Professori HS:ssa: "Tuntuu siltä, että joissain alakulttuureissa lihavuudesta on tullut hyväksyttyä"

Vierailija kirjoitti:

”Lihavia nuoria näkee entistä enemmän. Tuntuu siltä, että joissain alakulttuureissa lihavuudesta on tullut hyväksyttyä. Kesällä kaupungilla näkee lyhyitä toppeja, joiden alta tursuaa iso vatsa. Sitä ei enää ihmetellä lainkaan.”

http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005153801.html

Mitä ovat nämä "alakulttuurit"?

Vaakakapina :(

Seuraavaksi insuliinikapina ja ohitusleikkauskapina.

Heavy-kulttuuri.

Yksi näistä alakulttuureista on mammapalsta. 

Nykymaailmassa kroppa ei ole läheskään niin tärkeä kuin nuorekkaan lihaisana pysyvät kasvot. Kun on painoa, kasvot ovat nuorekkaat pitkään. Tämä ratkaisee maailmassa, jossa kaikki on mennyt nettiin, missä pelataan ennen kaikkea kasvokuvilla ja tulevaisuudessa varmasti enenevissä määrin elävällä kuvalla kasvoista esim. videopuhelun kaltaisessa kontaktinotossa

Itse liitän tuon tietynlaiseen rentoon elämäntyyliin. Sellaiseen, johon kuuluu ruoka ja nautinnot, siideriä unohtamatta. Ihmiset, jotka eivät halua stressata, koska elämä on tässä ja nyt. Usein myös lemmikkejä ja mökkeilyä. Assosioituu tiettyyn koulutukseen ja yhteiskunnalliseen taustaan.

Ai kamala! Kyllä me tarvittaisiin enemmän sellaista paheksuntaa muiden ihmisten kehoja ja elämiä kohtaan. 

Feministit

Ei tarvitse huolestua kiloista, kunhan kaupoista löytyy jotain mustan väristä trikoota päälle.

Hassua, että lihavuus vain yleistyy. Siltikin äänessä ovat enemmän kehopositiivisuuden puolesta puhujat kuin laihduttamaan patistavat. Elämme ristiriitaisia aikoja.

Surullista tässä on tietenkin se, että liikalihavuus voi vaikeuttaa ja olla ongelma monella tavalla. Se voi vaikeuttaa kumppanin saantia, terveysongelmat, heikko itsetunto, rajoittaa liikkumista ja elämää jne.

Myös ylipainon negatiivisista puolista tulee voida keskustella.

Varmaan semmoisia alakulttuureja joissa muillakin kuin kauneusihanteiden mukaisilla vartaloilla on oikeus olla olemassa. :)

Mulle tuli mieleen burläski-tyyli, fiftarit

Voisko nää proffat selittää mikä on se hyöty jonka tällaisesta askeettisesta suorittamisesta saa? En jaksa hössöttää saanko 3,5 kg kasviksia viikossa, juonko maitoa, vettä, kaljaa tai viinaa ja maustanko viilini (juntti maku) marjoilla vai sokerilla.

En vaan jaksa. Ei kiinnosta. Jos jaksan juosta 10 km umpihangessa tai selviydyn raskaasta työstä tai vyötärönympärykseni on kaikesta perseilystä huolimatta 60 cm tai kykenen hengittämään ja ajattelemaan tai työntämään pikkusormeni takapuoleeni olen mielestäni aivan hyvin veronmaksajaksi soveltuva yksilö.

Se vielä, että mun sukupolvi ei tule ikinä pääsemään eläkkeelle. Miksi pitäisin itsestäni hullun lailla huolta jos sitä tulevaisuutta ei ole kuitenkaan?

Ehkä hän viittaa näihin "body positivity" -liikkeisiin, joita pullukat bloggaajat ja vloggaajat ym. hehkuttaa pitkin nettiä. Ei sillä, minusta on hienoa, että ihminen on sinut itsensä kanssa oli minkä mallinen tahansa, mutta kun kyseessä on reily ylipaino, niin missä vaiheessa se itsensä hyväksyntä menee välinpitämättömyyden puolelle? Jos ihmisellä on joku oikeaksi sairaudeksi miellettävä tila, niin miten fiksua se on esittää, että se sairaus on vaan osa itseä, joten ei sitä tarvitse hoitaa tai murehtia? Monet näistä positiivisuushehkuttajista kuitenkin väittää, että he yrittävät toki laihduttaa terveyssyistä, mutta se mainitaan lähinnä vastauksena kritiikkiin. Pääasiallinen sanoma on, että reilukin lihavuus on ihan ookoo ja kaunista, kunhan vaan rakastaa itseään. Ja jos näiden roolimallien paino ei ikinä näytä tippuvan, vaikka he vuodesta toiseen väittävät laihduttavansa, niin eipä se varmaan kannusta ketään yrittämään. Eli vähän niinkuin kaksiteräinen miekka se touhu. Pullukka nuori voi olla onnellisempi kun hän näkee lihavia, mutta onnellisia ja menestyneitä, roolimalleja, mutta jos se antaa tekosyyn olla laihduttamatta, niin mites terveys? 

Outo kommentti professorilta. Alakulttuurit muodostuvat ihmisyksilöistä ja heidän tarpeestaan luoda ympärilleen sosiaalinen ryhmä, jossa voi rauhassa toteuttaa itseään. Kaikilla on omat mielenkiinnonkohteensa ja mieltymyksensä, eikä lihavuus määritä koko ihmistä. Miksi "joissain alakulttuureissa" pitäisi tuomita ihminen tai hänen pukeutumisensa ylipainon perusteella? Että "muuten mahtava kaveri olet, mutta kyllä sun nyt pitäisi tajuta hävetä vartaloasi ja laihduttaa"? Miksi kukaan haluaisi loata sellaisen ryhmän ilmapiiriä, johon haluaa itse kuulua?

Jos professori viittaa body positivity -liikkeeseen tai vastaaviin alakultuureihin, eihän se nyt ihme ole, että lihavat ovat ottaneet asiakseen luoda itse sen hyväksyvän ympäristön, jota valtavirtakulttuuri ei tarjoa. He kun ovat ihmisiä siinä missä professorikin, vaikka professori näkisi heissä vain möhömahan ja tilastollisen ongalmaryhmän.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen burläski-tyyli, fiftarit

Ironista on se, että oikeasti 50-luvulla ihmiset olivat hoikkia. Läskififtarit eivät edes mahtuisi aitoihin 50-luvun vaatteisiin ja siksi retrovaatteita myydään jossain koossa 48 asti.

Kaipa neljännen polven lumihiutalefeminismi voidaan laskea alakulttuuriksi. Siinähän pyritään elämään niin, että ei oteta vastuuta mistään asioista, joihin voisi itse vaikuttaa.

Mitä niiden lihavien pitäisi sitten tehdä? Itkeä kun heillä on mahaa, verhoutua peittävään telttaan ja hävetä sekä pyydellä anteeksi olemassaoloaan?

Vierailija kirjoitti:

Surullista tässä on tietenkin se, että liikalihavuus voi vaikeuttaa ja olla ongelma monella tavalla. Se voi vaikeuttaa kumppanin saantia, terveysongelmat, heikko itsetunto, rajoittaa liikkumista ja elämää jne.

Myös ylipainon negatiivisista puolista tulee voida keskustella.

Puhut asiaa.

Tähän asti ylipainokeskustelu on ollut ylipainoisten haukkumista ja arvostelua ja sille on tullut vastaiskuna nämä ylipainon ja ylipainoiset ihmiset hyväksyvät ryhmät.

Minulle tuli tuosta linkitetystä jutusta mieleen, että professoria harmittaa se, että ylipainoisetkin ihmiset hyväksytään ihmisinä edes jossakin ryhmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista tässä on tietenkin se, että liikalihavuus voi vaikeuttaa ja olla ongelma monella tavalla. Se voi vaikeuttaa kumppanin saantia, terveysongelmat, heikko itsetunto, rajoittaa liikkumista ja elämää jne.

Myös ylipainon negatiivisista puolista tulee voida keskustella.

Puhut asiaa.

Tähän asti ylipainokeskustelu on ollut ylipainoisten haukkumista ja arvostelua ja sille on tullut vastaiskuna nämä ylipainon ja ylipainoiset ihmiset hyväksyvät ryhmät.

Minulle tuli tuosta linkitetystä jutusta mieleen, että professoria harmittaa se, että ylipainoisetkin ihmiset hyväksytään ihmisinä edes jossakin ryhmissä.

Miten onnistuit jutun niin lukemaan? Ylipaino ei tarkoita samaa kuin ylipainoiset. Lihavuutta ei pitäisi pitää normaalina, terveenä ja täysin hyväksyttävänä asiana koska siitä aiheutuu paljon terveydellisiä (ja sosiaalisiakin) ongelmia. Ei mennä hyvään suuntaan jos lihavia kannustetaan olemaan lihavia jatkossakin.

Tuon body positivity-liikkeen tulisi ensisijassa koskea niitä ihmisiä jotka ovat esim. menettäneet rintansa syövälle tai syntyneet ilman raajoja eikä ihmisiä joilla ei ole kontrollia syömistensä suhteen.