Lue keskustelun säännöt.
Älyttömät/itsekeskeiset ym. kommentit, joita olet saanut kuulla elämän potkiessa päähän
03.04.2017 |
Mitä älytöntä, itsekeskeistä tms olet joutunut kuulemaan tilanteessa, jossa elämä on potkinut sinua päähän?
Olin pitkän seurustelun jälkeen mennyt mieheni kanssa naimisiin. Ero tuli vain pari vuotta häiden jälkeen miehen lähtiessä yllättäen toisen naisen matkaan. Olin syvästi järkyttynyt tapahtuneesta. Ystävä siinä totesi, kuinka häntä nyt harmittaa, "kun teille tuli ostettua niin hyvä häälahja, joka meni eron myötä ihan hukkaan" ja kun hääpaikalle pääseminen vaati vaivaa. Tuntui tylyltä, kun toinen mietti hukkaan mennyttä rahaa tuossa tilanteessa.
Ap
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella pari luokkani poikaa nimitteli minua "friikiksi" ja omituiseksi, mistä minulle luonnollisesti tuli aika paha mieli. Kotona sitten lopulta hanat aukesi ja kysyin itkien, olenko oikeasti friikki. Äitini ja vanhempi veljeni tiuskivat tähän että "no todellakin olet jos noin käyttäydyt, iso tyttö!"
Itkemiseeni viitaten siis, olin ehkä jotain 10v. On jäänyt mieleen, vaikka tästä on jo vuosia.
Törkeää sanomista, ei yhtään kannustavaa puhetta.
Minullekin sanotaan aina että aikuinen ihminen jne..
mikään ei ole typerämpää kuin viitata siihen, että kun ihminen on aikuinen hänkö ei saa kärsiä mistään eikä tarvitse lohdutusta.
Vois sanoa kaikille ,jotka noin on kohdelleet että aikuinen ihminen selvitä ite ongelmas jos joskus pyydetään apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihdoin uskaltauduin lääkäriin pitkään jatkuneen unettomuden takia. Ja työssäni oli sattunut vakavia uhkia joista kärsin myös kotonani kun samat uhkailijat asuivat naapurissa. Itkin pää punaisena ja yritin sönköttää pahaa oloani niin lääkäri vastas "kokeile joogaa kun tuo sun elämäs vaikuttaa noin repivältä".
Vierailija kirjoitti:
"Mäkin taidan jäädä vaan kuukaudeksi kotiin nukkumaan, kun mullakin on joskus paha mieli." sanoi isäni virnuillen, kun olin päässyt hoitoon psykoottisen masennuksen ja itsetuhoisuuteni vuoksi.[/quote
toivottavasti hän kokee joskus masennuksen ja saa lääkkeet, sitten hän jää kotiin makaamaan ihan ilman tahtoakin, ne lääkkeet kum kaatavat ihmisen ja nukuttavat 24 h vrk
Sairastuin krooniseen väsymysoireyhtymään infektiokierteen jälkeen. Läheisen ensimmäinen kommentti oli "oletko kokeillut alkaa pikkuhiljaa liikkumaan? Se saattaisi piristää" kun nimenomaan olin ennen sairastumista hyvinkin liikunnallinen ja aktiivinen ihminen ja sairauden myötä en enää kykene harrastamaan yhtään mitään.
Valittelin jotain työjuttua, kaverin kommetti: "Onneks mun ei oo koskaan tarvinnu tehä tollasta paskaduunia!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi että inhoan sun kaltaisia ihmisiä joiden mielestä ei saisi olla omia pelkoja tai valittaa pienemmästä sairaudesta vain koska sun kohdalle osu jotain vakavampaa. Itse syön myös kilpirauhaslääkettä koko loppu elämäni ja valitan siitä myös niille joiden kohdalle on sattunut vaikka syöpä. Kilpirauhanen kuitenkin vaikuttaa koko elämään vaikka olisikin lääkitys kohdallaan. Toki osaan myötäelää ja kuunnella muidenkin sairauksia.[/quote].
Mikä vittupää tää on? :-o
Vierailija kirjoitti:
Valittelin jotain työjuttua, kaverin kommetti: "Onneks mun ei oo koskaan tarvinnu tehä tollasta paskaduunia!"
Inhoan tämän kaltaisia ihmisiä.
Kerrankin kuulin, kun eräs iäkkäämpi naishenkilö ilkkuin kun vastaan tuli lakaisukone: naureskeli pilkallisesti että hah siinä on joku päässyt lapsuutensa unelma- ammattin!
Itse ajattelin että hyvä, että puhdistavat kadut liasta.
En voi kuvitellakaan mitä sellainen eukko suoltaa lapsilleen, tyyliin et sitten ryhdy roskakuskiksi tai kotiin ei ole tulemista.
Pisti ihmetyttämään aikuisen naisen maailman kuva. Ehkä ei ole kyse unelma- ammatista , mutta se että pilkallisesti naureskelkaan.
Toivottavasti hänen p ..ään ei pyyhi unelma- ammatin lähihoitajat vaan jätetään pyyhkimättä vanhustalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei omalle kohdalle mutta tutulle: Sisaruksensa kuoli täysin yllättäen, viikko tapahtumasta oli tutun työkaveri lohduttanut että kyllä hän tietää miltä tutustani tuntuu, kun tämän työkaverin kani oli kuollut edellisenä vuonna...
"Mähän oon onneks voinut niin hyvin et en oo tarvinnu lääkitystäkään kohta vuoteen" kehuskeli muuan ystävä kertoessani hänelle päällä olevasta helvetillisestä masennusjaksostani. Mukavaa, että voi hyvin mutta olihan se vähän tahditonta juuri tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli varmaan tarkoitettu lohdutukseksi, mutta vitutti suunnattomasti kun sairastuin tautiin jonka takia en voi enää ikinä ottaa aurinkoa tai muutenkaan oleskella auringossa, tätä ennen olin matkustellut paljon lämpimiin maihin. Tosi moni sanoi "no eihän toi nyt ole paha!! Aurinko sitäpaitsi vanhentaa!" ei varmaan ole SINULLE paha jos istut Suomessakin aina varjossa pitkähihainen päällä.
Vaikean masennuksen hellittäessä otettaan (olin ollut sairaslomalla, kävin terapiassa jne.) palailin yliopistolle takaisin opintojen pariin. Kävin laitoksen amanuenssin luona, ja -syyllistyvänä ja kilttinä ihmisenä- pahoittelin, että kun olen ollut poissa tässä hetken aikaa. Kommentti: "joo, no kyllä täällä vähän kaikkia stressaa!"
ööh, okei. Kiva tulla takaisin :) Noh, ehkä hän tarkoitti tuon kuitenkin tsempiksi, tyyliin "sellasta sattuu, no problem!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä uskalsin viimein kertoa äidilleni pahasta masennuksesta ja siitä, että ajattelin itsemurhaa. Äidin kommentti oli, että mä olen lukenut liikaa Demiä.
Rakas äitini sanoi kun minut irtisanottiin YT-neuvotteluiden päätökseksi, että
"Sehän ei tullut yllätyksenä."
Samainan armas sukulainen kommentoi toisessa tilanteessa, kun avauduin raskaasta työtilaneesta ja vaikeasta mikromanageroivata kollegasta, että:
"Hirveän vaikea sanoa mitään kun ei tunne taustoja."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas koirani jouduttiin lopettamaan kasvaimen vuoksi. Nykyisin entinen ystävä sanoi minulle lopetuksen jälkeisenä päivänä, että hänestä on suorastaan loukkaavaa, että jotkut kehtaavat itkeä koiran kuolemaa, kun häneltä on sentään kuollut lapsi! Kyseisen lapsen kuolemasta oli kuitenkin jo yli kymmenen vuotta, joten en mitenkään kesken hänen akuutin surunsa ryhtynyt avautumaan koirani kuolemasta.
Olen tämän kertonut täällä aikaisemminkin. Sairastuin aggressiiviseen rintasyöpään kolmekymppisenä. Ihana ystäväni sanoi että hän kyllä tuossa tilanteessa tappaisi itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikella on tarkoituksensa."
Kun ei ole.Kyllä muuten on
Etpä ole tainnut elämässä vielä paljoakaan ikävää kokea, mikä on tietty hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin ms-tautiin.
Yksi kaveri vuodatti kuinka hän pelkää että saattaa itse sairastua vanhana parkinsonin tautiin. Hänellä ei ollut mitään perustetta edes tälle pelollee, mutta odotti että olisin alkanut häntä lohduttamaan.
Toinen murehti sitä kuinka joutuu syömään kilpirauhaslääkettä lopun ikäänsä. Kun niitä lääkkeiä on niin tympeä syödä.
Itse en edes tiennyt tuossa vaiheessa lötyykö minulle lääkettä joka hidastaisi sairauteni etenemistä, ja jos löytyy, niin kestääkö elimistöni sitä.
Hyi että inhoan sun kaltaisia ihmisiä joiden mielestä ei saisi olla omia pelkoja tai valittaa pienemmästä sairaudesta vain koska sun kohdalle osu jotain vakavampaa. Itse syön myös kilpirauhaslääkettä koko loppu elämäni ja valitan siitä myös niille joiden kohdalle on sattunut vaikka syöpä. Kilpirauhanen kuitenkin vaikuttaa koko elämään vaikka olisikin lääkitys kohdallaan. Toki osaan myötäelää ja kuunnella muidenkin sairauksia.
Kiitos paljon tästä kommentista.
Mielestäni nuo kommentit olivat varsin tahdittomia ihmiselle joka juuri on sairastunut vakavasti.
Eikä se ole toisen sairaudesta kuuntelemista eikä varsinkaan myötäelämistä että alkaa valittamaan omia asioitaan. Ne omat asiat voi valittaa vaikka sitten seuraavalla tapaamisella. Tai sitten kun on esittänyt empatiansa sille sairastuneelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittelin jotain työjuttua, kaverin kommetti: "Onneks mun ei oo koskaan tarvinnu tehä tollasta paskaduunia!"
Inhoan tämän kaltaisia ihmisiä.
Kerrankin kuulin, kun eräs iäkkäämpi naishenkilö ilkkuin kun vastaan tuli lakaisukone: naureskeli pilkallisesti että hah siinä on joku päässyt lapsuutensa unelma- ammattin!
Itse ajattelin että hyvä, että puhdistavat kadut liasta.
En voi kuvitellakaan mitä sellainen eukko suoltaa lapsilleen, tyyliin et sitten ryhdy roskakuskiksi tai kotiin ei ole tulemista.
Pisti ihmetyttämään aikuisen naisen maailman kuva. Ehkä ei ole kyse unelma- ammatista , mutta se että pilkallisesti naureskelkaan
Toivottavasti hänen p ..ään ei pyyhi unelma- ammatin lähihoitajat vaan jätetään pyyhkimättä vanhustalossa.[/
Höh, sä oot liian nuori ymmärtämään tota! 70-luvulla lapsuuttani viettäneenä muistan hyvin kun toiveammattina oli lakasta lakasukoneella. Lääkärihoitaja oli kanssa yksi näistä klassikoista.
"vitsi, onneks mun tyttöystävä on kyllä niin vaimomatskua ja joka tavalla ihana nainen", miespuolinen ystäväni kommentoi kun kerroin kokevani itseni huonoksi naiseksi kun mies petti.
"Mäkin taidan jäädä vaan kuukaudeksi kotiin nukkumaan, kun mullakin on joskus paha mieli." sanoi isäni virnuillen, kun olin päässyt hoitoon psykoottisen masennuksen ja itsetuhoisuuteni vuoksi.