Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Kerran yritin nukkua erittäin ahdistavien huolien kanssa kun olin saanut siis huonoja uutisia jne ja aamuyöllä onnistuin jotenkin nukkumaan ja yhtäkkiä heräsin yöpöytäradion pauhaamiseen. Ei ole herätyskelloradio vaan yksinkertainen monoradio. Tästä on yli 20 vuotta aikaa ja enkä ole koskaan saanut tietää, laitoinko sen päälle vai menikö se itsestään päälle. Kumma tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Olen muutaman kerran "nähnyt" äitini, kauppareissuilla,

Noina kertoina olen joutunut kokoamaan itseni kun olen itkuun purskahtanut ja meinannut mennä halaamaan.

Olen siis joutunut todistelemaan itselleni että ei ole äitini, kerran lähdin jopa perään kävelemään.

Äitini kuollut 12vuotta sitten.

Voi, tämä oli surullinen. 

Ollessani noin 6-8 vuotias näin kaksi kertaa lapsuuskotini pihalla ihmisen, jota isä ei nähnyt. Toisella kerralla kyse oli ehkä noin 10-vuotias tyttö vanhanaikaiset vaatteet päällä mukanaan olkalaukku ja toisella kertaa erittäin ystävällisen näköinen vanha mies polkupyörän kanssa. Kyseinen mies kysyi minulta, että kuinka pitkään olimme asuneet talossa ja kun minä vastasin hänelle, niin lähellä ollut isä kuuli vastaukseni, mutta ei kyseisen miehen kysymystä. Eikä hän nähnyt kyseistä miestään, tosin tätä ei enää siinä ollut vaikka noin puoli minuuttia sitten oli ollut. Hän ei olisi ehtinyt poistumaan pihalta niin nopeasti, varsinkaan isän huomaamatta eikä olemaan siinä tai tulemaan siihen ilman, että isä olisi huomannut hänen tuloaan. Kyllä isän olisi pitänyt hänen tulonsa siihen nähdä, mutta hän ei ollut nähnyt. Siinä mies kuitenkin yllättäen oli häipyen tyhjään yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Eikä isä nähnyt kyseistä tyttöäkään, vaikka minä näin ja osoitin häntä vielä isälle, että "Katso nyt, tuolla hän istuu tuon puun juurella, etkö näe". Isä ei omien sanojensa mukaan nähnyt siellä ketään tyttöä, vaikka minä näin.

Nuoruudessani rukoilin Herraa deitille mennessäni että jos tästä vaimo tulee niin alan uskoa ja yrittää elää Herran Jeesuksen tahdon mukaist elämää. Istuttii puiston penkil ja valtavan kokoinen enkeli ilmesty meille molemmille,ilmeisesti tuli siunaus avioon. Oltii yhdes n 16v asiat kumminki meni pieleen,kun ei oltu perillä raamatun opetuksista,eikä osattu alkaa opetella Jeesuksen tuntemista. Nyt ollaa siis erottu on lapsi. No nyt olen jo paremmin perillä uskon asioista vaikka muutoin monessa asiassa epäonnistunu.

Persut hallituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Kotona asuessani vielä olin yksin kotona, makoilin sohvalla ja kirjoittelin teksteraita kaverilleni. Kohta kuulin, kun meidän ulko-ovi aukesi, ja äitini ja pikkusiskoni puhuivat jotakin, ja sitten ovi meni kiinni ja askeleet loittoni ovelta. Ajattelin, että varmaan unohtivat jotakin autoon, enkä miettinyt asiaa sen kummemmin. Ainoastaan sen, että huomasin kellon olevan 16:32.

No, jatkoin tekstareiden vaihtamista kaverini kanssa, kun havahduin siihen, että ulko-ovi kävi jälleen, ja kuulin äitini ja pikkusiskojeni äänet. Huomasin myös, että kello oli 17:08 (kyllä, nuo kellonajat jäivät mieleeni!), ja nousin ylös ja menin kysymään, mitä ne teki pihalla näin kauan. Äitini katsoi minua hölmistyneenä, ja sanoi, että hehän tulivat juuri kotiin, eivätkä olleet siis käyneet aijemmin ovella ja kääntyneet takaisin.

Sama kävi siskolleni. Kuuli kuinka olisin tullut taksilla, ovi kävi ja sitten ei mitään. Kunnes puolisen tuntia myöhemmin oikeasti tulin.

Olen nähnyt kuolleen serkun väkijoukossa, mutta taisi kuitenkin olla omat aivot mitkä temppuili.

Vierailija kirjoitti:

Näen aina vaan saman painajaisen, jossa unohdan ruokkia koiraani, vaikka mulla ei ole edes koiraa! 

Se tunne on vaan niin kauhea, kun näen koirani surkean ja nääntyneen näköisenä ja se katsoo minua  säälittävä ilme kasvoillaan -  kunnes tajuan etten ole muistanut ruokkia sitä ollenkaan!

Tällaisia lemmikkipainajaisia on minullakin. Unessa on olevinaan jossain ulkorakennuksessa tai kallionkolossa kissanpentu, sitten niitä alkaa löytyä koko ajan lisää ja lisää. Ne ovat räkäisiä, märkiä ja laihoja.

Koko ajan unessa ajattelen, että mitä ihmettä, miten olen jättänyt nämä kissat tänne holtittomasti lisääntymään ja nälkiintymään.

Ja hirveä häpeän ja ahdistuksen tunne.

Helpotus on suuri, kun muistan että meillä ei tällä hetkellä ole (ainakaan vielä) kissaa.

Samoin näen unta, että minulla on muka  navetta ja siellä kaikenlaisia maatalon eläimiä. En ole vain moneen päivänä muistanut käydä ruokkimassa tai juottamassa niitä...

Vierailija kirjoitti:

Tulin työmatkalta ja löysin vaimon nukkumasta samasta sängystä naapurin miehen kanssa. Olin että mitä helvettiä täällä tapahtuu. Siinä asiaa selvittämään ja kävi ilmi, että mies oli kävellyt unissaan suoraan meidän sänkyyn.

Kyllä meitä huvitti, kun yhdessä kahvit juotiin.

Oletko myös kertonut pankkitunnuksesi, kun poliisi soittaa sinulle kysyäkseen sitä ihan vain varmuuden vuoksi?

Nuorena, 90- luvulla minulla oli kirjekaveri ja jostain selittämättömästä syystä, aina niinä päivinä kun sain häneltä kirjeen tiesin sen etukäteen. Joku etiäinen ja kesti monta vuotta. Olen myös vaistonnut muutaman henkilön kuoleman etukäteen. Mummollani oli näitä samanlaisia kokemuksia. Erityisherkkyyttäkö vai mitä lie?

Anna-Marjaana kirjoitti:

Opiskeluaikoina erehdyin asumaan kerrostalossa ensimmäisessä kerroksessa (maa-tasolla) huonolla alueella. Oli parveke sisäpihalle. Vuoden aikana 4 kertaa tuli yöllä epämääräinen joukko parvekkeelle, yrittivät päästä sisään. 

Itselle pelottava kokemus taas liittyy kerrostalon toisen kerroksen parvekkeelle.

Oli loppusyksyinen synkkä, pimeä ja myrskyinen yö Helsingissä, satoi kaatamalla. Olin siskoni perheen luona yökylässä. Menin kohteliaana muiden jo nukkuessa rappukäytävään puhumaan kännykkääni, etten herättäisi porukkaa. No, ovihan menikin ilmavirtauksen vuoksi itsetään kiinni, lukkoon ja jäin rappukäytävään. Olin kuitenkin juuri työpaikan tykypäivillä kokeillut seinäkiipeilyä, joten sain kuningasajatusksen, kiipeäisin siskoni toisen kerroksen parvekkeelle käyttäen apunani pyörätelineitä ja sateen liukastamia vesikouruja. Nippa nappa keräsin rohkeuteni, että uskalsin kiivetä ylöspäin liuikkaita jalansijoja pitkin aina parvekkeelle asti. Kaikki oli aivan pimeää, avasin varovasti parvekkeen oven sisälle... ja kas, olohuoneen sohvalla näytti nukkuvan aivan vieras ihminen...meni hetkin, jäykistyin paikalleni, tajusin olevani keskellä yötä aivan vieraassa asunnossa... säikähdin aivan epätodellista ja potentiaalisesti hyvinkin vaarallista tilannetta. Miten selittäisin sen, että pimeydestä tunkeutui toisen kerroksen asuntoon vieras mies ihan vaan vahingossa keskellä yötä.

P.S. minut huomattiin peräännyin parvekkeelle, kukaan ei uskaltanut tehdä aloitetta, kerroin tilanteen ja palaavani aamulla asiaan uskoivat tai ei, ja pakottauduin parvekkeelta alas vaarallisesti pyörien päälle liukastellen. aamulla siskoni naapuriin kukkapuskan ja anteeksipyynnön kera, asia loppuun käsitelty.

Joitain vuosia sitten kävelin Kallioon päin, Aleksis kiven katu 4-8 kohdalla on leveämpi jalkakäytävä.

Keli oli sellainen että ajattelin varoa räystäistä mahdollisesti tippuvia jäitä ja menin aivan autojen viereen, lähes viiden metrin päähän talon reunasta. Aivan yhtäkkiä räystäästä räjähti eteeni parimetrinen, ilmisenkokoinen jääpuikko. Sekuntia myöhemmin olisi ollut henki pois heti.

Mietin miten se oli mahdollista, kaltevuuskulma ei täsmännyt.

Myöhemmin seisoin kauempana Teollisuuskadun pysäkillä, puu-Vallilan kohdalla ja huomasin että talossa oli rakennettu lisäkerros, jonka yhden lipan kaltevuuskulma täsmäsi jään liikerataan.

Helsinkiin näkyy rakennettavan lisäkerroksia, toivottavasti myös uusiin kerroksiin mietitään rännit oikein. Tuossa kohdassa liikkuu paljon ohikulkijoita ja on tosi pelottava kohta.

Mitään yliluonnollista tuossa ei ollut, mutta onhan se outoa kun on elossa ja äkkiä kaikki voi olla loppu.

Vierailija kirjoitti:

Tulin työmatkalta ja löysin vaimon nukkumasta samasta sängystä naapurin miehen kanssa. Olin että mitä helvettiä täällä tapahtuu. Siinä asiaa selvittämään ja kävi ilmi, että mies oli kävellyt unissaan suoraan meidän sänkyyn.

Kyllä meitä huvitti, kun yhdessä kahvit juotiin.

Ihana aamunavaus 😂😂😂😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona asuessani vielä olin yksin kotona, makoilin sohvalla ja kirjoittelin teksteraita kaverilleni. Kohta kuulin, kun meidän ulko-ovi aukesi, ja äitini ja pikkusiskoni puhuivat jotakin, ja sitten ovi meni kiinni ja askeleet loittoni ovelta. Ajattelin, että varmaan unohtivat jotakin autoon, enkä miettinyt asiaa sen kummemmin. Ainoastaan sen, että huomasin kellon olevan 16:32.

No, jatkoin tekstareiden vaihtamista kaverini kanssa, kun havahduin siihen, että ulko-ovi kävi jälleen, ja kuulin äitini ja pikkusiskojeni äänet. Huomasin myös, että kello oli 17:08 (kyllä, nuo kellonajat jäivät mieleeni!), ja nousin ylös ja menin kysymään, mitä ne teki pihalla näin kauan. Äitini katsoi minua hölmistyneenä, ja sanoi, että hehän tulivat juuri kotiin, eivätkä olleet siis käyneet aijemmin ovella ja kääntyneet takaisin.

Sama kävi siskolleni. Kuuli kuinka olisin tullut taksilla, ovi kävi ja sitten ei mitään. Kunnes puolisen tuntia myöhemmin oikeasti tulin.

Klassinen etiäinen.

Vierailija kirjoitti:

Joitain vuosia sitten kävelin Kallioon päin, Aleksis kiven katu 4-8 kohdalla on leveämpi jalkakäytävä.

Keli oli sellainen että ajattelin varoa räystäistä mahdollisesti tippuvia jäitä ja menin aivan autojen viereen, lähes viiden metrin päähän talon reunasta. Aivan yhtäkkiä räystäästä räjähti eteeni parimetrinen, ilmisenkokoinen jääpuikko. Sekuntia myöhemmin olisi ollut henki pois heti.

Mietin miten se oli mahdollista, kaltevuuskulma ei täsmännyt.

Myöhemmin seisoin kauempana Teollisuuskadun pysäkillä, puu-Vallilan kohdalla ja huomasin että talossa oli rakennettu lisäkerros, jonka yhden lipan kaltevuuskulma täsmäsi jään liikerataan.

Helsinkiin näkyy rakennettavan lisäkerroksia, toivottavasti myös uusiin kerroksiin mietitään rännit oikein. Tuossa kohdassa liikkuu paljon ohikulkijoita ja on tosi pelottava kohta.

Mitään yliluonnollista tuossa ei ollut, mutta onhan se outoa kun on elossa ja äkkiä kaikki voi olla loppu.

Oletko ilmoittanut tuosta johonkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tämä ei ole mikään kokemus, mutta äidiltäni kuoli tapaturmaisesti sisko(tästä aikaa yli 20 vuotta). Outoa tästä tekee sen, että minulla on tasan sama syntymäpäivä kuin tällä kuolleella siskolla. Voihan se olla sattumaa, mutta mikä todennäköisyys?

Kaverini on syntynyt samana päivänä kuin isosiskonsa. Heillä on ikäeroa 3 vuotta. 

Ja meillä isä, äiti ja mun sisko syntyneet samana päivänä, luonnollisesti eri vuosina kuitenkin.

Minulla, lapsellani ja synnytyssairaalan lääkärillä on sama syntymäpäivä. Syntymävuosi kuitenkin jokaisella eri :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona asuessani vielä olin yksin kotona, makoilin sohvalla ja kirjoittelin teksteraita kaverilleni. Kohta kuulin, kun meidän ulko-ovi aukesi, ja äitini ja pikkusiskoni puhuivat jotakin, ja sitten ovi meni kiinni ja askeleet loittoni ovelta. Ajattelin, että varmaan unohtivat jotakin autoon, enkä miettinyt asiaa sen kummemmin. Ainoastaan sen, että huomasin kellon olevan 16:32.

No, jatkoin tekstareiden vaihtamista kaverini kanssa, kun havahduin siihen, että ulko-ovi kävi jälleen, ja kuulin äitini ja pikkusiskojeni äänet. Huomasin myös, että kello oli 17:08 (kyllä, nuo kellonajat jäivät mieleeni!), ja nousin ylös ja menin kysymään, mitä ne teki pihalla näin kauan. Äitini katsoi minua hölmistyneenä, ja sanoi, että hehän tulivat juuri kotiin, eivätkä olleet siis käyneet aijemmin ovella ja kääntyneet takaisin.

Sama kävi siskolleni. Kuuli kuinka olisin tullut taksilla, ovi kävi ja sitten ei mitään. Kunnes puolisen tuntia myöhemmin oikeasti tulin.

Nuo ovat etiäisiä. Se on vanha ilmiö, tunnettu myös kansanperinteestä. Niitä oli joskus lapsuuskodissanikin, kun asuimme omakotitalossa. Jos minulla oli iltamenoa ja tulin kotiin äitiä myöhemmin, hän muutaman kerran sanoi, että oli kuullut minun tulevan sisään jo puoli tuntia sitten ja oli joskus puhunutkin minulle vaikka mitä ennen kuin oli huomannut, etten ollut vielä kotona. Yksi kerta jäi erityisesti mieleen. Isä oli ylitöissä ja me muut kotona. Kuulimme kaikki isän tulevan kotiin alaovesta ja kuulimme askeleet, jotka pysähtyivät portaiden keskelle, vaikka ketään ei ollut siellä.

Pötkötin sohvalla ajatuksissani päivä aikaan. Yhtäkkiä näin linnun hahmon lentävän eteisen käytävästä olohuoneeseen päin. Se näkyi muutaman sekunnin ajan. Valkoset siivet, ruskea muuten. Ei mitään erityistä tapahtunut sen jälkeen. Eikä myöhemmin ole näkynyt.

Lintu liinaharja kirjoitti:

Pötkötin sohvalla ajatuksissani päivä aikaan. Yhtäkkiä näin linnun hahmon lentävän eteisen käytävästä olohuoneeseen päin. Se näkyi muutaman sekunnin ajan. Valkoset siivet, ruskea muuten. Ei mitään erityistä tapahtunut sen jälkeen. Eikä myöhemmin ole näkynyt.

Minä näin perhosen työpaikalla kun työkaveri oli kuollut.

Lensi ikkunaan päin, mutta ei ollut missään kun yritin päästää sen ulos.

Olin teininä viikonlopun kaverilla joka oli muuttanut toiseen kaupunkiin, kaveri päättikin sitten lähteä mielummin poikaystävälleen yöksi ja minä jäin kaksin hänen äitinsä kanssa. Katsottiin telkkaa kunnes tämä äiti meni nukkumaan ja minä istuskelin yksin ja surullinena,oloni orvoksi tuntien vieraassa olohuoneessa. Lopulta päätin tehdä iltatoimet ja menin vessaan. Kaverini äiti oli melko tukeva ja hänen kävelynsä kuului hyvin,lisäksi kuorsasi niin että ikkunat helisi. Ei siis voinut olla kaverini äiti joka äkkiä painoi vessan oven kahvaa nopeasti alas ja ylös kolme kertaa,sitten pieni tauko ja

taas kolme kertaa. Oletin ensin kaverini palanneen mutta kukaan ei vastannut, kun kutsuin häntä nimeltä. Äidin vaimea mutta selkeä kuorsaus vaan kuului. Olin aika peloissani poistuessani vessasta.