Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Näin yhteen aikaan nuoruudessani paljon unia, jossa äitini on jumissa jossain työkoneessa (liittyy hänen työpaikkaansa) ja tekee kuolemaa, ja hyvästelen hänet itkien ja äitini sanoo antavansa anteeksi. Heräsin noihin aina naama kyynelistä märkänä ja tuntui todella paskalta. Luultavasti liittyi siihen, kun välit oli niin huonot ja kuinka monet kerrat sanoin etten välitä hänestä :(

Vierailija kirjoitti:

Kun kummitätini tuli vanhaksi ja sairaaksi, yhteys häneen katkesi. En tuntenut hänen ystäviään eikä hän ollut sukulaiseni, joten kukaan ei kertonut, kun hän muutti hoitokotiin. Hän vain lakkasi vastaamasta puhelimeen ja hänelle lähettämäni posti palautui takaisin. Ajattelin, että ehkä hän oli kuollut.

Niin kului muutama vuosi. Sitten heräsin muutamana aamuna niin, että päässäni soi laulu "päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä aina lohdutuksen saan."

Parin viikon kuluttua puhelin soi ja soittajalla oli minulle vieras numero. Minulla on tapana hylätä vieraasta numerosta tulevat soitot, mutta tähän soittoon vastasin kuin refleksinomaisesti. Soittaja oli kummitädin sukulainen, joka oli löytänyt tietoni tädin papereista. Hän kertoi kummitädin kuolleen ja kutsui hautajaisiin. Hautajaisissa laulettiin tuo laulu, päivä vain ja hetki kerrallansa.

Tämä kokemus ei ollut pelottava, päinvastoin.

Minulla on myös erikoinen kokemus lauluun liittyen. Mummuni oli kaatunut pahasti ja oli sairaalan teho-osastolla hoidettavana. Mummun sairaalassa ollessa heräsin kotona eräänä yönä ääneen, jossa kuului kuin vanhasta radiosta olisi joku etsinyt kanavaa,  musiikki ritisi ja rätisi ja sitten soi laulunpätkä ...taakse usvaverhojen, taakse maitten merien, taakse vuotten, maitten merien...Tiedän tämän laulun olleen mummulle tuttu ja mieleinen, olin tätä hänen kanssaan laulanutkin joskus. Olin aivan hereillä, ensin kuulin äänen unen läpi. Mieheni oli palannut illalla työmatkalta ja aloin häntä tenttaamaan, että minkä ihme soittoäänen olet vaihtanut puhelimeesi, joku soittaa siihen. Mies kömpi sängystä, eikä hänen puhelimensa ollut soinut, eikä siinä todellakaan ollut mitään tuollaista soittoääntä. Vanhaa radiota ei kotonamme ollut. Makasin  loppuyön sängyssä valvoen ja olin varma, että mummu oli yöllä kuollut, että tuo olisi ollut joku merkki minulle. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut, mutta hän oli ollut todella heikossa kunnossa. Toipui kaatumisesta ja eli vielä muutaman vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mökkeilijä kirjoitti:

Muutama kesä sitten menin kahden ala-asteikäisen lapseni kanssa mökillemme. Mökissä on 2 makuuhuonetta ja tupa avokeittiöineen. Nukuin yksin yhdessä ja lapset toisessa huoneessa ja heräsin ahdistavaan uneen, jossa tuvan puolella lenteli tummia hahmoja niin, että ne vaan vilahti oviaukon editse, ihan kuin seinältä toiselle. Muutama sekunti siitä vanhempi lapsista alkoi itkemään, että sanoi että näkee pahaa unta. Pyysin lapset viereeni ja jatkoimme unia. Aamulla kyselin tytöltä että mitä unta hän oli nähnyt, niin sanoi että tuvassa oli ollut jotain pelottavaa ja ihan kun siellä olisi lennellyt jotain hahmoja.

Tais vetää naamaa vähän kalpeaksi kun tyttyö kyseli, et olenko kunnossa...

Lepakoita

Me lesbot kunnioitamme ihmisten, etnkin pikkutyttöjen nukkumisrauhaa joten kommenttisi oli todella asiaton!! 

Ei vaiskaan, vitsi :)  Ja lepakot ovat kyllä todennäköinen selitys etenkin jos tuvan oven vastaisella seinällä on hormi. Ovenkarmin ylöpuolella on usein lepakon mentävä kolo ja hormista pääsee ulos. Lento on niin nopeaa että itse eläintä ei oikeastaan näe, aistii vaan jonkun ison vilahtavan ohi. 

Hyi kamala. Pelkään lepakoita niin paljon, että nukkuisin mieluummin mökissä, jossa lentelee kummituksia tai vaikka itse Saatana :'D

Oikeasti, mulla on vaikea-asteinen lepakoiden pelko ja välttelen ulkonaliikkumista silloin kun ne lentelevät. Jos sisälle tulisivat, menisin vaikka autoon nukkumaan, sinne eivät pääsisi.

-ohis

Olen saanut todnäk.lepakon poskelleni sysipimeässä syysmyrskyssä, se tuntui lämpimältä nahkarukkaselta joka lensi pois. Onneksi oli kääntynyt puhumaan takanani kulkevalle kaverille, koska muutenhan sehän olisi tullut suoraan päin näköä.

Hyi. Tuollainen olisi pahin painajaiseni.

-se sama ohis

Yksi hämmentävin juttu tapahtui pari vuotta sitten käydessäni terapiassa. Muistan tunteen, muistan mitä sanoin ("Olen täynnä tätä vihaa.") ja etenkin muistan, mitä samalla hetkellä tapahtui: seinällä ollut taulu, jossa oli lasi, tippui lattialle ja lasi rikkoontui. Terapeutti oli hetken hiljaa ja totesi, että olipa se huonosti kiinnitetty.

Luin jokunen vuosi Dailymailista noista kuoleman hetkellä havaituista ilmiöistä. Yksi oli juuri tuo että vanhuksia"tultiin hakemaan". Erään vainajan kuolinvuoteella oli kaksi lähiomaista ja molemmat näkivät kuolevan pään ympärillä sädekehämäisen valon. Toinen kysyi toiselta jälkeenpäin että näitkö sinäkin sen valon.

Katsottiin sisjon kans sitä leffaa White noise.Siinä mies yrittää saada yhteyden kuolleeseen vaimoonsa kuuntelemalla radiokanavia joista kuuluu vaan "suhinaa."No,just ku se sa yhteyden joihinki pahoihin henkiin jotka huutaa sille täysillä niin mun kännykään tuli viesti oudosta numerosta "tuutko avaan alaoven?".Sillon pelotti ihan hulluna😀

Vierailija kirjoitti:

Katsottiin sisjon kans sitä leffaa White noise.Siinä mies yrittää saada yhteyden kuolleeseen vaimoonsa kuuntelemalla radiokanavia joista kuuluu vaan "suhinaa."No,just ku se sa yhteyden joihinki pahoihin henkiin jotka huutaa sille täysillä niin mun kännykään tuli viesti oudosta numerosta "tuutko avaan alaoven?".Sillon pelotti ihan hulluna😀

siskon kans ja saa yhteyden.

Monta outoa juttua tuli mieleen tätä lukiessa, mutta yksi erittäin vahva etiäiskokemus on ehkä kerrottava.

Poikaystävä oli lähtenyt kaverien kanssa baariin, heräsin kun ovi kävi, joku kolisteli eteisessä, just silleen että yrittää olla ihan hiljaa.

Olin kiukkuinen kuin mikä (mm kateudesta, koska opiskelupaikkakunnalla ei ollut samalla tavalla kavereita, joiden kanssa olisin itse voinut viettää aikaa) ja kun tunsin sängyn vieressä painuvan kuin poikkis olisi siihen varoen yrittänyt asettua käännyin valmiina pitämään kiukkuusen "mikä helvetin kotiintuloaika tämä on" - siinä ei ollutkaan ketään.

En tiedä, olisiko sama toistunut samalla tavalla, koska odotin vartin verran valveilla (kuvitekaa Siiri Angerkoski kaulimen kanssa) keräten lisää kiukkua ja annoin tyypin kuulla kunniansa.

Joo, ei oikeasti sovittu toisillemme.

Mieheni ja minun kohtaamisessa/historiassa on kyllä jotain "elämää suurempaa"... näin yli vuosi ennen ensikohtaamistamme unta jossa minulle sanottiin osoite jossa tulevan mieheni tapaan ja se osoite oli toisessa kaupungissa 180 km päässä. Ja niin kävi kun ensi kertaa mieheni luo menin niin tuo uni muistui mieleeni... mieheni ei asunut tuon kadun varrella mutta kaikki asunnon ikkunat olivat tuolle kadulle. Meillä on myöskin identtiset sotut yhtä numeroa lukuunottamatta tyyliin 081077-0289 ja toisella 081177-0298. Olemme eri puolelta Suomea kotoisin ( lähes 500 km välimatkaa ) enkä tiennyt tuosta mieheni synnyinpaikasta ( pieni kylä itä-Suomessa ) muuta kuin erään henkilön joka oli äitini lapsuuden naapuri ja muutti toiselle puolelle Suomea opettajaksi. No, tämä kyseinen henkilö oli ollut mieheni opettaja lapsuudessa. Ihmeellisiä sattumuksia.

Yksi outous oli, kun mulle tuli joku kriisi lasten ollessa pieniä ja rupesin lukemaan päiväkirjojani ajalta ennen äitiyttä.

Siellä on maininta, miten joku poika tuntuu kuljeskelevan lähelläni. En pitänyt sitä mitenkään yliluonnollisena, siihen aikaan vaan kaverit alkoi samaan perheenlisäystä ja ajattelin että itsekin pohdin asiaa alitajunnassa.

Mutta olin kuvannut esikoiseni piirteet aika osuvasti. Enkä edes ollut vielä tavannut lapsen isää, joten sekään ei voinut vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lukiossa niin yhtenä päivänä näkökykyni sumeni täysin ja lähdin kotiin.

Näin on tapahtunut vain kerran 31 vuotiaan elämäni aikana ja joskus ihmettelen mikä tuon aiheutti, mitään päänsärkyä/migreeniä ei ole koskaan ollut. Ei ollut myöskään mikään jännitykseen tai ahdistukseen liittyvä.

Näkökyky palautui normaaliksi myöhemmin. Suhteellisen jännä ja selittämätön kokemus.

Itselleni kävi melkein sama kun olin ala-asteella! Istuin tunnilla ja mulla yhtäkkiä alkoi silmissä väristä jotenkin tosi oudosti niin etten nähnyt mitään. Onneksi meni melko nopeasti ohi kyllä säikähdin:D

Tuollaine lasketaan migreenikohtaukseksi. Mullekin tuli ekan kerran viime vuonna 39 vuotiaana.

Eräs ystäväni, joka onkin migreenikko, kertoi vastaavasta tapauksesta. Näkö oli yhtäkkiä hämärtynyt varoittamatta kokonaan, keskellä kirkasta päivää, noin kymmeneksi sekunniksi, ja palautunut sitten normaalina takaisin. Kuulosti pelottavalta kokemukselta.

Käyttäjä4509 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulin jotain musiikkibiisejä yhteenaikaan ihan kuin vieressä olevasta radiosta öisin. Nimenomaan öisin siis. Joskus jotain jazzbiisejä, joskus jotain hirveää punkkia ja rummunhakkaamista. Joskus jotain sinfoniabiisejä. Kuorolaulua. Jne.

Siis ihan oikeita biisejä ja missään ei ollut mitään päällä. Ajattelin, että olenko tullut kreiziksi vai mitä tämä on. Kun laitoin tuulettimen pois päältä, musiikki lakkasi.

Sitten laitoin googleen haun, fans and auditive hallucinations.. tai jotain. Pilvin pimein samoja kokemuksia. Erilaisia selityksiä toki. Että jotenkin se hurina ärsyttäisi aivokuorta ja aivot alkaisivat itse tuottamaan esim musiikin kaltaista ääntä päähämme. Villeimmät ideat väittivät tuulettimen olevan jotain portteja rinnakkaismaailmoihin, joista noi biisit välittyi. Tai joku aikaportti, että musiikki tuli jostain eri aikakaudelta radion tavoin..

Erikoista. Onko kellään ollut tällaisia kokemuksia? Biisit olivat ihan kuin radiossa soitettuja.. eikä mitään itse keksittyjä.

Minulla oli yhdessä vaiheessa tässä vime syksynä niin että heräsin aamuisin tai öisin siihen että luulin että puhelimeni spotify tms meni päälle koska tuntui että kuulin ihan parin sentin päästä musiikkia tai puhetta. Se ei kaikunut mistään niinkuin kerrostaloissa saattaa kaikua kylpyhuoneessa tai ilmastoinnin tai liesituulettimen kautta puhetta tai ääntä vaan ääni tosiaan kuului selkeästi samasta huoneesta kuin missä nukuin. Välillä kuulosti että puhelimeni radio olisi päällä ja aina nämä äänet/musiikit loppuivat kun laitoin valon päälle. Saatoin siis kuunnella hereillä sängyssäni näitä lauluja tai puheita mutta ne loppuivat aina kun laitoin pöytälampun päälle. Eikä puhelimessa ollut yksikään sovellus auki. Tätä jatkui satunnaisesti noin kaksi viikkoa ja loppui ja jotenkin selitin itselleni että ehkä se oli naapurin herätys :D En vain tajua miten se loppui aina kun laitoin valon päälle. Ja tarkisin kellosta välillä ajan, se oli 2-9 välillä eli ei mitään säännöllistä aikaa.

Tuli mieleen eräs oma kokemus. Kerran lapsena kuuntelin musiikkia kuulokkeilla myöhään illalla. Taisin torkahtaa pariksikymmeneksi minuutiksi, ja kun heräsin, kuulin korvissani vaimeasti sellaista outoa kakofonista orkesterin soittoa. Panin sormet korviin ja kuulin äänen edelleen, seuraavana aamuna se oli poissa. Järkevin selitys olisi tietysti ollut se, että unohdin laittaa soittimen pois päältä ja musiikki kaikui vielä kuulokkeista. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi kuulin äänen vielä silloinkin kun laitoin sormet korviini....

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä mikään uskomattoman erikoinen tarina, mutta lämmitti mun sydäntä. Omassa perheessäni oli koira, joka jouduttiin lopettamaan kunniallisessa 14 vuoden iässä. Koira oli erityisen rakas, oli esimerkiksi mukana oikeastaan kaikille perhelomilla ja oli yksi meistä lapsista (kutsuttiin itseämme viisikoksi, 4 lasta +koira :D) Koira oli kuin unelmien täyttymys lapsiperheelle, kiltti kuin mikä ja aina iloinen, kun joku saapui kotiin. Muistan päivän kuin eilisin kun äitini soitti, että koira oli pakko päästää viimeiseöle matkalleen (pitkälle edennyt syöpä). Isäni oli pitänyt koiraa sylissä, hän joka sen sylissään autolla toi kotiin, piti sylissä viimeisen matkankin.

Seuraavana yönä näin koirasta unta. Jolkotteli vihreällä nummella eteenpäin, ja yhtäkkiä kuulin jonkun tutun ääneen huutavan koiran nimeä. Koiran katse kääntyi ja siellä seisoi isoisäni, joka oli kuollut, kun olin ollut aivan pieni. (Esim. Muistot pappasta hyvin hataria) Koira juoksi iloisena papan luo ja he tervehtivät toisiaan. Pappa sanoi koiralla, että sinua onkin odotettu saapuvaksi, hienon homman teit lastenlapsien kanssa , kiitos. Sitten siitä jatkoivat matkaa yhdessä. Jotenkin tuli lämmin olo, kun tiesin heidän pitävän toisilleen seuraa.

Apua, tirautin pari kyyneltä tämän luettuani! 😢

Ihanko oikeasti nuo "kumminkaiman koira on syntynyt lempinimeni nimipäivänä" -jutut ja "poikakaverini siskopuoli on asunut 30 vuotta sitten hetken vain 80 km vanhempieni vanhasta talosta" -tapaukset on jonkun mielestä Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne -matskua?

Joku tuossa aiemmin kertoi kuulleensa rännienvaihdon jälkeen vieraskielistä puhetta . Itse vietin yötä yksin talossa, jossa normaalisti peruslämpö. Kun menin sinne, piti laittaa lämmöt ja vesi päälle. Valehtelematta, putket ääntelivät siten, että välillä se kuulosti klassisesta musiikilta ja välillä jostain kauempaa kuuluvalta puheelta. Sävelistä eikä sanoista tosin saanut selvää.

Mukana saattoi olla mielikuvitusta ja tilanne yksin pimeässä talossa talvipakkasella, naapureita ei lähelläkään. Tilanne ei varsinaisesti edes pakottanut, mutta putkista sen äänen täytyi kuulua.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lukiossa niin yhtenä päivänä näkökykyni sumeni täysin ja lähdin kotiin.

Näin on tapahtunut vain kerran 31 vuotiaan elämäni aikana ja joskus ihmettelen mikä tuon aiheutti, mitään päänsärkyä/migreeniä ei ole koskaan ollut. Ei ollut myöskään mikään jännitykseen tai ahdistukseen liittyvä.

Näkökyky palautui normaaliksi myöhemmin. Suhteellisen jännä ja selittämätön kokemus.

Tähän on ihan selkeä syy: Ohimenevä aivoverenkiertohäiriökohtaus, joka vaatii välitöntä sairaalahoitoa, vaikka meneekin ohi oireettomana. Saman koin vuosi sitten ja ensin soitin sairaanhoitajalle, joka käski tulla päivystykseen. Jouduinkin jäämään vuorokaudeksi tarkkailuun. Seuraavalla kerralla lääkäriin, olet riskiryhmässä saada aivoinfarktin. Se voi tulla nuorellekin. Minäkin olen täysin terve, ei sydänvikaa eikä korkeaa verenpainetta, normaalipainoinen ja liikun paljon. 

Olin hukannut pyörän avaimeni. Etsin sitä päivätolkulla kaikista mahdollisista paikoista ja harmittelin, että vaihtoehdoksi jää sitten lukon poistaminen kokonaan melko uudesta pyörästä. Rukoilin Jumalaltakin apua. Sitten yhtenä päivänä, kun touhusin olkkarissa jotain kuulin eteisestä kilinää, aivan kuin jotain olisi pudonnut laattalattialle. Menin katsomaan ja siinä se pyörän avain oli keskellä eteisen lattiaa.

Olin ostoksilla eräässä kauppakeskuksessa. Poistuessani sieltä kävelin sellaisen avaran kahvio-aulatilan kautta. Yhtäkkiä kuulin selkeäsanaisesti kaiuttimista sanottavan nimeni tyyliin "Hei Maija Meikäläinen". Pääni pyöri kuin hyrrä, kun katselin ympärilleni, että "Missä, kuka ja miksi." En löytänyt asialle selitystä tuossa hetkessä. Jälkikäteen selitin asian itselleni niin, että jonkun tutun on täytynyt olla esim. Vartijana ko. Liikkeessä ja kytätä liikkeitäni jonkun huoneen näytöltä ja sai älynväläyksen huudella nimeäni mikrofoniin ja sai tietty itselleen päivän parhaimmat hörönaurut katsellessaan kameroiden kautta, kuin hämilläni olin.

Luulen, että tämä oli unihalvaus, mutta kertokaa viisaammat oliko se jotakin muuta vastaavaa. En ole ennen kuullut, että unihalvauksessa näkisi näin tarkasti yksityiskohtia hahmosta.

Heräsin yöllä itkuun, ajattelin että se on lapseni ja avasin silmäni. Kauhukseni kuitenkin näin sänkyni jalkopäässä naishahmon, jolla oli vanha vaaleansininen mekko, sellainen jonka alla on oletettavasti jokin vanne, koska se oli niin leveä lantion kohdalta. Naisella oli myös vaaleat hiukset ja todella vaalea iho ja kapeat kasvot.

En voinut liikkua, joten katsoin vain kun nainen siirtyi raastavasti itkien makuuhuoneen ovelle. Hän jatkoi kamalaa itkuaan ja yritti päästä ulos makuuhuoneen ovesta. Hän jotenkin taklasi sitä vasten monta kertaa, vaihteli olkapäätä ja koko ajan jatkoi itkemistä. Suljin silmäni ja avasin ne uudestaan, mutta hahmo vain oli siinä ja jatkoi.

Lopulta kun suljin silmäni ties kuinka monetta kertaa, kuulin itkun vieläkin, mutta kun avasin silmäni hahmoa ei enää näkynyt. Kuulin itkun vielä jonkun aikaa hahmon katoamisen jälkeen. Kun hahmo oli kadonnut, pystyin liikkumaan ja syöksyin tarkastamaan onko lapsi kunnossa, koska  hahmo lähti liikkeelle sängyn jalkopäästä, jossa lapsen sänky on. Lapsi nukkui tyytyväisenä ja minä kuulin vieläkin sen kamalan itkun.

En paljon enää saanut unta sinä yönä. Muistan vieläkin sen itkun ja saan kylmiä väreitä siitä. Päättelin saaneeni unihalvauksen, mutta aloin nyt muutaman kuukauden päästä miettimään, oliko se jotakin muuta? Koska näin kuitenkin yksityiskohdat, olisiko se ollut valveuni ennemminkin? Vai mitä kaikkia muita tällaisia nyt on?

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tämä oli unihalvaus, mutta kertokaa viisaammat oliko se jotakin muuta vastaavaa. En ole ennen kuullut, että unihalvauksessa näkisi näin tarkasti yksityiskohtia hahmosta.

Heräsin yöllä itkuun, ajattelin että se on lapseni ja avasin silmäni. Kauhukseni kuitenkin näin sänkyni jalkopäässä naishahmon, jolla oli vanha vaaleansininen mekko, sellainen jonka alla on oletettavasti jokin vanne, koska se oli niin leveä lantion kohdalta. Naisella oli myös vaaleat hiukset ja todella vaalea iho ja kapeat kasvot.

En voinut liikkua, joten katsoin vain kun nainen siirtyi raastavasti itkien makuuhuoneen ovelle. Hän jatkoi kamalaa itkuaan ja yritti päästä ulos makuuhuoneen ovesta. Hän jotenkin taklasi sitä vasten monta kertaa, vaihteli olkapäätä ja koko ajan jatkoi itkemistä. Suljin silmäni ja avasin ne uudestaan, mutta hahmo vain oli siinä ja jatkoi.

Lopulta kun suljin silmäni ties kuinka monetta kertaa, kuulin itkun vieläkin, mutta kun avasin silmäni hahmoa ei enää näkynyt. Kuulin itkun vielä jonkun aikaa hahmon katoamisen jälkeen. Kun hahmo oli kadonnut, pystyin liikkumaan ja syöksyin tarkastamaan onko lapsi kunnossa, koska  hahmo lähti liikkeelle sängyn jalkopäästä, jossa lapsen sänky on. Lapsi nukkui tyytyväisenä ja minä kuulin vieläkin sen kamalan itkun.

En paljon enää saanut unta sinä yönä. Muistan vieläkin sen itkun ja saan kylmiä väreitä siitä. Päättelin saaneeni unihalvauksen, mutta aloin nyt muutaman kuukauden päästä miettimään, oliko se jotakin muuta? Koska näin kuitenkin yksityiskohdat, olisiko se ollut valveuni ennemminkin? Vai mitä kaikkia muita tällaisia nyt on?

Mietin siksi myös tuota valveunen tai jonkun muun vastaavan mahdollisuutta, koska hahmo ei edes huomannut minua, ei katsonut päinkään. Eikö unihalvauksessa yleensä hahmo tuijottaa ja tuntuu tahtovan pahaa?

Vierailija kirjoitti:

Ahaa33 kirjoitti:

Olen kuullut selkeitä askeleita portaikossa, jonka vieressä aikoinaan nukuin. Muistan yhden tietyn kerran kun menin jopa kysymään oven ulkopuolelle kuka siellä on. Kaikki nukkuivat. Toinen: näin alle kouluikäisenä unia, missä katsoin itseäni nukkumassa. Yhdessä unessa olin huoneessa siskoni vieressä eri pedeillä. Ala-asteen loppupuolella menimme ulkomaille perheen kanssa. Päivä kului, tehtiin kaikkea kivaa. Illalla kaikkien iltapuuhien jälkeen menin viimeisenä sänkyyn. Maatessani aseti toisen jalkani koukkuun, ja muistin. Näin flashbackin unestani ja kyyneleet tuli silmiin säikähdyksestä. Koitin siskolle selittää mutta ei se nyt tietenkään tajunnut :D Häiritsee vieläkin, lapsena unet mitä näin oli usein toistuvia, joitain painajaisia näin kymmeniä, miltei satoja kertoja. Yksi niistä toistuvista oli uni mitä en voinut käsittää enkä selittää. Siinä oli tasaista valkoista mikä rauhoitti, ja epätasaista, joka oli kun rytättyä paperia ja lumisadetta ruudusta. Siinä ei tosiaan muuta ollut kuin visuaalinen ärsyke. Se vaihtui tasaisen ja epätasaisen välillä, fiilikset sen mukaan. Paniikkia ja rauhaa. Varmaan 4-12 vuotiaana tuota painajaista näin, vuosia siis. Mursin selkäni pahasti alle vuosi sitten, negatiivisia tunteita pyöri tietty paljon silloin päässä. Olin vahvoilla kipulääkkeillä tuolloin ja kesken seksin, aloin näkemään samaa kuin painajaisessani, silmät auki tai kiinni. Näin sitä pitkään, minuutteja ja hämmennyin. Mutta asia myös selkeytyi minulle. Minulle se hämmentävä uni sai viimein tarkoituksen. Ihmettelen vaan miksi jo silloin, saa kyllä kyseenalaistamaan kaiken. Why?

Minullakin oli lapsena uni joka toistui : ilmassa oli pyyhekumi eikä siis muuta ollenkaan ja se alkoi täristä ja kieppua ja kieppua. Oudointa siinä unessa ja sen toistumisajankohdassa oli se että aina kun olin nähnyt sen unen sain kuumetta!

Tuon ekan kertomuksen rypistyvä paperi on tuttu minulle. Näin samanlaista "unta" lapsena usein juuri valveen rajamailla iltaisin. Saatoin nähdä pastellisen vihreän, kauniin ja pehmeön pinnan, joka äkisti muuttui oksennuksenvihreäksi ja ryppyiseksi ja taas takaisin. Joskus "unen" sisältö vaihteli, mutta tiesin unien/näkyjen kuuluvan ikään kuin samaan sarjaan. Saatoin kokea huimaa vauhtia, sitten äärettömän hidasta ryömimistä. Joskus tuntuu että jokin ruumiinosani tai esine kasvaa äärettömän suureksi, sitten taas pienenee.

Lapsena (alle kouluikäisenä) näin näitä useasti ja kasvaessani edelleen satunnaisesti. Edelleen näen näitä illalla, jos olen erittäin stressaantunut tai ahdistunut. Pari vuotta sitten minulle selvisi, että näyt eivät ole unia, vaan dissosiaatio-oireita.

Dissosiaatio aiheutuu jostakin traumasta (lapsilla usein pitkään jatkunut laiminlyönti tai jokin äärimmäisen traumaattinen tilanne kuten hyväksikäyttö). Siinä aivojen eri osat ikään kuin eriytyvät toisistaan ja pyrkivät suojelemaan psyykettä, ja aiheuttavat fyysisiä tuntemuksia. Dissosiaatio-oireita on erilaisia, esimerkiksi näitä kuvaamiani näkyjä tai makro- tai mikrolepsiaa, eli tuntemusta jonkin ruumiinosan kasvusta. Dissosiaatio voi edetä dissosiaatiohäiriöksi, jossa ihminen lähtee vaeltelemaan ja menettää muistinsa, tai kuvittelee itselleen monta persoonaa (kuten esim sarjassa United States of Tara).

Aika mielenkiintoista oli, kun tajusin asian ja juttelin siitä terapeuttini kanssa. Myöhemmin selvisi, että pikkusiskollani oli dissosiaatiota myös, vain hieman eri muodossa. Meidän tapauksessamme syy oli vanhempiemmr tekemä henkinen ja fyysinen pahoinpitely.