Lue keskustelun säännöt.
Mitä suomalaisten toivottomuudelle voisi tehdä? Moni on antanut jo kokonaan periksi.
04.04.2017 |
Ei haluta opiskella, mennä töihin, suorittaa sepalvelusta, ottaa osaa politiikkaan, ruveta parisuhteeseen, perustaa perhettä. Ei uskota mihinkään eikä ole mitään realistisia pitkän aikavälin toiveita. Ei tämä tietenkään ole aina ollut näin. Tilanne on ihan epänormaali kun katsoo ajassa taaksepäin.
Mitä tälle kaikelle voisi tehdä?
Kommentit (101)
Menisin mielelläni opiskelemaan mutta ei ole varaa. Kun on suorittanut yhden tutkinnon niin ei saa enää opintotukea ja työmarkkinatuella opiskelu menee pärstäkertoimen mukaan, ei sitä minulle annettaisi kuitenkaan.
Töihin menisin mielelläni jos niitä olisi. Mutta työstä pitää saada tarpeeksi palkkaa kuukaudessa jotta voin elättää itseni. Ei siis mitään 9e/päivä työkokeilupaskaa tai 5 tuntia viikossa pelleilyä.
Parisuhteeseen halusin yli kymmenen vuotta ennen kuin lopulta siihen pääsin. Siihen kun ei niin vain "mennä" . Ei edes naisena vaikka jotkut miehet niin aina jaksavatkin vinkua.
Perhettä yritän perustaa ja haluaisin useammankin lapsen mutta perheiden tuista leikataan koko ajan. Kohta en saa jäädä edes säälittävällä parin sadan euron kotihoidontuella hoitamaan lapsia koska naiset on pakko saada äkkiä työelämään. Vaikka niitä töitä ei olekaan.
Asepalveluksen suorittamisessa ei ole mitään mieltä, miksi sinne pitäisi halutakaan? Jos olisin pakotettu siihen olisin käynyt sivarin.
Politiikkaan otan osaa sen verran että äänestän. Mitä muuta pitäisi? Sekin kyllä on turhaa kun joka puolue lupaa ummet ja lammet ja kääntää heti vaalien jälkeen takkinsa. Ja vaikka joku puolue sanansa pitäisikin niin sillä ei ole väliä koska enemmistö äänestää kokoomuksen yms samat vanhat valehtelijat taas valtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan muuten kuullut kenenkään minkään tasoisen politiikon puhuvan näistä jutuista? Siis myöntämään, että kokonaisuudessa on jotain tosi pahasti vialla? Ja tarjoamaan jotain realistisia, kunnolla mietittyjä ratkaisuehdotuksia?
En ole.
Voi olla että tulisi nopeasti kenkää puolueesta jos sillä lailla alkaisi heiluttamaan venettä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän vanha opiskelemaan, en löydä töitä, siis ainakaan palkallista, asevelvollisuus on suoritettu ajat sitten, parisuhde tai perhe on pelkkää rahanmenoa jos ei ole töitä, miksi tehdä pidemmän ajan suunnitelmia kun ei ole näkyvissäkään mitään muutosta tilanteeseen. Työttömyyden hoitoonkin on tarjolla vain jotain kummelin huumeversiossa ideoitua toimintaa:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2832147/uu-ramssansaa-kudikudi-ramsanssa…
Okei, tuo oli vähän liioittelua, en usko että kummelikaverit keksisivät jotain tuollaista edes huumepäissään jos siis käyttäisivät aineita (eivät käytä).
Liian vanha opiskelemaan on vasta sitten, kun valmistuttua voi siirtyä suoraan eläkkeelle. Ei välttämättä silloinkaan, jos opiskelee ihan vaan omaksi ilokseen, eikä ole tarkoituskaan siirtyä työelämään sen jälkeen. Taidatkin vain olla liian laiska opiskelemaan.
Opiskelemaan itsessään ei ole varmaan koskaan liian vanha, mutta moneen ammattiin on aika turha valmistua yli 30 vuotiaana. Jos joku muu maksaa opiskelusi, niin voihan sitä tekemisen takia tehdä, mutta odottaa siitä itselleen tai yhteiskunnalle jotain hyötyä on monesti aika turhaa. Yhteiskunnalle se tulee monesti halvemmaksi nuo "laiskat", kun ahkerat ikiopiskelijat, jotka eivät koskaan pääse kiinni työelämään. Ihmiselle itselleen ja hänen elämänlaadulleen se on taas makuasia, jos tuollaisessa tilanteessa on marjastanut, surffaillut netissä mielummin kuin opiskellut, jos lopputulos on työttömyys. Heissä on sekä ahkeraa tohtoria, että ilman peruskoulun päättötodistusta olevia saamattomia.
Ongelma itse saamattomuudessa alkaa jo monesti ihan alakoulussa. Ei haluta edes silloin lukea läksyjä. Turha väittää toisaalta, että jotkut 9 vuotiaat miettivät ettei kannata, koska ei saa parisuhdetta tai työpaikkaa. Kyllä siinä on haluttomuuden ja saamattomuuden takana muuta. Sitten yläkoulussa jatkuu toisilla vielä suurempi haluttomuus, eikä jakseta aina edes mennä kouluun. Sitten jatkuu haluttomuus edes miettiä mitä opiskelisi, puhumatta edes, että viitsisi opiskella. Jonka jälkeen alkaa selittelut miksei haluta. Silloin syy löytyy muista. Muut eivät suostu parisuhteeseen. Muut eivät eivät palkkaa tai anna opiskeli paikkaa. Toisaalta se on totta. Monet jos oikeasti itse saisivat päättää mitä tehdä, tekisivätkin. Nyt muut päättävät saatko opiskella haluamaasi alaa pääsykokeiden muodossa. Muut päättävät saatko vai et työpaikan, vaikka itse kuinka haluaisit, niin sillä ei ole merkitystä. Monesti sinulle annetaan sellaisia vaihtoehtoja, mitkä eivät kiinnosta ja haluta.
Kaikki tietävät mitä on jos aina joutuu tekemään ja olemaan tilanteessa jossa ei halua olla. Sitä tulee saamattomaksi.
Nuorten kouluttamattomien pitäisi saada valita ihan mikä tahansa ala. Vaikka sitten skeittiohjaajaksi kouluttaminen tai ammattitietokonepelaajaksi. Tuollaiset räätälöydyt koulutukset tulisivat todennäköisesti silti halvemmiksi, kun kesken jätetyt koulutukset ja vuosien kotona loikomiset.
Nyt koulutukset tehdään ensin ja sitten haetaan opiskelijat. Ehkä pitäisi ensin hakea opiskelijat ja sitten rakentaa opinnot heille. Kukaan kun ei ole niin tehokas kuin ihminen joka oikeasti haluaa oppia.
Vierailija kirjoitti:
Toivottomuus on seurausta heikosta taloustilanteesta. Kaiken kalleudesta. Toivottomuus estää näkemästä kaikkea sitä hyvää mitä Suomessa on. Työttömyys aiheuttaa pahimmillaan toivottomuutta, vaikka näin ei pitäisi olla. Suomessa on myös toivottomuutta - lamaannusta - sen vuoksi, että tämä maa on säännöillä silatty. Suomessa eläessä tulee tunne, ettei voi elää ja hengittää vapaasti. Koko ajan on jonkun kontrollin alla.
Enkä tarkoita, että yhteiskunnassa ei saisi olla kontrollointia ja järjestystä, mutta Suomessa on hyvin vaikea elää individualistista elämää. Yhtenäisyyden ja sovinnaisuuden paine on kova.
Itse toivon tällä hetkellä pääseväni pois Suomesta, tekemään työtä muussa maassa.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Menisin mielelläni opiskelemaan mutta ei ole varaa. Kun on suorittanut yhden tutkinnon niin ei saa enää opintotukea ja työmarkkinatuella opiskelu menee pärstäkertoimen mukaan, ei sitä minulle annettaisi kuitenkaan.
Töihin menisin mielelläni jos niitä olisi. Mutta työstä pitää saada tarpeeksi palkkaa kuukaudessa jotta voin elättää itseni. Ei siis mitään 9e/päivä työkokeilupaskaa tai 5 tuntia viikossa pelleilyä.
Parisuhteeseen halusin yli kymmenen vuotta ennen kuin lopulta siihen pääsin. Siihen kun ei niin vain "mennä" . Ei edes naisena vaikka jotkut miehet niin aina jaksavatkin vinkua.
Perhettä yritän perustaa ja haluaisin useammankin lapsen mutta perheiden tuista leikataan koko ajan. Kohta en saa jäädä edes säälittävällä parin sadan euron kotihoidontuella hoitamaan lapsia koska naiset on pakko saada äkkiä työelämään. Vaikka niitä töitä ei olekaan.
Asepalveluksen suorittamisessa ei ole mitään mieltä, miksi sinne pitäisi halutakaan? Jos olisin pakotettu siihen olisin käynyt sivarin.
Politiikkaan otan osaa sen verran että äänestän. Mitä muuta pitäisi? Sekin kyllä on turhaa kun joka puolue lupaa ummet ja lammet ja kääntää heti vaalien jälkeen takkinsa. Ja vaikka joku puolue sanansa pitäisikin niin sillä ei ole väliä koska enemmistö äänestää kokoomuksen yms samat vanhat valehtelijat taas valtaan.
Tassahan se ongelman ydin on. Kirjoiuttaja ei koe olevansa mistaan itse vastuussa: yksi ilmainen tutkinto jo on mutta ongelma on ettei saa uutta. Toihin ei kannata menna koska siita ei makseta tarpeeksi. Perjhetta ei voi perustaa koska siita ei makseta tarpeeksi.....mitaan ei itse tarvitse tehda vaan josnkun muun maksaa.
Tassa on ongelman ydin.
Jos siella Pohjois-Karjalassa ei voikaan olla teatteripuvusta tai media alan konsultti niin sitten sielta pitaa muuttaa pois. Tai tehda niita toita mita siella voi tehda tai luoda oma tyopaikkansa.
Ei mikaan yhteiskunta voi maksaa lopuumasti tutkintoja, perhevapaita, sairaskuluja jne jne jos yksilon ei tarvitse kantaa vastuuta omista paatoksistaan vaan aina "joku muu" maksaa ne vaihtoehdot johon on paatynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tekisi minulle Munsalan kansallispuvun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin mielelläni opiskelemaan mutta ei ole varaa. Kun on suorittanut yhden tutkinnon niin ei saa enää opintotukea ja työmarkkinatuella opiskelu menee pärstäkertoimen mukaan, ei sitä minulle annettaisi kuitenkaan.
Töihin menisin mielelläni jos niitä olisi. Mutta työstä pitää saada tarpeeksi palkkaa kuukaudessa jotta voin elättää itseni. Ei siis mitään 9e/päivä työkokeilupaskaa tai 5 tuntia viikossa pelleilyä.
Parisuhteeseen halusin yli kymmenen vuotta ennen kuin lopulta siihen pääsin. Siihen kun ei niin vain "mennä" . Ei edes naisena vaikka jotkut miehet niin aina jaksavatkin vinkua.
Perhettä yritän perustaa ja haluaisin useammankin lapsen mutta perheiden tuista leikataan koko ajan. Kohta en saa jäädä edes säälittävällä parin sadan euron kotihoidontuella hoitamaan lapsia koska naiset on pakko saada äkkiä työelämään. Vaikka niitä töitä ei olekaan.
Asepalveluksen suorittamisessa ei ole mitään mieltä, miksi sinne pitäisi halutakaan? Jos olisin pakotettu siihen olisin käynyt sivarin.
Politiikkaan otan osaa sen verran että äänestän. Mitä muuta pitäisi? Sekin kyllä on turhaa kun joka puolue lupaa ummet ja lammet ja kääntää heti vaalien jälkeen takkinsa. Ja vaikka joku puolue sanansa pitäisikin niin sillä ei ole väliä koska enemmistö äänestää kokoomuksen yms samat vanhat valehtelijat taas valtaan.
Tassahan se ongelman ydin on. Kirjoiuttaja ei koe olevansa mistaan itse vastuussa: yksi ilmainen tutkinto jo on mutta ongelma on ettei saa uutta. Toihin ei kannata menna koska siita ei makseta tarpeeksi. Perjhetta ei voi perustaa koska siita ei makseta tarpeeksi.....mitaan ei itse tarvitse tehda vaan josnkun muun maksaa.
Tassa on ongelman ydin.
Jos siella Pohjois-Karjalassa ei voikaan olla teatteripuvusta tai media alan konsultti niin sitten sielta pitaa muuttaa pois. Tai tehda niita toita mita siella voi tehda tai luoda oma tyopaikkansa.
Ei mikaan yhteiskunta voi maksaa lopuumasti tutkintoja, perhevapaita, sairaskuluja jne jne jos yksilon ei tarvitse kantaa vastuuta omista paatoksistaan vaan aina "joku muu" maksaa ne vaihtoehdot johon on paatynyt.
Ei ole ongelma että uutta tutkintoa ei saa ilmaiseksi vaan ongelma on että vanhalla tutkinnolla ei saa töitä. Ap kysyi miksi koulutus ei kiinnosta, kyllä kiinnostaa mutta sitä ei ole mahdollista saada.
En todellakaan ole muuttamassa töiden perässä jonnekin muualle ja jättämässä perhettäni jälkeen. Sellaista on aivan turha ehdottaakaan. Selitä myös ihmeessä miksi töihin kannattaisi mennä jos sillä ei voi elättää itseään?
Helppohan se on sanoa että työpaikkoja pitää luoda jos niitä ei saa. Montako paikkaa sinä olet luonut? Kaikista ei todellakaan ole yrittäjiksi, varsinkin kun siinä hyvin helposti jää tyhjän päälle jos yritys ei menesty.
Juuri siksi ihmisillä ei nykyään ole uskoa tulevaisuuteen kun yhteiskuntaan ei voi enää luottaa. Jos menee työpaikka tai sairastut niin et voi enää luottaa että joku pitää huolta. Pelko elämän pilaantumisesta estää esim perustamasta perhettä koska eihän kukaan halua tehdä lapsia köyhyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottomuuden ratkaisu on, että annetaan toivoa. Toivoa siitä, että opiskelu kannattaa ja valmistuttuaan pääsee töihin. Toivoa siitä, että kun pääsee töihin, sillä palkalla saa maksettua laskunsa ja rahaa jää vielä ruokaankin. Ja toivoa siitä, ettei työpaikkaa tarvitse hakea kolmen kuukauden välein seuraavat 40 vuotta vaan että työpaikat olisivat lähtökohtaisesti pysyviä.
Mä näkisin yhtenä konkreettisena keinona sellaisen, että yrittäjäksi ryhtyvää kohdeltaisiin joko tiettyyn liikevoittoon asti tai tietyn ajan (esim 5 vuotta) sosiaaliturvan suhteen palkansaajana. Tarkoitan tällä kaikkia yhteiskunnan maksamia tukia kuten asumistukea, soviteltua työttömyyspäivärahaa, sairaspäivärahaa, toimeentulotukea jne. Meillä on paljon nuoria, joita yrittäjyys kyllä kiinnostaisi, mutta järjestelmä estää yrittäjäksi ryhtymisen. Kas kun ne omat vuokrat, sähkölaskut, lääkkeet, ruuat ja vaatteetkin pitäisi pystyä maksamaan yrityksen laskujen lisäksi, vaikka yritys ei alussa tuottaisi euroakaan voittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nyt näin että minä 35v nainen ja äiti saan heittää pyyhkeen kehään opiskelujen suhteen SIINÄ TOIVOSSA että kukaan minua palkkaisi työhön valmistuttuani. ??
Tämä maa on saanut niin heikkolahjaiset päättäjät että hirvittää.
Itse asiassa olo on vähän koko ajan kuin oltaisiin jo tappotuomio annettu tulevaisuuden suhteen.
Toivo on kadonnut.
Menkää ulisijat johonkin oikeasti köyhään maahan katsomaan, miltä tuntuu kun ei ole kattoa pään päällä eikä sosiaaliturvaa, jolla maksaa ruoat.
Ja ei, ei yli kolmekymppinen ole liian opiskelemaan eikä vaihtamaan alaa. Ai mistäkö tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on niin sairas että oksettaa.
Tuntuu ahdistavalta että elinaikaa on pahimmassa tapauksessa vielä 50 v. jäljellä.
Kaikki on tehty vaikeaksi, tuntuu että ihan tarkoitus kurjistaa olemista ja tehdä siitä kallista.
Esimerkkinä ajokorttin ennen ja nykyään. Ennenaikaan kun sen suoritti, niin se oli sillä valmis ja sai ajaa niitä ajoneuvoja mitkä siihen opetukseen sisältyi siihen asti kun täytti 70 vuotta , myös työssään. Lopupäässä tosin jokunen lääkärintodistus.
Nykysin ajokortti suoritetaan monessa eri vaiheessa ja ajoneuvoluokkia joutuu suorittamaan erikseen ja monessa vaiheessa ja mikäli saat ajettua vaikkapa kuorma-autokortin, niin sillä sitten ei saakkaan ajaa työkseen kuorma-autoa, vaan sekin vaatii jotain säätämistä lisää.
Myös valtion suorittama kusetus ja pettäminen. Vanhat ja sellaisena ajetut ja maksetut ajokortit eivät enää olekaan voimassa siihen asti kun henkilö täyttää tuon 70 vuotta. Sääntöjä muutellaan kesken kaiken ihan rahastusmielssä.
No mutta haittaako se?
Ainoa mikä auttaisi olisi työllisyystilanteen radikaali paraneminen. Mutta jos käy kuten vaikka Nalle Wahlroos ennustaa, työtä ei jatkossakaan kaikille riitä. Miksi siinä tilanteessa kannattaisi opiskella tai hakea töitä, jollei huvita? Kun joku jää kuitenkin ilman tytöä, eikö ole parempi se että ilman jäävät ne, joilla lähtökohtaisestikaan ole mitään mielenkiintoa työntekemistä kohtaan?
Ja parempihan se vain, etteivät parisuhteeseen pakottaudu ne, jotka sitä eivät jaksa. Vähemmillä riidoilla selvitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jos koska pitäisi miettiä laatikon ulkopuolelta
en tiedä mitä (tai pari juttua tiedän) mut jos jotain pitäisi tehdä niin sen tulisi tapahtua aika äkkiä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on niin sairas että oksettaa.
Tuntuu ahdistavalta että elinaikaa on pahimmassa tapauksessa vielä 50 v. jäljellä.Kaikki on tehty vaikeaksi, tuntuu että ihan tarkoitus kurjistaa olemista ja tehdä siitä kallista.
Esimerkkinä ajokorttin ennen ja nykyään. Ennenaikaan kun sen suoritti, niin se oli sillä valmis ja sai ajaa niitä ajoneuvoja mitkä siihen opetukseen sisältyi siihen asti kun täytti 70 vuotta , myös työssään. Lopupäässä tosin jokunen lääkärintodistus.
Nykysin ajokortti suoritetaan monessa eri vaiheessa ja ajoneuvoluokkia joutuu suorittamaan erikseen ja monessa vaiheessa ja mikäli saat ajettua vaikkapa kuorma-autokortin, niin sillä sitten ei saakkaan ajaa työkseen kuorma-autoa, vaan sekin vaatii jotain säätämistä lisää.
Myös valtion suorittama kusetus ja pettäminen. Vanhat ja sellaisena ajetut ja maksetut ajokortit eivät enää olekaan voimassa siihen asti kun henkilö täyttää tuon 70 vuotta. Sääntöjä muutellaan kesken kaiken ihan rahastusmielssä.
Tuo on varmasti totta: meidän on purettava säätelyä, jonka ainut tehtävä on erottaa tavalliset palkansaajat rahoistaan. Joissain länsimaissa ajokortin saa satasella. Ja tämä on tietysti vain yksi esimerkki.
Ainoa mitä voi tehdä on koittaa nauttia loppuun asti. Toivoa ei ole mutta päihteitä on, siinä ratkaisu.
Voitas laskee kaljan hintaa niin ei ahistas kun kaikki rahat menee!
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mitä voi tehdä on koittaa nauttia loppuun asti. Toivoa ei ole mutta päihteitä on, siinä ratkaisu.
Vai niin. :D
Kyllä sitä toivoa on kuten tämäkin ketju osoittaa joten ryhdistäydy ja lopeta itsesi tuhoaminen.
En ole.