Lue keskustelun säännöt.
Mitä suomalaisten toivottomuudelle voisi tehdä? Moni on antanut jo kokonaan periksi.
04.04.2017 |
Ei haluta opiskella, mennä töihin, suorittaa sepalvelusta, ottaa osaa politiikkaan, ruveta parisuhteeseen, perustaa perhettä. Ei uskota mihinkään eikä ole mitään realistisia pitkän aikavälin toiveita. Ei tämä tietenkään ole aina ollut näin. Tilanne on ihan epänormaali kun katsoo ajassa taaksepäin.
Mitä tälle kaikelle voisi tehdä?
Kommentit (101)
Itsesääliin vaipumalla tämä maa etenee. Kylä nii on!!
Onneksi kaikki ei ole samanlaisia kuin tähän ketjuun kirjoittaneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissiin samat huuhaavassarit täälläkin kirjoittelee mitkä oli tuolla helsingissä poliisien työtä häiritsemässä pari iltaa sitten. "Uu-uu toivo katoaa", voi halavattu sentään. Lopettakaa se ulina ja tehkää jotain järkevää ja rakentavaa älkääkö draamailko. Hävettää katsoa tuollaista mihinkään pohjautumatonta paisuttelua. Sitten alkaa olla asiat huonosti kun jengi on kadulla kuppi kädessä almuja pyytämässä. Se on vielä aika hiivatin kaukana.
Ihan ekana: rauhoitu vähän.
Sitten voit alkaa keräämään tietoa. Katsoa kaikkia Suomen suorituskykyä ja kehitystä osoittavia mittareita. Huomaat että olemme syöksykierteessä. Ja tämä tapahtuu siis taloudellisessa korkeasuhdanteessa, sen loppupuolella siis. Uusi 2008 voi olla jo kuukausien tai päivien päässä,
Niiden "mittareiden" tuijottelun hyöty amatöörinä on suunnilleen yhtä hyödyllistä kuin kvantti-ilmiöistä luennointi porsaille. Tavallisen kansan on turha murehtia asioista joihin niiden käsityskyky ei riitä. Pelkkää hysterian lietsomista tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Itsesääliin vaipumalla tämä maa etenee. Kylä nii on!!
Onneksi kaikki ei ole samanlaisia kuin tähän ketjuun kirjoittaneet...
On olemassa tietty ihmistyyppi, joka on varma, että kaikissa ongelmissa ratkaisuksi riittää ihan hirveä tsemppaaminen ja ongelmien osoittajien sekä uhkakuvien maalaajien moittiminen. Ymmärrän tätä tavallaan, koska joissain tilanteissa ylenmääräinen positiivisuus tosiaan auttaa ainakin vähän. Mutta tuollainen asenne muuttuu taakaksi silloin, kun on joitain oikeasti isoja ongelmia ratkaistavana. Varmaan lopun ajan Neuvostoliitossakin oli vaikka miten paljon tsemppaajia, jotka koitti valaa uskoa että kyllä me vielä saavutetaan se maanpäällinen paratiisi kunhan pidätte turpanne kiinni ja paiskitte hommia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissiin samat huuhaavassarit täälläkin kirjoittelee mitkä oli tuolla helsingissä poliisien työtä häiritsemässä pari iltaa sitten. "Uu-uu toivo katoaa", voi halavattu sentään. Lopettakaa se ulina ja tehkää jotain järkevää ja rakentavaa älkääkö draamailko. Hävettää katsoa tuollaista mihinkään pohjautumatonta paisuttelua. Sitten alkaa olla asiat huonosti kun jengi on kadulla kuppi kädessä almuja pyytämässä. Se on vielä aika hiivatin kaukana.
Ihan ekana: rauhoitu vähän.
Sitten voit alkaa keräämään tietoa. Katsoa kaikkia Suomen suorituskykyä ja kehitystä osoittavia mittareita. Huomaat että olemme syöksykierteessä. Ja tämä tapahtuu siis taloudellisessa korkeasuhdanteessa, sen loppupuolella siis. Uusi 2008 voi olla jo kuukausien tai päivien päässä,
Niiden "mittareiden" tuijottelun hyöty amatöörinä on suunnilleen yhtä hyödyllistä kuin kvantti-ilmiöistä luennointi porsaille. Tavallisen kansan on turha murehtia asioista joihin niiden käsityskyky ei riitä. Pelkkää hysterian lietsomista tuollainen.
Ja kuka sitten on se mahtava taho joka on oikeutettu tuijottelemaan niitä? Sipilä "aion-johtaa-Suomea-kuin-it-startuppia"? Orpo "tp-hakijoiden-motiivien-epäily-on-rasismia"? Stubb "eletään-tästä-lähtien-syömävelalla"?
Suomalainen identiteetti on hukassa. Nokian romahtamisen mukana meni suomalaisten identiteetti ja ilman identiteettiä ei ole arvoja. Arvottomuudesta seuraa se ettei porukalla pyöri päässä kuin raha, matkustelu, seksi, ja perseselfiet. Seurataan netissä näennäiselämää jota kuvitellaan oikeaksi ja sitten ahdistutaan kun ollaan köyhiä koska oma elämä ei ole samanlaista.
Samanlaisuuden paine on kova mutta samalla ei ole minläänlaista solidaarisuutta ja empatiaa. Omista ongelmista ei oteta vastuuta ja muiden ongelmista syytetään heitä itseään. Pääasia että saadaan syyttää muita ja nostaa itseä jalustalle.
Suomalainen identiteetti pitää uudelleenkeksiä ja sitä kautta alkaa löytämään suomalaisuuden arvoja. Siitä se lähtee. En tosin tiedä miten se käytännössä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen identiteetti on hukassa. Nokian romahtamisen mukana meni suomalaisten identiteetti ja ilman identiteettiä ei ole arvoja. Arvottomuudesta seuraa se ettei porukalla pyöri päässä kuin raha, matkustelu, seksi, ja perseselfiet. Seurataan netissä näennäiselämää jota kuvitellaan oikeaksi ja sitten ahdistutaan kun ollaan köyhiä koska oma elämä ei ole samanlaista.
Samanlaisuuden paine on kova mutta samalla ei ole minläänlaista solidaarisuutta ja empatiaa. Omista ongelmista ei oteta vastuuta ja muiden ongelmista syytetään heitä itseään. Pääasia että saadaan syyttää muita ja nostaa itseä jalustalle.
Suomalainen identiteetti pitää uudelleenkeksiä ja sitä kautta alkaa löytämään suomalaisuuden arvoja. Siitä se lähtee. En tosin tiedä miten se käytännössä tehdään.
Olen aika samaa mieltä, vaikka ei se PELKÄSTÄÄN Nokian romahtamisesta johtunut. Kaikki muutkin yhteiskunnan instituutiot on romuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen identiteetti on hukassa. Nokian romahtamisen mukana meni suomalaisten identiteetti ja ilman identiteettiä ei ole arvoja. Arvottomuudesta seuraa se ettei porukalla pyöri päässä kuin raha, matkustelu, seksi, ja perseselfiet. Seurataan netissä näennäiselämää jota kuvitellaan oikeaksi ja sitten ahdistutaan kun ollaan köyhiä koska oma elämä ei ole samanlaista.
Samanlaisuuden paine on kova mutta samalla ei ole minläänlaista solidaarisuutta ja empatiaa. Omista ongelmista ei oteta vastuuta ja muiden ongelmista syytetään heitä itseään. Pääasia että saadaan syyttää muita ja nostaa itseä jalustalle.
Suomalainen identiteetti pitää uudelleenkeksiä ja sitä kautta alkaa löytämään suomalaisuuden arvoja. Siitä se lähtee. En tosin tiedä miten se käytännössä tehdään.
Olen aika samaa mieltä, vaikka ei se PELKÄSTÄÄN Nokian romahtamisesta johtunut. Kaikki muutkin yhteiskunnan instituutiot on romuttuneet.
Okei, myönnän että tuo oli ehkä aikamoinen yksinkertaistus. Siinä oli globaalia lamaa ja muuta, mutta lopputulos on jonkinlainen identiteettikriisi ja arvotyhjiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkeinta on, että en osaa nimetä suomalaisesta eliitistä ketään, jonka uskoisin pystyvän ratkomaan tätä ongelmavyyhteä. Olemme ihan totaalisesti laiva ilman peräsintä tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Surkeinta on, että en osaa nimetä suomalaisesta eliitistä ketään, jonka uskoisin pystyvän ratkomaan tätä ongelmavyyhteä. Olemme ihan totaalisesti laiva ilman peräsintä tällä hetkellä.
Ehkä tähän ei tarvita eliittiä vaan sitä että ihmiset alkavat keskenään miettiä mitä tarkoittaa olla suomalainen, ja mitä ovat suomalaiset arvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surkeinta on, että en osaa nimetä suomalaisesta eliitistä ketään, jonka uskoisin pystyvän ratkomaan tätä ongelmavyyhteä. Olemme ihan totaalisesti laiva ilman peräsintä tällä hetkellä.
Ehkä tähän ei tarvita eliittiä vaan sitä että ihmiset alkavat keskenään miettiä mitä tarkoittaa olla suomalainen, ja mitä ovat suomalaiset arvot.
Saatat olla oikeassa. Sitähän tässä varmaan juuri tehdään. Mutta eliitti on aina ollut ja tulee olemaan. Ehkä tälläkin hetkellä joku tarmokas jonne lukee tätä ja laatii suunnitelmia millainen on tulevaisuuden Suomi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsesääliin vaipumalla tämä maa etenee. Kylä nii on!!
Onneksi kaikki ei ole samanlaisia kuin tähän ketjuun kirjoittaneet...
On olemassa tietty ihmistyyppi, joka on varma, että kaikissa ongelmissa ratkaisuksi riittää ihan hirveä tsemppaaminen ja ongelmien osoittajien sekä uhkakuvien maalaajien moittiminen. Ymmärrän tätä tavallaan, koska joissain tilanteissa ylenmääräinen positiivisuus tosiaan auttaa ainakin vähän. Mutta tuollainen asenne muuttuu taakaksi silloin, kun on joitain oikeasti isoja ongelmia ratkaistavana. Varmaan lopun ajan Neuvostoliitossakin oli vaikka miten paljon tsemppaajia, jotka koitti valaa uskoa että kyllä me vielä saavutetaan se maanpäällinen paratiisi kunhan pidätte turpanne kiinni ja paiskitte hommia.
En tarkoita "hirveää tsemppaamista". Mutta toivottomuudessa rypeminen on oikeasti vahingollista. Niin ja jotain kokemusta on itselläkin, kun olen ollut masentunut yli kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsesääliin vaipumalla tämä maa etenee. Kylä nii on!!
Onneksi kaikki ei ole samanlaisia kuin tähän ketjuun kirjoittaneet...
On olemassa tietty ihmistyyppi, joka on varma, että kaikissa ongelmissa ratkaisuksi riittää ihan hirveä tsemppaaminen ja ongelmien osoittajien sekä uhkakuvien maalaajien moittiminen. Ymmärrän tätä tavallaan, koska joissain tilanteissa ylenmääräinen positiivisuus tosiaan auttaa ainakin vähän. Mutta tuollainen asenne muuttuu taakaksi silloin, kun on joitain oikeasti isoja ongelmia ratkaistavana. Varmaan lopun ajan Neuvostoliitossakin oli vaikka miten paljon tsemppaajia, jotka koitti valaa uskoa että kyllä me vielä saavutetaan se maanpäällinen paratiisi kunhan pidätte turpanne kiinni ja paiskitte hommia.
En tarkoita "hirveää tsemppaamista". Mutta toivottomuudessa rypeminen on oikeasti vahingollista. Niin ja jotain kokemusta on itselläkin, kun olen ollut masentunut yli kymmenen vuotta.
Mutta eihän tämä ketju ole toivoton, ainakaan kokonaisuutena. Tässä koko ajan ihmiset miettii, miten tästä suosta noustaisiin. Jotta keskustelussa on jotain mieltä, pitää myös tunnustaa missä tilassa olemme nyt.
Vierailija kirjoitti:
Joskus olen kuullut, että suomalaiset ovat laiskoja. Ponnistelun kulttuuri on täällä aika vähäinen. Täällä ei tueta tervettä ponnistelua oman elämäntilanteensa edistämiseksi, koska a) väärä koulutus b) ei koulutusta lainkaan, mutta työhaluja c) puuttuu hygieniapassi d) ammattiliitot määräävät. Puhun työllistymisestä.
Joku tekee kahta työtä - verottaja vie puolet.
Toisaalta ponnistelua estää liian hyvät yhteiskunnan tuet. Ansiosidonnainen on hyvä esimerkki.
Voi jumalauta mikä lahopää. Ansiosidonnainen ei estä ponnistelua. Työpaikkoja ei tule lisää edes sillä, että kaikki sosiaalituki lopetetaan kokonaan. Niitä ei tule, ennen kuin yhteiskunnassa halutaan jakaa olemassa olevaa hyvää. Tämä tilanne ei parane, ennen kuin itsekkyys ja ahneus helpottavat. Lakkaa siis lätisemästä persuporvarillisia joutavuuksia. Niissä ei ole ajatusta edes pilkistämään ulos käyttäjänsä perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus olen kuullut, että suomalaiset ovat laiskoja. Ponnistelun kulttuuri on täällä aika vähäinen. Täällä ei tueta tervettä ponnistelua oman elämäntilanteensa edistämiseksi, koska a) väärä koulutus b) ei koulutusta lainkaan, mutta työhaluja c) puuttuu hygieniapassi d) ammattiliitot määräävät. Puhun työllistymisestä.
Joku tekee kahta työtä - verottaja vie puolet.
Toisaalta ponnistelua estää liian hyvät yhteiskunnan tuet. Ansiosidonnainen on hyvä esimerkki.
Voi jumalauta mikä lahopää. Ansiosidonnainen ei estä ponnistelua. Työpaikkoja ei tule lisää edes sillä, että kaikki sosiaalituki lopetetaan kokonaan. Niitä ei tule, ennen kuin yhteiskunnassa halutaan jakaa olemassa olevaa hyvää. Tämä tilanne ei parane, ennen kuin itsekkyys ja ahneus helpottavat. Lakkaa siis lätisemästä persuporvarillisia joutavuuksia. Niissä ei ole ajatusta edes pilkistämään ulos käyttäjänsä perseestä.
Se mikä on varmaa on että raivoamalla emme pääse mihinkään
Yksi iso ongelma on se että virkamiehistö ja poliitikot on ottaneet tilanteen ns. kontrolliin eli joka asiaa mikromanageroidaan ja säädetään jopa yksittäisen työnhakijan kohdalla niin tarkkaan byrokratialla ja säädöksillä että systeemi on umpijuntturassa. Virkamiehet ei yksinkertaisesti kykene ja kerkiä tekemään tarvittavia päätöksiä esim. jokaisen työnhakijan kohdalla erikseen ja muissakin asioissa.
Ratkaisu olisi byrokratian leikkaaminen aluksi väliaikaisesti jotta systeemi saadaan pyörimään.
Työttömien kontrollihaastattelujen ja muun piiskaamisen sijaan vaikka 5v jakso jolloin työtön voi mielensä mukaan opiskella (ei isoon tutkintoon johtavia opiskelukokonaisuuksia) tai kokeilla yrittämistä. Samalla pitää toki hakea aktiivisesti palkallisia töitä jos yritys ei tuo tuloja ja tarvitsee työttömyyskorvausta yms.
5v koeajan jälkeen voisi sitten karsia lainsäädännön saatujen kokemusten mukaan sellaiseksi että muutos olisi pysyvämpi ja vähemmän byrokraattinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surkeinta on, että en osaa nimetä suomalaisesta eliitistä ketään, jonka uskoisin pystyvän ratkomaan tätä ongelmavyyhteä. Olemme ihan totaalisesti laiva ilman peräsintä tällä hetkellä.
Ehkä tähän ei tarvita eliittiä vaan sitä että ihmiset alkavat keskenään miettiä mitä tarkoittaa olla suomalainen, ja mitä ovat suomalaiset arvot.
Saatat olla oikeassa. Sitähän tässä varmaan juuri tehdään. Mutta eliitti on aina ollut ja tulee olemaan. Ehkä tälläkin hetkellä joku tarmokas jonne lukee tätä ja laatii suunnitelmia millainen on tulevaisuuden Suomi.
Minusta osa ongelmaa on että näitä tulevaisuussuunnitelmia on laadittu kapean vision näkökulmasta, ei näkemyksen siitä mitä suomalaiset ovat asioista mieltä ja miten he tulevaisuuden kokevat. Yhdistelmä sosialismia ja elitismiä johtaa uskoon siitä että virkamiehet tietävät ihmisiä paremmin miten näiden pitäisi elämänsä elää.
Vierailija kirjoitti:
Toivottomuus on seurausta heikosta taloustilanteesta. Kaiken kalleudesta. Toivottomuus estää näkemästä kaikkea sitä hyvää mitä Suomessa on. Työttömyys aiheuttaa pahimmillaan toivottomuutta, vaikka näin ei pitäisi olla. Suomessa on myös toivottomuutta - lamaannusta - sen vuoksi, että tämä maa on säännöillä silatty. Suomessa eläessä tulee tunne, ettei voi elää ja hengittää vapaasti. Koko ajan on jonkun kontrollin alla.
Enkä tarkoita, että yhteiskunnassa ei saisi olla kontrollointia ja järjestystä, mutta Suomessa on hyvin vaikea elää individualistista elämää. Yhtenäisyyden ja sovinnaisuuden paine on kova.
Itse toivon tällä hetkellä pääseväni pois Suomesta, tekemään työtä muussa maassa.
Tämä viesti sai 60-1 tykkäykset joten se voisi olla ainakin oikean suuntainen sen suhteen mikä on vialla.
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Tulevaisuus on epävarma mm. työuran luomisen suhteen. Eivät kaikki suomalaiset koskaan ole olleet työorientoituneita, mutta nyt nekin, jotka olisivat, eivät voi yhtä huolettomasti antautua työlle kuin aiempien sukupolvien suomalaiset.
Työn epävarmuus heijastuu ansioiden epävarmuutena ja se taas vaikuttaa moniin asioihin, kuten innokkuuteen perustaa perhe. Epävarmuus ylipäätään aiheuttaa ahdistusta ja lamaantumista. Uutiset niin kotimaasta kuin ulkomailta ovat aina huonoja. "Tuhoa kohti mennään" -ajatus on monilla selkäytimessä.
Filosofisempana syynä on ihan selkeästi yhteisen arvoperustan pirstoutuminen. On helpompi uskoa elämään ja pitää arvokkaina joitain asioita, kun naapuri uskoo suurin piirtein samoin (elämän perusasioissa) ja media heijastaa samansuuntaisia arvoja.
Arvoperustat voivat olla yhteisiä kyllä pienyhteisöjen tasolla nyky-yhteiskunnassa (kansalaisaktiiviporukat, poliittinen toiminta, harrastusporukat, uskonnolliset porukat jne.), mutta pienyhteisöihin hakeutumisen sijaan suuri osa ihmisistä tykkää olla yksin, eli netissä (jossa arvoperustan pirstoutuminen on erityisesti esillä).
Tämä oli hyvä tiivistelmä. Mutta mitä teemme tilanteelle?
Tämä ketju inspiroi minua, ja kirjoitin tuoreimman blogitekstini suomalaisten toivottomuudesta ja toivosta.
Olivatko suomalaiset ennen toiveikkaampia vai valitettiinko silloin vain vähemmän ja jokainen tunsi toivottomuutta sisällään?
Ihan ekana: rauhoitu vähän.
Sitten voit alkaa keräämään tietoa. Katsoa kaikkia Suomen suorituskykyä ja kehitystä osoittavia mittareita. Huomaat että olemme syöksykierteessä. Ja tämä tapahtuu siis taloudellisessa korkeasuhdanteessa, sen loppupuolella siis. Uusi 2008 voi olla jo kuukausien tai päivien päässä,