin. Tästä neljä kuukautta eteenpäin isotätini kuoli.
Viime syyskuussa olin mieheni luona ja yhtäkkiä parvekkeelta kuului kamala pamaus. Suurikokoinen lintu oli lentänyt parvekkeen lasiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin yksi sukulainen jälleen kuoli.
Olen alkanut pelkäämään joka kerta, kun lintu lentää ikkunaan..
Teillä on iso suku?
Kyllä. Onko siinä jotain ihmeellistä?
No ei, mutta kyllähän niitä lintuja saa sitten aika usein lennelläkin ikkunaan ja auton tuulilasiin, jos suku on suuri ja joka kerta joku lintu uhrataan sitä teille kertomaan.
Mutta jos linnun ikkunaan lentämisen ja kuoleman välillä on puolivuotta niin on kyllä aika kaukaa haettu. Jos enemmän ajelee autolla niin valitettavan usein niitä lintuja autoon törmää :( ja kesällä niitä autoon törmenneitä lintuja näkyy tiet paksunaan.
Toisaalta lintu lentää helposti ikkunaan, jos ikkunoista näkyy läpi huoneiston tai ikkunaan heijastuu puita. Pari päivää sitten nostin sälekaihtimen ylös asti ja heti siihen lensi lintu, koska ei havainnut ikkunaa.
Joudumme pitämään sälekaihtimet ainakin osittain ikkunoissa ja verhojakin sen takia, että muuten lintuja lentää ikkunoihin paljon, kun eivät niitä huomaa.
Joskus on käynyt niin, että kaksi lintua on ajaneet toisiaan "takaa" ja monemmat lentäneet ikkunaan.
En usko yhtään näihin ennustuksiin/enteisiin mihin liityy täysin viaton luontokappale esim lintu.
Keski-Suomessa mustarastas oli varma kevään merkki ja tervetullut huiluttelija, mutta esim Pohjois_Pohjanmaalla se olikin kuolemaa ennustava(jos tuli pihapiiriin :) ) koska siellä ne oli aikoinaan vielä harvinaisia.
Samoin palokärki pihapiirissä on tiennyt kuolemaa, mutta kun meillä oli pihapiirissä vanha ja ilmeisen lahonnut koivuniin siinä kävi palokärki harvasepäivä hakkaamassa pitkät ajat, eikä mitään tapahtunut.
Ne on vain viattomia luontokappaleita, eikä mitään enteitä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mummon sisko työskenteli Ruotsissa mielisairaalan suljetulla osastolla hoitajana. Hän tuli mummon luo aina lomillaan ja tarinoi tälle juttuja potilaistaan ja meikäläinen lapsena usein salakuunteli näitä juttuja puolella korvalla.
Mummon sisko oli täysin päinvastainen kuin mummo. Hän oli sellainen iso roteva karski ja jämäkkä naisihminen, jolla oli kuuluva ääni.
Yleensä hänen tarinansa oli "surkuhupaisia" ja hauskoja mutta yksi tarina veti hänetkin hiljaiseksi ja vältteleväksi ja se juttu jäi muakin vaivaan.
Yksi nainen tuotiin osastolle. Nainen oli epätodellisen kaunis, kuin joku satuolento, vaikka olikin riutunut. (Isotädissä oli huomioitavaa, että hän "kiinnitti aina huomiota naiskauneuteen").
Nainen oli "tyypillinen skitsofreenikko" eli kuuli ääniä ja voimakkaita hallusinaatioita.
Hän kuitenkin "oli kartalla" eli tiedosti tilansa ja halusi apua, mikä "kuulemma" oli epätyypillistä niin vaikeasti harhaisille potilaille. Yleensä "kuulemma" he eivä tiedosta olevansa sairaita.
Tämä nainen kuitenkin väitti, että hän saa viestejä vainajilta ja vainajat piirittävät häntä öin ja päivin ja hän ei saa hetkeäkään rauhaa.
Hän kuitenkin shokeerasi monia hoitajia kertomalla näistä asioita, joita hän ei olisi millään voinut tietää. Eräälle hoitajalle hän toi lohdullisen viestin tämän menehtyneeltä pojalta. Eräs hoitaja sai viestin isältään joka pyysi anteeksi insestiä ym. lopulta osa hoitajista jäi sairaslomalle ja osa alkoi kammota ja vältellä naista kun taas osa kiinnostui naisesta liikaakin.
Naisella oli lääkitys ongelmana. Hän otti kuuliaisesti lääkkeensä mutta hän toisinaan oksensi lääkityksensä tahtomattaan.
Yöhoitaja väitti, että kun hän yritti antaa yöllä rauhoittavan lääkkeet ruiskeena, niin ikään kuin kylmät jäiset sormet olisi tarttuneet hänen ranteeseen ja estäneet. (Potilas oli yöllä erittäin rauhaton mutta päivisin rauhallisempi ja usein otti torkkuja päivisin).Laitoksen ylilääkäri kiinnostui sitten naisesta ja otti tämän arvioitavaksi. Kukaan ei tiedä mitä tapahtui, mutta nainen "kotiutettiin" parin päivän sisällä.
Mummon sisko sanoi, että hän ei ole ikinä nähnyt surullisempaa näkyä: hauras, langanlaiha, avuton, epätoivoinen nainen itkee ja anelee hysteerisesti ja lääkäri sanoo kylmän vihamielisesti, että emme voi auttaa sinua ja sosiaalihuolto ottaa yhteyttä. Lähde nyt kotiisi.Mummon siskon mielestä nainen ei missään mielessä ollut kotikuntoinen. Nainen päätyi "lopulliseen ratkaisuun" pian kotiuttamisen jälkeen ja sairaalaan tuli tutkinta päälle ja ylilääkäri jäi yllättäen varhaiseläkkeelle.
Osa hoitajista uskoi, että tuo nainen ei ollut oikeasti skitsofreenikko, hän vain oli " edesmenneiden henkien piirittämä" mutta ei kestänyt sitä ja halusi siihen apua. Osa hoitajista uskoi että hän oli vakavasti sairas mutta kun he itse saivat viestin edesmenneeltä rakkaaltaan, he "sekosivat" itse, jäivät sairaslomalle ja uhkasivat vaihtaa työpaikkaa.
Ikävä kyllä, mummo ja mummon sisko ovat jo kuolleet, kun olen itse jo sen verran vanha että tämä "kauhutarina" on alkanut kiehtoa mieltä eli mikä oli lopullinen totuus tuosta naisesta?
Ylilääkäristä selvisi tutkinnoissa asioita, että hän oli perversillä tavalla ollut kiinnostunut nuorista naispotilaista ja hoitajista ja johtamistyyli oli autoritäärinen.
Yksi vaihtoehto sille miksi nainen kotiutettiin sairaana voi olla tuon ylilääkärin kiinnostus naista kohtaan ja jonkinlainen torjutuksi tuleminen. Jotkut miehet eivät kestä sitä kun nainen torjuu ja kostavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tapahtunut jokaisen kerran 28-vuotiaan elämäni aikana.
Eli aina, kun joku sukulainen tai tuttu on kuollut, niin lintu on lentänyt ikkunaan ennen sitä. Aikahaarukka linnun ja läheisen kuoleman välillä on maksimissaan puoli vuotta.
Eräänä kesänä oltiin Lapissa lomalla ja käymässä paikallisessa kenkäkaupassa koko perheen voimin. Olin silloin vasta lapsi. Ensin lensi yksi lintu ikkunaan ja hetkeä myöhemmin toinen. Muutama viikko tästä mummoni kuoli. Muutama viikko mummon kuoleman jälkeen kuoli äitini serkku.
Toisena kertana olimme menossa jälleen kesäloma reissulle ja lintu lensi auton tuulilasiin. Tästä neljä kuukautta eteenpäin isotätini kuoli.
Viime syyskuussa olin mieheni luona ja yhtäkkiä parvekkeelta kuului kamala pamaus. Suurikokoinen lintu oli lentänyt parvekkeen lasiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin yksi sukulainen jälleen kuoli.
Olen alkanut pelkäämään joka kerta, kun lintu lentää ikkunaan..
Teillä on iso suku?
Kyllä. Onko siinä jotain ihmeellistä?
No ei, mutta kyllähän niitä lintuja saa sitten aika usein lennelläkin ikkunaan ja auton tuulilasiin, jos suku on suuri ja joka kerta joku lintu uhrataan sitä teille kertomaan.
Mutta jos linnun ikkunaan lentämisen ja kuoleman välillä on puolivuotta niin on kyllä aika kaukaa haettu. Jos enemmän ajelee autolla niin valitettavan usein niitä lintuja autoon törmää :( ja kesällä niitä autoon törmenneitä lintuja näkyy tiet paksunaan.
Toisaalta lintu lentää helposti ikkunaan, jos ikkunoista näkyy läpi huoneiston tai ikkunaan heijastuu puita. Pari päivää sitten nostin sälekaihtimen ylös asti ja heti siihen lensi lintu, koska ei havainnut ikkunaa.
Joudumme pitämään sälekaihtimet ainakin osittain ikkunoissa ja verhojakin sen takia, että muuten lintuja lentää ikkunoihin paljon, kun eivät niitä huomaa.
Joskus on käynyt niin, että kaksi lintua on ajaneet toisiaan "takaa" ja monemmat lentäneet ikkunaan.
En usko yhtään näihin ennustuksiin/enteisiin mihin liityy täysin viaton luontokappale esim lintu.
Keski-Suomessa mustarastas oli varma kevään merkki ja tervetullut huiluttelija, mutta esim Pohjois_Pohjanmaalla se olikin kuolemaa ennustava(jos tuli pihapiiriin :) ) koska siellä ne oli aikoinaan vielä harvinaisia.
Samoin palokärki pihapiirissä on tiennyt kuolemaa, mutta kun meillä oli pihapiirissä vanha ja ilmeisen lahonnut koivuniin siinä kävi palokärki harvasepäivä hakkaamassa pitkät ajat, eikä mitään tapahtunut.
Ne on vain viattomia luontokappaleita, eikä mitään enteitä.
Jos jättää ikkunat pesemättä jää enteetkin näkemättä.
Vierailija kirjoitti:
Jo edesmenneellä isälläni ja minulla on täsmälleen sama henkilötunnuksen loppuosa. En tunne logiikkaa, millä loppuosa määräytyy, mutta olen aina ihmetellyt tätä.
Olen työskennellyt hlötunnusten parissa eikä kellään voi olla samaa loppuosaa. En epäile sinun kertomaa kerron vain mitä tiedän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään kummitusjuttu, mutta olen marjareissulla kohdannut karhun silmästä silmään n. viiden metrin etäisyydeltä. Olen aika kookas mies ja se oli varmaan metrin minua pitempi kun se nousi seisomaan. Tajusin välittömästi ettei puntit ole tasan. Olen onnellinen että olen hengissä ja muistan ikänib sen pistävän ja mittailevan katseen ja pään kääntelyn. On "jännä" tunne tajuta että tilannetta hallitsee jokin jolle et voi sanoa tai tehdä mitään ja se päättää mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muutaman kerran "nähnyt" äitini, kauppareissuilla,
Noina kertoina olen joutunut kokoamaan itseni kun olen itkuun purskahtanut ja meinannut mennä halaamaan.
Olen siis joutunut todistelemaan itselleni että ei ole äitini, kerran lähdin jopa perään kävelemään.
Äitini kuollut 12vuotta sitten.Sen jälkeen, kun isäni kuoli äkillisesti, näin lainausmerkeissä varmaan vuoden ajan häntä eri paikoissa. Siihen ei liittynyt mitään yliluonnollista. Mieleni yritti vain käsittää sitä, että hän oli yhtäkkiä poissa. Ihan kuin olisin kysynyt itseltäni: minne isä oikein lähti, kertomatta meille? Kun lainausmerkeissä näin hänet jossain ihmisjoukossa, eka ajatus oli: no mutta tuollahan se meidän isä on!
Tuttua.
Isäni kuoli muutama kuukausi ennen koronan tuloa Suomeen. Muutamassa uutiskuvassa seuraavana vuonna oli vanha mies, joka näytti ihan isältäni, menossa ottamaan koronapiikkiä. Samanlaiset vaatteet ja olemus. Muutenkin joskus kaupungilla olen nähnyt vilaukselta isän hahmon jossain vieraassa vanhassa miehessä. Tietenkään en ole koskaan luullut sen olevan hän, mutta se hetkellinen tunne, että voisi vielä nähdä hänet elossa...
Kahdeksan vuoden jälkeenkin näen isäni usein väkijoukossa tai kaupassa ym. Ikävä vain on niin kova
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi näen edesmenneitä ihmisiä väkijoukossa minäkin, kun kyse ei kuitenkaan ole omista läheisistä vaan esim. yhtä naista jonka kanssa kerran olin samassa työpaikassa olen nähnyt useinkin. Ei oikeastaan oltu edes ystäviä, muutama sana vaihdettiin sen parin kkn aikana kun samoissa hommissa oltiin. Toinen esimerkki on edesmenneen sukulaisen ex mies. Hänkään ei mitenkään merkittävä ihminen minulle ollut. Toki on ihmisiä jotka muistuttavat toisiaan mutta jotenkin tuntuu oudolta että nämä usein tapahtuu heti kohta kun olen jonkun kuolemasta saanut tietää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomalta palanut vanki yritti tarrautua Linja- auton rattiin kun näki vankilaportin lähestyvän .
Kyllä siinä pelko tuli näinkö tämä reissu loppuu , kohta ollaan Linja- auton kanssa pellolla.
Mutta onneksi kuski oli rohkea ja sai tämän taltuttetua
( Vuosia myöhemmin tämä linja - auto yhteys on lopetettu en kerro asuinkuntaani.)
Tuosta tosi nokkelasta vangista päättäen, kyse oli Sukevasta tai Naarajärvestä.
Ei mitää outoa tai selittämätöntä.
Ei, mutta varmasti pelottava tilanne aivan kuten kysymyksessä kysyttiinkin. Ei siellä mitään ketjuja unihalvauksista tänne haluttu vaikka pelottavia kai nekin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on jo yli 50 vuotta. Kerran jo pimeänä syysiltana hain pihalla olleesta saavista ämpärillä vettä sisälle. Tienoo oli maaseudulla, siis mitään katuvaloja tms ei ollut. Saavilla ollessani vilkaisin taivaalle että onpa siellä selkeästi kuu näkyvillä ja otin vettä ämpäriin. Mutta se kuu oli matalalla, se oli muodoltaan pehmeänurkkaisen kolmion muotoinen, vähän samanlainen kuin kuvissa olen nähnyt amerikkalaisten avaruusalusten "paluukapseleiden" olevan. Se oli siis paikallaan ja loisti samanlaista "heijastusvaloa" kuin kuu, siis ei mitään häikäisevää lampuista lähtevää valoa. Siinä vettä ottaessani vain ajattelin, että onpa sattuneet pilvet hassusti kuun eteen kun se tuon muotoiselta näyttää. Käännyin sitten kotitaloon päin ämpärin kanssa, niin yhtäkkiä näinkin komean kuun siellä taivaalla! Käännyin saman tien sen ns. tekokuun puoleen, mutta ei siellä taivaalla ollut enää mitään! Seisoin pitkään pihalla ihmettelemässä, yötaivas oli aivan pilvetön, missään ei ollut mitään erikoista. Kerroin kotona asiasta ja sitä ihmeteltiin kovasti. Mikä ihme se oli, liikkumaton, täysin äänetön, itsevalaiseva, selvästi ei kuumailmapallokaan. Satelliitiksikin se oli liian iso ja aivan paikallaan. Jos jollain valtiolla jo silloin olisi ollut sellaista tekniikkaa, niin kyllä siitä jo tiedettäisiin.
Niin ja olin silloin jo teini, eli ei ollut kyse lapsen mielikuvituksesta. Enkä ole koskaan nähnyt harhanäkyjä tms ongelmia ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo edesmenneellä isälläni ja minulla on täsmälleen sama henkilötunnuksen loppuosa. En tunne logiikkaa, millä loppuosa määräytyy, mutta olen aina ihmetellyt tätä.
Olen työskennellyt hlötunnusten parissa eikä kellään voi olla samaa loppuosaa. En epäile sinun kertomaa kerron vain mitä tiedän
Kyllä voi olla sama loppuosa. Oma kokemus työpaikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kuoli yllättäen kodissamme. Olin siinä hänen ruumiinsa luona ja totesin, että hän ei ole enää siinä lainkaan. Siinä hetkessä tunsin, ettei ole kuoleman jälkeen mitään, kaikki vain päättyy.
1-2 viikkoa tämän jälkeen huoneessa ollut viherkasvi alkoi puskea todella paljon kaunista kukkaa. Tämä oli erittäin poikkeuksellista. Oli tammikuu. En yleensä saa kasveja menestymään, eikä kyseinen kasvi ollut aiemmin kukkinut. Tuntui jotenkin spookylta ja mietin syytä. Meillä oli kyllä noina aikoina paljon enemmän ihmisiä. Kyselinkin parilta, tekikö hän kasveille jotain, olivat ihmeissään.
Kylä se oli viime vuonna kun valomerkin jälkeen ravintolan vahtimestari tuli sanomaan, että nyt pitäisi jo lähteä kotia kohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi olla sama loppuosa. Oma kokemus työpaikalta.
Juuri näin. Ei ole mitään syytä olettaa, etteivätkö kymmenettuhannet eri numeroyhdistelmät syntymäajoissa (ts. miljoonat eri yhdistelmät kolmella järjestysnumerolla lisättyinä) saattaisi tuottaa samaa loppuosaa, joita on kuitenkin vain suhteellisen vähäinen määrä. Keillään ei tietenkään voi olla koko tunnus täysin sama.
Polunmäenkatu 46:n kuminpolttomotoristit tulivat ajelemaan pyörätielle ja olivat ajavinaan tahallaan päälle mutta väistivät aina viime hetkellä:
https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000007572760.html
Kuuluvat "Street Trash SFC" -kuminpolttojengiin.
Tämä sama toistuu aina joka heinäkuun kolmas lauantai samassa paikassa. Poliisi pääasiassa katselee läpi sormien vaikka tässä on sivulliset hengenvaarassa.
Vierailija kirjoitti:
Pelottavinta oli unihalvaus. Heräsin, enkä pystynyt liikkumaan ja huoneen keskellä oli tosi iso musta hahmo. Siis ihan epäinhimillisen iso. Ja se oli ihan pikimusta, ei ollu mitään kasvoja havaittavissa, pelkkä iso hahmo. Tuijotin vaan sitä ihan kauhuissani ja yhtäkkiä se alko katoamaan, se muuttu ikäänkuin pikseleiksi ja katos yks pikseli kerrallaan...
Ilmeisesti myös mulla unihalvaus?
Heräsin yöllä enkä voinut liikkua, kuulin raskaat askeleet kohti makuuhuonetta, sitten näin vuoteeni vieressä tumman/ mustan hahmon joka tuntui uhkaavan mua. Tunsin olevani hengenvaarassa, tilanne jatkui pitkään kunnes itkien ja kauhuissani( mielessäni) pakenin saunan lauteiden alle.
Aamulla sitten heräsin sohvan nurkasta. Pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo edesmenneellä isälläni ja minulla on täsmälleen sama henkilötunnuksen loppuosa. En tunne logiikkaa, millä loppuosa määräytyy, mutta olen aina ihmetellyt tätä.
Olen työskennellyt hlötunnusten parissa eikä kellään voi olla samaa loppuosaa. En epäile sinun kertomaa kerron vain mitä tiedän
Kyllä voi olla, mutta pitää olla samaa sukupuolta ja syntynyt eri vuotena. Pojilla kolmas on numero on aina pariton ja tytöillä parillinen. Numerot määräävät myös sen monesko sinä vuorokautena syntynyt lapsi olet. Viimeinen merkki on joko numero tai kirjain riippuen jakojäännöksestä joka lasketaan. Esim. labrassa oli niiden vauvojen, jotka eivät vielä olleet saanut virallista loppuosaa, pojilla 0010 ja tytöillä 0020 koska muuten tietokone ei hyväksynyt tulosten kirjoittamista sinne ja nämä numerosarjat olivat kelpuutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lukiossa niin yhtenä päivänä näkökykyni sumeni täysin ja lähdin kotiin.
Näin on tapahtunut vain kerran 31 vuotiaan elämäni aikana ja joskus ihmettelen mikä tuon aiheutti, mitään päänsärkyä/migreeniä ei ole koskaan ollut. Ei ollut myöskään mikään jännitykseen tai ahdistukseen liittyvä.
Näkökyky palautui normaaliksi myöhemmin. Suhteellisen jännä ja selittämätön kokemus.
Minulla meni kerran, 15v sitten puhekyky hetkeksi.
Vastaus löytyi: epileptinen kohtaus. Sähkövika aivoissa.
Tautikohtaus työpaikalla, todella kova puristustunne rinnassa, en pystynyt liikkumaan kivulta hetkeen
Toivoin tyhmästi, ettei asiakkaita tulisi. Meni onneksi ohi.
Paljastui 6v myöhemmin sydänkohtaukseksi.
Mun mummon sisko työskenteli Ruotsissa mielisairaalan suljetulla osastolla hoitajana. Hän tuli mummon luo aina lomillaan ja tarinoi tälle juttuja potilaistaan ja meikäläinen lapsena usein salakuunteli näitä juttuja puolella korvalla.
Mummon sisko oli täysin päinvastainen kuin mummo. Hän oli sellainen iso roteva karski ja jämäkkä naisihminen, jolla oli kuuluva ääni.
Yleensä hänen tarinansa oli "surkuhupaisia" ja hauskoja mutta yksi tarina veti hänetkin hiljaiseksi ja vältteleväksi ja se juttu jäi muakin vaivaan.
Yksi nainen tuotiin osastolle. Nainen oli epätodellisen kaunis, kuin joku satuolento, vaikka olikin riutunut. (Isotädissä oli huomioitavaa, että hän "kiinnitti aina huomiota naiskauneuteen").
Nainen oli "tyypillinen skitsofreenikko" eli kuuli ääniä ja voimakkaita hallusinaatioita.
Hän kuitenkin "oli kartalla" eli tiedosti tilansa ja halusi apua, mikä "kuulemma" oli epätyypillistä niin vaikeasti harhaisille potilaille. Yleensä "kuulemma" he eivä tiedosta olevansa sairaita.
Tämä nainen kuitenkin väitti, että hän saa viestejä vainajilta ja vainajat piirittävät häntä öin ja päivin ja hän ei saa hetkeäkään rauhaa.
Hän kuitenkin shokeerasi monia hoitajia kertomalla näistä asioita, joita hän ei olisi millään voinut tietää. Eräälle hoitajalle hän toi lohdullisen viestin tämän menehtyneeltä pojalta. Eräs hoitaja sai viestin isältään joka pyysi anteeksi insestiä ym. lopulta osa hoitajista jäi sairaslomalle ja osa alkoi kammota ja vältellä naista kun taas osa kiinnostui naisesta liikaakin.
Naisella oli lääkitys ongelmana. Hän otti kuuliaisesti lääkkeensä mutta hän toisinaan oksensi lääkityksensä tahtomattaan.
Yöhoitaja väitti, että kun hän yritti antaa yöllä rauhoittavan lääkkeet ruiskeena, niin ikään kuin kylmät jäiset sormet olisi tarttuneet hänen ranteeseen ja estäneet. (Potilas oli yöllä erittäin rauhaton mutta päivisin rauhallisempi ja usein otti torkkuja päivisin).
Laitoksen ylilääkäri kiinnostui sitten naisesta ja otti tämän arvioitavaksi. Kukaan ei tiedä mitä tapahtui, mutta nainen "kotiutettiin" parin päivän sisällä.
Mummon sisko sanoi, että hän ei ole ikinä nähnyt surullisempaa näkyä: hauras, langanlaiha, avuton, epätoivoinen nainen itkee ja anelee hysteerisesti ja lääkäri sanoo kylmän vihamielisesti, että emme voi auttaa sinua ja sosiaalihuolto ottaa yhteyttä. Lähde nyt kotiisi.
Mummon siskon mielestä nainen ei missään mielessä ollut kotikuntoinen. Nainen päätyi "lopulliseen ratkaisuun" pian kotiuttamisen jälkeen ja sairaalaan tuli tutkinta päälle ja ylilääkäri jäi yllättäen varhaiseläkkeelle.
Osa hoitajista uskoi, että tuo nainen ei ollut oikeasti skitsofreenikko, hän vain oli " edesmenneiden henkien piirittämä" mutta ei kestänyt sitä ja halusi siihen apua. Osa hoitajista uskoi että hän oli vakavasti sairas mutta kun he itse saivat viestin edesmenneeltä rakkaaltaan, he "sekosivat" itse, jäivät sairaslomalle ja uhkasivat vaihtaa työpaikkaa.
Ikävä kyllä, mummo ja mummon sisko ovat jo kuolleet, kun olen itse jo sen verran vanha että tämä "kauhutarina" on alkanut kiehtoa mieltä eli mikä oli lopullinen totuus tuosta naisesta?
Ylilääkäristä selvisi tutkinnoissa asioita, että hän oli perversillä tavalla ollut kiinnostunut nuorista naispotilaista ja hoitajista ja johtamistyyli oli autoritäärinen.